Lotan kummisetä haudataan huomena. Elämä päättyi itsemurhaan. Emme puhu siitä Lotalle. Haemme hänet tänne meille jotta isi pääsee läheisen hautajaisiin.
Otan osaa.
Pienelle lapselle ei ehkä kannata puhua kuolinsyystä kovin yksityiskohtaisesti, mutta yllättävän pienetkin lapset vaistoavat aikuisten käytöksestä, että jokin on vialla. Kun sukulaisteni komevuotiaiden kaksosten vaari kuoli, joku onneton meni sanomaan, että "vaari lähti matkalle taivaan kotiin". Sen jälkeen lapset pelkäsivät matkalle lähtöä, koska vaarikaan ei tullut reissulta takaisin. Kun oma isäni kuoli (olin myös kolmen), joku onneton sanoi, että "isäsi ei jaksanut elää". (Isäni ei tehnyt itsemurhaa, hän kuoli sairauteen.) Se jäi vaivaamaan. Melkein olisi ollut parempi, jos olisi luettu ruumiinavausraportti.