Muut herätysliikkeet

[Liisu]

Kävin äsken lueskelemassa vähän vanhempia juttuja ja erityisesti Nupun kysymyksiä uskosta. Siellä puhuttiin "kirkon sisäisistä herätysliikkeistä" ja kuinka "korttiläisyys ja suomen ev.lut. kirkko julistavat samaa oppia". No, minusta kyllä körttiläisten "oppi" on aika lähellä ev.lut. kirkkoa, mutta kuinka esimerkiksi evankelisuus voi luokitella itsensä "kirkon sisäiseksi" jos he ovat eri mieltä esim. naispappeudesta?

[llwyd]

Taitavatpa evankeliset olla montaakin mieltä, johdossa siellä enemmän verissä päin taistellaan. Onhan kirkossakin naispappeudesta eri mielipiteitä - sitä en tiedä miten evankelisuus virallisesti suhtautuu tähän vastenmieliseen naispappi-boikottiin, ettei se suuri oma puhtaus salli normaalia yhteistyötä kirkollisten toimitusten hoitamisessa. Tälläiset henkilöt kyllä ystävällisesti pyytäisin perustamaan sitten oman puhtaan kirkon, jossa ei näitä vaaroja olisi. Vanhoillislestadiolaisuus puolestaan on minusta lähinnä muodollisesti kirkon herätysliike, käytännössä he ovat oma lahkonsa.

[Johannes]

Kai se pointti jossakin siellä menee, että haluavat pysyä kirkon jäseninä, kun suurin osa on yhteistä. Jos eivät aktiivisesti käy teilaamaan vaan omissa kokouksissaan noudattavat omia sääntöjään, niin en minä sillä perusteella erottaisi kirkosta pois jotakin lahkoa. Kysehän ei ole kuitenkaan kristinuskon ja luterilaisuuden ydinasioista. Maallikot saavat minun puolesta tehdä aika vapaasti omatuntonsa mukaan. Vaikkapa jos h-y alkaisi viljellä karismaattisuutta, (kuten alkuaikoina on jossain määrin ollut) niin kirkon pitäisi se sallia, koska kyseessä ei ole uskon ydinasia ja kansankirkko on kansankirkko. Sallitaanhan siinä monenlaiset mielipiteet muistakin asioista.

[PekkaV]

Kävin äsken lueskelemassa vähän vanhempia juttuja ja erityisesti Nupun kysymyksiä uskosta. Siellä puhuttiin "kirkon sisäisistä herätysliikkeistä" ja kuinka "korttiläisyys ja suomen ev.lut. kirkko julistavat samaa oppia". No, minusta kyllä körttiläisten "oppi" on aika lähellä ev.lut. kirkkoa, mutta kuinka esimerkiksi evankelisuus voi luokitella itsensä "kirkon sisäiseksi" jos he ovat eri mieltä esim. naispappeudesta?

"Isäni Talossa On Monta Huonetta."

[kirsus]

Tuli tuolla tuvan puolella mainittua, että loppiaisen saarnasta meinasin saada "traumoja". Tuo lähetysjärjestön edustaja, joka saarnasi oli siis ev.lut. kansanlähetyksestä.  

Ja kun en näitä herätysliikkeitä vielä oikein tunne, niin kysynkin teiltä, että mihis "huoneeseen" nämä viidesläiset kuuluvat?"
Tarkoitan lähinnä sitä, että olinko minä erityisen herkällä päällä, vai  johtuiko tuo painostava olo siitä, että tämä saarna oli minulle väärän "laidan" tekstiä. (En kyllä tiedä mihin laitaan itse kuuluun, kun olen vain tavallinen kastettu ja konfirmoitu ev.lut kirkon jäsen, joka vain tuossa 4 ja puoli vuotta sitten rupesi istumaan kirkossa joka sunnuntai - ilman, että olisi tullut uskoon tai mitään sen dramaattisempaa.)

Kun sanoin, että melkein sain traumoja, niin ei kai siitä saarnasta mitään pysyvää vammaa jäänyt, mutta aika ahdistava olo siitä tulee, jos omassa kotikirkossa tuntuu, ettö sinua kielletään tulemasta ehtoolliselle. "Jos et kaikki syntejäsi Jumalalle tunnusta, niin ei sinulla ole anteeksiantoakaan." Rupesin miettimään, että olenko aina täysin rehellinen Jumalalle, ja kun totesin, etten ollut siitä aivan varma, niin...

Ja niinkuin tuolla loppiasen yhteydessä kerroin, niin puhuttiin siitä, kuinka "sinun pitää antaa Pyhän hengen valon täyttää itsesi kokonaan..."
 
(Jouduin ihan oikeasti sen saarnan aikana mielessäni useampaan kertaan pyytämään: "Auta minua Jeesus nyt, saanhan minä tulla sinne ehtoolliselle saamaan ne syntini anteeksi, vaikka..." Lopulta vastasin itselleni: "Älä välitä siitä saarnaajasta, vaan mene sinne ehtoolliselle. Jos sinä Jeesus haluat tuomita minut, niin senkun, mutta älä välitä siitä saarnaajasta.)

[PekkaV]

Laitankin vastauksekseni sinulle, kirsus, kommentin, jonka ajattelin alunperin Seuratupa-sivuston 'Kuukauden kysymys'-ketjuun:

"Ellette käänny" – kehoitus on osoitettu kääntymättömälle. Körttiperinteestä ammentava kääntyilee lakkaamatta, sillä me kysymme jatkuvassa rukouksessa Jumalan Tahtoa. Olemme siinä kohtaa matkalla. Profeetat huusivat ja huutavat, koska kokivat ihmisten olevan välinpitämättömiä. Me olemme maan hiljaisia. Sana on sattunut eikä vain mennyt toisesta korvasta ulos. Armoa se on ainoastaan. Totta kai kaikki helvetin kauhut vainoavat. Kuitenkin yksikin Taivaan Isän lempeän käden kosketuksen kokeminen antaa voimia uskoa huomiseen.

Kääntyneen ihmisen tuoreessa muistissa on vielä aika, jolloin hänellä ei ollut enää mitään menetettävää. Siksi hän on lapsen lailla rohkea. Mutta me, joilla on "aarre verraton, se kalliimpi on kultaa" tietenkin haluamme sen pitää, mistä seuraa varautuneisuus remuavaa yltiöpäisyyttä kohtaan. Se nimittäin uhkaa panna kaiken pirstaksi. Emmehän totta vieköön niin alusta joka aamu kykene aloittamaan, että kaikelle olisimme avoimet – ellei Kaikkivaltias suo.

Jumalan kansan koti-ikävä ja lupaus taivasperinnöstä tekee immuuniksi ihmisten vaatimuksille ja suvaitsevaksi suhteessa kaikkiin kilvoittelijoihin.

_____

Kysyt, "mihin huoneeseen viidesläiset kuuluvat?". Voisiko ajatella, että heidän huoneensa on sinun huoneesi, meidän huoneemme vieressä?

[Pena]

Huonesymboliikka tuntuu aihepiiriltä, jota voisi kehitellä nimeämällä eri ryhmien huoneita. Minulla on taipumus kevyeen leikitelyyn, mutta voisiko tämä olla hieman syvällistäkin? Herännäisyys asuu toisaalta tuvassa ja toisaalta kamarin puolella. Olisiko viidesläisyys modernisti olkkarissa? Korkeakirkollisuus saisi varmaan salin.

[PekkaV]

Taivaan Isän Talossa voisi olla huone jokaiselle, itse kullekin oma kelja; mutta myös saleja ja olkkareita, saunoja ja kellareita, ullakoita ja komeroita. Isäntä ohjailee yhteisten tilojen käyttöä.

[Pena]

Tapio Nousiainen kuvaa 70-luvun runossaan hengellisiä liikkeitä kertomalla missä muodossa kukin ryhmä nauttii Elämän leipää. Samalla kuvataan huone, jossa aterioidaan. Näin hän sanoo körteistä:

Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.

Kuivan kannikan viskaaminen ei tunnu osuvan oikeaan, mutta pirtti on tuttu.

[kirsus]

Laitankin vastauksekseni sinulle, kirsus, kommentin, jonka ajattelin alunperin Seuratupa-sivuston 'Kuukauden kysymys'-ketjuun:

"Ellette käänny" – kehoitus on osoitettu kääntymättömälle. Körttiperinteestä ammentava kääntyilee lakkaamatta, sillä me kysymme jatkuvassa rukouksessa Jumalan Tahtoa. Olemme siinä kohtaa matkalla.

Kiitos vastauksestasi. Kuten kirjoitin, en ole koskaan tullut "uskoon" millään dramaattisella tavalla. Kaikki alkoi oikeastaan jo joskus 1995 syksyllä, kun olin kävelemässä keskustaan ja taivaalla loisti tämä iltatähti (en ikinä muista onko se nyt Mars vai Venus), minulla oli jotenkin paha olo ja katseeni siirtyi tähdestä kadun toisella puolella olevaan Vanhaan kirkoon - ja totesin "Ai niin onhan tuo kirkkokin tuossa, voisihan sielläkin joskus käydä." Ja menin kirkkoon, en ehkä heti seuraavana sunnuntaina, mutta muistaakseni ihan muutaman viikon sisällä.  No tiukasti istuin kirkossa helluntaihin asti, mutta Pyhä henki meni jotenkin "yli hilseen" - en siis ymmärtänyt koko asiaa tai käsitettä, niin että kirkossakäyntini lopahti siihen.

No uudestaan rupesin käymään tuossa 4,5 vuotta sitten - eikä silloinkaan mitään sen dramattisempaa tapahtunut kuin, että taas minua muistutettiin siitä, että onhan tuo kirkko tuossa kahden korttelin päässä.

Mietin juuri tuota, mitä sanoit kääntymisestä. Joku täällä foorumilla määritteli kääntymisen ensimmäisenä askeleena. Ja siinä mielessä kai voin pitää itseääni kääntyneenä, että yritän katsella oikeaan suuntaan. Eikä sana mene toisesta korvasta ulos. Mutta tuon parannuksen teon kanssa onkin sitten hieman eri juttu.

Kysyt, "mihin huoneeseen viidesläiset kuuluvat?". Voisiko ajatella, että heidän huoneensa on sinun huoneesi, meidän huoneemme vieressä?

Mutta älä kiltti ihminen nyt minua tuonne viidesläisten huoneeseen heitä, kun kerroin, että tuo loppiaisen saarna aiheutti melkein traumoja. Ja se oli vielä kevyttä puhetta kunnon evankeliontipuheeseen verrattuna, mutta siitä kaikuivat kovasti nämä sävyt henkilökohtaisen rakaisun tekemisestä NYT tai muuten ... Ja sen minä koin painostavana, en sitä, että synneistä minua muistutettiin, muistan niistä useimmat kyllä ihan muistuttamattakin - toki on varmaan monia, joista en edes ole tietoinenkaan.

[Pena]

T. Nousiainen näkee viidesläisten Elämän leivän näin:

Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.

Suotakoon se heille.

[minttu]

Pliis, pliis, saammeko koko runon??

[Pena]

Elämän leipä

Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.
Sinä itse sanot Raamatussa: "Minä olen se
elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta.
Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.
Ja se leipä, jonka minä annan, on
minun lihani, maailman elämän puolesta."

Minä näin sinut elämän leipänä, Kristus.

Sinut viskattiin suomalaisena ruisleipänä,
jokapäiväisenä leipänä aamujumalanpalveluksessa
kirkon alttarille; iso ruokakunta
kuunteli ja alkoi hartaan aterioinnin,
syötiin kuten Suomessa on aina syöty, hartaan
äänettömyyden vallassa Kunnioittaen Jumalan viljaa.

Sinut viskattiin mustana, voimakkaasti tuoksuvana
hapanlimppuna laestadiolaisen rusthollitalon
pirtin pöydälle; he iskivät
sinuun kiinni nälkäisinä, kuului ilohuutoja
ja liikutuksia; jakomiehillä oli kiire
murtaa ja jakaa leipää.

Sinut viskattiin kuivana kannikkana heränneen
väen matalan savupirtin pitkälle pöydälle.
Kuului hiljaista supinaa, pyyhittiin ilonkyyneliä
ja he jakoivat sinut, sinä kuiva kannikka, ja
ihmeellinen ilo loisti heidän kasvoiltaan.

Sinut viskattiin tuoksuvana ja valkoisena hiivaleipänä
helluntailaisten rivitalon ruokasalin
suurelle pöydälle; voi sitä sorinaa, kielilläpuhumista
ja halelujaa-huutoja, kun kaikki ryntäsivät
leikkaamaan itselleen pehmeätä ja uunituoretta
leipää.

Sinut viskattiin näkkileipäpakettina korkeakirkollisen
pappilan ruokasalin tyylikaluston
pöydälle. Kuului arvokkaita yskäisyjä, paperin
rapinaa ja sitten alkoi kuulua ääniä, kun kova
näkkileipä murtui syöjien hampaissa.

Sinut viskattiin ranskanleipänä vapaakirkollisten
keittokomeron pienelle pöydälle. Kuului
hiljaista rukouksen sipinää, kun perheenpää
leikkeli rapeakuorista leipää perheenjäsenten
lautasille.

Sinut viskattiin voileipäpakettina Raamattuseuran
Sana-laivan ruokasalonkiin; voileipien
välissä oli taivaan ryytejä ja sanan suolaa ja
hyvin ne maistuivatkin nälkäisille veden
hengessä.

Sinut viskattiin reikäleipänä, suurena kuin
kärrynpyörä Kansanlähetyksen pitkään pitopöytään;
jauhot olivat taatusti oikeita ruisjauhoja
ja leivonta oli oikeaoppinen, kyllä he söivätkin
ja röyhtäilivät tyytyväisinä.

Sinut viskattiin pienenä sekaleipänä metodistien
yksiön ainoalle pöydälle; ihmeellistä oli seurata,
kuinka vanhan avioparin kasvot kirkastuivat
ja miten vilpittömästi he kiittivät leipää taittaessaan.

Sinut viskattiin pöydälle happamattomana leipänä
adventistien lehtimajan sapatinaterialla.
Kuinka huolellisesti he pesivätkään kätensä,
kun he ryhtyivät kiittäen murtamaan elämän leipää.

Sinut heitettiin suurena ruispuurokattilana
Pelastusarmeijan yömajaan; osaston kapteeni
valvoi, että jokainen yövieras sai osansa.
Miten ahnaasti nuo kadunkulkijat, kiertolaiset
ja puliukot lusikoivatkaan tuota maukasta
ruispuuroa.

Minä näin sinut Kristus elämän leipänä, näin
sinut vyörymässä kaikkialle elämän leipinä.
Sinä vyöryit pieninä ja suurina leipinä, tummina
ja vaaleina leipinä, tuoreina ja kuivina leipinä;
näinpä vielä, kuinka koirat pöytien alla tavoittelivat
sinne pudonneita murusia; mustat, ruskeat, keltaiset,
vinosilmäiset ja kähärätukkaiset penikat keräilivät
herrojen pöydiltä putoilevia murusia.

Ja kaikkialla, minne nämä ihmeelliset leivät vyöryivät,
syntyi liikettä ja uutta elämää; nälkäiset ja nääntyneet
virvoittuivat ja kuolletkin heräsivät elon
saadessaan leivänpalan suuhunsa.

Sillä sinä Kristus olet taivaasta alas tullut
elämän leipä, maailman puolesta ja maailmalle annettu.

(Tapio Nousiainen: Leipää ja suolaa, Päivä, 6. painos 1974)

Muuten olen sitä mieltä, että koiranpenikka-kohta on silkkaa rasismia.

[tosikkoko]

Huonesymboliikka tuntuu aihepiiriltä, jota voisi kehitellä nimeämällä eri ryhmien huoneita. Minulla on taipumus kevyeen leikitelyyn, mutta voisiko tämä olla hieman syvällistäkin? Herännäisyys asuu toisaalta tuvassa ja toisaalta kamarin puolella.

varaisin kyllä herännäisyydelle saunan!
sauna ja seurat on niitä harvoja paikkoja maailmassa joissa saa olla rauhassa ilman vaatimuksia.

[llwyd]

Tänä tummana yönä näkäjään tunnukseksi tuli tuo "Soi, virteni kiitosta Herran". Vaikea kuvitella mitään muuta liikettä, joka voisi ilman poliittista korrektiutta loukkaamatta veisata:

Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.

Mikä varma usko veisaisi "toivoa vailla"? Vaikea kuvitella näitä sanoja evankelisessa, lestadiolaisessa lujassa, tietävässä uskossa. Vähissä on se toivo, oma voima ei kanna uskomaan.