Ei ehkä raha sinänsä ole paha asia.
Mutta varmaan kaikki mikä alkaa liikaa hallitsemaan, olipa se raha, ahneus, kateus, viha, kauna, katkeruus...se voi haitata ihmisen elämää, tehdä sen hankalaksi...koska se tunne sitoo ja vaikuttaa kaiken aikaa.
Jos on ylimääräistä rahaa niin sitähän voi lahjoittaa tai tehdä pieniä laupeuden tekoja "näkymättömissä" muille ihmisille, lähimmäisille kotimaassa tai kaukana vetten takana, näin ajattelen.
Oikeastaan melkein mikä tahansa asia voi muodostua sitovaksi ja elämää hankaloittavaksi, sisäiseksi siteeksi ja kahleeksi joka vangitsee ajatuksetkin toteuttamaan...esim. tuli sana mieleen...ettei ahne saa koskaan kyllikseen...sama ehkä noissa muissakin ikävissä tunne-elämän jutuissa. Silloin ei ole sisäisesti vapaa ja ei kykene ehkä kokemaan paljonkaan iloa.
Ei ehkä lähimmäisen rakkauttakaan...syntyy kilpailua joka voi luoda aika ikävän ilmapiirin joka on muiden koettavissa...
Tunnelukkoihin ei oikeastaan kannattaisi jäädä vaan työstää ne pois.
Vaikka vähin erin, askel askeleelta.
Ja opetella tunnistamaan omia käyttäytymis- ja reagoimisreaktioitaan.
En nyt puhu paljon omistamisenkaan puolesta sinänsä vaan aihe levisi...kuten mulla monesti on taipumusta pähkäilyyn..ja alkaa rönsyillä.
Mutta siis tarkoituksenani oli sanoa ettei se raha sinänsä ole se paha asia vaan se sen himo ja himoitseminen.
