Kirjoittaja Aihe: Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.  (Luettu 1416 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.
« : 04.12.21 - klo:15:57 »
Anteeksi taas ei herännäisyyteen mitenkään liittyvä aloitus, mutta kiinnostaa suuresti lähiöt ja vaan tavan tallaajat jengi, kun täällä niin isoista asioista jengi skrivaa, et missä ja miten ja mitä.

En osaa puhua kuten Jeesus kaikki aikamuodot yhdessä lauseessa.
Oliko, oli ennen, nyt ja iankaikkisesti
Tai öö se luomis koko kertomus, niin on niin typistettyä textiä kuin vain voi.
Koko Raamattu varsinkin öö kukas, niin Markus, ekassa luvussa ihmeparantuminen, kielillä puhuminen ja jotain.

Loppu taas ajatuskin, kun öö mitäs, niin ni se kun lapsena lähiössä, niin millaisia muistoja ja kokemuksia teillä lähiöistä, siis nykyään ruottissa ja muualla tapellaa lähiöiden mukaan ja jengejä alkaa, niinku huudeilta.

Anteeksi, kun ei taas tuu se juttu mistä
Tik toc.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.
« Vastaus #1 : 04.12.21 - klo:16:49 »

Minusta te jengi kun skulaa nyt ajassa, niin ollaanhan me boomerit out ja antakaa mennä teinit jengi  ja juttuinenne.

https://www.youtube.com/watch?v=9GTXzEIt5js&list=RDMM&index=4&ab_channel=HillsongUNITED
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.
« Vastaus #2 : 04.12.21 - klo:18:56 »
Tämä on aihe josta on mukava kertoa .    I osa.
Olin 4-vuotias kun muutimme Lappeenrannasta silloiseen Orimattilan Renkomäkeen.
Isä oli vaihtanut poliisin varusteet putkimiehen työ-kalustoon ja astunut Starckjohann Oy/Ab n leipiin.
Firma asutti kokonaisen kadullisen työntekijöitä sinne Renkomäkeen, ja kaikki työntekijät siirtyivät Karjalasta. Entisiä viipurilaisia olivat ,kuten isäkin oli ollut. Niin oli firmakin tullut Lahteen Viipurista.

Kadun lapsista lähti kouluun kanssani samalle luokalle Raija, Tellervo, Marja, ja Osmo. Viereiseltä kadulta tulivat Maija-Riitta ja Pirkko.

Veljeni ja naapurin Pepe aloittivat koulun 2 vuoden kuluttua.
Taloit olivat kaksikerroksisia puutaloja, ja kaksi perhettä kussakin 10+1 talossa.
Eri-ikäisiä lapsia, alle 18-vuotiaita, oli ainakin 25.Useissa perheissä oli enemmän kuin kolme lasta. Monet ulkoleikit leikimme koko lauma yhdessä. Talvella laskettiin se jyrkkä katu ylhäältä alas 'rojakassa'. Se on potkurin pantuna jalaksista sisäkkäin, kuin junaksi. Kaivoa piti väistää alamäessä.

Kesällä oltiin piilosilla Imatran Voiman voimalinjojen alla leppäpusikoissa. Toinen kiva juttu oli kiivetä ylös korkealle Renkömäen harjalle. Siellä sähkölinjalta oli näköala kauas, aina Orimattilan kirkolle saakka. Matka on n. 10-15 km.

Mäen reunaa kiersi polku jonka varressa oli korkea rapakivi. Siihen oli hakattu kookas risti. Sanoivat että Vapaussodan aikana sen viereen oli ammuttu venäläisiä sotilaita.
Tanssilavakin mäellä oli. Sen lähellä hiihdettiin talvella koulun hiihtokilpailut. Siitä en pitänyt yhtään. Saattoi se astma olla jo silloin keuhkoissani.
Siellä kasvoi kangasvuokkoja ja niitä kerättiin äideille, myöhemmin ne rauhoitettiin.

Isä oli paljon matkatöissä ympäri Suomen.  Äiti kävi isolla maatilalla perunannostossa, ja veljeni ja minä myös. Talkoot olivat mukavaa vaihtelua. Talon ruoka oli vahvaa maalaisruokaa, ja meille se maittoi. Ja vuoden perunat tienattiin.
Navetassa kävin lehmiä katsomassa, ja kissaa syöttämässä. Isolla sonnilla oli vahva korkealla rauta-putki-aidalla aidattu ulkotila. Sonnilla oli messinkinen rengas nenässä. Kyllä se oli pelottava, mutta aitauksen vieressä kasvoi juhannusruusu ja sen oksia kävin rohkaistuani taittelemassa.

Äiti kuului Marttoihin, ja minä olin 'pikku-martta' kuten ystäväni Raija ja Maija-Riittakin. Raija on vanhin ystäväni, tutustuimme 5-vuotiaina.
Elämämme vaiheet yhtyivät myös pankissa, joskin aluksi eri säästöpankeissa.

Opettajani Veera Sipiläinen oli kylän 'henkinen johtaja'. Hän ohjasi minut runon ja näytelmän maailmaan. Hän oli myös syvällinen uskova ihminen.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.
« Vastaus #3 : 05.12.21 - klo:00:45 »
millaisia muistoja ja kokemuksia teillä lähiöistä, siis nykyään ruottissa ja muualla tapellaa lähiöiden mukaan ja jengejä alkaa, niinku huudeilta.

No, Joensuun Mäntylässä oli 70-luvulla tinnerin ja liimojen haistelu muodissa. Kai siellä joku jengintapainenkin sitä harrasti. Niitähän sai silloin ostaa kuka tahansa, me lapsetkin askarteluun. Ja siellä olen saanut kadulla turpaani, tai tarkemmin ottaen nyrkkien kohde taisi olla maha.

Tupakkaahan sai ostaa lapsetkin ja moni sitä polttikin, mutta minua nolotti, kun isälleni joskus piti ostaa. Häntä kai laiskotti niin ettei voinut sitä muutaman sadan metrin matkaa kioskille kävellä asian hoitaakseen.

Jaa, näköjään Mäntylän baarikin on purettu. Mihin tämä maailma oikein on menossa?! Joskus piti sieltä käydä ostamassa joku unohtunut maitolitra, kun kaupat menivät niin aikaisin kiinni. Taisin vähän pelätä niitä kaljanjuojia siellä.

Sittemmin olen asunut Vantaan Koivukylässä (oikeammin Havukoski) ja Korsossa. Korso tosin ei tuntunut lähiöltä vaan omalta kylältään. Onhan se vanhempikin. Näitä kumpaakin pidetään jonain hirveinä paikkoina, joissa ei voi kunniallinen ihminen asua ja jengiväkivalta jyllää, mutta en havainnut moista. Saattoihan sitä toki silti olla.

Koivukylästä muistan kun joskus kesällä istuin ulkona, kerrostalojen väliin oli jätetty puita kasvava rinne niin siinä, ja alhaalla istui kissa, ehkä 15 metrin päässä. Pitkään sitä houkuttelin, lopulta kiinnostus voitti epäröinnin ja se loikki luokseni siliteltäväksi. Ihan tuntematon rontti.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Lähiösi / Lähiö,,,,,eikä vaan ne hullut.
« Vastaus #4 : 05.12.21 - klo:15:19 »
II osa lähiöasumisesta

Vuonna 1968 muutimme Hämeenlinnasta takaisin Lahteen. Tulimme toukokuussa ja asuimme vuokralla elokuun loppuun Kiveriössä, kunnes As Oy Lehto-Mukkula valmistui.

Se oli ehkä kaikkein mukavinta ja sosiaalisinta aikaa elämässämme. Talo oli periaatteessa asuntosäästäjien Säästöpankin lainottama yhdeksän porrasta käsittävä kolmikerroksinen talo. Oli Pikkutalo ja Pitkätalo. Me asuimme E-portaassa 3 h +k kodissa.
Talossa oli lapsia ehkä 70 tai 80 alle 18-vuotiasta. Tyttäremme saivat sieltä elinikäisiä ystäviä. Nuoriso on pitänyt yhäkin tapaamisia muutamien vuosien välein.

Keväisin pidimme pihalla siivoustalkoot, kesällä elokuussa vietettiin Pihajuhlat: olut-viesti Pikkutalon ympäri. Vaihdossa oli juotava pullo keskaria.
Oli lasten esityksiä nurmikolla, makkaranpaistoa leikkimökkien vieressä grillipaikalla, ja tanssia roskisaitauksessa.  Roska-astiat oliviety roska muualle.

Oma orkesterikin oli. Kaupunginorkesterin viulisti ja meidän portaan hanuristi soittivat. Oli värivaloja ja kynttilöitä ikkunoilla. Kaikilla oli mukavaa.

ESS teki pari kertaa jutun toiminnastamme.
Olin mukana toimikunnassa, ja ohjasin lapsiteatteria kellarissa.Pääsimme jopa telkkariin.

Toisessa pesutuvan kuivaushuoneessa kokoontui pyhäkoulu.Seurakunta hoiti sen.

Miehillä oli lehtopallojoukkue, joka voitti monena vuonna Mukkula-cupin mestaruuden. Lehto-Mukkulan joukkueessa pelasi monta hyvää talkoo-lentopalloilijaa ja yksi Kimmon pelaaja. Kimmo oli mestaruussarjan joukkue silloin.

Talvella lapset hiihtivät kilpaa metsässä . Latu lähti, ja palasi pihaan, mutta ylettyi melkein Mukkulan Kartanon puistoon.
Kartanoon oli suoraan metsän läpi 200 m. Siellä käytiin tanhu-esityksiä katsomassa ja tennistä pelaamassa, ja joskus kaljalla kartanon pihapaviljongissa.
Toinen tyttäremme näytteli lapsiteatterissa Kartanon puistossa. Hän näytteli prinsessa, jota hän oikeastikin on. :023:

Enää en ole nähnyt ketään tuttua siitä talosta vaikka nykyinen koti on vajaan 1 km päässä ja S-market on ostarin ainoa kauppa, jossa joskus entisiä mukkulalaisia pankin asiakkaita tapaa. Iäkkäämmät ovat jo Tuon-ilmaisissa. Mutta talon toimikunnan johtohahmo elää yhä kotonaan, yli 95 vuotiaana.

Muutamat silloisten asukkaiden jälkeläisistä ovat ostaneet vanhan kotinsa ja palanneet juurilleen. Niin hyvä talo se olikin, että kyllä kannatti.
Mutta vain hyvä-jalkaisille, sillä tietääkseni hissiä ei ole vieläkään saatu.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)