En kyllä tarkoittanut omantunnon vapautta. Itsekin ajattelen monista kirkon mutkallisista opinkappaleista, että onpa omalaatuista ihmisen höpinää asioista, joista kirkko ei voi mitään ymmärtää. Mutta se ei mitenkään estä osallistumistani kirkon toimituksiin ja tapahtumiin - en oikein tunne edes tarpeelliseksi mainita omia käsityksiäni: nehän ovat näissä asioissa yhtä lailla väärässä kuin kirkonkin, parempi vaieta mystereeistä kuin ottaa ne inhimillisen järjen vääristävään valtapiiriin. Kysymys ei ole minulle niin keskeinen ja arka. Mutta jos tälläinen omantunnon kysymys olisikin niin tärkeä, niin polttava, että joutuu päivittäisessä toiminnassaan aiheuttamaan pahaa mieltä niin itselleen kuin toisille (ja vieläpä aivan viattomille työvelvollisuuttaan suorittaville ihmisille) niin sitten voinee kysyä, että miksi on sellaisessa yhteisössä mukana. Eikö olisi parempi muodostaa oma yhteisö, jossa tälläisiä äärimmäisen ikäviä ja loukkaavia tilanteita ei pääsisi tapahtumaan? Kun päätös on tehty niin sen mukaan toimitaan: ellei pysty yhteistä päätöstä noudattamaan niin eikö ole väärässä paikassa? Eli minun puolestani voi ajatella että naispappeus ei ole oikein, sanoa niin avoimesti julki, saarnatakin niin (joskin tietysti ei-loukkaavalla tavalla), mutta minusta ei ole mitään "oikeutta" kieltäytyä virkayhteistyöstä naispapin kanssa. Se on väärin, epäoikeudenmukaista ja julmaa, ja tekee väkivaltaa kaikkien osapuolten omalletunnolle ja mielenrauhalle. Sitä ei voi sallia, eikä olisi pitänyt koskaan salliakaan.
