Liisa kirjoitti: Sinun uskosi taitaa olla sitä oikeaa? Onkos körttiläisten usko inhimillistä uskoa?
Uudestisyntyneen körttiläisen usko on oikeaa!
Liisa kirjoitti: Eiköhän Jumala asian laidan tiedä ilman mitään kaapista tulemisiakin.
Kyllä Jumala tietää mitä kaapissa on. Kaapissaolija ei vaan tiedä mitä kaapin ulkopuolella on!
Liisa kirjoitti: No, kerropa siis kun sinulle selviää olemmeko matkalla Taivaaseen vai jonnekin muualle.
Ehkä tämä teidän evankeliuminne sen paljastaa: Lahden Herättäjäjuhlilla Jaakko Elenius siteerasi vanhaa seurapuhetta:
”Kun valistunut talonpoika Arvi Logren seurapuheissaan opetti, miten Kristus pelastaa syntisen ihmisen, hän käytti kuvaa vanginkuljettajasta, fankifööräristä, joka vie vankia Vaasan linnaan. Hurjistunut ja vastarintaa tekevä vanki ei pysy kärryillä, vaan hyppää kahleissaan ulos kärryistä maantielle. Sekään ei auta. Kettingeissä roikkuva, verissä päin vastarintaa tekevä kahlevanki raahataan perille linnaan.
Näin Kristus pelastaa syntisen, opettivat hengelliset isämme.”
(Taivaaseen ei ole pakko mennä, vaikka Logren ja Elenius tämän jutun niin väänsivät.)
Jos haluat jotain näille kirkastaa niin kirkasta Kristusta, - sen ne varmaan hyvin sietävät!
Jampe, kun olet noin hyvä Raamatuntuntija niin kerro minulle, miten Kristusta kirkastetaan - miten sinä sen teet?
Erottelet siis tunnistamalla. Mitä eroa siinä on?
Olet kyllä kirjoittanut erottelusta useaan kertaan. Lainasin kirjoitustasi sanasta sanaan. Olen saanut kirjoituksistasi sellaisen käsityksen, että Sinulla on se ikään kuin Jumalalta saatuna armolahjana. Mitähän mieltä Jumala on siitä Sinun käytössäsi? Rohkenen sanoa, että sinulla on paljon oppimista - jos on minullakin.
Olet Lars Mikael oikeassa, minulla on paljon oppimista. En esimerkiksi ymmärrä ollenkaan mitä lainauksesi Saarnaajankirjasta tässä yhteydessä tarkoittaa. Siinähän Salomo osoittaa turhautumistaan omaan elämäänsä ja niihin tuhanteen vaimoonsa, jotka olivat houkutelleet hänet pois Jumalan johdatuksesta.
Mitä erotteluun tulee, toivoisin sinun jo ymmärtävän, että en alkuunkaan erotellut ihmisiä vaan asioita. Ja se oli vastaus minulle esitettyyn kysymykseen. Ihmisiä koskeva erottelu koskee vain itseäni, koska minulla on elämä ennen uskoon tuloani ja elämä sen jälkeen.
Aloituksesta vielä sanoisin että minusta on aika epäraitista/epätervettä/ylimenevää kuvitella Jeesuksen seisovan nojatuolinsa takana ja että Hänen kanssa keskustellaan siinä kuin jonkun jokapäiväisen kamun. Pistäisin moiset mielikuvitus-osastolle tai ainakin pahasti ylivirittyneen ja väärään suuntaan kulkevan hengellisyyden piikkiin.
Jampe, olisin samaa mieltä kanssasi, jos tuolloin 34-vuotta sitten tapahtuneella asialla ei olisi ollut niin käänteen tekevä vaikutus elämääni. Minä joka kadehdin ja vihasin ihmisiä ja olin inhottava, kuten Paavali kirjoitti Tiitukselle, sain uuden sydämen ja uuden vahvan Hengen. Ja Jumalan rakkaus vuodatettiin sydämeeni Pyhän Hengen kautta. Siksi rakastan sinuakin ja haluan sinun löytävän armon avuksesi oikeaan aikaan.
Körttiläisenä mutta armosta osallisena halusin kertoa, että Jeesus on sama nyt, kuin silloin ennen ollessaan maan päällä. Hän antaa syntejä anteeksi ja parantaa sairauksia jos saa siihen mahdollisuuden. Hän ei tehnyt sitä kenellekään väkisin silloin, eikä tee nytkään. Parannuksenteko lähtee Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisen omasta sydämestä. Se on kylläkin mahdollista vasta sitten, kun ihminen on kokenut helvetin tuomion odottavan häntä, vasta sitten kelpaa Jeesuksen verinen sovintouhri. Sellaista, jota ei ole tuomittu, ei voi armahtaa. Ensin on tuomio - sitten armahdus.
Siunausterveisin
[/quote]