Kuljenko ohitse ?

[malla]

Suuntaavana asenteena tai tähän voisi vähin erin opetella...ottaa askelia mitä Vapahtaja kehoittaa:

Matt. 7:12
   
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

[malla]

Jeesus opetti myös pelvelemaan toisiaan siten että antoi esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat.
Pietarikaan ei sitä heti hoksannut mistä siinä oli kyse.
Se oli malli siitä että toinen toistansa palvellen, ei niin kuin maailmassa herroina halliten...vaan nimenomaan toisiansa palvellen.

[AKUANKKA313]

Franciscus Assisilaisen rukous   

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
 niin että sinne, missä on vihaa,
 toisin rakkauden,
 missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
 missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
 missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
 missä epäilystä, auttaisin uskoon,
 missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
 missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
 missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

 Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
 etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
 hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
 pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

 sillä antaessaan saa,
 kadottaessaan löytää,
 unohtaessaan saa anteeksi,
 kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään

[malla]

Tuossa on kyllä ajattelemisen aihetta.

[vn]

On todella...

[vn]

Suuntaavana asenteena tai tähän voisi vähin erin opetella...ottaa askelia mitä Vapahtaja kehoittaa:

Matt. 7:12
   
Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.

[Viisveisaaja]

Menneisyytensä kanssa ei kannata "keskustella", ei tule apuja. Tällä iällä annetaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai väistetään. Senioreina meillä on mahdollisuutemme, palveluksessa olijoilla on rajallisemmat mahdollisuudet.

Ohoh yksi ohi ammuttukkin seassa ?

Älä suutu tää on ns. mun kaveripiirin sisäpiiri vitsi.

Oli yksi veteraani talo ja me vitsailtiin, et noi on ohi amuttuja, ei osunu noihin ja nyt ne on tossa ohi.-ammuttujen talossa.
Mitäs me jengiläiset mitään mistään tiedetä, mut kuhan vitsailtiin.

Huh, taidan olla jokusen vuoden toisen ison sodan jälkeistä sukupolvea ja juutalaisvitsejä heitettiin,,, Kai ku käsiteltiin, et ronskisti tääkin asia käsitellään.?  Vitsit oli, et mosseen, Sen aikainen automobiili, siihen mahtuu tusina juutalaista, kaks eteen kaks taakse ja loput tuhkakuppiin.,...  pooh,.

Mites me junnut muuten oltais pystytty käsittelemään jotain kansan murhaa?

Ihan mautonta herjaa tietysti, ja ei tietty ketään ihmistä, vaan pahaa tunnetta sisällä käsitellen noi vitsit heiteettiin, et päästiin yli traumoista tai ajatuksistamme.

Kuinkahan himpen vanha mäkin oon?
Muistan lapsuudesta kun ukot huus toreilla kännissä sotamuistojaan,..
Kai oon aika vanha?

Yks parhaan kaverini veli meni sokeeksi, kun meni johki muuntajaan hakeen jotain ruuvaria, ku näki siellä, siis kaupungin ja sai iskun 30 000 volttia, ku hiukset nous johtoihin ja iski.
Enste kaikki itkettiin sen himassa, mut sitte alettiin jo vitsaileen Imatran voiman koemiehistä ja ties mistä. Tälläistä tää vitsailu on. Käsitellään asioita??

[Viisveisaaja]

Anteeksi kun menee synkäksi. Jotenkin tuli takkiin töissä ja pahalla päällä, mut jotain iloista nyt tähän ohi kulkemiseen

Kaks näkkileipää ylitti kadun.
Auto ajoi sen toisen yli,,nyyh,.

Se mukana kulkija sano,,
Tules nyt muruseni

Toinen ihan murusina ja toinen niin symppis,,oih,. <3

[Riitta-mummi]

Joku voisi taas sanoa että : Selvähän se, kännissähän se ! ( ainoa vitsinpoikanen jonka tähän nyt keksin )

En sano,.Jos ihmisen on paha olla, on tosi hyvä kun tavalla tai toisella saa sen itsestään ulos. Helpottiko yhtään ?

Tiedän ettö osaat puhua asioista myös Taivaan Isälle, mutta usein näihin tuntoihin tarvitaan myös ihmistä kuuntelemaan. Nyt me foorumilaisei
kuunnellaan sinua. Ota vastaanlämpimät ajatuksemme.

Riitta-mummisi, voisin olla äitisikin.

[malla]

Hei Viisveisaajalle.

Joskus tulee takkkiin enemmän joskus vähemmän töissä tai muualla.
Ja pettymyksiäkin elämässä.
Ja asioita jotka laittavat harmittamaan.
Sitten ne purkautuu tavalla tai toisella tai joku kätkee sisäänsä asioita ja siitäkin voi kertyä painolastia pitemmässä liemessä.

Toivotan sinulle hyvää ja rentouttavaa viikonloppua.

Ja usein elämässä kuitenkin tulee kompensaatioita, korjaavia kokemuksia.
Olikohan tämä minunkin vastaus äidillinen tai tätimäinen mutta tälläisiä ajatuksia vain tuli mieleeni spontaanisti tässä.

[vn]

Hieno asia jos täällä foorumilla tapahtuu joskus aitoja kohtaamisia...koen että niin kyllä tapahtuu...
siellä täällä...ihan yks kaks yllättäen...eikä aitoja kohtaamisia suunnittelulla ja vaivan näöllä tapahdukaan. 

[malla]

Joskus ex tempore jutut ovatkin kuin "naulan kantaan"
Ajoitus nappaa ja osuu ja loksahtaa kohdalleen.

Joskus suunnitellutkin asiat ja kohtaamiset, toki.

Ja se johdatus.
Niin.
Ehkä sen hokaa sitten vasta hiukan tai hiukan enemmänkin jälkikäteen.

Johdatus on kuitenkin luvattu.
Ja siihen rinnalle siunaus.

[juhani]

minä kuljen ohitse...

[vn]

Ja se johdatus.
Niin.
Ehkä sen hokaa sitten vasta hiukan tai hiukan enemmänkin jälkikäteen.

Johdatus on kuitenkin luvattu.
Ja siihen rinnalle siunaus.

......kopsasin näitä Mallan aiemmin laittamia ajatuksia tähän uudelleen.
Näitä kun näkisi ja kokisi useammin.
Jotenkin oma huonous, syntisyys, riittämättömyys vaan nousee pintaan.

Mutta Jeesus ei kulje ohitse 
 

[Riitta-mummi]

Johtuneeko ikääntymisestä, omasta lisääntyneestä ajasta, mutta huomaan nykyään alkaneeni muistella systemaattisesti elämäni kulkua niin kaukaa alusta kuin kykenen muistamaan.
Ensimmäinen muistikuvani on pako ilmapommituksesta 1944. Minun on täytynyt olla silloin vain runsaan vuoden ikäinen, mutta kuvana sen muistan. Äiti puhui siitä muutamaan kertaa vuosikymmeniä myöhemmin ja silloin muistin mitä olin nähnyt. Mahtaako lentokonepelkoni juontua sieltä asti.

Kuljen siis omien kuvieni tiellä ohi, niin hyvien kuin huonojenkin. Yritän saada kokonaisen panoraamakuvan. Tähystän erityisesti niitä kohtauksia joissa jumala on astunut ohjaamaan. Olen todennut niitä olleen monia jo ennen kun teimme "välikirjan". Kyllä näyttää siltä että jotakin enneltamäärättyä on olemassa.

Tärkeintä on ollut mielestäni se että olen tällä körttimatkalla oppinut näkemään itseni. Paljastan itseäni pohjamutia myöten jumalalle ja itselleni.
Tunnen kuinka se on puhdistavaa ja toimivaa.

Tieni Pikku-Riitasta mummi-Riittaan on säilyttänyt luonteeni kaikkine piirteineen samana. Suhtautuminen vain on muuttunut. Olen armollisempi kun minutkin on armahdettu.

Luoja seuraa luomaansa, kulisseista. Ei kulje ohi, eikä irroita otettaan.