"Minä suostun toimimaan naispappeuden vastustajan kanssa sulassa sovussa, mutta minua loukataan, koska hyväksyn naispappeuden. Minun uskoni kyseenalaistetaan, minun pelastukseni kyseenalaistetaan. Pyrin väistämään, mutta turhan usein koko sonta viskotaan mun naamalle ihan yllättäen. Tuossa mennään jo aika rajusti hengellisen väkivallan puolelle."
Teme kirjoitti em lainaamani kohdan ja kirjoitus herätti heti ajatuksia
Olikohan tuo ajatusten lukua vai mitä oli? Koska olen joutunut usein hengillisenväkivallan uhriksi, koska tunnustaudun naispappeuden kannattajaksi. Näin ei tosin aina ole ollut. Olen ollut taannoin erittäin jyrkän linjan naispappeuden vastustaja.
Läheis joka maili mitä erään toisen herätysliikkeen edustajat lähettävät minulle sisältää tivauksen olenko päättänyt luopuoa Jumalattomasta elämästäni, koska kannatan naispappeutta. Huomaa kysymys ei ole vl lestadiolaisuudesta.
Olen perustellut näkemykseni raamatulla, mutta saan kaiket sonnat niskalleni. En ymmärrä miksi naispappeuden vastustajat eivät voisi anaa olla niiden jotka kannattavat naispappeutta.
Pieni sitaatti jonka naispappeuden vastustajat voisivat ottaa käytäntöön kun tyrkyttävät naispappeuden vastustamista:
"Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja puhdistakaa tomu jaloistanne"
Oletan että kohta kirkkomme sisällä tulee tilanne jossa pappi tivaa syntilistan ennenkuin päästää ehtoolliselle. Luthersäätiö osoitti evätessään ehtoollisen piispalta jo suuntaa mihin kirkkomme menee, ellei muutosta tule.
Ihmettelen em naispappeuden vastustajien viha- rakkaussuhdetta katolisiin ja ortodokseihin: Heistähän suurin osa vastustaa henkehen ja verehen ekumeenisia pyrkimyksiä, koska ne nähdään usein epä-raamatullisina kirkkoina:
Kun sitten huomataan että em kirkkokunnat eivät ole hyväksyneet naispappeutta ollaankin heti hokemassa sokeasti että em suuret kirkkokunnat vastustaa naispappeutta.
