Kirjoittaja Aihe: Kirjoita runo XII  (Luettu 50065 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #45 : 24.10.14 - klo:19:27 »
Kaikkein surullisinta mitä
ihminen kohtaa
on inhimillinen, moninainen suru
yksinäisyys
ystävän menetys
kuolema

Ihme on Vapahtajan
käsissä olevat arvet
ne kertovat ihmeistä suurimmasta
pelastuksen ainutlaatuisuudesta,
lahjasta

kerran Kristuksessa poisnukkuneet
heräävät perillä

mutta täällä matkalla
ollessamme, vaeltaessamme
saatamme potkia tutkainta
vastaan
ja vastustaa kutsua
Jumalan
-silloin sydän on kuin
jäätynyt vesi
-yhtä hyinen
pelottavakin


Vapaasti
ajatukset
leikkivät
laukkaavat
keksivät

tai

Magneetti jääkaapin ovessa

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #46 : 27.10.14 - klo:19:35 »
Vapaasti ja vapaina
ajatukset leikkivät,
laukkaavat
ilmaa haukkaavat
keksivät uusia
asioita - tosiasioita
ja huomaan
magneetin jääkaapin ovessa
ihmettelen sitä
järkähtämätön ilo povessa


ilta saapunut
maatunut
kaatunut
laantunut
siintänyt

tai

uuden ovella

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #47 : 29.10.14 - klo:20:44 »
Uuden ovella

Olen varttunut, en vanha
kuten keskimäärin kansa.
Mikä minulle kuuluu,
jos jotain puuttuu.
Tyydynkö vanhaan osaani,
pidänkö ääntä puutteestani.
Ovi edessäni, tuttu vai uusi.
Astunko sisään, rohkeasti.
Vai pelkäänkö...
ja pakenen?

kuulo
näkö
ajatus
toiminta
lamaannus

tai

Rohkeasti eteenpäin

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #48 : 01.11.14 - klo:12:01 »
Rohkeasti eteenpäin
elä elämääsi
kuulon sait
näkökyvynkin
ajatuksesi rakentukoot
toiminnaksi asti
-älä anna
lamaannukselle sijaa
etene askel
askeleelta
etappia, määränpäätä
kohden

Kerran perillä,
vielä matkalla


Murhe
tuulien soitto
aamunkoitto
suru
runo

tai

Selvitymistarina

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #49 : 02.11.14 - klo:21:24 »
Selviytymistarina

Olenko maailmaa muuttanut
omaa elämääni parantanut?
Toisia nähnyt, kuunnellut,
siihen voimani kuluttanut?
Tylleröni paidassa lukee:
Mua nosta kanna.
Olenko minäkin valmis...
minuakin, auta ja armahda.
Vai sanonko kärsimättömänä,
minulle nyt, kaikkea anna.

ovi
auki
näkö
kaunis
uusi

tai

Mistä tulee apu

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #50 : 03.11.14 - klo:08:44 »
Herra antoi, Herra otti.
Lapsen nimi oli Runo.
Ole kiitetty, Herra,
Runon elämästä
.
Päästin lapseni irti.
Kotipesä ei ole silti
tyhjänä.

Nyt  sain uuden
rakkaudenlapsen, Rauhan,
vastaanotin avun joka
turvaa vanhuuteni.

Uudet, toisenlaiset
vastuut
ovat tiedossa.


Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #51 : 04.11.14 - klo:18:21 »
Mistä tulee apu
apu tulee avonaisesta ovesta
näköhavaintoni ei siihen yllä
sisin sen käsittää
kaunis, niin kaunis
on uusi rukousvastaus
että ihmettelen
näinkö rukoukseeni
vastattiin
vaikken edes muotoilla
sanojani anoessani
osannut
silti kalan sain
en käärmettä
silti leivän sain
en kiveä

kiitos
niin, kiitos


rohkeus
pohkeet
lävitse
naulojen jäljet
risti

vai

kevyet askeleet

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #52 : 05.11.14 - klo:15:57 »
Kuinka kaiken onkaan muututtava.
Astun huoneeseesi,
jossa kukaan ei ole käynyt moneen päivään.
Orvoiksi jääneet esineet ja kirjat kertovat ajasta, jota ei enää ole.
Opettelen tuntemaan sinua.
Olet jo laukana täältä.

-Anna-Mari Kaskinen

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #53 : 05.11.14 - klo:21:28 »
Kevyet askeleet

Mikä askeleeni keventää,
huonoa oloani lieventää?
Sinun läsnäolosi,
armahtava rakkautesi.
Pyydän, mua nosta kanna,
syntini anteeksi anna.
Ilo ja kiitos sydämessäni
keventää kaikki askeleeni.

pimeys
valo
lämpö
kylmyys
tämä

tai

Talven tullen


Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #54 : 06.11.14 - klo:14:30 »
pimeys ja valo
lämpö ja kylmyys
tämäkö on ihmiselon
intervalleja
ihmissuhdeviidakossa
valot ja varjot
vaihtelevat elämässä
tässä
mutta kerran
tulevassa
kaikki entinen on mennyt
ja uusi sijaan tullut


Joulun ihme
pehmeä
käärö
muistoja
entisaikain

tai

Ajatukset kauas siirtyy
ihmeet eteesi piirtyy

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #55 : 07.11.14 - klo:19:32 »
Ajatukset kauas siirtyy
ihmeet eteesi piirtyy

Varttuneena elämä rauhoittuu,
ajatukset menneeseen kohdistuu
tai tulevaisuuden pelkoihin...
ehkä haaveisiin kuitenkin.

Missä on tämä päivä?
Tänäänhän on elämä.
Olen tässä ja nyt,
ihmeistä hämmästynyt.

Kasvoiltani ilo loistaa.
Mikä sydämeni valtaa?
Armo ja luottamus,
syntien anteeksiantamus.

Kiitos päivästä tästä,
kaikista ystävistä,
tylleröistä, läheisistä,
voimasta, terveydestä.

Kiitos että näen,
edelleen luen.
Hiljaa kuuntelen,
kiitollisena rukoilen.

kuulla
kokea
asua
olla
iloita

tai

Siunausten virrat

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #56 : 08.11.14 - klo:20:23 »
kuulla kokea nähdä tuntea aistia
asua Isää lähellä
olla Kaikkivaltiaan kämmenellä
ilman pelkoa
iloita kiittää ylistää palvoa
ja jalkais juuressa Vapahtajain anna mun valvoa

Siunausten virrat
vuotaa anna
lapsellesi tälle
lapsellesi tuolle
ja tuolle
meille kaikille
niin Niilolle, Nellalle kuin Maikille.  :eusa_angel:


lumi
kuurankukkia
pakkanen
hallanarka
lumisade

tai

kotona takkatulen loimussa

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 22044
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #57 : 09.11.14 - klo:00:02 »
Ällös ole ihmisparka
hallanarka!
Pidä lämpimiä
villasukkia,
katso taivaan lintuja
ja kuurankukkia,
näe unta
ja lunta.
Älä ole etelän
asukkaalle kade!
Niinkuin joulukortista
on pakkanen
ja lumisade.

lentää
runsas
tuhlata
keskeyttää
sekaisin

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33724
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #58 : 10.11.14 - klo:10:51 »
Sanojen runsaus on tuhlailua.
Mielikuvitus lentää ja tuottaa
uutta, ja yhäkin uudempaa.

Ennen kuin senat menevät sakaisin
ja maisema kääntyy alasylöisin,
on käytävä lakkoon lörpöyksistä.

Sielun kaivoon katsominen
näyttää miten hiljaisuus puhuu.

Sille  on aikansa.
Tämä aika näyttää
erilaiselta. Vihdoin.


valta
ottaa
jättää
pieni
pala
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Kirjoita runo XII
« Vastaus #59 : 10.11.14 - klo:13:57 »
valta ottaa tai jättää
pieni hetki valinnan
pala palalta koostuu
päivieni palapeli
vielä en täysin tiedä
mikä kuva keskelle piirtyy
vasta kulmapalat ja osa reunapaloista kohdallaan
kerran täyttyy, edistyy valmiiksi
jos ei vielä täällä ajassa
kerran perillä
sitten Isän valtaistuimen edessä
-hämmästyen
-kiittäenkin

Yllätykset
mummin käsilaukku
ilahduttavaa
keidashetki
lähteensilmä

tai

Kirkkopäivät