Lapsuus ja usko

[vaivattu sielu]

Minä istun useinkin rippikoululaisten joukossa kirkossa.

Siinä entinen suomen sievin mies on oikealla asialla.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------
Suomen sievin miehestä puheenollen muistui mieleeni eräs tapaus: Sosiaalineuvos Lauri Tuomi (Rakel Liehun isä) tapasi Pohjanmaan junassa yllättäen vanhimman veljensä Frans Tuomen (pappani) nuokkumasta penkillä. Hänelle ominaiseen humoristiseen tapaansa hän herätti veljensä sanomalla niin isolla äänellä, että sen varmasti kaikki junan vaunussa olijat kuulivat: "Miten se suomen sievin mies täällä nuokkuu". Kaikkien katseet siirtyivät nuokkujaan. Eräskin matkustaja vaunun perältä tuli oikein katsomaan mainostettua miestä. Ilme ei ollut kertonut ihastuksesta. "Ransulla" oli päällä tyypillinen körtti asu ja tasaiseksi alhaalta leikattu musta ja paksu tukka. Ransu oli sieviläinen.

myös entinen suomen sievin mies.

[vaivattu sielu]

Konfirmaatiojumalanpalvelukset ovat hyviä tilaisuuksia, ne tuovat kirkkoon sellaisiakin, jotka eivät muuten kirkossa käy. Eräskin kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen sanoi käyneensä hengellisessä tilaisuudessa viimeksi, kun tyttären poika pääsi ripille viisi vuotta sitten.

[PekkaV]

Nuoret tuovat kirkkoon elämää.
Ilman nuoria kirkko, kristinusko ja koko maailma kuolee sukupuuttoon.
Siis tämä näkyvä maailma.

[seppos]

Konfirmaatiojumalanpalvelukset ovat hyviä tilaisuuksia, ne tuovat kirkkoon sellaisiakin, jotka eivät muuten kirkossa käy. Eräskin kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen sanoi käyneensä hengellisessä tilaisuudessa viimeksi, kun tyttären poika pääsi ripille viisi vuotta sitten.

Tuossa kohti anna periksi, mutta tarkoitin tavallista pyhäisin kirkkoon tallaajaa.

[Pirska]

Konfirmaatiojumalanpalvelukset ovat hyviä tilaisuuksia, ne tuovat kirkkoon sellaisiakin, jotka eivät muuten kirkossa käy. Eräskin kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen sanoi käyneensä hengellisessä tilaisuudessa viimeksi, kun tyttären poika pääsi ripille viisi vuotta sitten.

Kirkkoneuvoston pitkäaikainen jäsen... viisi vuotta sitten??? Eipä tiedä itkeäkö vai nauraa.

[Mauno]

Konfirmaatiokirkoissa taitaa käydä eniten porukkaa vuosittain, joulunakin melko paljon on kirkossakävijöitä. Jouluna käyttäytyminen on varmaankin hartaampaa, kesäpyhinä konfirmaatioissa on paljon osaamattomuutta - niin palveluksen toimittajilla, rippikoulun henkilöstöllä kuin myös kirkkovierailla... vierailla... vieraitahan monet ovat ja osaamattomia, harvoin kävijät ja aktiivisemmatkin. Kaikki ovat tervetulleita kirkkoon!

Ihminen kastaa ropsautettiin lapsena kirkon jäseneksi ja Jumalan omaksi - konfirmaatiossa tuota kasteen liittoa pyritään vahvistamaan ja pistämään yhdessä rippikoulun kanssa uusiksi (ihmistä isompi on sen sopinuksen pitänyt koko ajan).

Sisäpiiri. Kokemus siitä, että konfirmaatikirkko on rippikoulun sisäpiirijuttu, on varmaan aito ja oikea. Puoli vuotta aikaisemmin ne rippikoululaiset ovat tulleet eka kertaa hakemaan rippikorttiinsa kirkkomerkintää - silloin heidänkin kokemus on se, että he olivat kirkossa "aivan pihalla" sisäpiiriläisten menoissa.

Nämä ovat vakavia pohdiskeluja, eivät riidan haastamista.

"... Uskon pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden..."

miettii Mauno

[Pirska]

Konfirmaatiokirkoissa taitaa käydä eniten porukkaa vuosittain, joulunakin melko paljon on kirkossakävijöitä. Jouluna käyttäytyminen on varmaankin hartaampaa, kesäpyhinä konfirmaatioissa on paljon osaamattomuutta - niin palveluksen toimittajilla, rippikoulun henkilöstöllä kuin myös kirkkovierailla... vierailla... vieraitahan monet ovat ja osaamattomia, harvoin kävijät ja aktiivisemmatkin. Kaikki ovat tervetulleita kirkkoon!

Ihminen kastaa ropsautettiin lapsena kirkon jäseneksi ja Jumalan omaksi - konfirmaatiossa tuota kasteen liittoa pyritään vahvistamaan ja pistämään yhdessä rippikoulun kanssa uusiksi (ihmistä isompi on sen sopinuksen pitänyt koko ajan).

Sisäpiiri. Kokemus siitä, että konfirmaatikirkko on rippikoulun sisäpiirijuttu, on varmaan aito ja oikea. Puoli vuotta aikaisemmin ne rippikoululaiset ovat tulleet eka kertaa hakemaan rippikorttiinsa kirkkomerkintää - silloin heidänkin kokemus on se, että he olivat kirkossa "aivan pihalla" sisäpiiriläisten menoissa.

Nämä ovat vakavia pohdiskeluja, eivät riidan haastamista.

"... Uskon pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden..."

miettii Mauno

Ihan vakavia pohdiskeluja nämä asiat tosiaan ovat. Minua harmittaa se, että rippikorttinsa kirkkomerkintää hakevat ovat ihan pihalla jumalanpalveluksessa. Miksi heitä ei ole aikaisemmin tuotu kirkkoon? Miksi niin monet vanhemmat käyvät vain viemässä ja hakemassa lapsensa jumalanpalvelukseen ja sieltä pois?

Eräs nuorisonohjaaja sanoi, että hän sai todella tyrmäävän vastauksen rippikoululaisen vanhemmalta, kun pyysi häntäkin osallistumaan jumalanpalvelukseen. Tämä oli sanonut, että hän on käynyt omat jumalanpalveluksensa oman rippikoulunsa aikana ja se riittää.

Riittääkö?

Joka tapauksessa, Mauno, kiitos sinulle, että jaksat tehdä työtäsi pyyteettömästi. Olen saanut Sinusta aika positiivisen kuvan.

[seppos]

Ihan vakavia pohdiskeluja nämä asiat tosiaan ovat. Minua harmittaa se, että rippikorttinsa kirkkomerkintää hakevat ovat ihan pihalla jumalanpalveluksessa. Miksi heitä ei ole aikaisemmin tuotu kirkkoon? Miksi niin monet vanhemmat käyvät vain viemässä ja hakemassa lapsensa jumalanpalvelukseen ja sieltä pois?

Eräs nuorisonohjaaja sanoi, että hän sai todella tyrmäävän vastauksen rippikoululaisen vanhemmalta, kun pyysi häntäkin osallistumaan jumalanpalvelukseen. Tämä oli sanonut, että hän on käynyt omat jumalanpalveluksensa oman rippikoulunsa aikana ja se riittää.

Riittääkö?

Joka tapauksessa, Mauno, kiitos sinulle, että jaksat tehdä työtäsi pyyteettömästi. Olen saanut Sinusta aika positiivisen kuvan.

Meillä rippilapset käyvät nykyään vain ohjatuissa ryhmissä Jumalanpalveluksissa.

[Progressor]

Minua harmittaa se, että rippikorttinsa kirkkomerkintää hakevat ovat ihan pihalla jumalanpalveluksessa. Miksi heitä ei ole aikaisemmin tuotu kirkkoon? Miksi niin monet vanhemmat käyvät vain viemässä ja hakemassa lapsensa jumalanpalvelukseen ja sieltä pois?

Lapset ovat todennäköisesti rippikoulussa vain siksi, että kaveritkin ovat. Vanhemmat (ja siten myös heidän lapsensa) ovat ehkä kirkon jäseniä vain siksi, että eivät ole saaneet aikaiseksi erota tai eroaminen aiheuttaisi paheksuntaa sukulaisten taholta. Kirkkoon kuuluminen on heille siis lähinnä keino pitää yllä ihmissuhteita, ja ne jumalajutut ovat vain sellainen pieni kiusa, joka pitää sietää siinä ohessa.

Näin arvelisin.

[juhani]

Kyllä täällä Jumala on vaikka ihmiset olisivat unohtaneet...

[parta-antti]

Laitanpa minäkin ahjoon kappaleen rautaa lämpiämään.

Mää kohtaan rippikoululaisia vähän niinkuin työn puolestakin. Tunnen myös ison osan vanhemmista. En olisi aivan vakuuttunut siitä, että se mikä näkyy päällepäin olisi ainoa totuus. Ehkäpä pinnan alla on ihminen, joka vaikka sitten vähän harvemmin tuo esiin omaa erinomaisuuttaan kirkossa käynnin osalta  
Voi olla, että istuminen ja sisäinen myllerrys konfirmaatioissa on vain omaa kuvitelmaani.

Se, että liturgia ja käsitteet raottuvat vähän matkamiehelle ei ole mielestäni kovinkaan outoa. Varmasti myös monelle varttuneemmalla penkinkuluttajalle selityksen antaminen jumalanpalveluksen/messun osien merkityksestä on toisarvoista. Jospa Jumala sitten enempi meitä palvelee kuin me Häntä.

Miksiköhän kirkot ovat suosittuja turistikohteita? Voisihan sitä käydä katsomassa kaupungin/kunnantaloja tai oikein valtion virastotaloa.

Rakensin joku aika takaperin itselleni pajan. Laitoin oikein altapuhaltavan ahjon. Siellä on mukavan rauhallista touhuta, vähän niinkuin lapsena tuli veisteltyä talon kivijalassa. Viime viikolla taoin ristin yhdelle papille hartauskäyttöön, häneltä sellainen puuttui. Ei ensimmäisestä tullut mitään kun poikkipuu tahtoi aina katketa.

Olen kesän aikana saanut ihmetellä mikä pajassa muita kiinnostaa, useampi on halunnut käydä sitä katsomassa.
Eihän tuo nyt niin kummallinen paikka ole. Toisaalta vasaran lyöntien välissä olen toisinaan kuulevani hiljaista pohdiskelua, omaa ja vierasta.

[Pirska]

Ehkäpä pinnan alla on ihminen, joka vaikka sitten vähän harvemmin tuo esiin omaa erinomaisuuttaan kirkossa käynnin osalta  

Jos asian kääntää näin päin, niin voihan siitä päätellä, että ulkokullaiset fariseukset käyvät kirkossa ja leuhkivat sillä. Sitä vastoin nöyrät publikaanit pysyvät visusti poissa jumalanpalveluksista, jotta eivät syyllistyisi ylpeyden syntiin.

[Salis]

Lapset ovat todennäköisesti rippikoulussa vain siksi, että kaveritkin ovat. Vanhemmat (ja siten myös heidän lapsensa) ovat ehkä kirkon jäseniä vain siksi, että eivät ole saaneet aikaiseksi erota tai eroaminen aiheuttaisi paheksuntaa sukulaisten taholta. Kirkkoon kuuluminen on heille siis lähinnä keino pitää yllä ihmissuhteita, ja ne jumalajutut ovat vain sellainen pieni kiusa, joka pitää sietää siinä ohessa.Näin arvelisin.

Tiedän kyllä rippileirejä, jossa monen nuoren usko on syntynyt. Kesäiset rippileirit ovat niin intensiivisiä tapahtumia. Uskon asioita käsitellään moninaisesti niin puheen, laulun, teatterin ja kisailujen kautta. Pidän rippikouluja suuressa arvossa. Aika paljon riippuu rippikoulun vetäjästä, kuinka syvällisesti uskon ja elämän asioita käsitellään. On tietysti
pappeja, jotka vetävät rippikoulun rutiinilla, sitten on taas niitä, jotka lähestyvät nuoria samanarvoisina, ymmärtävinä kasvattajina.

[Progressor]

Tiedän kyllä rippileirejä, jossa monen nuoren usko on syntynyt. Kesäiset rippileirit ovat niin intensiivisiä tapahtumia. Uskon asioita käsitellään moninaisesti niin puheen, laulun, teatterin ja kisailujen kautta. Pidän rippikouluja suuressa arvossa. Aika paljon riippuu rippikoulun vetäjästä, kuinka syvällisesti uskon ja elämän asioita käsitellään. On tietysti
pappeja, jotka vetävät rippikoulun rutiinilla, sitten on taas niitä, jotka lähestyvät nuoria samanarvoisina, ymmärtävinä kasvattajina.

En minä rippikoulua tässä kritisoikaan. Totesin vain, että kaikki eivät välitä sen uskonnollisesta puolesta. Ihannetapauksessa rippikoulu tietenkin muuttaa välinpitämättömän tai kielteisen asenteen myönteiseksi; erityisen onnistunut se on silloin, jos sekä nuori että hänen perheensä kiinnostuu sen kautta uskonasioista.

Sain muuten tänään postissa sisarentyttären rippikuvan. Kaunis on.

[Suvikki]

Palasin taas miettimään lapsen uskoa, kuten varmaan palaan vielä monesti.

Loppukesän aikana olen ehtinyt muistella hengellisiä vaiheitani ja luokitella ne kolmeen. Ensin olin lapsi ja pakana: kaikki oli elävää, kaikki oli jumalaa, kaikki oli magiaa. Sitten muutuin nuoreksi ja vähitellen ateistiksi: luonnonlait ja todellisuus ovat kaikki mikä on olennaista, uskonnot ovat pohjimmiltaan oppeja mielikuvitusolennoista eivätkä siis merkityksellisiä.

Sitten aikuistuin ja minua alettiin herätellä. Ateistinen ja positiivinen ihmiskuva ei riittänyt enää. Minua vaivasti, että pohjimmiltaan hyvä ihminen sai aikaan paljon pahaa sekä tarkoituksella että tarkoittamattaan. Uskonnolliset käsitteet kuten synti, perisynti, parannuksenteko, syyllisyys ja armo alkoivat vähitellen merkitä minulle jotakin.

Näiden mietintöjeni päätteeksi tuli postilaatikkooni Hengellinen kuukausilehti, jossa yksi juttu istui hyvin edeltäneisiin ajatusjuoksuihini.

Hengellinen kuukausilehti 10/2009, s. 12-13. Minna Ruuttunen on jututtanut professori Jaana Hallamaata ja kirjoitti aikuisuudesta, kriittisestä ajattelusta ja siitä miten kristillinen kilvoitus on aikuista uskonnollista elämää. Jaana Hallamaata lainataan: "Kirkossa monesti puhutaan nimenomaan lapsen uskosta ja sen tärkeydestä. Lapsen usko on kuitenkin ymmärretty väärin, jos se tarkoittaa sitä, ettei saa ajatella tai kyseenalaistaa. Lapsen usko tarkoittaa luottavaista asennetta."

Juttu on netissäkin luettavana: http://www.h-y.fi/hk/hk2009/ark_09_10_unohdettu_aikuisuus.html