3
1 Älä juokse rohkeasti!
Tutki tietäs kerrankaan!
Tee jo laskus’ nopeasti,
Kun viel’ olet päällä maan!
Olet varmaan ahtaalla,
Jos sun hautas partaalla
Vasta tulet valppahaksi,
Surkeuttas huomaavaksi.
2 Voi, kun päiväll’ valoisalla
Piru monen pimittää,
Petoksellaan kavalalla
Liehakoiden eksyttää!
Kukin luulee synneissään,
Että autuas on hän,
Kunnes kuolin hetkellänsä
Helvetti on edessänsä.
3 Jos hän palata vois vielä
Katotuksen alhosta
Maistettuaan hetken siellä
Turhan toivon tulosta
Ja sais alkaa uudestaan
Elämänsä päällä maan,
Varmaan ottais tarkemmasti
Vaarin tiestään loppuun asti.
4 Nyt ei parannusta kuulla,
Vaikka ostolaumansa
Synnin alta käskee tulla
Jeesus armohelmaansa.
Syntinen on rohkea,
Surmillensa nopea,
Kauheasta tyhmyydestä
Ottaa kuoren ytimestä.
5 Turhiin aika kulutetaan,
Tuontiin, peliin, hyppyihin,
Niitä kilvan harjoitetaan
Kaikki yöt ja päivätkin,
Syntejänsä lisätään,
Pirun mieltä täytetään.
Miks’ on hänen orjanansa
Herran lunastama kansa?
6 Nimes Jeesus häväistyksi
Tulee synnin retkillä,
Sanas väärin käytetyksi
Ilkeimmällä leikillä,
Perkelettä huudetaan,
Ollaan hänen vankinaan
Kadotukseen tuomituita,
Kootaan tulehensa puita.
7 Etkö luule hämmästyväs
Silloin vaivaa helvetin,
Koska tuoni piirtää seinääs:
“Mene, tekel, ufarsin”,
Astu Herran etehen
Vastaamahan syntinen,
Edessäs on kuolon retki,
Nyt on sulla viimme hetki.
8 Kansat pakanuuden maista
Kaukaa meren luodoista,
Jotka vähän tiesit laista,
Vaan ei mitään uskosta,
Saavat viime päivänä
Kristittyä häväistä,
Joka eli loppuun asti
Pakanaakin pahemmasti.
9 Yhä kuullaan saarnattavan
Katumusta, uskoa,
Autuutta myös tarittavan,
Sieluillemme lepoa,
Vaan kun turhuus rakas on,
Niin on kansa tunnoton,
Ett’ei Herran sanaa kuule,
Ei sen tekijäksi tule.
10 Voi, voi, viheliäisyyttä
Elämäsi lopulla,
Jos sä kohtaat Iäisyyttä
Nukkuvalla tunnolla!
Laskeu siis rukoillen
Nöyräst’ Herran etehen,
Tee jo asiastas tosi,
Suur’ on muuten vahinkosi!