Jari Jolkkonen ja Jaakko Heinimäki havainnollistavat asiaa:
"Luterilainen autonasentaja rakastaa lähimmäisiään ja toteuttaa Jumalan tahtoa vaihtamalla haalarit päällä jakopään hihnaa"
Joo toki, onhan se noinkin... vaan entäs tilanteessa, jossa pitää valita, jatkanko nykyisessä duunissa vai yritän vaihtaa ihan toiseen? Koetanko hommata perheen, elän yksikseni vai ryhdyn johonkin yhteisökämppäsysteemiin? Tuntuu että Lutherin malli sopii maailmaan, jossa ihmiselle on ollut paikka paljon valmiimpana kuin nykyään. Entäs kaikki ne, jotka eivät kelpaa työelämään?
Aika moni työtehtävä on kuitenkin enemmän tai vähemmän turhuuden palvelemista. Tällä hetkellä tuotan työkseni tilastolukuja, joita käytetään myös väärin ts. uskoen, että ne esittävät jotenkin objektiivisempaa totuutta kuin ihmisten sanat ja mielipiteet. Niiden perusteella sitten tehdään päätöksiä, ja minua hävettää. Hyödyllisempi tunsin olevani yhden työttömyysjakson aikana, jolloin huseerasin järjestöissä ja vapaaehtoisprojekteissa. -No, ehkä siitä on hyötyä että nyt maksan veroja sentään, vaikka työni itsessään ei ole tärkeää tai on jopa vahingollista.
Mistä se ajatus, että työn ns. hedelmät olisivat automaattisesti jotain hyvää, lähimmäisen rakastamista? Työtäänhän keskitysleirien vartijatkin vain tekivät!
Voisin ajatella, että yhdessä tässä mennään ja jos jonkinmoisille kutsumuksille on paikkansa, eivätkä ne kaikki sitä vaadi että olisi työelämässä tai eläisi perhe-elämää tai olisi muutenkaan kovin näkyvästi hyödyllinen. Ehkä luostareillekin olisi paikkansa.
Omasta puolestani en ole ehtinyt kutsumusta miettiä silloin kun työ sattuu olemaan mukavaa. Mutta silloin kun tekee jotain tylsää rutiinihommaa, jota jatkuu ja jatkuu ja joka on vain tehtävä, on joskus tullut mieleen, että tämä on nyt vissiin sitä kutsumustyötä. Jos työ hauskaa olisi, niin herrathan sen tekisivät...
Herroilla on se pahin paskaduuni eli kokoustaminen ja edustaminen ja isomman herran edessä pokkurointi.
En osaa ajatella, että kutsumus liittyisi työn miellyttävyyteen, mutta liittyykö se siihen, miten työssään pääsee annettuja lahjojaan käyttämään? Useinhan semmoinen työ juuri - kai - voi olla mukavaa. Ja myös semmoinen työ, jossa voi itse päättää, miten sen tekee.
