Mikä usko?

[Riitta-mummi]

Onko Jehovantodistajien uskonkäsitys muuttunut viime vuosikymmeninä.?
Asuimme samassa talossa vuosia useiden sen suunnan todistajien kanssa. Silloin Jeesuksen nimi oli heille hyvin vastenmielinen. Opettajaksi kai sai sanoa.

Tänä aamuna oli postilaatikossamme heiltä kutsu tulla tänä iltana, auringonlaskun jälkeen ( ? ) viettämään Jeesuksen kuoleman vuosittaista muistojuhlaa. Tilaisuudessa puhutaan siitä miksi hänen uhrikuolemansa on niin merkittävä.
"Yksi kuoli kaikkien puolesta " on otsake.

Mukana oli myös 32-sivuinen Kuuntele Jumalaa vihkonen. Amerikkalaista tekoa makeine kuvituksineen. Jumala on kuvattu valkoisiin pukeutuneeksi valkopartaiseksi ja valkotukkaiseksi mieheksi joka istuu valtaistuimella hohtavassa valossa.
Tummin sävyin on kuvattu kaikki maailman synti ja valoisin värein kaikki onni ja hyvyys.
Kuvissa on myös Jeesus ristillä ryöväreiden välissä. Ylösnousemuskuvassa Jeesuksella on kruunu päässä. Hän on Jumalan valtakunnan kuningas.

Saatanaksi kuvattu enkeli on melkein saman näköinen kuin Jumala.

Ajoitus Pääsiäisviikolle on hyvä, mutta en aio kuitenkaan mennä tilaisuuteen.

[seppos]

Oikea vastaus on kyllä. He ovat joutuneet peruuttamaan kaikki ennustamansa maailmanloput ja paljon muutakin on heille valjennut.

[1944]

Minunkin mielestä parempi sihdata sivusta. Entäpäs Nokia-liikkeen exkolportöörin saama tuomio? Onhan se jo tiedossa siellä suuressa maailmassa.

[Töölöläinen]

He ovat joutuneet peruuttamaan kaikki ennustamansa maailmanloput ja paljon muutakin on heille valjennut.

Paljon on valjennut ja paljon on vielä valkenematta minulla kristittynä Jumalan suuruudesta, joten mikäpä minä olen arvostelemaan  jehovantodistajien uskonkäsityksiä.

[PekkaV]

 ...mikäpä minä olen arvostelemaan...

   Voi toki! Ymmärrykseni mukaan juuri sinulla on kompetenssi (= asiantuntevuus ja ammatillinen pätevyys, osaaminen http://suomisanakirja.fi/kompetenssi)
Jos on minullakin, ei silti eikä sen puoleen.
Vakavammin kirjoittaen meillä kaikilla, meillä, jotka olemme Körttifoorumin löytäneet - mikä todistaa, ettemme ole eilisen teeren tyttöjä - on riittävä asiantuntevuus kirjoittaa painava sanamme kulloinkin esillä olevasta teemasta.
Sitäpaitsi on ilo osallistua! Olla mukana. Olkaamme kiitollisia tänäkin aurinkoisena Piinaviikon keskiviikkona.

[Töölöläinen]

Voi toki! Ymmärrykseni mukaan juuri sinulla on kompetenssi (= asiantuntevuus ja ammatillinen pätevyys, osaaminen http://suomisanakirja.fi/kompetenssi)
Jos on minullakin, ei silti eikä sen puoleen.
Vakavammin kirjoittaen meillä kaikilla, meillä, jotka olemme Körttifoorumin löytäneet - mikä todistaa, ettemme ole eilisen teeren tyttöjä - on riittävä asiantuntevuus kirjoittaa painava sanamme kulloinkin esillä olevasta teemasta.

Kun vuorovaikutus ongelmat alkavat tehdä ”pesää” minun pään päälleni. Saa Aatu silloin semmoisen ”pesän” … Olen tehnyt lähtöä foorumilta melkeinpä joka päivä, tämä on ollut ”sahaamista” vaivattu sielu ja juhoma sekä satman on nauranut Huru –Ukolle.  Tämän lisäksi jos minua ei ole joidenkin teidän mielipiteet tai arvomaailma miellyttänyt. Niin kyllä on sitten ”näytelmä ” alkanut.

Onneksi minun näyttämön verhot on minun osaltani revitty alas ja todellisen elämänkaareni näytelmääni ohjaa tänään näytelmän ohjaaja, nimeltä Hän.

Eikä vieraileva, viekas, epäpätevä, epätodellinen,rahan ahne,lankeamuksia tuottava ohjaaja.

Sitäpaitsi on ilo osallistua!Olla mukana. Olkaamme kiitollisia tänäkin aurinkoisena Piinaviikon keskiviikkona.

Kiitos.  


ps.Huru–Ukko olen vieläkin Hänen Armostaan ja tänäänkin saan Hänen opetuksen alla pohdiskella omaa käsitystäni: Mikä on usko?

[Riitta-mummi]

Näin sanottiin kouluaikoinani: Usko on luja luottamus. Ojentautuminen sitä kohti mikä ei näy.(jotenkin näin se kai oli )

[Töölöläinen]

Näin sanottiin kouluaikoinani: Usko on luja luottamus. Ojentautuminen sitä kohti mikä ei näy.

Opettaja on kyllä kertonut  jotain tähän viittaava, mitä lukiossa olevat oppilaat jo ymmärtävät.

Mutta minä kun olen vielä tarkkailuluokalla on minun  luottamus hyvin heikko.

Ojennusta kyllä saan Opettajalta...ehkä joskus minäkin saan nousta lukion portaita.

ps.SV.89

[Pena]

Näin sanottiin kouluaikoinani: Usko on luja luottamus. Ojentautuminen sitä kohti mikä ei näy.(jotenkin näin se kai oli )

 Hepr. 11:1 on uudessa käännöksessä: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

[Jampe]

Koska uskoni on heikko.

Ei minulla ole oikeutta siihen,koska olen itse heikko ihminen uskossani
"Töölöläinen"

Heikosta uskosta huolimatta.

Olen sitä mieltä, että tuota "uskon heikkoutta" ei kannata niin kauheasti hokea ja korostaa. Tarkoitan sillä sitä, että sellainen alituinen korostaminen saa uskojan huomion kiinnittymään -mihin-?

Kristukseenko?

Ei, vaan omaan uskomiseen!  Ei sillä minusta ole mitään väliä millaisella uskolla (heikko, vahva tai olematon) me uskomme, -sillä niin vahvaa uskoa ei ole vielä koskaan ollutkaan että se riittävästä uskosta kävisi. Sen tähden sanon että kyse ei ole ensinkään meidän uskomisestamme vaan ARMAHTAMISESTA, vapaasta, meille ilmaisesta armosta.

Aivan liiaksi hengellisyyksissä yleensäkin painiskellaan uskomisen kanssa ja keskitytään siihen onko se hyvää vai huonoa. Kas kun meidät on yhdellä uhrilla armahdettu kertakaikkisesti, eikä silloin 2000 vuotta sitten kun tämä yleinen armahdus koko maailman olijoitten (entisten, nykyisten ja tulevien) päälle tuomioksi julistettiin, niin siinähän ei kysytty uskomme perään vaan se oli Jumalan oma-aloitteinen aivoitus. Kasteemme saimme eikä meiltä kysytty ensin uskoa vaan lahjaksi, kuten yleisen, koko maailmaa koskevan vanhurskauttamisenkin.

Olit hindu, muslimi, kristitty, körtti, tai mikä tahansa mikä olla voi, vaikka olisit kuution muotoinen ja syntynyt Himalajan luolassa niin et voi paeta yleistä koko maailmaa koskevaa syntien anteeksiantamusta. Se tuli ennen uskoamme, lahjaksi, ilmaiseksi.


En sano, etteikö ole hyvä olla myös nöyrä, mutta liiallinen uskon heikkouden/oman uskomisen  kanssa painiskelu ei aina välttämättä kerro aidosta nöyryydestä vaan siitä että fokus voi olla suunnattu hieman väärin. Oli uskoa tai ei niin varmaa on että armoa riittää koska se ei perustu uskoomme.

Tätä minä yritän opiskella itsekin mutta sanonpahan nyt ääneenkin.

[öppiäinen]

Tämä on mielenkiintoista (tai oikeammin tärkeää). En nyt ehkä ihan ymmärrä ajatuksiasi Jampe.

Kas kun meidät on yhdellä uhrilla armahdettu kertakaikkisesti, eikä silloin 2000 vuotta sitten kun tämä yleinen armahdus koko maailman olijoitten (entisten, nykyisten ja tulevien) päälle tuomioksi julistettiin, niin siinähän ei kysytty uskomme perään vaan se oli Jumalan oma-aloitteinen aivoitus. Kasteemme saimme eikä meiltä kysytty ensin uskoa vaan lahjaksi, kuten yleisen, koko maailmaa koskevan vanhurskauttamisenkin.

Olit hindu, muslimi, kristitty, körtti, tai mikä tahansa mikä olla voi, vaikka olisit kuution muotoinen ja syntynyt Himalajan luolassa niin et voi paeta yleistä koko maailmaa koskevaa syntien anteeksiantamusta. Se tuli ennen uskoamme, lahjaksi, ilmaiseksi.

Tämähän on ihan muuta kuin mitä luterilaisessa kirkossakin opettavat. Siellähän saarnataan jotain sellaista yksin uskosta -periaatetta. Eli kyllä se usko tarttis olla. Sen pohjalta en yhtään ihmettele, että ihmiset sitä uskonsa vahvuutta mittailevat. Ja kauheat moiteryöpyt saa niskaansa pappi, joka julkisesti uskaltaa myöntää epäilevänsä jotain uskontunnustuksen kohtaa.

Toisaalla itse kommentoit Pirskan esiin nostamaa kirkkoon kuuluvaa ateistia näin:

Niin, ilmeisesti sellainen ihminen kuvittelee tulevansa kristityksi/pysyvänsä kristittynä kuulumalla kirkkoon.

Milloin ihminen sitten on kristitty, jos tuo ei riitä? Ja onko sillä jotain väliä, onko kristitty vai ei, kun syntien anteeksiantamusta ei voi paeta muutkaan?

No joo, voihan niitä muitakin ongelmia olla kuin synnit ja miten saada ne anteeksi; ehkä sitä varten olisi hyvä olla kristitty? Minulla ainakin ihan muut ongelmat.


En sano, etteikö ole hyvä olla myös nöyrä, mutta liiallinen uskon heikkouden/oman uskomisen  kanssa painiskelu ei aina välttämättä kerro aidosta nöyryydestä vaan siitä että fokus voi olla suunnattu hieman väärin. Oli uskoa tai ei niin varmaa on että armoa riittää koska se ei perustu uskoomme.[/quote]

[Töölöläinen]

Olen sitä mieltä, että tuota "uskon heikkoutta" ei kannata niin kauheasti hokea ja korostaa..... sanonpahan nyt ääneenkin.

Välillä ihmisen elämässä sielun tuskat ovat niin kovat, että niitä on hyvä ilmaista muillekin ihmisille kuin pitää niitä vain omissa ajatuksissaan.
 
Itse henkilökohtaisesti tiedän Armon suuruudesta leivän murusen verran, en sen enempää. Kun taas omasta heikosta uskostani tiedän varsinkin paljon.

Joten lainatun tekstin nimimerkille vastaisin lyhyesti:

"On hyvä tietää uskonsa heikkous kun tietää kuka on vastassa".

Tämän lisäksi pidän ihmistä hyvinkin vahvana jos hän pystyy sanomaan heikkoutensa esim. uskonsa suhteen.

Sitä en kiellä että niin minulla kuin monella muullakin ihmisellä jää "levypäälle".

Mutta näin pääsiäisen aikaan on ehkä hyvä mietiskellä omaa todellista uskoansa Häpeän Vapahtajaan.

ps. Mitä Armon ja armahdukseen sisältöön tulee niin käsittäkseeni ja tietämättömyydessäni uskon kumminkin että ihminen joutuu silti vastuuseen omista teoistaan.   

[Jampe]

Tämä on mielenkiintoista (tai oikeammin tärkeää). En nyt ehkä ihan ymmärrä ajatuksiasi Jampe.

Tämähän on ihan muuta kuin mitä luterilaisessa kirkossakin opettavat. Siellähän saarnataan jotain sellaista yksin uskosta -periaatetta. Eli kyllä se usko tarttis olla. Sen pohjalta en yhtään ihmettele, että ihmiset sitä uskonsa vahvuutta mittailevat. Ja kauheat moiteryöpyt saa niskaansa pappi, joka julkisesti uskaltaa myöntää epäilevänsä jotain uskontunnustuksen kohtaa.

Toisaalla itse kommentoit Pirskan esiin nostamaa kirkkoon kuuluvaa ateistia näin:
Milloin ihminen sitten on kristitty, jos tuo ei riitä? Ja onko sillä jotain väliä, onko kristitty vai ei, kun syntien anteeksiantamusta ei voi paeta muutkaan?

No joo, voihan niitä muitakin ongelmia olla kuin synnit ja miten saada ne anteeksi; ehkä sitä varten olisi hyvä olla kristitty? Minulla ainakin ihan muut ongelmat.


En sano, etteikö ole hyvä olla myös nöyrä, mutta liiallinen uskon heikkouden/oman uskomisen  kanssa painiskelu ei aina välttämättä kerro aidosta nöyryydestä vaan siitä että fokus voi olla suunnattu hieman väärin. Oli uskoa tai ei niin varmaa on että armoa riittää koska se ei perustu uskoomme.

Tästähän on keskusteltu täällä ennenkin joskus. Tarkoitan sitä että kaikessa liiallisessa uskomisen korostamisessa on siirrytty pois evankeliumista. Eihän se niin voi olla että tienaamme uskomisellamme armon. Oli se sitten heikkoa, avutonta tai hyvinkin vahvaa.

Ja tosiasiahan on, että Raamatun mukaan koko maailma on armahdettu yhdellä kerralla, yhdellä ainoalla Uhrilla joka riittää. Emme olleet silloin täällä uskomassa.

Körttiläisyyskin on aikoinaan saanut alkunsa pietismistä. Pietismin yksi perusajatus on, että ihminen armahdetaan sillä hetkellä kun:

a) tekee parannuksen
b) alkaa uskoa


Tämmöinen ajattelu on suomalaisten herätysliikkeiden riesana ja perintönä, olkoonkin että nykyisin esim. körttiläisyydessä on siirrtty paljolti pois ikävistä korostamisista, mutta taustalla tämä perusajatus vielä kummittelee.  Se näkyy usein esim. mystiikan ihannointina, kokemuksien pitämisenä "merkkeinä Jumalalta" siitä että on armahdettu jne. Meidät on kuitenkin armahdettu n. 2000 vuotta sitten kertarysäyksellä. Joka iikan.


Mutta jos uskoa/uskomista ei lainkaan korostettaisi, vaan sanottaisiin aina että ei sillä ole minkäänlaista väliä onko uskosi heikko, heikompi vai jopa vieläkin heikompi vaan KOHDE ratkaisee!

Silloin se kiinnittää huomion evankeliumiin ja vapaaseen armoon, ei uskomisten määrään. Tokihan Raamattu myös sanoo että "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen."

Sekin pitää paikkansa mutta tässä pitäisi korostaa ettei se usko itsessään ole yhtään mikään vaan se mihin uskotaan. Näin jäävät pois kaikki spekullinnit uskon määrästä ja fokus on oikein asetettu.



"Ilman usko on mahdoton olla otollinen" -sopii sanottavaksi korkeintaan sellaiselle imiselle joka ei haluakaan/ei ole aikomustakaan uskoa Kristukseen vaan kuvittelee omilla töillään selviävänsä. Muussa yhteydessä ja tarkoituksessa tätä ei saisi mielestäni edes mainita.


Ja kyllä!  Kaikki maailman ihmiset ovat yhdellä Uhrilla tulleet armahdetuiksi eivätkä voi anteeksiantamusta paeta! Ensin tulee tämä, ja vasta sen jälkeen uskominen kun on jotain mihin uskoa.  Järjestys oli että "menkää ja saarnatkaa EVANKELIUMIA kaikille luoduille, joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi!"  Tämäkin puoltaa käsitystäni.

Nyt paljolti saarnataan että kun sinä alat uskoa ja/tai teet parannuksen, tulet vanhurskaaksi.

Sanon niinkin vahvasti (korostaakseni asiaa) että kristityn ihmisen tulee halveksia uskoa ja uskomista mutta rakastaa ja ripustautua evankeliumiin. Usko ei anna pysyvää rauhaa. Eikä siitä pidä tehdä minkäänlaista erillistä numeroa. Yli ihmisymmärryksen käyvällä rauhalla tarkoitetaan ymmärtääkseni juuri sitä että se ei ripustaudu mihinkään muuhun kuin armoon.

[Jampe]

Ja jos päivät pääksytysten veisataan värisevällä äänellä: " on uskoni heikko ja avuton", niin mitä se muuta edustaa kuin ohjaa keskittymään uskon ja parannuksen onnistumiseen?  Eivät ne voi onnistua, koko yritys on tuhoon tuomittu!

Lisäksi tuollaiseen keskittyminen sisältää salaisesti sellaisen piilotetun ajatuksen että usko tai parannus VOISI olla riittävässä määrin mahdollinen.

Pitää vielä tarkentaa sen verran etten todellakaan kuvittele uskomiseni voivan koskaan tulla riittävän vahvaksi että voisi ilman huolia vaellella kädet taskussa ja viheltää. En halua enää edes ajatella koko asiaa. Minusta on vastenmielistä mietiskellä uskomisen laatua tai määrää. Se on sama kuin tonkisi tunkiota talikolla, ei sieltä mitään hyvää löydy.

Ja Kristushan on antanut luvan ripustautua vapaaseen armoon.

[Mansipaani]

"Uskon siihen ettei kukaan ihminen voi uskoa omassa voimassaan..." Lutherko se niin sanoi. Silloin uskon on oltava Jumalan lahja. Kaikilla sitä ei ole.

Raamattusulkeiset tähän väliin, koska aihe sopii niin hyvin tähän: (Heprealaiskirje 11)


"1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. [Room. 8:24; 1. Kor. 2:9; 2. Kor. 5:7]
2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.
3 Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. [1. Moos. 1:3; Ps. 33:6 | Room. 4:17; 2. Piet. 3:5]
4 Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. [1. Moos. 4:4,5 | 1. Moos. 4:10; Hepr. 12:24]
                        jne.
17 Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, [1. Moos. 22:1,2; Jaak. 2:21]
18 vaikka hänelle oli sanottu: "Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi." [1. Moos. 21:12; Room. 9:7]
19 Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
                         jne.
32 Mitäpä tähän enää lisäisin? Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista. [Tuom. 4-16; 1. Sam. 1:1-1. Kun. 2:12]
33 Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat,
34 sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. [Tuom. 7:22, Tuom. 15:14; 1. Sam. 18:11; Dan. 3:27]
35 Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin. Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen. [1. Kun. 17:23; 2. Kun. 4:36; 2. Makk. 6:30]
36 Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden. [Jer. 20:2]
37 Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin. [1. Kun. 21:13; 2. Aik. 24:21]
38 He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.
39 Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet.
40 Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä."