Meiltä varmaan jokaiselta täällä on jengiä tippunut puolelta ja toiselta.
Aina välillä itse kelaan, että mitä olisi voinut tehdä varsinkin, kun joku nuori on mennyt vierestä tai tuttu.
Joskus jollekkin masentuneelle on tehty kaikki mahdollinen inhimillinen ja rukoukset, mutta henkilö vaan on lähtenyt.
Niin sanattomaksi vie.
Joskus kun ajelen hankoon, niin käyn kaverini haudalla ja juon oluen tai kaksi, josko ei tarvi ajaa autoa tai käyn Kyllikki Saaren haudalla, veteraanien haudalla tai niiden nuorten miesten haudoilla, kun antoi tapellen henkensä meidän edestä sodassa.
Niin kysymyksiä nousee ja miettii miksi ja miksi noin.
Useimmiten miksi toi ja en minä, kun olen varmasti enempi ansainnut mennä.
Jeesus kyllä jotain Raamatun kirjoitusten mukaan sanoi, että ei ne sen kummempia ollut kuin tekään ja jos ette ala uskomaan, niin teillekkin käy kohta huonosti.
Jumalan tiet ja aatokset on ihan mahdottomia tajuta.
Onneksi evankeliumiin, kun Jeesus Jumala tuli maan päälle ja kärsi meidän lailla ja enempi kärsimisiä, niin uhratessaan antoi meille uskossa häneen anteeksi pahat teot.
Jotenkin itselleni prakmattisena ihmisenä on helpompi tajuta toi, että kun joku on kärsinyt vaikka malarian, niin hänen verestään saadaan seerumi vastaan malariaan ja kun Jeesus kärsi kaikki kivut, niin hänen veressään on seerumi kaikkea Jeesuksen voittamaa kärsimystä ja kuolemaakin vastaan.
Äh sekos taas, kuten tavallista. Siis joku ajatus oli monttubileistä ja itsemurhasta. meni jo sekin ajatus.
Kuinkahan sekanen on mieleltä kun vanhenen?