Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: eeva-kaisa - 22.10.06 - klo:01:59
-
Mitä on körttiläinen ajattelu? Entä kuka olikaan Niskanen? Pääsevätkö kaikki taivaaseen?
Hengellisen Kuukauslehden palaverissa syntyi idea interaktiivisesta palstasta lehteen ensi vuodeksi. Tähtäimessä on hartaudellinen / käytännöllinen / teologinen / mikävain kysymys-vastauspalsta, joka saisi HK:n kautta lukijakunnakseen myös ne, jotka eivät Körttifoorumia seuraa. Täällä kaikki kysyvät ja kaikki vastaavat, pohdiskelu virtaa ja poukkoilee. Kuukauden kysymys -palstalle toimituskunta taas valitsisi sopivaksi katsomansa vastaajan, joka vastaisi esitettyyn kysymykseen sen ymmärryksen ja viisauden mukaan, joka hänellä on.
Toivotaan siis kiehtovia ja kiintoisia kysymyksiä, joihin kaivataan herännäishenkistä näkökulmaa. Kysymyksiä voi laittaa julkisesti tähän ketjuun tai yksityisesti vaikkapa minulle. Ne välitetään HK:n toimituskunnalle. Niitä voi tietenkin samalla vapaasti pohtia myös tässä ketjussa. Katsotaan, ottaako idea tulta!
---
Kysymykset jatkossa tähän ketjuun tai Herättäjä-Yhdistykseen Lapualle esim. HK:n osoitteeseen hk@h-y.fi. Ei siis enää yksityisviestitse eeva-kaisalle.
-
Mitä on Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen? Mystiikkaahan tämä on ja sellaisena selittämätöntä. Kysyä kai kuitenkin saa. Tunteminen voi olla aistimus, mutta se voi olla myös tunne. Tiedon ja muistin alueellakin voidaan tuntea, tunnistaa. Entä sitten tunnustaminen ja tunnustautuminen, olisiko tämä sitä?
-
Ensimmäinen, sähköpostitse saapunut Kuukauden kysymys kuului näin:
Miksi herännäisjulistuksesta puuttuu nykyisin kehotus parannuksen tekemiseen?
Puhutaan kyllä kaunokielisesti kristittynä elämisestä, mutta kentällä kaivataan terävämpää ilmoitusta;”ellette käänny, ette pääse sisälle taivasten valtakuntaan.” Tämän julistaminen oli vahvasti esillä jo Wilhelmi Malmivaaran julistuksessa. Minne se on matkalla hävinnyt? Se voi olla herännäisyyden tulevaisuuden kysymyskin.
Siihen saadut vastaukset eli kysymyksen pohjalta syntynyt Körttifoorumin ja Hengellisen Kuukauslehden "vuoropuhelu" on esillä Hengellisen Kuukauslehden numerossa 1/07. Juttu on luettavissa myös HK:n kotisivuilta (http://www.h-y.fi/hk/hk2007/ark_07_01_foorumi.html).
Ajatustenvaihto jatkukoon!
-- Linkki korjattu ajan tasalle.
-
On vaikea löytää kristillistä harmoniaa nykyisen raadollisen yhteiskunnan polarisoivassa kontekstissa, sekä liberalismi että konservatismi ovat jatkuvassa epätasapainossa: konservatismi näyttää lähinnä harhaiselta paniikkireaktiolta emansipaatioon ja yleiseen yhteiskunnan muutokseen. Jos historiaa mitenkään tuntee niin yhteiskunta sinänsä on aina ollut irvokkaan synnillinen. Niinä "vanhoina hyvinä aikoina" kun uskallettiin tuomita ja sanoa sana niinkuin se oli, olivat yhteiskunta ja kirkko irvokkaiden aatteiden ja epäoikeudenmukaisuuksien tukena. Tätä ei kuitenkaan suostuta näkemään vaan sijalla on harhakuva jostakin varmuudesta ja kontrollista, johon me ihmiset emme missään ajassa maailmassa pysty. Kyllä, absoluuttinen on varmaa, Jumala on varma - mutta me ihmiset emme omista absoluuttista, emme omista Jumalaa. Epävarmuus maailmassa on kokemukseemme sisäänrakennettu osa. Näin konservatiivit ovat omaksuneet kirkosta sen historiassa olevan osan, sen ihmisen vallan piirissä olleen osan ja kaipaavat siihen nostalgisesti (ja illusorisesti) takaisin. Tämä on minusta kristinuskon viestin, Jeesuksen viestin täydellistä väärintulkintaa, jopa torjumista.
Nyky-körttiläisyys puolestaan ohittaa liberalismin ja konservatismin logosentriset valtakiistat ja lähestyy absoluuttista mystiikan kautta. Toki tämä johtaa siihen, että yksityiskohtaista dogmaa ei tunneta läheiseksi, eikä tunneta halua paasata omasta varmuudesta tuomioita toisille. Tämä tulkitaan liberalismiksi siinä leirissä, joka nykyään näkee kristinuskon radikaalin uudella tavalla tuomion ja syntiluetteloiden uskontona. Missään olennaisessa ei kuitenkaan ole poikettu Paavon näyistä, lähestymistavassa. Toki hän oli piikkinen, monessa suhteessa huono mies, valtakin kelpasi liian hyvin. Kuten se kelpaa kirkon uudistajillekin (joihin varmaan ainakin pyrkimysteni perusteella itsekin kuuluisin). Herännäisyys ei sen sijaan suostu tälle inhimillisen reformin ja oman järjen tielle vaan passiivisesti, osaamattomasti, avuttomasti se yrittää pysyä taivaan tiellä, isänmaatansa kohden käyden, ryömien. Kristinuskon näkökulmasta puhtaasti, mahdollisimman kaukana ihmisen vallanhimosta ja kiinnittymisestä maallisiin rakenteisiin. Tässä mielessä en Suomen kirkosta helpolla löydä muuta liiketta, virtausta, joka olisi pysyttäytynyt niin itsepintaisesti lähellä niitä mystisiä, universaaleja ydinnäkyjä, jotka meille vieläkin paistavat läpi parin tuhannen vuoden verisen ja kaoottisen ihmisen vallan.
-
^ ja se kysymys oli..?
-
anteeksi mutta miten jeesus liittyy lampaisiin. En oikein tajua sitä karitsan morsian juttua...
-
Kyllä, absoluuttinen on varmaa, Jumala on varma - mutta me ihmiset emme omista absoluuttista, emme omista Jumalaa. Epävarmuus maailmassa on kokemukseemme sisäänrakennettu osa. Näin konservatiivit ovat omaksuneet kirkosta sen historiassa olevan osan, sen ihmisen vallan piirissä olleen osan ja kaipaavat siihen nostalgisesti (ja illusorisesti) takaisin. Tämä on minusta kristinuskon viestin, Jeesuksen viestin täydellistä väärintulkintaa, jopa torjumista.
Muutos on uhkaava ilmiö ja tähän fundamentalistit nojaavat. Ihmiset eivät siedä muutoksia, epävarmuutta, erilaisuutta ja yksillöllistä ajattelua. On helpompi olla "turvallisesti" joukossa kuin erillään avantgardistina. Ihmisen muutoksenpelkoon konservatiivit rakentavat.
Kristinuskon näkökulmasta puhtaasti, mahdollisimman kaukana ihmisen vallanhimosta ja kiinnittymisestä maallisiin rakenteisiin. Tässä mielessä en Suomen kirkosta helpolla löydä muuta liiketta, virtausta, joka olisi pysyttäytynyt niin itsepintaisesti lähellä niitä mystisiä, universaaleja ydinnäkyjä, jotka meille vieläkin paistavat läpi parin tuhannen vuoden verisen ja kaoottisen ihmisen vallan.
Mehän olemme vain erehtyväisiä ja tavallisia ihmisiä. Miksi körttien nyt pitäisi olla puhdas, kaikesta vallankäytöstä ja maallisista rakenteista irrallinen liike. Minusta tuo on hölynpölyä. Ne körtit, jotka tunnet ovat syvästi kiinni maallisissa rakenteissa ja niin pitää olla.
-
Eräässä lempikirjoistani kuvataan Jeesuksen elämäntapaa niin, että hän katsoi rohkeasti todellisuutta silmiin ja uskoi siitä huolimatta hyvyyteen. Tämä käy malliksi meillekin. Eläkäämme ja toimikaamme raadollisten valtarakenteiden seassa niitä käyttäen tai ne torjuen aina erikseen avoimesti tilannetta arvioiden. Jossakin on taivaallinen hyvän virtaus, joka tuottaa yllättäen jotain ansaitsematonta siunausta.
-
anteeksi mutta miten jeesus liittyy lampaisiin.
Oletko kuullut Paimenesta koskaan?
Oli näin "imagoni" puolesta pakko vastata edes jotain :wink: - korjatkaa viisaammat tuo loppuosa...
En oikein tajua sitä karitsan morsian juttua...
Löytyy suoraan tuolta Joh. ilmestyksestä, 9. luku, jakeesta 7 eteenpäin, mutta en tiedä ymmärtääkö asiaa sen luettuaan yhtään paremmin.
Itse ajattelin ensin että olisi yhdistelmä Joh 1:29 "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" ja sitten näistä viisaista morsiusneidoista (Matt. 25). Tai ajattelen kyllä vieläkin mieluummin näin tai näillä mielikuvilla, kuin noilla Joh. ilmestyksen "karitsan häillä" - varsinkin, kun päässä alkoi heti soimaan tämä "Golgatan ristillä" -kappale tai mikä sen nimi nyt on, jossa niitä Karitsan häitä kovasti (verisesti) vietetään...
-
Karitsa Kristuksen nimenä viittaa viattomaan uhriin, eli kuolemaan ristillä. Morsian taas viittaa seurakunnan ja Kristuksen läheiseen ja hellään suhteeseen. Siihen liittyen iäisyydestä puhutaan usein loppumattomana hääjuhlana. Näitä erilaisia vertauksia yhdistelemällä on syntynyt omituisiakin kielikuvia.
Joidenkin harrastuksena on kehitellä Vanhan ja Uuden testamentin teksteistä hyvinkin kummallisia ajatusrakennelmia. Viimeksi kohtaamani sananselitys pyöritti Kainin ja Abelin nimien suomennoksia ja rakenteli niistä huimia siltoja vaikka mihin teologisiin kysymyksiin.
-
Näitä erilaisia vertauksia yhdistelemällä on syntynyt omituisiakin kielikuvia.
Juu niin syntyy - löysin lopulta sen päässäni soimaan alkaneen laulun. Se on tämä "Golgatan veressä voima on", jonka viimeisessä säkeistössä, niihin "karitsan häihin kutsu soi".
Ei aivan mielimusiikkiani...
-
Ja se ensimmäinen karitsa(sukupolvi)han taidettiin uhrata jo ensimmäisenä pääsiäisenä (jottei kuoleman enkeli tulisi israelilaisten vierasille viimeisen vitsauksen iskiessä), siis Egyptistä lähdön aattoiltana 2. Moos. mukaan. Jatkumo: ensin siis Israelin vapautus Egyptistä, ja sitten koko maailman vapautus kuolemasta!
Tai jotain sellaista.
-
Toinen Hengellisessä Kuukauslehdessä käsitelty Kuukauden kysymys on esillä nyt maaliskuun lehdessä. Siinä vastattiin Penan esittämään pohdintaan Kristuksen sisällisestä tuntemisesta.
Juttu on kokonaisuudessaan luettavissa jälleen Hengellisen Kuukauslehden sivuilla (http://www.h-y.fi/hk/hk2007/ark_07_03_foorumi.html).
Jatketaan hyvin alkanutta ja hedelmiä kantavaa vuoropuhelua!
--Muokattu linkki ajan tasalle
-
Hyvän kysymys on esitetty, niinkauan kuin ihminen on osaton Jeesuksesta hän ei tunne Jeesusta sen paremmin kuin isääkään ja on ulkopuolella taivaanvaltakunnan, kovia sanoja, myönnän, mutta totuus on katkera kuulla.
Sielunvihollinen opettaa sellaista oppia että sinähän olet jo Jumalan lapsi kun vaan uskot et kaikki on maksettu ja sillä hyvä, mutta sellaista oppia ei Jeesus opettanut ei Luther opettanut ei apostolit opettanut?
Näiltä körttisivuilta on saanut jokainen lukea myös et pitää tulla syntiseksi koska Jeesus tuli ainoastaan suurien syntisten tähden?
Ryöväri ristillä tunnusti koko maailman edessä, me olemme ansainneet tämän mutta tämä keskellämme on viaton ja kääntyi Jeesuksen puoleen, muistathan minua kun tulet valtakuntaasi johon Jeesus vastasi, totisesti tänäpäivänä olet minun kanssani paratiisissa... mutta ei juomarille juopottelu ole tullut synniksi kun hän jatkaa juopottelua, samoin huorintekijä joka elää edelleen synnissä ei vielä tiedä synnistä mitään kun niin rohkeasti pilkkaa Jumalaa synnillisellä elämällään ja niinkuin raamatussa on muistutettu, mitä hyödyttää hokea olevansa kristitty kun elämä todistaa vallan muuta?
Kannattaa tutkia mielenmuutosta Kuningas Daavidissa kun hänestä tuli kristitty...hänestä tuli entinen huorintekijä, entinen murhamies joka rupesi saarnaamaan näitä syntejä vastaan kun sai pyhän-hengen (pyhän-hengen virka nuhdella maailmaa synnin ja tuomion tähden) ja kenelle hän rupesi saarnaamaan..omille lapsilleen kun hänen sokeat silmät oli aukaistu ja hän näki et omat lapset ovat matkalla helvettiin jollei heidän elämään tule muutosta ja niinkuin raamattu todistaa Daavidin lapset nousivat isäänsä vastaan ja saman kokemuksen kokevat kaikki jotka Jumalan lapsi oikeuden saavat, ei heitä rakasteta kun ei Jeesustakaan rakastettu sen sanan tähden jonka Jumala ilmoittaa heidän suun kautta eli ei armoitettu itse ole se joka puhuu vaan minun isäni henki joka on heissä (opettaa Jeesus) ja karmeus onkin siinä kun kukaan ei voi tuomiopäivänä sanoa ettei ole kuullut Jumalasta mitään, vaan on kyllä kuullut ja katsonut ylön kun Jumala on yksinkertaisten lastensa kautta muistuttanut ellette käänny ja tule niinkuin lapset ette tule taivaanvaltakuntaan...kannattaa tutkia Pietarin sieluntilaa josta on rukouskin kirjoitettu..niinkuin Pietari itkisin syntejäni ja niinkuin syntinen nainen sinua sydämestään rakastaisin ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti..syntinen nainen oli entinen huora jonka Jeesus armahti ja se taas vaikutti suuren vastarakkauden Jeesusta kohtaan et hän hylkäsi moisen synnillisen elämän ( huomaa et samat kokemukset oli syntisellä naisellakin kun hän kyyneleillään kasteli Jeesuksen jalat fariseuksen huoneessa) mutta fariseus joka oli uskon sankari ei tarvinnut mitään katumusta saati parannusta kun omasta mielestään oli aina ollut kuuliainen Jumalalle, mutta niinkuin raamattu todistaa fariseusten pää Nikodeemus ja hänen uskonveljet ovat ulkopuolella taivaanvaltakunnan ellei käy niin ihanasti kuin Saulukselle joka sai uuden nimen Paavali jo täällä armonajassa.
-
Kannattaa tutkia mielenmuutosta Kuningas Daavidissa kun hänestä tuli kristitty...hänestä tuli entinen huorintekijä, entinen murhamies joka rupesi saarnaamaan näitä syntejä vastaan kun sai pyhän-hengen (pyhän-hengen virka nuhdella maailmaa synnin ja tuomion tähden) ja kenelle hän rupesi saarnaamaan..omille lapsilleen kun hänen sokeat silmät oli aukaistu ja hän näki et omat lapset ovat matkalla helvettiin jollei heidän elämään tule muutosta ja niinkuin raamattu todistaa Daavidin lapset nousivat isäänsä vastaan ja saman kokemuksen kokevat kaikki jotka Jumalan lapsi oikeuden saavat
Tartun nyt vähän epäolennaiseen asiaan, mutta onko tuo ihan oikein? Puhutaanko nyt siis Daavidista, Iisain pojasta? Siitä, joka tappoi Goljatin? En väitä tuntevani Raamattua kovin hyvin, mutta ei siellä Daavidista kyllä ihan tuollaista kerrota.
-
Nimimerkki kääntynyt pääsi nyt jäähylle. Uusin viestinsä ei ollut Körttifoorumin idean mukainen ja näin ollen se on poistettu. Ei täällä ennenkään ole pelkällä helvettiin tuomitsemisella ja meitä jumalattomiksi julistamalla eteenpäin päästy.
-
Onko niin, että 'helvettiin tuomitseminen ja jumalattomaksi julistaminen' ovat heränneelle itsestään selvä oma lähtökohta, josta käsin ikävöidään Jumalan armoa, 'Taivaaseen armahtamista ja vanhurskauden lahjoittamista'?
-
Onko niin, että 'helvettiin tuomitseminen ja jumalattomaksi julistaminen' ovat heränneelle itsestään selvä oma lähtökohta, josta käsin ikävöidään Jumalan armoa, 'Taivaaseen armahtamista ja vanhurskauden lahjoittamista'?
Tämä satunnainen, välinpitämätön maailma ei ole oikea isänmaamme, ei se oikea, pysyvä koti. Emmekä omin voimin pysty muualle koskaan pääsemään. Tämä on varmasti herännäisyydelle itsestäänselvä lähtökohta, sen läpikäyvä eetos. Omiin ratkaisuihin ja omaan voimaan perustuva usko asettaa puolestaan yksilölle valtavia paineita, joita monet, ehkä useimmat, eivät särkymättä kestä. Joudutaan vääntäytymään ihmeellisiin, koviin asenteisiin, taustalla jatkuva, jäytävä pelko siitä, ettei korttitalo pysy pystyssä näissä maailman jäätävissä tuulissa. Monesti tulee aika voimakas myötätunnon aalto, kun lukee näitä epätodellisen varmoja, omaa ratkaisua korostavia kirjoituksia: rivien välistä näkee enemmän pelkoa, heikkoutta kuin julmuutta ja ymmärtämättömyyttä. Mutta juuri sitä pelkoa ja heikkoutta he eivät saa itselleen tunnustaa, epävarmuus vääristyy lyömiseksi, usko itse pystytetyksi rakennelmaksi, jota vähäinenkin vastakkainen havainto uhkaa perustuksiaan myöden. En varmasti itse jaksa ymmärtää tarpeeksi niitä lähteitä, joista syntyy kristinuskon käyttäminen lyömäaseena. Ei riitä rakastavuus niin kuin se ei riitä kenelläkään ihmisellä. Omilla eväillä en pääse perille.
-
Yritin tuossa sanoa, että herännäisyyteen ei kuulu toisen tuomitseminen, vaan koetaan tuomion alla oleminen kaikkien yhteiseksi ja ennen kaikkea omaksi kivuksi, josta toivotaan pois. Tie on auki kohti parempaa ja jossain uskotaan olevan hyvä Isän koti, johon kaikesta huolimatta on tervetullut.
-
"Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et Jumala hylkää." (Ps. 51:19)
Sydänsurun ja sydämen särkymisen välillä on suuri ero. Surra voi kuka jumalaton pakana tahansa, mutta vain Jumalan edessä seisoessaan syntinen saa särjetyn sydämen.
Hyvän esimerkin särkyneestä sydämestä ja sen vaikutuksesta ihmiseen löydämme Pietarin lankeemuksesta. Pietarin "minä-elämä" tuli esille hänen sanoissaan: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan ja kuolemaankin." Kun Pietari oli kolmesti kieltänyt Mestarinsa, hänen ja Jeesuksen katseet kohtasivat. Ja se riitti. Pietari muisti Jeesuksen sanat: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Tämän episodin jälkeen evankeliumi kertoo, että Pietari meni ulos ja itki katkerasti (Luuk. 22:33-34, 54-62). Sinä päivänä ei kuollut yksin Jeesus ja kaksi pahantekijää. Sinä päivänä kuoli Pietarissa "minä-elämä". Sinä päivänä Pietari sai särkyneen sydämen. Kaikki edellä mainittu tarvittiin, jotta Pietarista tuli se, miksi Jumala oli hänet tarkoittanut.
Jumala antaa meillekin armossaan särkyneen sydämen. Tällaisen särkymisen saa usein aikaan Jumalan meille rakkaudessaan sallimat ahdistukset, sairaudet ja synnin hätään joutumiset, muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Pentti Simojoki kirjoittaa (HK 3/2007): "Pääasia on keskeytymätön minä-sinä -suhde Kristuksen kanssa tunteista riippumatta." Onko niin, että minä-sinä -suhdetta Kristukseen ei saada vain lukeutumalla heränneisiin? Se saadaan silloin, kun Jumala antaa meille särkyneen sydämen. Herännäisyyden esiin ottama ajatus pienellä paikalla olemisesta voitaneen tulkita myös oman tilan ja oman herätysliikkeen tilan vakavaksi tutkimiseksi. Siihen ei mahtune toisten ihmisten eikä herätysliikkeiden mielivaltainen arviointi. Omassa itsessämme ja herätysliikkeessämme meillä on varmasti jo itsessään riittävästi työtä.
-
Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu jatkuvan sinä-minä -suhteen ylläpitäminen rukouksen 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!' avulla. Ihanteena on katkeamaton hengityksen rytmiä seuraava rukous.
-
Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu jatkuvan sinä-minä -suhteen ylläpitäminen rukouksen 'Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!' avulla. Ihanteena on katkeamaton hengityksen rytmiä seuraava rukous.
Tuo taisi olla uusimmasta kuukausilehdestä? Kävin tänään lukemassa sen itsekin. Ihan kivoja juttuja jälleen.
-
Portti on auki -jutussa oli tosiaan tästä Jeesus-rukouksestakin. Kiinnitin huomiota sihen, että Olavi Kares torjui jyrkästi Paavo Ruotsalaisen yhteydet itäiseen kristillisyyteen. Miksi?
Onko herännäisyyden sisällä ollut itäisen ja läntisen kristillisyyden välistä vieroksumista? Onko kenties vielä? Onhan liikkellä pohjalainen ja savolainen laitansa.
-
Onhan liikkellä pohjalainen ja savolainen laitansa.
Tuossa tekee paljon se, että Savossa jo olosuhteiden pakosta itäinen ja läntinen kirkko ovat paljon tekemisissä keskenään. Pohjanmaalla ortodokseja on huomattavasti vähemmän. En tiedä, onko sillä lopulta mitään vaikutusta. Itse vain olen sen saanut huomata, kun näkyy niin paljon olevan ev.lut. kirkon ja ortodoksien tai helluntailaisten yhteisiä tilaisuuksia, useita kertoja vuodessa täällä päin. Sitten monet heränneetkin ovat "seka-avioliitossa" ja koulussakin (yläasteet) joka luokalla taitaa olla keskimäärin yksi tai useampi ortodoksi. Mietin, että meiltäkin kotoa muutaman kilometrin säteellä on monta ortodoksiperhettä. Semmoinen kuva minulle on tullut täältä, mutta Pohjanmaan tilannetta en tunne.
Ja vastaan en pane, päinvastoin minusta on hienoa, jos kirkot tekevät yhteistyötä.
-
Pitäisikö muotoilla kysymys niin, että vierastavatko pohjalaiset itäisen kirkon hengellisyyttä, jonka kanssa savolaiset ovat aina olleet rakkaassa vuorovaikutuksessa?
-
Kyllä PR on ollut yhteyksissä Idänkirkkoon, vieläpä yhteisymmärryksessä ja myönteisessä hengessä. Ilomantsin Huhuksen kylästä on tallennettu PR:n sanonta: 'Muoto ei ole tärkeää, tärkeää on kristityn sisäinen valmius.' Tämä syntyy jatkuvan seurustelun Jumalan kanssa.
Ordotoksit ovat tosissaan omassa uskossaan. Se tulee ilmi jokapäiväisessä elämässä ja kilvoittelussa. Tämän olen nähnyt Pohjois-Karjalassa.
PR ja ordotuksisuus korostavat Jumalan pyhyyttä ja vanhurskautta. Molemmissa on tärkeänä osana kunnian antaminen Jumalalle.
Muistakaa ystävät: 'Veräjä on auki' (Viimeiset kiusaukset)
-
Auki oleva veräjä saattaa olla myös ortodokseilta saatu kuva. Ylösnousemusikonissa on kuvattuna Kristuksen hajoittamat tuonelan ovet.
-
Hupsista, niin tänne saikin olla aika varovainen kirjoittaessaan. Nyt vasta tajusin, että tämä on se ketju, josta saattoi joutua Hengelliseen kuukausilehteen. Pitääpäs ruveta miettimään ennen kuin erehtyy lisää kommentoimaan.
-
Pena kirjoitti, ettei se 'Talonpojille tarkoitettu kirje oikein sytyttänyt'
Lukisitko siitä kirjoituksesta: 'Miksi Jumala ei heti armahtanut Aatamia, Hänen pyhyytensä olisi siitä kärsinyt jne. Mitä luvattiin Aatamille?
Tämä on tärkeä kohta meidän pelastumiselle.
Minulla on Penan mainitsema kirja hyllyssä. (taitaa olla nyt emännän käytössä, kun en sitä löytänyt, piti ulkomuistista kirjoittaa pätkä).
Tuo avoin veräjä on mahdollisesti perua ortodokseilta. Epäilen, että Sinulla on vissiä tietoa ortodokseista. (yksi ynnä yksi on kaksi).
Aku Räty käytti veräjä sanan paikalla sanaa puomi. Kun piispa Väinö Malmivaara makasi K-veden sairaalassa elämän loppua odotellen, Aku kuului tokaisseen: 'Piispalle viimeinen puomi lähenee.'
Pena sanoit, ettet ole talonpoika, mutta ukkisi, mikäli aavistukseni sattuu kohdalleen, ollut talonpoika Savon ja Karjalan rajamailta.
-
Vaareista toinen oli satakuntalainen rovasti. Toinen oli helsinkiläinen kivipiirtäjä. Edellinen tosin toimi pitkään Viipurissa ja jälkimmäisen suku oli alunperin rääkkyläläinen. Körttiläisyyteni (?) ei ole kummankaan perua.
-
Sillon ee oo körttiläisten taakkaa kannettavana. Minun suvussani on körttiläisiä, mutta vanhempani eivät olleet, vaikka pitivätkin seuroja.
Jonkun mielestä olen ulkopuolinen. Missä lienevät sisäpuoliset?
-
Haetaanpa kirjanen ja luetaan sisältä:
Sinä tahdot edelleen tietää, miksei Jumala, josta kirjoitetaan, että hän on laupias, saattanut samalla antaa anteeksi Aadamille hänen rikostaan? Sitä hän ei voinut millään tavalla tehdä rikkomatta omaa pyhyyttään. Herra armahti kuitenkin Aadamia. Vielä nyt luvattiin Kristus, joka maksoi vanhurskaan Jumalan edessä Aadamin vian.
Tuossa on yksi kohta, jota pidän ongelmallisena. On mahdotonta arvailla Jumalan vaikuttimia. Uskoakseni 'ei voinut millään tavalla' on kaikkivaltiaan Jumalan kohdalla oikeastaan mahdoton lause. Mikään ei ole hänelle mahdotonta. Hänen pyhyytensä on täydellisen rikkumaton. Paavo Ruotsalainen on varmaan joutunut rakentelemaan omaa ja lukijoittensa ahdistusta hoitamaan jonkinlaista ajatusta tähänkin. Minä pitäisin parempana nöyrää tunnustamista: Tutkimattomat ovat Herran tiet.
-
Sillon ee oo körttiläisten taakkaa kannettavana. Minun suvussani on körttiläisiä, mutta vanhempani eivät olleet, vaikka pitivätkin seuroja.
Jonkun mielestä olen ulkopuolinen. Missä lienevät sisäpuoliset?
Minulla ei ole omassa suvussani körttiläisiä, mutta mitä sillä on väliä. Minä olen minä ja muut ajattelevat itse. Toki soisin heidän olevan, mutta se ja muut ovat suuremmassa kädessä. Mielestäni turha murhe ihmiselle tai kuten sanotaan ei kannata kersantin ottaa kenraalin murheita.
-
Vaivaiselle Madolle on yksi sanottavana... me körttiläiset olemme ulkopuolisia.. heh.. :wink:
-
Se 'talonpojille tarkoitettu on ehkä vaikea selittää.
Lähtökohdat:
Kaikkivaltias Pyhä ja Vanhurskas Jumala lakineen.
Eeva ja Aatami, Jumalan luomat ihmiset, joita kiellettiin syömästä hyvän ja pahantiedon puusta. Rikkomuksen rangaistus oli: Rikkoja on kuolemalla kuoleva
Perkele, Jumalan päävastustaja.
Taistelu vallasta.
Perkele vietteli Eevan ottamaan kielletystä puusta omenan. Eeva antoi sen Aatamille, joka söi sen.
Aatami suostui Perkeleen esitykseen, jonka Eeva esitti.
Samalla Aatami rikkoi Jumalan antaman kiellon.
Tämä oli suuri rikos. Ei tätä voi antaa anteeksi. Se on sovitettava. Ihminen ei pysty korjaamaan rikosta.
Perkele voitti tämän erän, mutta sai kuulla tuomion: matelemalla maassa kulkeminen, pää poljetaan rikki, mutta käärme pistää Jeesusta kantapäähän. (Sanamuotoa en ulkoa muista, mutta ajatus on kuitenkin sama.)
Taistelu jatkuu. Perkele kiusaa Jeesusta, Jeesus voittaa.
Taistelu vielä jatkuu: Rukoukset Getsemanessa, Jeesuksella epätoivo ja tuska tulevasta sovitustehtävästä. Jeesus voitti.
Ristillä riippuissa Jeesus torjui kiusaajan, oli voitolla. Ei laskeutunut alas ristiltä.
Kun Jeesus kuoli, luuli Perkele nyt voittaneensa.
Jeesus nousi kuolleista, se oli Jeesuksen riemuvoitto. Hän voitti kuolemallaan kuoleman. Näin Hän sovitti Aatamin tekemän virheen.
Jumalan laki tuli täytettyä viimeistä piirtoa myöten.
Tämä Jeesuksen kuolema ja ylösnouseminen on kertakaikkinen sovitustapahtuma. Perkeleen valta on kukistettu. Aatamin tekemä synti ei enää hallitse. Se on sovitettu.
Ihmisen ei tarvitse tehdä mitään tuon synnin sovittamiseksi. Usko riittää, sekin on Jumalan antama lahja
Aikaisemmin sanottu körttifoorumilla: Usko on Jumalan lahja, Kristus on Jumalan lahja.
Iankaikkinen elämä on Jumalan armolahja.
-
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=735
-
miksei Jumala, josta kirjoitetaan, että hän on laupias, saattanut samalla antaa anteeksi Aadamille hänen rikostaan?
Samaa olen miettinyt pitkään. Teologian pääsykoekirjasta löysin tänä keväänä mielestäni aika hyvän vastauksen. Se on 300-luvulta, kirjoittajana kukapa muukaan kuin kirkkoisä Athanasius:
Jos Hän, mikä tietysti olisi ollut mahdollista, olisi lausunut sanan ja kirous olisi sillä tavoin kumottu -- ihminen olisi tullut sellaiseksi, jollainen Aadam oli ennen lankeemustaan: hän olisi toisin sanoen ottanut armon vastaan ulkopuolelta, eikä hänellä olisi ollut sitä itsessään omaan ruumiiseensa yhdistyneenä - sillä sellaisena hänet oli aikanaan asetettu paratiisiin - mutta ehkä hän olisi tullut jopa huonommaksi (kuin Aadam), koska hän oli sen jälkeen oppinut tekemään syntiä. Jos siis hän, koska hän oli tuollainen, joutuisi (jälleen) käärmeen viettelemäksi, silloin tulisi taas välttämättömäksi, että Jumala käskyllään kumoaisi kirouksen, ja näin jatkuisi tämä välttämättömyys loputtomiin eivätkä ihmiset olisi yhtään vähemmän syyllisiä, he pysyisivät synnin orjina.
PS. Huomaa hirmuinen päteminen...
-
Mitä tarkoittaa särkynyt sydän?
-
Siihen on montakin vaihtoehtoa; ainakin heränneiden historiassa "särkyneet sydämet" tarkoittavat körttiläisyyden matkamiehiä ja -naisia. Omavoimaisesta pietismistä poisjättäytyneet syntiset, joille ei tämä sääntöjen rakentelu onnistunut.
-
Kuinka monta tavallisen kirjan sivua kertyy Raamatun sivuista?
-
Pikaisesti arvioiden neljä ja puolituhatta sivua. Millainen sitten olisi tavallinen kirja?
-
Pikaisesti arvioiden neljä ja puolituhatta sivua. Millainen sitten olisi tavallinen kirja?
Tavallisen kirjan sivulla on kolmekymmentä riviä ja rivillä seitsemän sanaa.
-
Minulle on ollut Wilhelmi Niskanen vain muutaman lauseen tuttu. Juhanin allekirjoitus ei ollut auennut ennen kuin tänään aloin lukea vanhoja ketjuja järjestelmällisesti. Siis, kuinka W ja P ajattelivat uskosta.?
Tässä ansiokkaita kirjoituksia Paavosta ja Wilhelmistä:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=320.0