Samassa kun kirjoitin tuon, tuli Matti kirjaston puolelta linnunpoikanen käämmenkuppiensa välissä.
Lintu oli lentänyt palkin päältä matolle ihan Matin jalkojen juureen josta hänen oli helppo ottaa se kiinni.
Pieni raukka oli niin pelästyksissään ja uupunut ettei heti osannut lentää avoimeltä kädeltä pois. Pian se pyrähti parvekkeen palkille, ehkä pesäänsä.
Harmaasieppo tekee mielellään pesän rakennuksiin, niin mökilläkin. Ja se on viimenen tulija ja viimeiset poikasetkin sillä siis.
Tämän ensilehto päättyi kuitenkin onnellisesti.
Matti kehtasi epäillä minun näkemääni. Luuli minun kuvitelleen sen olleen ' enkelin siipi' !