Olen Siionin virsien läpiveisuussani ennättänyt virteen 93 (pääsiäisvirret vielä odottavat välissä oikeaa ajankohtaa). Monia puhuttelevia tekstejä on löytynyt tätä ennenkin, mutta nyt kolahti tämä.
Pelottaa se virsiuudistus: hylätäänkö ja muutellaanko kaikki? Liekö tämäkin lakkautuslistalla, kun tässä puhutaan synnin viettelyksistä? Lakkaako veisuu, kun vanhat tutut virret uudistellaan tämän hetken muotien mukaisiksi? Virsikirjan kanssahan syntyi paljon hämmennystä, kun virsiä ei enää voinut laulaa ulkomuistista. Tajuan kyllä olevani nuorempien mielestä vanha ja konservatiivinen, mutta huoleni on aito ja syvä. Pitäisi käydä seuroissa useammin nyt, kun vielä voi nauttia tutuista sanoituksista. Mahtoiko edellisen uudistuksen kokeneista tuntua samalta, kun he olivat tottuneet Wanhaan Siioniin? Se taisi kylläkin kelvata kauemmin kuin tämä muutaman vuosikymmenen käytössä ollut.
Ja tässä siis minun tämän päivän virteni:
93
1. Armahda, Herra! Langennutta ohjaa
tarkkaamaan kurjan sydämensä pohjaa.
Suo minun olla aivan avoin nyt
nuhdetta kuuntelemaan tyyntynyt.
2. Sen tiedän, ettet nuku, Paimeneni,
vaan armossasi hoivaat askeleni.
Kuitenkin lähden aina uudestaan
vieraita paimenia seuraamaan.
3. On armosi ja hyvyytesi suuri,
ja turvapaikkani on ristin juuri,
ja kuitenkin, näin uskottoman tie
luotasi kauas toistuvasti vie.
4. Ei lapsi koske tulta uudellensa,
jos kärventyy hän vuoksi tuhmuutensa,
vaan minä raukka liekkiin lankean,
kun synnin viettelystä noudatan.
5. Haluan tulla yksinkertaiseksi,
janoavaksi, lapsenmieliseksi,
vaan liian heikko olen sotimaan,
kun vihollinen ampuu nuoliaan.
6. Nyt pyydän, Herra, että armahtaisit
ja vastarinnastani voiton saisit.
Tee minut uskovaksi vihdoinkin,
niin että armossasi pysyisin.
7. Tällainen olen, Herra. Auta tästä
mielestä sinne tänne häilyvästä.
Suo, että täyden uudistuksen saan.
Tee omaksesi minut kokonaan.
8. Saanenko nähdä päivän toivomani,
jolloinka tunnen rauhan rinnassani,
en enää estele, kun armahdat
ja Pyhän Hengen minuun vuodatat.