Kiva ja mukavoo, ku ei tarvihe tehhä mittää, ei sitä eikä tätä. Olla vuannii kertakaekkijjaa, jotta oekeen korvissa suhisoo.
Ee tarvii mennä minnekkää, mutta voep mennnä, jos kehtoo. Jos ei kehtoo, voep olla vua ja katella. Eikä ies tarvihe katella, ku voep pistee silmät kiinni ja vaekka haakotella. Sitä ee voe kyllä estee. Haakotella pittää sillon ku se tulloo, mutta muutevvoep olla ku ee oliskaa, ee niinku mittää. Sese on kuulkee hetelmällinen tila. Siinä sitä voep syntyvä vaikka minkälaesta ideoo. Minulla ei kyllä synny, mutta jollaevoep, jollae rohvessorilla tae tohtorilla tae aattelijavilosohvilla, jotka tätä mualimmaa viep etteenpäin. Ja tavallisella tattijaesellahhii. Minä en mielelläen ylleesä ihtejäen kehu, mutta tässä paekassa se on kohallaan pelekästään, jotta tottuus ee unehtus. Nimittäen minulla sitä ee tosijjaankaan synny koskaan minkäällaista itejjooo, ee ajatuksenpoekasen tynkeekää. En minä hullu oo. Sitäpaete hulullahhii suattaa tupsahtoo pontae ajatusta kerrallaa, vua minullapa ee, ee yhe yhtä, uskokee poes. Emminä valetta puhu. En oo koskaa nähny, en kuullu, en haistanna enka maestanna enkätiiostanna itestäin mittää ajatusta. Näen se on, mutta toemeen oon tullu toestaseks. Miten kääneen loppukahinoessa. Onko luvassa jottaen erikoesempoo elikkä tavallisen tappavoo, suap nähä.
Apprillia aprillia! On ollu ajatuksia ja ideoita. Kumpaha hupatihupatikirjottelin aekan kuluks.
Ohvtopikkii meenas luiskahtoo.
