Onko usko teko?

[eeva-kaisa]

Olen taas käynyt Usko ja rukous -foorumilla haistelemassa, miten konservatiivipuolella tuumaillaan - ja vetämässä hernettä nenääni. Siellä pyöriessä tulee mieleen juuri nämä teemat, että onko usko teko, ja jos, niin millainen teko, ja kuinka se tehdään. Ihmettelen, olen jo pienestä asti ihmetellyt, kuinka ihmeessä voi uskoa toisin kuin uskoo. Minulle usko on päätymistä johonkin ajattelutapaan tai korostukseen, tai pikemminkin elämänkokemuksen kasautumista hitaasti jonkinmuotoiseksi pinoksi. Ei sitä voi vaihtaa, minä ainakaan en voi. Se tapahtuu itselle pieninä oivalluksina, jotka täsmentyvät kokemuksen karttuessa. Jotkut oivalluksista myös muuttuvat kokonaan erilaisiksi, mutta tällä iällä enää harvemmat, koska olen jo löytänyt aika vakaan pohjan.

Justiinsa yhdessä keskusteluketjussa u&r-foorumilla käytiin seuraavan kaltainen ajatusten vaihto: Henkilö a kertoi, kuinka oli itse omassa elämässään kokenut ja ymmärtänyt jonkin asian (taisi olla synnin olemus) ja henkilö b totesi siihen, että kannattaisi perehtyä johonkin teokseen, "niin että ymmärtäisit tämän asian". Vastauksen tyyli oli aika leimallinen ko. foorumille, mistä johtuen en sinne hirveästi kirjoittele, vaikka luenkin. Ja siksipä haluan keskustella uskon olemuksesta mieluummin täällä Körttifoorumilla, koska täällä yksi ei oikaise toista, mitä uskonkokemukseen tulee.

Niin että miten sitä oikein uskotaan johonkin, mihin ei oikeasti uskota? Miten sellainen voisi olla valinta? "Valitsen ajatella näin, koska sillä vältän kadotuksen/saavutan Jumalan hyväksynnän, vaikka oikeasti en usko tähän, jos oikein ajattelen asiaa. Niinpä vältän ajattelemasta sitä liikaa, uskon vain." Kysymykseni on retorinen, tietenkin. Mutta se on myös ihmettelyä: miksi kirkossamme on niin laajalti vallalla kyseisenkaltainen käsitys uskosta?  Se on hirveää ajattelun, ymmärryksen ja kokemuksen tuhlausta. Ja esteenä kristinuskon syvien, varsinaisten totuuksien hyödyntämiselle elämän tuiskeessa. Se vaatii tuekseen valtavan määrän todistelua ja saivartelua, "vaarallisten" ajatusten torjuntaa ja vääntelyä. Aivan kuin Jumala ei kestäisi sitä, että ihminen omalla ymmärryksellään miettiessään tulisi johonkin ennalta määrittelemättömään lopputulokseen. Aivan kuin Jumala tarvitsisi meidän uskoamme pysyäkseen kasassa.

[Pena]

Kun otan selkoa siitä, mitä konservatiivien puolella tuumaillaan, kohtaan usein paitsi niiden teologien nimet, joita lukiessa oppii ymmärtämään oikean opin, myös niiden nimet, jotka ovat katalimman erehdyksen levittäjiä. Viimeksi sain tällaisen version vastapuolen ykkösketjusta: harnackilais-ritschliläis-schleiermachilainen hegemonia. Hyvä, kun ei Mihailov-Petrov-Harlamov!

[juhani]

miten olisi Raimo Häyrismäiseen tapaan käsite pardupicen pikkumiehet. :wink:

[Pena]

Sen verran kiinnostuin tästä 'ykkösketjusta', että selasin tietosanakirjaa ja vähän Wikipediaakin. Von Schleiermacher ainakin taisi olla pikkumiestä reilusti raamikkaampi. Taidettiin kehua verbaaliseksi virtuosiksi. Olisiko ollut jonkinlainen teologian Tiki Tikkanen?

Alkuperäistä aihetta sivuten sanon, että uskon yrittämistä oman tekemisen kautta tuntuu värittävän usein tukeutuminen tällaisiin opillisiin auktoriteetteihin.

[Kalistaja]

Juhani otti tähän "Usko-ketjuun" mukaan Raimo eli Rammy eli Höyry Häyrisen. Joten pysytään nyt tuossa Ratakadun ( huom! samalla kadulla asuu kuin missä on körttiköti, tosin kadun toisessa päässä ) radiotoimittajassa. Höyry sanoi aikoinaan, että miehen mitta on 187 senttiä. Tuota pitemmät ovat roikaleita, ja tuota lyhyemmät ovat tappeja. Kai arvaatte miten pitkä herra Häyrinen itse on?

     Kauhavan ruma vallesmanni on Höyrylle sukua, eli että hänen sukulaismiehensä taltutti häjyjä yhdessä rohkeiden körttiläisten kera.

    Sitten asiaan: usko on ainakin usko. Alpo Järven sanastossa usko on teko, tekoja tekevät raavaat miehet, kukin heistä näppylähanskojen kanssa äitinsä kohdusta tullut. Noita miehiä liikkuu Etelä-ja Keski-Pohjanmaalla, Savossa... muuallakin, ja he tekevät tärkeää työtä Lapualla, Nilisiässä ja etenkin ja myös Inkerinmaalla ja inkeriläisten alueilla Siperiaa myöten.

[Salis]

Sitten asiaan: usko on ainakin usko. Alpo Järven sanastossa usko on teko, tekoja tekevät raavaat miehet, kukin heistä näppylähanskojen kanssa äitinsä kohdusta tullut.

Palaan tähän keskusteluun ja referoin Jaakobin kirjeen 2 lukua 14. Olen palannut tähän Jaakobin kirjeeseen monta kertaa enkä pelkästään tämän kohdan takia, jossa vaaditaan uskon mukaisia tekoja. Ja sitten siteeraus:

"Veljet, mitä hyötyä on siitä, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai silloin usko voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäivästä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he eläkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin lailla. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. ........

Niin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja."

On mitä ilmeisintä, ettei tässä viitata uskontekoihin - jumalanpalveluksissa ja hartauksissa käymiseen, rukoilemiseen tms - vaan nimenomaan hyviin ja välittömiin tekoihin kanssaihmisille, vieraille, kelle tahansa ja tekoihin, jotka tehdään uskosta.

[dnasukil]

Mielenkiintoinen kysymys kaikenkaikiaan. Nim. Salis käsitteli asiaa realismin kannalta, mitä usko on ja mitä uskon piiriin kuuluu arkielämässä.
 Uskosta tekona, -kysmyksen äärellä kamppailevat varmaan useimmatkin, eikä täyttä varmuutta aina löydä.
  Esittäisinkin Uudesta testamentistä asiaa koskevan raamatun kohdan itse Jeesuksen esittämänä. Johanneksen Evankeliumin kuudennessa luvussa (6:28-29)on kohta joka kuuluu:"Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemään, että me Jumalan tekoja tekisimme? Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen,jonka Jumala on lähettänyt."
  Ensin on Jumalan teko, mutta onko siitä seurauksena sitten ihmisen teko, joka ilmenee uskona? Uskona, jota seuraa ne teot, joita Salis perusteli.?Miten päin tämä on tulkittava?

[Salis]

Ensin on Jumalan teko, mutta onko siitä seurauksena sitten ihmisen teko, joka ilmenee uskona? Uskona, jota seuraa ne teot, joita Salis perusteli.?Miten päin tämä on tulkittava?

Liian monimutkaista ajattelua. Jaakobin kirje kysyy yksinkertaisesti, että mikä sellainen usko on, joka ei johda tekoihin. Uskon kautta pitää tulla sisäinen pakko tehdä hyviä tekoja. Eikä asia liity pelkästään uskoon vaan omiin arvoihin. Joku sanoo kannattavansa päästöjen vähentämistä, muttei itse toimi omassa elämässään niin. Tai joku sanoo kannattavansa demokratian laajentamista Venäjällä, mutta toimii demokratian pelisääntöjen vastaisesti Suomessa. Jne jne. Ihminen voi vakuuttaa uskovansa, mutta jos usko ei näy tekoina, voidaan vetää se johtopäätös, ettei hän toimikaan kristillisten arvojen pohjalta. On hyvin yleistä, että ihmiset sanovat kannattavansa jaloja arvoja, mutta toimivat käytännön elämässä kaikkien ihanteidensa vastaisesti. Ihminen on erehtyväinen, mutta tässä on kysymys siitä, että ihmiset sanovat toista ja tekevät toista.

[apellikka]

Missä määrin kaste ja ehtoollinen ovat uskon tekoja? Nehän perustuvat Jeesuksen käskyjen tottelemiseen, meillä tietysti myös (toistaiseksi) kristinuskon hapattamaan tapakulttuuriin mutta sen lisäksi niihin liittyy myös tietty luottamus. Tätä luottamusta uskallan kutsua järkeä suuremmaksi, vaikka sakramentteihin voi liittää täyslaidallisen ansiokasta ja loogista teologiaa.
Samalla sakramenteissa omasta vapaasta tahdostaan omaksemme tullut Kristus voi synnyttää meissä jopa uskoa.
Omassa elämässäni suurin uskon teko on tainnut olla se, että vanhempani toivat minut kasteelle ja pappi sen virkatehtävänään hoiti.

[juhani]

Raamatunselitysopin professori Luther sanoi tiukasti paavalimaiseen tapaansa sen verran, että mm. Jaakobin kirje ei olisi pyhän kirjan aiheinen. :wink: Terveisin lutherilainen.

[Salis]

Omassa elämässäni suurin uskon teko on tainnut olla se, että vanhempani toivat minut kasteelle ja pappi sen virkatehtävänään hoiti.

Taisin juuri tuolla ylhäällä kirjoittaa, ettei Jaakobin kirjeessä puhuta kirkon sakramentteihin osallistumisesta vaan hyvistä teoista. Jaakobin kirjeessä kysytään, voiko olla uskoa ilman siihen perustuvia tekoja. Ei siis uskonnonharjoituksen tekoja vaan esimerkiksi tekoja sorrettujen puolesta yms.

[Salis]

Raamatunselitysopin professori Luther sanoi tiukasti paavalimaiseen tapaansa sen verran, että mm. Jaakobin kirje ei olisi pyhän kirjan aiheinen. :wink: Terveisin lutherilainen.

 Jaakobin kirjeessä on toinen pointti, joka panee minut aina palaamaan siihen:

"Samoin on kieli pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää suuren metsän....Kaikki eläimet ihminen voi kesyttää ja onkin kesyttänyt..., mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuviksi luotuja. "

Jakobin kirjeessä puhutaan hyvistä töistä, lähimmäisen rakkaudesta, toisten tuomitsemisen välttämisestä, rukouksen voimasta ja kielen pitämisestä kurissa.

Vai oli professori Lutherus sitä mieltä. :wink:

[juhani]

Kyllä oli. :wink:

[apellikka]

Jakaisin teot kahtia tekijän mukaan. Toisia ovat lähimmäisen rakkaudesta nousevat hyvät teot - niiden merkityksen näen valitettavan usein omassa lankeamisessa ja toisaalta siinä, miten lähimmäiset minua siitä huolimatta rakastavat.
Toisaalta ovat ne teot, jotka Jumala meille tekee. Niistä Jumalan teoista (esim. armonvälineiden osallisuudesta) voi minussakin kasvaa uskoa. Kaste ja ehtoollinen ovat lähteitä.

[hm]

"Vapaa tahto on se sielun voima, jonka pystymme suuntaamaan mihin vain haluamme. Taivuttakaamme se siis alttiiksi vain hyvään, niin että aina hyvää ajattelemalla hävittäisimme pahan muistonkin." (  :idea:  :!:  :?:  :shock:  :wink:    )

                                 Autuas Diadokhos, Filokalia 1