Luin juuri kirjan "Syrjästä katsoja", jonka kirjoitti Martti Tenkainen. Kirja on painettu 1949.
Kirja ei ole kovin pitkä, mutta hyvin vaikuttava ja koskettava.
Siinä kerrotaan Antti Laamasesta (1895-1947), joka eli Karjalan Kannaksella. Evakkotaival vei hänet sielä pois elämän loppupuolella. Hän oli syntymästään asti liikuntakyvytön, täysin muiden avun varassa, aina kuolemaansa asti.
Kun ei pystynyt toimimaan, kuten muut, hän luki paljon. Kirjan sivuja ei käsillä voinut kääntää, niin hän teki sen kielellään.
Hänestä tuli hengellisesti herännyt ja hänellekin löytyi palvelutehtävä hengellisellä saralla.
Hän piti pyhäkoulua lapsille ja myös seurapuheita. Hänen puheensa oli ollut aiemmin myös epäselvää, mutta se oli aikojen saatossa parantunut sellaiseksi, että siitä sai kuitenkin selvän.
Kärsimyksen koulut olivat tuoneet syvyyttä hänen seurapuheisiinsa.
Antti Laamanen kirjoitti runoja, joita paljon luettiin. Kirjassa oli monta hänen runoaan.
Minä en ole paljoa runoja lukenut - Raamatun runoutta lukuunottamatta - mutta kun tiesi, millainen henkilö on tuossa kirjassa olevat runot kirjoittanut, niin se laittoi minutkin hänen runojaan ajatuksella lukemaan. Hyviä runoja.
Lukemani runokirjojen määrä on yhden käden sormilla esitetävissä. Voihan olla, että jopa yhdellä sormella, taikka kahdella.
Weli Pölkin "Tulisilla vaunuilla" luin joitain aikoja sitten. Siellä on eräs suosikkirunoni: "Ahjossa".
Toinen suosikirunoni on "Alatien kulkija", Tapio Nousiaiselta. Sitten en muista, onko muita erityisiä suosikkeja.