Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Preba - 06.05.11 - klo:15:12

Otsikko: Maailmankuva?
Kirjoitti: Preba - 06.05.11 - klo:15:12
Hei, olen uusi tällä foorumilla. Olen lueskellut tätä jonkinverran ja mukavan maltillisia porukkaa täällä vaikuttaa olevan ja hyviä ajatuksia olen täältä löytänyt. Toivottavasti mahdun mukaan!

Tämmöinen juttu tuli mieleeni kuin maailmankuva tai "todellisuusparadigma". Joskus kristillinen maailmankuva (mikä se sitten tarkkaan ottaen onkin, se on vähän hankalampi juttu) ja ympäristöstä tai ns. maallisista lähteistä opittu käsitys tuntuvat olevan vähän haastavia sovittaa yhteen.

Kielikuvana sanottuna tuntuu joskus kuin katsoisin Alladinin taikalamppua, joskus se näyttää ilmiselvästi olevan vastaus ongelmiini ja siellä asuva Henki todellakin toteuttaa ne kolme toivettani. Sitten taas seuraavassa hetkessä se sama lamppu näyttää pelkältä tyhjältä muinaismuistolta. Nuo kaksi vaikutelmaa saattavat olla myös jossain määrin yhtäaikaa päällä.

Millaisia ajatuksia muilla herää tämmöisistä "paradigmakriiseistä"?
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: mt - 06.05.11 - klo:16:14
Tervetuloa foorumille!

Maailmankuva-asiassa saattaa auttaa, kun pitää erillään maailmankuvan (esim. tieteellinen maailmankuva) ja maailmankatsomuksen (esim. kristillinen).

Mt
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: tim1965 - 06.05.11 - klo:19:50
Tuttua minullekin nämä erilaisista maailmankuvista tulevat älylliset ongelmat. Mutta tosiaan maailmankuvan ja -katsomuksen erillään pito on avuksi.
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Jampe - 06.05.11 - klo:20:20
Mielenkiintoinen aihe ja tuttuja kysymyksiä itsellenikin! En omaa nykyään mielestäni mitään kovin selkeää maailmankuvaa tässä suhteessa. Maailmankuvaani kuuluu jotain kristillistä ja jotain mikä ei (välttämättä) ole kristillistä. Kaikesta en pysty sanomaan mitään.  Esim. on vaikeaa sanoa onko evoluutiokäsitys välttämättä edes ristiriidassa Raamatun kanssa jos luonnontiedettä ajatellaan.

Enemmänkin maailmankuvaani sekoittaa se, että minusta kristilliset ihanteet kuten toisen posken kääntäminen, kummajaisena maailmassa vaeltaminen ja muutamat muut perushuttuun kuuluvat ainekset eivät tunnu oikein suosiolla sekoittuvan soppaan jonka elämänkokemukseni ja matkan varrella tekemäni huomiot ovat keittäneet.

Tai sitten ne ovat liian yleviä asioita käsitettäväkseni.


Niin ja tervetuloa saitille Preba! :023:
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Jampe - 06.05.11 - klo:20:29
Hei, olen uusi tällä foorumilla. Olen lueskellut tätä jonkinverran ja mukavan maltillisia porukkaa täällä vaikuttaa olevan ja hyviä ajatuksia olen täältä löytänyt. Toivottavasti mahdun mukaan!

Tämmöinen juttu tuli mieleeni kuin maailmankuva tai "todellisuusparadigma". Joskus kristillinen maailmankuva (mikä se sitten tarkkaan ottaen onkin, se on vähän hankalampi juttu) ja ympäristöstä tai ns. maallisista lähteistä opittu käsitys tuntuvat olevan vähän haastavia sovittaa yhteen.

Kielikuvana sanottuna tuntuu joskus kuin katsoisin Alladinin taikalamppua, joskus se näyttää ilmiselvästi olevan vastaus ongelmiini ja siellä asuva Henki todellakin toteuttaa ne kolme toivettani. Sitten taas seuraavassa hetkessä se sama lamppu näyttää pelkältä tyhjältä muinaismuistolta. Nuo kaksi vaikutelmaa saattavat olla myös jossain määrin yhtäaikaa päällä.

Millaisia ajatuksia muilla herää tämmöisistä "paradigmakriiseistä"?


Aitoa ja ihmisen kokoista pohdintaa. Mukavaa lukea tällaista!
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Leena - 06.05.11 - klo:21:09
Tervetuloa... niin. Olen joskus itse ajatellut aivan simppelisti jotakin niin lähellä olevaa kuin omaa elämäntarinaani.  On kuin sen voisi kirjoittaa kahdesti, ensin siten että jättää kokonaan Jumalan olemassaolonkin pois laskuista, ja sitten siten, että koko ajan ottaa annettuna, että Jumala siihen kuuluu, siis on olemassa, toisekseen ei ole agnostikon vaan juuri kristityn Jumala, joka ilmaisee syvää rakkautta, ymmärtämystä, huolta ja huolenpitoa ja tahtoo itseään puhuteltavankin kuin perheenjäsentä - syntyy kaksi erilaista kertomusta.

Se oli aika kiinnostava ajatusleikki kutistajalla kymmenen vuoden psykoanalyysin jälkeen (kavereitten kanssa tuli loppupuolella skabaa kuka venyttää pisimmälle... voi meitä hupsuja).   Ja vielä:  Entä eteenpäin. Jostakin luin, että viisasta on kulkea polkua jolla on voinut hyvin. Jaan joka tapauksessa Kierkegaardin ajatuksen:  Ihminen on, olkoon nyt millä konstilla tahansa luotu mutta luotu olento,  joka voi huonosti ollessaan erossa Luojastaan -- se on luonnoton olotila.  Maailmankuva on kyllä toinen, jos siihen oletetaan mukaan tällainen transsendentti elementti yleensäkin kuin jos se kokonaan kielletään.

Mielenkiintoisinta on ehkä Bonhoefferin ajatus "täysi-ikäisestä ihmiskunnasta", joka osaa selittää olemassaolonsa ilman Jumalaakin, ja tulee siis tiedollisesti toimeen ilman --- samalla on kuin sokeutunut sille realiteetille että Jumala joka tapauksessa on!

 Jokin juttu tuossa on, sillä minä voin huonosti ilman Jumalaa.  Olkoon muuten miten tahansa. Minua aina hatuttaa että jättivät virrestä 600 tärkeimmän säkeistön pois. Siis suhde kärsimykseen muuttuu, kun Jumala onkin kaikkena kaikessa:

Ja karvaan kalkin jos suot juodaksemme
kun tuska vuotaa yli laitojen
sen voimme silti rohkeasti juoda,
kädestäs rakkaasta me saimme sen.
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Preba - 06.05.11 - klo:23:59
Tarkentavana kysymyksenä Timille ja Mt:lle, mitä tarkoitatte tarkkaanottaen noiden kahden erolla? Meinaatteko että maailmankaikkeuden selitysteoria ja siihen suhtautuminen otetaan erillisinä vai miten?

Mielenkiintoisinta on ehkä Bonhoefferin ajatus "täysi-ikäisestä ihmiskunnasta", joka osaa selittää olemassaolonsa ilman Jumalaakin, ja tulee siis tiedollisesti toimeen ilman --- samalla on kuin sokeutunut sille realiteetille että Jumala joka tapauksessa on!

Muistan kuulleeni tän ajatuksen aiemminkin, mutta en oo itse Bonhoefferiin koskaan ehtinyt tutustumaan. Se on jäänyt vähän hämäräksi että kumpaa Bonhoeffer tuolla oikeastaan tarkoittaa, että onko tuo ns. täysi-ikäisyys hänen käsitteistössään hyvä vaiko huono asia vai onko se vain puhdas toteamus?


Enemmänkin maailmankuvaani sekoittaa se, että minusta kristilliset ihanteet kuten toisen posken kääntäminen, kummajaisena maailmassa vaeltaminen ja muutamat muut perushuttuun kuuluvat ainekset eivät tunnu oikein suosiolla sekoittuvan soppaan jonka elämänkokemukseni ja matkan varrella tekemäni huomiot ovat keittäneet.

Jeps, omakin käsitys siitä mitä on elämä ja ihmisyys jne. sisältää aika paljon esim. psykologiasta ja vähän joka puolelta poimittua tavaraa Raamatun lisäksi. Tuloksena on iloisen sekava, vailla tavoitettavaa logiikkaa oleva sillisalaatti ;)

Olen ajatellut myös sellaista hommaa noihin mainitsemiisi asioihin, että jotkut jutut Raamatussakin saattavat puhua ensisijaisesti näkymättömistä henkimaailman asioista. esim. tuo muukalaisuus maailmassa. Hengellisen muukalaisuuden voi äkkiseltään ymmärtää turhan käytännöllisesti ja alkaa ns. kerjätä turpaansa syyttä suotta uskonnollisuuttaan ylenmäärin korostamalla tilannetajuttomasti. Ehkä se oikeampi, hengellinen muukalaisuus on enemmänkin jokin pohjavire ja siitä seuraavat käytännölliset erot ovat vain jäävuoren huippuja, pieni aavistus jostain toisesta ulottuvuudesta.

Sainkohan tuon sepustukseni kuulostamaan kauhean metafyysiseltä...
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: PekkaV - 07.05.11 - klo:07:13

Lukeneisuus liittyy löyhästi maailmankuvan muodostumiseen. Raamattu-, kuten muukin lukeneisuus voi tyhmentää yhtä hyvin kuin rakentaa. Poikkeamat tieltä ovat tarpeellisia kulkureitin rajojen määrittelyssä. Oman tien löytäminen on voittopalkinto, jota edeltävät välttämättä hairahdukset. Lapsena saatu rakkaus ehkäisee kuitenkin paljolti ennalta kolhuja, joita tuuliajolla oleva saa osakseen. "Sunnuntai-ihminen" on "keskusta tiukkana" -ihminen. Ei tiukkis, vaan rento ja avoin, mitä elämä tarjoaa, nimenomaan elämä, ei kuolema vallat.

Uskonelämänsä tietyssä kehitysvaiheessa joillakin ihmisillä Raamatun lukeminen on tärkeää. Kaikillehan se on. Mutta kirjaimellinen kohtien kerääminen maailmankuvan rakentamiseksi on verrattavissa vakaumustemppelin peruskivien etsimiseen.

Minua on aina viehättänyt Zen-tarina jousella ampumisen opiskelusta, jossa päämäärä on taito ampua niin täydellisesti, ettei ammu.
Toinen tarina kertoo oppilaasta, joka kysyi mestarilta elämän tarkoitusta. Mestari vastasi: "Oletko syönyt?", johon oppilas vastasi myöntävästi. Mestari kysyi: "Oletko tiskannut astiat?"
Tarina ei kerro enempää, ei jatku. Mutta elämä jatkuu. Se virtaa. Olen kokenut virtaamisen voimakkaasti nyt jäätyäni eläkkeelle. Ei ole kelloa määrittelemässä tekemisiäni, ei ole ulkopuolista voimaa päivittäin ohjaamassa ajatuksiani. Olen vapaa. Koen elämän virtana lävitseni, kanssani, ohitseni menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena.



Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: juhani - 07.05.11 - klo:08:33
En tiedä minun maailmankuvastani, mutta luomiskertomuksessa on hyvä kohta; "Tehkäämme ihminen". Onko se kristillistä maailmankuvaa vaiko peri-inhimillistä? Jumala ei sanonut, että Hän tekisi mm. körttiläistä, viidesläistä, muslimilaista tai sitten pietismin maailmankuvaa seuraavaa heppua. Tehkäämme ihminen. :icon_wink:
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Mörtti-57 - 07.05.11 - klo:08:46
Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa. Hän sanoi: 'Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta. Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe. Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus.' 'Kumpi susi voittaa?' kysyi lapsi. 'Se, jota ruokit', vastasi vanhus.

Äiti maan opettamat Iniaanit oli viisahia. Ugh! :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Leena - 07.05.11 - klo:09:01
Bonhoefferilla se ei ollut hyvä eikä huono vaan ihan neutraali.   Se olisi ollut huonoa, jos se olisi yritetty kieltää niinkuin mikä hyvänsä realiteetti sillä niin ei vaan voida toimia.

Hänhän hahmotteli eräässä viimeisistä kirjeistään Bethgelle synopsiksen tutkielmaan "mitä on kristinusko" mutta sen jälkeen kahdelta kuukaudelta kirjeet, joita kuitenkin vielä oli päässyt läpi, on hävitetty koska Bethge itse pidätettiin.  Sen jälkeen Bonhoeffer katosi jonnekin keskitysleirille, myöhemmin ilmeni että Buchenwaldiin, ilmeisesti välillä takaisin Berliiniin natsien päämajan kellariin, sitten jollekin toiselle leirille, josta hänet vankikuljetuksesta löydettiin jotakin 6.4.44. Alku näytti jopa siltä että natsit eivät ennättäisi enää kuin pelastaa oman nahkansa, joten kaikki taisivat jo uskoa vapautumiseensa. Bonhoeffer kuitenkin kuului listalle "ei saa missään tapauksessa jäädä eloon" ja niin hänet poimittiin juuri jumalanpalveluksen pidettyään (paha olla tunnistamatta) vietiin Flossenbürgiin ja näytösoikeudenkäynnin jälkeen hirtettiin kuten mm. Canaris, Niemöller ja aika monta muuta.
 Alan unohtaa. Osasin ne joskus ulkoa.

Samana päivänä ammuttiin hänen veljensä Klaus, lankonsa Rüdiger Schleicher Sachsenhausenissa, ja hirtettiin Hans von Dohnanyi, lanko niinikään ja hyvin läheinen B:lle, Flossenbürgissa.  -Olen usein miettinyt nmillainen siitä tutkielmasta "Mitä on kristinusko" olisi mahtanut tulla. Olisi kivaa ottaa se jonkin oman tutkielman synopsikseksi ja perata esille tuo "aikuistuneen ihmiskunnan suhde Jumalaan". elittäisi alle että tämä on amatöörin referaatti lähinnä Widerstand und Ergebungista ja   Bethgen Six essays on Bonhoefferista ja muusta.

Etkö ole perehtynyt... voi hurja... Leena kertoo... mistä aloitetaan...     :026: :026: :026: :026: :026:
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: sadetta - 07.05.11 - klo:11:19
Lukeneisuus liittyy löyhästi maailmankuvan muodostumiseen. Raamattu-, kuten muukin lukeneisuus voi tyhmentää yhtä hyvin kuin rakentaa. Poikkeamat tieltä ovat tarpeellisia kulkureitin rajojen määrittelyssä. Oman tien löytäminen on voittopalkinto, jota edeltävät välttämättä hairahdukset. Lapsena saatu rakkaus ehkäisee kuitenkin paljolti ennalta kolhuja, joita tuuliajolla oleva saa osakseen. "Sunnuntai-ihminen" on "keskusta tiukkana" -ihminen. Ei tiukkis, vaan rento ja avoin, mitä elämä tarjoaa, nimenomaan elämä, ei kuolema vallat.

Sanoititpa hyvin!!
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: tim1965 - 07.05.11 - klo:11:29
Tarkentavana kysymyksenä Timille ja Mt:lle, mitä tarkoitatte tarkkaanottaen noiden kahden erolla? Meinaatteko että maailmankaikkeuden selitysteoria ja siihen suhtautuminen otetaan erillisinä vai miten?

No minulla on tällainen oma ajatuskulkuni, se ei välttämättä ole mitään "virallista tieotoa". Maailmankatsomus on arvoja sisältävä kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä, tiedon hankkimisen periaatteista ja elämän tarkoituksesta sekä moraalista, se on arvoväritteinen kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä. Maailmankatsomus sisältää minulla kristillisen uskon ja vastaukset miksi-kysymyksiin. Maailmankuvaani kuuluu tiede, tieteen teoriat kuten evoluutioteoria ja alkuräjähdysteoria, jotka vastaavat kysymykseen miten (ja millaisessa aikataulussa, esim. maapallon ikä 4,5 miljardia vuotta). Eli selitysteoria - esim. alkuräjähdysteoria - ja siihen suhtautuminen otetaan erillisinä, näin näkisin asian.

Noin muuten voisin vielä jatkaa vastaustani ja sanoa, että minulle juuri tämä evoluutioteoria vs. kreationismi-problematiikka on vienyt paljon energiaa ja aikaa kun olen tätä asiaa pohtinut ja tutkinut, asia on vaan askarruttanut minua jo 1980-luvulta asti. Nykyään ajattelen, että evoluutio on Luojan suuri työkalu elämän monimuotoisuuden kutsumisessa esiin. Evoluutioteoria itsessään ei ota kantaa mihinkään jumaliin eikä kiellä eikä myönnä jumalien olemassaoloa.
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: PekkaV - 07.05.11 - klo:11:35
Sanoititpa hyvin!!

                  Kiitos!   :058:
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.05.11 - klo:12:30
Minunkin maailmankuvani muodostuu hyvistä ja huonoista jutuista. Luovuttamattomista totuuksista ja luovutettavista , turhiksi todetuista jutuista.

Luovuttamattomia ovat esim: Jumala, luonto, ihminen, koti, perhe, kotimaa, työ tai askar, lähimmäinen, luovuus, ystävyys ja rauha. Ja paljon muuta

Luovutettavaa: raha, valta, mielipiteet, omaisuus, turhuudet, viha ja sota. Ja paljon muuta.

Jos voisin, olisin aina kiitollinen, rauhallinen, iloinen, positiivinen, äidillinen, ahkera, luova ja ennenkaikkea rakastava. Tämä olisi ihanne, totuus on useimmiten toisenlainen. Maailmankuvaani ei oma vaillinaisuus ja rajallisuus silti muuta.
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: mt - 07.05.11 - klo:17:35
Sekä maailmankuva että maailmankatsomus ovat hakusanoja suomenkielisessä Wikipediassa, josta löytyy siten joitakin aineksia jatkopohdintoihin.

Kun tänään väänsin sorkkarautaa ja arvioin erään rakennelman romahtamisen tapaa, toimin maailmankuvani pohjalta. Maailmankuvaan kuuluu sekin teknisluontoinen pohdiskelu, miksi olin katsonut kyseisen rakennelman purkamisen tarpeelliseksi. Pohdintojen ja johtopäätösten ainekset olivat tässä tapauksessa omia havaintoja, muulloin myös muiden havaintoja, kuten testejä, raportteja ja tutkimuksia.

Se, miksi olin paikalla ja näissä puuhissa enkä esimerkiksi jossain aivan muualla, kuuluukin jo enemmän maailmankatsomuksen alueeseen. Silloin ovat pelissä arvot ja muut sellaiset näkemykset, jotka eivät perustu tieteelliseen pohdintaan. Niiden juuret ovat muun muassa erilaisissa yhteisöissä ja henkilöhistoriassa.

Mt
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: Preba - 09.05.11 - klo:22:27
Poikkeamat tieltä ovat tarpeellisia kulkureitin rajojen määrittelyssä. Oman tien löytäminen on voittopalkinto, jota edeltävät välttämättä hairahdukset.

Tää oli hyvin sanottu. Musta tuntuu kokemuksen perusteella siltä että kun löytää jonkun uuden kiinnostavan ajatustavan tms. niin on hyväksi myös hiukan hankkia tietoa siitä miten samallatavoin ajatelleet ihmiset on vetänyt kyseisen homman aiemmin överiksi. Näin voi ottaa jopa hiukan oppia toisten virheistä. Tosin tässä on semmoinen porsaanreikä että jos ihan oikeasti onnistuu keksimään jotain ainutlaatuista niin silloin ei auta muu kuin tehdä ne kaikki virheet itse :D

Vähän idealistista teoriaa tuo tietysti on, tunneperäisiä vaikuttimiaan ei aina pysty hallitsemaan vaikka kuinka tietäisi olevansa tekemässä jotain typerää. Mutta teoriassa noin siis.
Otsikko: Vs: Maailmankuva?
Kirjoitti: jouni - 12.05.11 - klo:17:53

Alan Richardsonin "Uskon Pääpuolustuslinjalla" (Lähetysseura, 1966) ainakin puhuu alkusivuillaan hyvin tieteellisyyden ja uskon suhteesta.  Kannattaa lukea.

Oleellista on lähtökohtien tunnistaminen.  Tieteellinen metodi tuottaa sellaisia tuloksia, jotka juontuvat niistä lähtökohdista, joista lähdetään liikkeelle.

Esim: jos lähdetään siitä, että Jumala on, joudutaan Raamatun tutkinnassa ihan eri linjoille, kuin jos on jo alun perin päätetty, että Jumalaa ei ole.  Näiden kuuluisien ns. jumalatodistusten ongelma on se, että yritetään päästä käsiksi lähtökohtiin seurauksista, vaikka minkä tahansa asian voi tulkita omista lähtökohdistaan käsin.