Tässä hyvoä virsiä Anssi Joutsenlahden Facebookissa kertomina Porin seuroista tältä viikolta
Siionin virret ravitsevat
Tänään taas oli Porin siioninvirsiseurojen vuoro. Varsinkin jykevät, voimakkaasti veisattavat virret ovat parasta seuroissa. Ne vuorottelevat aina puheiden välissä, joita vähän toiselle tunnille menneessä seurahetkessä ehti olla neljä alun lukukappaleen lisäksi.
Jo alussa saatiin veisata lisävihkoon otettu virsikirjan virsi Suo, Herra, mun sinuhun uskaltaa, yksi herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen lempivirsistä kuvasi hyvin seurojen teemaksi noussutta lähestyvän pyhäinpäivän sanomaa: Kun, Herrani, viet minut taivaaseen, niin usko on vaihtuva autuuteen sun kasvojes kirkkaudessa. ja pyhien suuressa seurassa saan uudesta virrestä iloita sen pauhussa riemuitsevassa.
Niinpä seuraavaksi virreksi sopi hyvin Antti Pukkilan sanoittamana: Maailmaan kun mieltyneitä sinä kuljit kirvoittain, vapauta myöskin meitä valtakuntaas varten vain. Ehtoon kerran joutuessa kotiin johdat laumasi. Iäisyyden auetessa minutkin viet lepoosi.
Veisattiin myös Albert Johan Soverin tekemä Olen maan päällä muukalainen, kotimaalleni matkaavainen. Jokainen säkeistö päätyy: Baabelin virtain varsilla kunnes viimeisen säkeistö lopussa se muuttuu: Sävel että jo virtemme sois Siionin virtain varsilla.
26-vuotiaana kuollut, joka ehti olla avioliitossa vain runsaan vuoden, oululainen Elsa Holmsten runoili häämatkalla Pohjanlahdella seuraavaksi veisaamamme virrentekijän jo etukäteen aavistamia herkkiä iäisyystuntoja täynnä olevan iankaikkisuusvirren: Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa. Loppu kuvastelee jo iäisyysjuhlaa: Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu, Yljän eessä ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu.
Päätösvirreksi saimme veisata lisävihkon viimeisen virren, joka on Jaakko Löytyn sanoittama ja säveltämä: Viimeisen laulun vielä laulan, ennen kuin matkaa jatketaan; viimeinen huuto vasten yötä: Käy, Herra, meitä siunaamaan. Jokainen säkeistö päätyy samaan siunauspyyntöön, viimeinen säkeistö: Perille taivaan kotiin päästään vain yksin armosta. Armahda heikkoa ja kurjaa, käy, Herra, meitä siunaamaan..
Näin Pyhäinpäivän sanoma kannatteli koko seurojen ajan alusta loppuun asti.
