Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: öppiäinen - 03.12.11 - klo:17:50
-
Etsin ketjuja haulla "pelastus", ja paljon fiksua juttua löytyikin, mutten malta nyt lukea kaikkea nähdäkseni onko siellä vastausta juuri tähän, mitä jo rippikoulussa vastausta saamatta ihmettelin, joten pistän ensi hätään pystyyn oman ketjun. Jos tätä on muualla laajalti käsitelty niin ohjatkaa vain sinne, kiitos!
Eli suunnilleen, mitä itse ymmärrät sanalla "pelastus"? Joka siis tietty on meille valmiiksi valmistettuna eikä itse pystytä sen eteen mitään tekemään, mutta mitä sinulle valmiiksi tarjolla on? En nyt etsi mitään oikeaa pelastuksen määritelmää vaan sitä, mitä itse kukin sillä ymmärtää. Kaipa sekin ymmärrys voi ajan myötä muuttua. Paljon siitä pelastuksesta ääntä pidetään, mutta minulta on mennyt vähän ohi, mistä oikein puhuttiinkaan.
-
Kauheasti en ole jaksanut saivarrella asian kanssa. Minulle pelastus merkitsee yksinkertaisesti pelastumista helvetin tuomiolta. Sehän tarkoittaa suomeksi taivaaseen pääsemistä.
-
Ovatko ne helvetti ja taivas sinulle vasta kuoleman jälkeen vai jo nyt? (Sinulle; muista en nyt kysy mitään. Enkä aiko väittää vastaan, vastasit mitä tahansa.)
Huomasin tässä välissä kadotus-ketjua lukiessani, että taisin heittää vaaralisen kuuloisen kysymyksen.
-
Minulle sana Pelastus on vastakohta Kadotukselle. Kristus on se joka pelastaa, kenet pelastaa. Itse emme hyvilläkään töillä sitä ansaitse.
Uskosta sanotaan jotenkin näin ( vanh. käännös) Usko on luja luottamus, ojentautuminen sitä kohti mitä emme voi nähdä. Toivo on Jumalan antama lahja elämän jaksamiseksi ja Rakkaus k a i k e n alku kaikkeen hyvään.
Näistä elämällä , mutta vain Armosta pääsemme pelastettujen suureen valkoiseen joukkoon.
-
Pelastus on vaikea. Mistä täytyy pelastautua? Joidenkin mukaan maailmassa on helvetti. Taivas ja helvetti on kysymyksessä. Minä en tiedä. Mutta Viljo Porkolan teokset ja Lutteeruksen kirjat antavat jotakin.
-
Kun synnymme hengellisesti uudelleen
pelastumme kuolemalta
iänkaikkiseen elämään...
-
Kai se on jotain yksinkertaista mistä on tehty kaksinkertaista..
-
Pelastus "pelastaa meidät nykyisestä pahasta maailmasta" parempaan. Sitä voi sanoa vaikka Taivaan kodiksi.
-
Ovatko ne helvetti ja taivas sinulle vasta kuoleman jälkeen vai jo nyt? (Sinulle; muista en nyt kysy mitään. Enkä aiko väittää vastaan, vastasit mitä tahansa.)
Huomasin tässä välissä kadotus-ketjua lukiessani, että taisin heittää vaaralisen kuuloisen kysymyksen.
Minulle ne ovat nimenomaan kuoleman jälkeen. Silloin ei ole enää armon aika, mikä on täällä elämässä. Silloin helvetissä on kaikki asiat huonosti eikä siellä ole mitään toivoa eikä Jumalaa ole siellä. Taivaassa taas on kaikki hyvin eikä siellä ole sielunvihollista eikä ylipäätään mitään pahuutta.
Jotkut puhuvat täällä elämässä, että elämä voi olla yhtä helvettiä ja toisaalta taas jossain virressä veisaamme, että "taivasta jo päällä maan on hetki Hänen seurassaan." Uskon, että joistakin voi tuntua tosiaan elämä yhdeltä helvetiltä. Varmaan se voi olla helvetinmoista, mutta joka tapauksessa tässä elämässä on kuitenkin toivoa ja tämän elämän aikanakin se helvetinmoisuus voi muuttua paremmaksi.
Samoin elämässä voi olla hetkiä, jolloin tuntuu melkein siltä, että olisi jo taivaassa. Kuitenkaan täälläkään ei kaikki ole täydellistä eikä se taivaan tuntu ole jatkuvaa, niinkuin sitten kerran taivaassa.
Oikeastaan ihme, että näinkin päivänselvistä asioista voi edes kiistellä.
Kaikille saivartelijoille ja pilkunviilaajille haluan huomauttaa, että en maininnut mitään siitä, että taivas olisi jossain määrätyssä paikassa ja helvetti taas jossain määrätyssä paikassa.
-
Ristin ryöväri sanoi viimeisellä hetkellään: Muista minua (Jeesukselle) kun tulet valtakuntaasi. Tänä iltana olet paratiisissa, vastasi Jeesus.
Se oli viimetipan pelastus. Toivoa toivottomille. :038:
-
Yhellä teologiantunnilla opettaja kysyi että mitä meille tulee mieleen sanasta pelastus. Kuunteli hetken vastauksia ja sitten totesi että tulee mieleen se vitsi, jossa pappi tulee pitämään pikku Kallen luokalle aamunavausta ja kysyy että näinpä tuossa eilen aamulla sellaisen pienen pörröhäntäisen otuksen puussa, mikähän se mahtoi olla? Kalle vastasi: "Muuten vastaisin että orava mutta olosuhteet huomioon ottaen vastaan Jeesus."
Samalla logiikalla me mietittiin teologiantunnilla vain yksilöä koskevaa kuolemanjälkeistä pelastusta eikä huomattu että on olemassa esimerkiksi sellainen kuin pelastuslaitos.
Opettaja piirsi sitten taululle nelikentän, jossa vastakohdat olivat tämänpuoleinen - tuonpuoleinen ja yksilöllinen - yhteisöllinen. Pelastusta on siis monenlaista. Yksi ihminen voi pelastua helvetiltä tuonpuoleisessa tai tulipalolta tämänpuoleisessa, kokonainen kansa voi pelastua esimerkiksi Neuvostoliitolta talvisodassa - tai helvetiltä kokonaisena pelastettuna joukkona, ilman mitään henkilökohtaista uskoa vaan nimenomaan sillä kollektiivisella uskolla, kuten ennen valistuksen aikaa ajateltiin.
-
Yhellä teologiantunnilla opettaja kysyi että mitä meille tulee mieleen sanasta pelastus. Kuunteli hetken vastauksia ja sitten totesi että tulee mieleen se vitsi, jossa pappi tulee pitämään pikku Kallen luokalle aamunavausta ja kysyy että näinpä tuossa eilen aamulla sellaisen pienen pörröhäntäisen otuksen puussa, mikähän se mahtoi olla? Kalle vastasi: "Muuten vastaisin että orava mutta olosuhteet huomioon ottaen vastaan Jeesus."
Samalla logiikalla me mietittiin teologiantunnilla vain yksilöä koskevaa kuolemanjälkeistä pelastusta eikä huomattu että on olemassa esimerkiksi sellainen kuin pelastuslaitos.
Opettaja piirsi sitten taululle nelikentän, jossa vastakohdat olivat tämänpuoleinen - tuonpuoleinen ja yksilöllinen - yhteisöllinen. Pelastusta on siis monenlaista. Yksi ihminen voi pelastua helvetiltä tuonpuoleisessa tai tulipalolta tämänpuoleisessa, kokonainen kansa voi pelastua esimerkiksi Neuvostoliitolta talvisodassa - tai helvetiltä kokonaisena pelastettuna joukkona, ilman mitään henkilökohtaista uskoa vaan nimenomaan sillä kollektiivisella uskolla, kuten ennen valistuksen aikaa ajateltiin.
Meidän kirkon vieressä on liikennemerkissä lisäkilpi, jossa lukee pelastustie.Tie päättyy järvenrantaa, mutta jos pikkuisen ennen loppua kääntyy vasemmalle pääsee kirkkoon ja sakastiin.
-
^Nokialla taannoin asuessani taisin ottaa valokuvankin, jossa pelastustie-kyltin takana lukee Helluntaiseurakunta (rakennuksensa kun oli siinä).
Mutta joo, itse otsikon kyssäri on edelleen ajankohtainen.
-
Emme me tiedä pelastuksesta yhtään mitään... Lutteerus sanoi yhden loistavimmista ajatuksistaan siinä kun hän sanoi, että ei ihminen rakasta Jumalaa vaan yrittää rakastaa sietämätöntä lähimmäistä. Se on hieno ajatus. Jumppu on sitä samaa mieltä.
-
Jeesus voitti ristillä (ja ansaitsi meille vapauden) synnin, sairaudetkin kantoi, kuoleman (lopullisen kuoleman) vallat ja sielunvihollisenkin vallat.
Polki rikki ns käärmeen pään.
Jesaja 53 kuvaa tätä kaikkea mielestäni erittäin hyvin profetiassaan, joka oli ja on Vapahtajastamme.
Laitan sen kokonaan tähän, vaikka toki jokainen voimme lukea sen omista Raamatuistammekin.
--
Jesaja 53
1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
9 Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.
-
Nonniin senhän kertoo Iso Katekismus, miksi en sitä aiemmin äkännyt: "Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan."
Iso Katekismus on kyllä niin hyvä, että monen saarnan voisi korvata lukemalla suoraan sitä ääneen. Kun en tuota äskeistäkään hyvin tiennyt, vaikka vaikka peräti tunnustuskirja väittää että kylläpä tiesin.
Tuo iankaikkinen elämä ei niin minua kiinnosta, mutta sitä voisin kyllä miettiä, mitä Perkeleen valta on tässä nykyisessä elämässäni. Erinäisiä sen ilmentymiä tuleekin mieleen.
Yksi keskeinen kysymys jää kuitenkin Lutherin määritelmässä vastaamatta: Alkaako se Perkeleen vallasta vapautuminen jo nyt? Ei tässä oikein jaksaisi odotella. Käännöksen verbimuoto antaisi olettaa, että kyseessä olisi vähittäinen prosessi eikä mikään kerralla toteutuva vapautus Alkukieltä en osaa kunnolla.
-
Tuohon viimeiseen podintaasi muistuu vertaus Raamatusta. Siinä kerrotaan jotenkin näin: Kun olet saanut siivotuksi riivaajan huoneestasi, kohta on sata samanlaista tullut puhdistettuun huoneeseen. Huonostipa muistin sanasta sanaan , mutta jotenkin näin.
Tuhansien juonien mestari keksii aina uutta. Kyllä se on jatkuvaa taistelua ja synnintuntoa. Viimeiset kiusaukset oikein pelottaa. Kun muistaisi silloinkin huutaa apuun Jeesusta.
-
Voisihan se olla tuskan ja taistelun sijaan myös naureskelua ja huumorintajua. Ettei ihan niin vakavasti ota itseään. Voisiko sen jättää vasta siihen että kun huomaa kompastuneensa niin lohdutetaan että "no, sellaista sattuu", eikä jo heti kun rupeaa kävelemään niin lannistetaan lupauksella "kompastut kuitenkin".
En taida viitsiä jos pitää kuolemaan asti odotella ennen kuin mitään tapahtuu. Ei se ole mikään kunnon ilosanoma, ei tarpeeksi iloinen. Jos mää olenkin evankelinen (en kyllä jaksa niitten oppinipotusta)?
-
Ihme kyllä, minulla on säilynyt ilo ja huumorimieli synnintunnoista ja taisteluista huolimatta. En lienekään aito körtti kun en ole perinnekörtti. Mutta oppi on parasta mihin olen tutustunut. Ja juuri armosta eläminen, ilman omia hengellisiä töitä, muita kuin Kristuksen puoleen kääntyminen, on ilon oikein pintaan tuonutkin.
Olen täällä monesti kertonut että nuorena olin tosikko ja konservatiivi, nyt vanhana vain lapsellinen liberaali.
Vapauteem Kristus vapautti meidät. :039:
-
En taida viitsiä jos pitää kuolemaan asti odotella ennen kuin mitään tapahtuu. Ei se ole mikään kunnon ilosanoma, ei tarpeeksi iloinen. Jos mää olenkin evankelinen (en kyllä jaksa niitten oppinipotusta)?
Joskus tuntuu, että herätysliikkeiden opit ovat kierrätystavaraa. Nykyisissä körteissä on paljon sellaista mitä kertovat evankelisten ennen vanhaan olleen. Kenelle sitten on heränneiden mustanpuhuva maailmankielteisyys siirtynyt?
-
... moderneille evankeelisille ja kansanlähetykselle :icon_wink:
-
Mustaa tarvitaan maan päällä ollessa, mutta ei pelkkää mustaa. Surua ja synnintuntoa tarvitaan, mutta myös armoa ja ilontuntoa. Taivaassa sitten vasta poistuu kokonaan se musta. Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.
-
Mustaa tarvitaan maan päällä ollessa, mutta ei pelkkää mustaa. Surua ja synnintuntoa tarvitaan, mutta myös armoa ja ilontuntoa. Taivaassa sitten vasta poistuu kokonaan se musta. Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.
Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin. Annetaan toisten hoitaa omat vikansa.
-
Minulla on varmaan vääränlainen synnintunto kun se ei tunnu syyllisyytenä vaan kipuna ja jonkin verran häpeänä. Siitä kun tunnen olevani niin huonosti toimiva ruumiin osa (sen Kristuksen ruumiin tietty), mutta ei tunnu siltä että omasta syystäni vaan sen perisynnin syystä, eli kysymyksessä on kuin tarttuva tauti jonka vain sain ja parantaja olisi tarpeen, ja siinähän sitä olisi pelastusta jo.
Ja paitsi etten syyllisyyttä tunne niin en myöskään suurempaa iankaikkisen elämän kaipuuta. Kyllä se kuolemanjälkeinen homma jotenkin järjestyy, ei minun tarvitse sitä funtsia. -Täällä jossakin ketjussa joskus joku puhui sensuuntaisia että kun sanotaan että Jeesus on vastaus niin ainakin jossain lähetyskentillä olisi syytä pysähtyä miettimään sitäkin, mikä olikaan kysymys.
Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?
-
Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin.
Vikoihin keskittymisessä, joo. Vaan luulenpa että noin muuten voisi olla hyvä keskittyä muuhunkin kuin vikoihin. Ollaan me kumminkin aika hienoja luomuksia myös :023:
Jos tässä sanon että haluaisin muuttua paremmaksi, tarkoitan tietenkin että paremmaksi kuin nyt olen, en sitä että paremmaksi kuin naapuri. Luulen että tämä joskus ymmärretään väärin, ts. nimenomaan muut kuin se paremmaksi muuttumista haluava itse tämän väärin ymmärtävät.
-
Tärkeintä on, että keskitymme omiin vikoihimme eikä naapurin vikoihin. Annetaan toisten hoitaa omat vikansa.
Ajattelin ihan yleisellä tasolla, en ole sitoutunut mihinkään liikkeeseen enkä herätysjärjestöön.
-
Ajattelin ihan yleisellä tasolla, en ole sitoutunut mihinkään liikkeeseen enkä herätysjärjestöön.
Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, vaan se oli yleinen huomautus meille kaikille. Se vain osui juttusi perään.
-
Minulla on varmaan vääränlainen synnintunto kun se ei tunnu syyllisyytenä vaan kipuna ja jonkin verran häpeänä. Siitä kun tunnen olevani niin huonosti toimiva ruumiin osa (sen Kristuksen ruumiin tietty), mutta ei tunnu siltä että omasta syystäni vaan sen perisynnin syystä, eli kysymyksessä on kuin tarttuva tauti jonka vain sain ja parantaja olisi tarpeen, ja siinähän sitä olisi pelastusta jo.
Ja paitsi etten syyllisyyttä tunne niin en myöskään suurempaa iankaikkisen elämän kaipuuta. Kyllä se kuolemanjälkeinen homma jotenkin järjestyy, ei minun tarvitse sitä funtsia. -Täällä jossakin ketjussa joskus joku puhui sensuuntaisia että kun sanotaan että Jeesus on vastaus niin ainakin jossain lähetyskentillä olisi syytä pysähtyä miettimään sitäkin, mikä olikaan kysymys.
Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?
Tunteistahan pelastuksessa ei ole kysymys vaikka ne ihmisyyteen kuuluukin. Olen silti sitä mieltä -ihan henkilökohtaisesti vain- että pelastuksen voi tuntea rauhana omatunnossa. Tuo on jo paljon että tuntee tarvitsevansa parantajaa.
Raamatusta löytyy paljon lakia ja synnistä tuomitsemista, ja oman syntisyyteni tulin tuntemaan Raamattua lukemalla.
-
Siinä ei ollut mitään henkilökohtaista, vaan se oli yleinen huomautus meille kaikille. Se vain osui juttusi perään.
Oukei, ajattelin vain kun lainasit mua.
-
Jeesuksen seurassa saa olla turvallisella mielellä tämän ajan ja vaihteluiden keskellä.
Hän on aina sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. :eusa_angel:
-
---
Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?
Luin kerran Herättäjä-Yhdistyksen kustantamaa kirjaa, jossa saarnattiin synnistä ja minä tulin synnintuntoon ja kaipasin armoa. Saanen huomauttaa, että tämä synnistä saarnaaminen ei ollut mitään ylhäältä päin osoittelua eikä "kauheaa paasaamista".
-
Synnistä voi saarnata joko vihaisesti tai surullisesti. Jälkimmäinen osuu minusta syvemmälle ihmisen sieluun ja sydämeen.
-
kyllähän niitä on eri tapoja...
-
Kävipä tuossa syksymmällä niin, että pappi saarnansa ihan sivuosassa totesi, millaiseen elämään meidät ihmiset on tarkoitettu, mitenkään syyttelemättä että ette elä niin (edes sillä nykyaikaistetulla meitittelymuodolla "emme useinkaan elä näin"). Ja sekös vähän kolahti, siis kyllähän minä tiesin etten elä siten, mutta siinä kirkon penkissä (oikeammin tuolissa) kun sen kuulin niin meinasin ruveta poraamaan. Oli tehokasta saarnaa synnistä vaikkei kaiketi ollut tarkoitus olla.
Mutta se pelastus, eipä sen sisältö näytä olevan itsestään selvää korkeasti oppineille teologeillekaan. Tässä Pauliina Kainulaisen blogikirjoituksessa (http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=133&id=3406&start=20#kommentit) sitä pohditaan samaan tapaan kuin itseäni on mietityttänyt. Linkkasin tuon kolmannen kommenttisivun, koska siinä on Antti Kurkolan vastauksessa jotain mitä kysyin. Etenkin nuo sanat "jo nyt, ei vielä".
-
Kävipä tuossa syksymmällä niin, että pappi saarnansa ihan sivuosassa totesi, millaiseen elämään meidät ihmiset on tarkoitettu, mitenkään syyttelemättä että ette elä niin (edes sillä nykyaikaistetulla meitittelymuodolla "emme useinkaan elä näin"). Ja sekös vähän kolahti, siis kyllähän minä tiesin etten elä siten, mutta siinä kirkon penkissä (oikeammin tuolissa) kun sen kuulin niin meinasin ruveta poraamaan. Oli tehokasta saarnaa synnistä vaikkei kaiketi ollut tarkoitus olla.
Tuossapa se nähdään; -sana satuttaa itsessään. Ei se tarvitse tehosteekseen "sinäeteläoikein" -boostausta eikä mitään muutakaan "juurisinä" -boostausta.
Sanassa itsessään on voima.
-
Armosta puhuminen ilman syntiä ja tuomiota on kuin laittaisi valkoisen paperin isomman valkoisen paperin päälle, ei ole kontrastia.
Mutta jos ne kontrastin ainekset on kuulijassa itsessään jo olemassa? Ei niitä silloin tarvitse puhujan puheessaan enää ottaa esiin. Voisiko se puhuja ehkä hetkeksi sulkea suunsa (vaikka niin tekisi mieli julistaa vaikka sitä armoa) ja kuunnella, mitä valkoisen kanssa sopivasti kontrastoivaa kuulijalla on sydämellään. Ei se välttämättä kaikilla ole sama juttu! Eli se pelastuskin voisi olla eri kuulijoille eri asia; eri asioihin tarvitsevat armoa.
Parempi kai muutenkin olisi olla armon tekijä kuin siitä puhuja? (Jos tekijä kuulostaa kovin omavoimaiselta niin sanottakoon pidemmin että se väline, jota käyttäen armollisia tekoja maailmaan ilmestyy.) Ettei keskeistä olisikaan oma tarve päästä kertomaan, joka tarve vielä niin helposti lipsahtaa oikeassa olemisen uhoksi. (Mites tämän toteuttaisi nettipalstalla, joka niin pitkälti kuitenkin on juuri sanojen käyttöä.)
-
Jos hiukan yksinkertaistan ajatusta, niin eikö pelastuminen ole samaa kuin henkiinjääminen. Jos olemme hukkumassa tai kuolemassa vaikkapa väkivaltaisesti, mutta emme kuolekaan, olemme mielestäni pelastuneita.
-
Jos se onkin vain ("vain" :icon_eek: ) sitä, että röörit puhdistuvat tukkeutumistaan niin että Jumalan rakkaus pääsee lävitseni esteittä virtaamaan lähimmäisille? Jos moiseen tarvitaan uskoa niin uskollekin on jotain käyttöä, mutta eipä sen kovin monimutkaista luonteeltaan tuohon tarvitse olla eikä varsinkaan oikeiden oppilauselmien totenapitämistä.
Tuo (iankaikkinen) iankaikkinen elämä ja syntien anteeksisaaminen eivät nyt oikein nappaa - jos olen toista ihmistä vaurioittanut niin eipä se paljon lohduta että joku ulkopuolinen osapuoli minulle sanoo että okei saat anteeksi. Mutta tämä nyt on ehkä jokin vaihe jossa olen menossa ja kaipuu voi toki ajan ja matkan myötä muuttua toisenlaiseksi. Hyvää matkaa muillekin :039: .
-
Tuo (iankaikkinen) iankaikkinen elämä ja syntien anteeksisaaminen eivät nyt oikein nappaa - jos olen toista ihmistä vaurioittanut niin eipä se paljon lohduta että joku ulkopuolinen osapuoli minulle sanoo että okei saat anteeksi. Mutta tämä nyt on ehkä jokin vaihe jossa olen menossa ja kaipuu voi toki ajan ja matkan myötä muuttua toisenlaiseksi. Hyvää matkaa muillekin :039: .
Matka jatkuu...hyvää matkaa! Poistun takavasemmalle.
Siunattua uutta vuotta!
-
Tämä on jo toinen kysymys, mutta ihmettelenpä vain, onko synnistä saarnaaminen koskaan saanut ketään synnintuntoon ja armoa kaipaamaan?
Minun mielestäni ja kokemukseni mukaan nimenomaan saa synnintuntoon ja kaipaamaan Jumalalta armoa Jeesukseen vedoten. Jopa raamattupiirissä kun kerran puhuttiin eräästä aiheesta sain kokea, varmastikin Pyhän Hengen todistaessa omalletunnolleni, olevani syyllinen erääseen vakavaan syntiin, jota en ollut ennen oivaltanutkaan. Niinpä siinä samassa hiljaa itsekseni rukoilin Jumalaa pyytäen anteeksiantoa Jeesuksen sovintovereen turvautuen.
-
Saa olla vapaa synniestänäs Vapahtajan ansion johdosta.
Saa levon teoistaan.
On sydämen ilo ja rauha.
Suurenmoisia asioita.
-
"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...
-
Joo ei taida koskea minua tämä juttu.
-
"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...
Joka päivä kun muistaisi toivoa ja kiittää.
Voi kuinka ihanaa että ole taas jaksanut muistuttaa tarkeimmästä. Voimia, uskonrauhaa ja iloa!
terv. Riitta
-
Joo ei taida koskea minua tämä juttu.
Katso Jumalan Karitsaan joka ottaa pois syntimme. Älä katso syntejäsi. Kaikki ovat syntisiä. Pidä toivoa yllä.
-
No kun minä nimenomaan en katso syntejäni niin se ei ole minun juttuni. Kysymykseni on muualla. Syntien anteeksisaaminen ei ole siihen mikään vastaus.
-
"Vaivatun" turva ainoa, taas kutsut syntisiä...
(http://cosgan.de/smiliegenerator/ablage/785/495.png)
-
Joo ei taida koskea minua tämä juttu.
Kuulemani mukaan jossain kuolinilmoituksessa todettiin:
62 vuotta hän seurusteli Jumalansa kanssa, molempien suureksi tyydytykseksi.
tai jotain. Siinä on simppeleimmillään iloa luomakuntaan kuulumisesta, yhteydestä Luojaan, jota ilman Kierkegaardin sanoin ei voi välttyä tulemasta melankoliseksi, eikä kuolema ole ollut kauhea asia.
-
Saa synnit anteeksi ja pelastuksen Jumalan lahjana. :eusa_angel:
-
Kuulemani mukaan jossain kuolinilmoituksessa todettiin:
62 vuotta hän seurusteli Jumalansa kanssa, molempien suureksi tyydytykseksi.
tai jotain. Siinä on simppeleimmillään iloa luomakuntaan kuulumisesta, yhteydestä Luojaan, jota ilman Kierkegaardin sanoin ei voi välttyä tulemasta melankoliseksi, eikä kuolema ole ollut kauhea asia.
Mitä luomakuntaan tulee, niin mietin juuri, että Jumala on ollut varmaan hieman itserakas kun loi olion, joka ymmärtää maailmankaikkeuden kauneuden. Jos tämä olisi jäänyt dinosauruksiin, niin tokkopa ne vieläkään ymmärtäisivät mitään tähdistä ja galakseista tai kvanttimekaniikan ihmeistä.
Tässä näkökulmassa ihmisten syntitaakat ja perisynnit ovat turhia keksintöjä, joilla ihmiset kiusaavat itseään.
Pitäisi enemmän keskittyä nauttimaan tästä annetusta mahdollisuudesta tajuta ympärillämme oleva näkyvä ja näkymätön kauneus, niinku!
-
^Minusta tuossa on pointtia, ja jostakin tuommoisesta suunnasta sitä pelastusta (ts. käsitteen "pelastus" merkitystä) osin ehkä olen etsimässäkin. Mutta pitäisin ne synnit - tai ehkä pikemmin perisynnin, tai synnin yksikössä eli sen jonka Jumalan Karitsa kantaa - kumminkin kuviossa mukana. Kyllä sen huomaa silloin, kun kohtaa ihmisiä, jotka ihan ymärrettävistä syistä eivät kykene maailman kauneutta näkemään tai lähimmäisten rakkautta kokemaan.
(Kauheata kun puhun tällaisia teologisia, kohta vielä luulllaan että uskoisin Jumalan olemassaoloon. Pitäisikö olla sigu jossa muistutan ettei niin luultavasti ole.)
-
Juice:
Jumala on
vaikka ei uskoisi
-
^^ Täsmennän tarkoittavani, että luultavasti en usko. Jumalasta en sano mitään (mutta näköjään kirjoitan koko ajan).
-
Öppis! Ryhdistäydy! Katse yläviistoon ja menoks.
-
Ihmiselle, joka joutuu jatkuvasti kohtaamaan kuoleman (tai lähitulevaisuudessa omansa), taivas varmaan merkitsee iankaikkista elämää.
Ihmiselle, jonka omatuntoa omat virheet ja synnit jatkuvasti piinaavat, taivas varmaan merkitsee syntien anteeksiantamusta.
Mutta ihmiselle, joka on siinä epävarmassa tilanteessa, ettei tiedä, milloin seuraavan kerran voi kutsua jotain paikkaa kodikseen, taivas on ennen kaikkea koti - paikka jossa läheiset ovat lähellä ja jossa saa olla "pahalta piilossa".
Kun on kerran luvattu, että pelastus tarkoittaa iankaikkista onnea, niin varmaan jokainen ajattelee siihen kuuluvaksi eniten kaipaamansa asian.
On tää aikuistuminen vähän ankeeta. Alkaa konkreettisesti ymmärtää asioita kuten taivasikävä.
-
Jokainen tarvitsee armoa odottaessaan huomista.
-
meinasin tähän siteerata :026: Dosenttia, vaan kestättekö te enää? Hänellä on hyvin onnistunut kuva tästä. Uskon voima on valtava: Se muuttaa kuoleman kasvot. Koko kuoleman. No sinnepäin. MuistakaanytihmeessäettäuskomerkitsihänellesitäkuinLutherille.
Dosentti oli kyllä joks kuolemafriikki. Siitä ei pääse yli. Kun hän sitten viimein ei yhtään tahtonut kuolla, tappoivat. Hän otti asian tyynesti.
-
Jokainen tarvitsee armoa odottaessaan huomista.
Tämä on hyvä. :eusa_angel:
Ilman armoa olisi mahdottomuus elää.
-
Pelastus on pellon päästä löytyvät portaat taivaaseen
(http://24.media.tumblr.com/tumblr_ku89gyOk821qaw21mo1_500.jpg)
-
Tuli vaan mieleen, kun on tämä hanke yksisuuntaisesta matkasta marsiin, että jos ne perustavat sinne siirtokunnan ja joka saattaisi menestyäkin, niin jos täällä maassa tulee maailmanloppu, niin koskeeko se silloin tätä marsin siirtokuntaakin vai pelkästään meitä maalaisia?
Sama kysymys voisi joskus tulevaisuudessa koskea muihin aurinkokuntiin perustettuja siirtokuntia, jos rahkeet siihen koskaan riittävät.
Tätä ongelmaa ei olisi ehtinyt syntyä, jos Jeesus olisi palannut maan päälle saman sukupolven aikana kuten lupasi.
Pitäisikö näiden siirtokuntalaisten pidättyä lähetystyöstä, kuten muutenkin on viime aikoina ehdotettu? Jos nimittäin siellä toisessa aurinkokunnassa on sen verran älyllistä elämää, että ovat jo ehtineet kehittyä vääräuskoisiksi?
-
En ryhdy ennustamaan, vaan kommentoin maailmanlopun vaikutusaluetta vasta tapahtuman jälkeen
-
Pitäisikö näiden siirtokuntalaisten pidättyä lähetystyöstä, kuten muutenkin on viime aikoina ehdotettu?
Miten kristitty voi pidättyä lähetystyöstä? Elää jonkinlaisena kaappikristittynä? Pitää messut salaa jossakin yksityiskodissa ilman suurempaa messuamista, eikä vahingossakaan tiedottaa niistä missään? Varmuuden vuoksi välillä oikein tahallaan käyttäytyä epäkristillisesti, vaikka tuleehan sitä tarkoittamattakin ehkä tehtyä tarpeeksi.
Ei kai sen lähetystyön tarvitse olla sen kummempaa kuin että elää ihmisiksi muiden kanssa siellä missä elääkin, ja kysyttäessä on valmis kertomaan, mikä se oman toivon perusta on? Tarvitseeko omaa uskoaan julistaa; eikö riitä että sitä muita häiritsemättä harjoittaa, ja edes yrittää puhua ja toimia sen mukaisesti? Kyllä jo tuo on omiaan herättämään kiinnostusta.
-
Miten kristitty voi pidättyä lähetystyöstä? Elää jonkinlaisena kaappikristittynä? Pitää messut salaa jossakin yksityiskodissa ilman suurempaa messuamista, eikä vahingossakaan tiedottaa niistä missään? Varmuuden vuoksi välillä oikein tahallaan käyttäytyä epäkristillisesti, vaikka tuleehan sitä tarkoittamattakin ehkä tehtyä tarpeeksi.
Ei kai sen lähetystyön tarvitse olla sen kummempaa kuin että elää ihmisiksi muiden kanssa siellä missä elääkin, ja kysyttäessä on valmis kertomaan, mikä se oman toivon perusta on? Tarvitseeko omaa uskoaan julistaa; eikö riitä että sitä muita häiritsemättä harjoittaa, ja edes yrittää puhua ja toimia sen mukaisesti? Kyllä jo tuo on omiaan herättämään kiinnostusta.
Se riittää
-
Se riittää.
-
Se riittää.
-
Se riittää !
-
Se riittää.
-
Ei riitä. :icon_cool:
ps. "Usko,toivo,huijaus"... "Yksi sinulta edelleen puuttuu, ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunto."
-
Armoa ja anteeksi saamista omalla kohdalla.
Uskoa iankaikkiseen elämään.
Jumalan rakkautta ja käsittämätöntä laupeutta.
Iloa siitä että synnit ovat sovitetut.
Evankeliumi on ilosanomaa pelastuksesta.
Raamattu on Isän rakkauskirje lapsilleen.
-
Aamen.
-
En jaksanut/ehtinyt lukea koko ketjua, mutta kysymys on aina ajankohtainen. Ja polttavaksi se tulee, kun koittaa aika lähteä tästä ajasta.
Mielestäni pelastus ja pelastuminen ovat kaksi eri asiaa.
Pelastus on siinä, että
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti koko maailman itsensä kanssa, eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan (2. Kor. 5:19).
Pelastus on ollut siis valmiina jo liki 2000 vuotta, siihen ei voida mitään muutoksia tehdä. Mutta pelastumisen "juju" ilmoitetaan siinä seuraavassa jakeessa 20:
"Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."
Pelastusta tarjotaan jokaiselle "kultalautasella", mutta tarjouksesta voi myös kieltäytyä, jolloin tarjous menee ohitse.
-
Pelastusta tarjotaan jokaiselle "kultalautasella", mutta tarjouksesta voi myös kieltäytyä, jolloin tarjous menee ohitse.
Entä jos ei tiedä koko jutusta lieneekö se totta vai ei, tai edes oikein ymmärrä mitä se pelastus olisi (kuten minä), ja vastaa että no mikäs siinä, sen kuin pelastat. Riittääkö se?
Tai jos tarjousta ei ole esitetty ymmärrettävästi, eikä sen vuoksi tiedä, kieltäytyäkö vai ei?
-
Pelastusta tarjotaan jokaiselle "kultalautasella", mutta tarjouksesta voi myös kieltäytyä, jolloin tarjous menee ohitse.
Joka aamu on armo uus.
Siionin virsi 219:3 : Mua, Jeesus, sanas valaiskoon ja armos mulle loistakoon :,: se joka aamu uusi on:,: saa siitä toivon toivoton.
http://www.h-y.fi/193-sanahaku
Virsikirja 547:1 : Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa. Kiitos Herran, hän auttaa tiellä, meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, rauhan luonansa siellä.
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/9ad7eb11ddd5ed45c2256dc300524ade/7b3c96a545f0916bc2256daf0066e551?OpenDocument
-
Entä jos ei tiedä koko jutusta lieneekö se totta vai ei, tai edes oikein ymmärrä mitä se pelastus olisi (kuten minä), ja vastaa että no mikäs siinä, sen kuin pelastat. Riittääkö se?
Tai jos tarjousta ei ole esitetty ymmärrettävästi, eikä sen vuoksi tiedä, kieltäytyäkö vai ei?
Onko tämä kysymys myös niitä ajatellen jotka ammoisista ajoista ovat kuolleet tietämättä Jeesuksen sovitustyöstä lainkaan ?
Ortodoksiystäväni selitti näin: Kun Jeesus oli haudassa, hän meni Tuonelaan (Astui alas Tuonelaan, uskontunnustus) ja saarnasi evankeliumia
siellä oleville. Se oli siis Jumalan uhrin ansiosta, siitähän on kyselty Hylkäämis-keskustelussa.
Näin k a i k k i ovat saaneet mahdollisuuden ottaa pelastuksen vastaan.
-
Onko tämä kysymys myös niitä ajatellen jotka ammoisista ajoista ovat kuolleet tietämättä Jeesuksen sovitustyöstä lainkaan ?
Ajattelin kyllä meitä hengissä olevia, joille jotkut koettavat jotain selittää jostain sovitustyöstä tavalla, josta oikein ei saa tolkkua.
-
Se että on kuullut jonkunkin laista selitystä on siemen. Yleisesti ihnimen alkaa vanhetessaan ajatella kuolevaisuuttaan. Silloin monille aukeaa myös Raamattu.
Onhan niitä jotka sanovat: Kuoppaan vaan, ja sinne jään, mutta Ristinryövärin viimehetken pyyntökin toimi, miksei siis tänäänkin. Hyvä elämä on vain jäänyt Sanan mukaan jäänyt elämättä.
-
Se että on kuullut jonkunkin laista selitystä on siemen. Yleisesti ihnimen alkaa vanhetessaan ajatella kuolevaisuuttaan. Silloin monille aukeaa myös Raamattu.
Olen ajatellut kuolevaisuutta päivittäin kolmevuotiaasta asti. Käynyt pyhäkoulut, riparit, lukenut Raamattua (en ihan kokonaan, jotkin nimiluettelot jätin väliin), rukoillut joka päivä. Ei vaan aukene. Ehkä sitten siellä Tuonelassa.
-
Olen ajatellut kuolevaisuutta päivittäin kolmevuotiaasta asti. Käynyt pyhäkoulut, riparit, lukenut Raamattua (en ihan kokonaan, jotkin nimiluettelot jätin väliin), rukoillut joka päivä. Ei vaan aukene. Ehkä sitten siellä Tuonelassa.
Pelastava usko ei ole tekemistä, päinvastoin se on tekemisestä luopumista ja uskomista Häneen, joka on kaiken tehnyt viimeistä piirtoa myöten. On kokonaan toinen asia, että tämän tajuaminen laittaa liikkeelle. Eikä tarvita kuin yksi rukous: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Yksikin kerta riittää, mikäli siinä on sydän mukana.
"Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
-
Entä jos ei tiedä koko jutusta lieneekö se totta vai ei, tai edes oikein ymmärrä mitä se pelastus olisi (kuten minä), ja vastaa että no mikäs siinä, sen kuin pelastat. Riittääkö se?
Tai jos tarjousta ei ole esitetty ymmärrettävästi, eikä sen vuoksi tiedä, kieltäytyäkö vai ei?
Pelastuksen asia on niin yksinkertainen, siksi se on niin vaikea ymmärtää. Omasta kokemuksestaan ei pidä tehdä oppia, mutta toki siitä kertoa voi. Lähes 56 vuotta sitten olin tilanteessa, että joku ikäiseni nuori tuli kysymään minulta: "Onko sinulla Jumalan rauha?" Sanoin siihen totuudenmukaisesti "Ei, mikä se semmoinen on?" Seuraava kysymys oli: "Tahdotko saada sen?" Vastasin: "Tahdon." Siitä kaikki lähti. En lainkaan arvannut, minkälaiseen prosessiin se johti, mutta muutaman päivän kuluttua alkoi Raamattu maittamaan. Aikaisemmin minulle suljettu kirja alkoi avautumaan ja se oli kuin minulle kirjoitettu. Tätä on sittemmin riittänyt vaikka minusta ei synnitöntä tullutkaan. Jos olisin vastannut, että en tahdo, niin elämäni olisi saattanut muodostua kokonaan toisenlaiseksi.
-
Eikä tarvita kuin yksi rukous: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Yksikin kerta riittää, mikäli siinä on sydän mukana.
"Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu."
Väitätkö siis, että rukouksissani ei ole sydän mukana? Väärin rukoiltu?
Aika julmasti sanottu. Inhimillisesti.
-
Olen ajatellut kuolevaisuutta päivittäin kolmevuotiaasta asti. Käynyt pyhäkoulut, riparit, lukenut Raamattua (en ihan kokonaan, jotkin nimiluettelot jätin väliin), rukoillut joka päivä. Ei vaan aukene. Ehkä sitten siellä Tuonelassa.
Ei täällä muilla ole sen enempää työkaluja taivaanportin tiirikoimiseen kuin sinullakaan, Joillakin on vain tarve tehdä itsestään elämää suurempaa. Per**e paljaana tullaan seisomaan jokainen viimeisellä portilla. Ja täällä roikutaan pelkän armon varassa,
-
Ei täällä muilla ole sen enempää työkaluja taivaanportin tiirikoimiseen kuin sinullakaan, Joillakin on vain tarve tehdä itsestään elämää suurempaa. Per**e paljaana tullaan seisomaan jokainen viimeisellä portilla. Ja täällä roikutaan pelkän armon varassa,
Kuka Teistä todellakin tietää, mikä pelastus on?
Odotan vastausta, mutta se joka vastaa. Ilmeisesti tietää hieman enemmänkin ja se vastaus epäilyttää kyllä minun,kaikella kunnioituksella.
-
Eikä tarvita kuin yksi rukous: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Yksikin kerta riittää, mikäli siinä on sydän mukana.
Väitätkö siis, että rukouksissani ei ole sydän mukana? Väärin rukoiltu?
Aika julmasti sanottu. Inhimillisesti.
Jos sydämen mukanaolo olisi vaatimuksena, mihin Kristusta tarvittaisiin, kun ihmisen riittävän hyvä rukous riittäisi?
Mt
-
Per**e paljaana tullaan seisomaan jokainen viimeisellä portilla.
Minusta tuo on samantapainen asustepoliittinen kannanotto kuin muinaisen pyhäkoulunopettajani. Hän tiesi, että taivaaseen ei pääse monot jalassa.
-
Minusta tuo on samantapainen asustepoliittinen kannanotto kuin muinaisen pyhäkoulunopettajani. Hän tiesi, että taivaaseen ei pääse monot jalassa.
No, eihän sinulla sitten hengellinen alkeisopetus täysin surkeaa ollutkaan..
-
No, eihän sinulla sitten hengellinen alkeisopetus täysin surkeaa ollutkaan..
:icon_biggrin:
Juu, monipuolinen opetus. Asianmukaisen taivaspukeutumisen lisäksi se sisälsi kansainvälisyyskasvatusta laululeikin muodossa. Muista vain kaksi säettä: "Jaappanilaiset ne riissiä syö" ja "Kiinalaiset ne kävelee". Jälkimmäinen hieman häkellytti, mutta marssin pontevasti tahdissa saadakseni pahviseen Pietarin kalaverkkoon liimattavan kalan. Yleensä niitä sai vain, jos piti päänsä kiinni eikä pissannut housuun (jälkimmäinen oli käsittääkseni suurempi synti), joten aika tyhjäksi verkko jäi. Mutta "kannattaa pyytää, vaikka ei saiskaan." Ehkä se on hyvä periaate myös taivasasioissa.
-
Kuka Teistä todellakin tietää, mikä pelastus on?
Joidenkin mielestä Pelastusarmeija tietää ("Pelastusta markalla, pum pum pum").
-
Väitätkö siis, että rukouksissani ei ole sydän mukana? Väärin rukoiltu?
Aika julmasti sanottu. Inhimillisesti.
Oliko se Murphyn laki, jossa sanotaan jotain sinnepäin, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin se menee pieleen. Tässäkin kävi niin. Tarkoituksena ei tosiaankaan ole lisätä ahdistusta, vaan päinvastoin.
Sanoin, että yksi rukous riittää. Tarkoitus oli osoittaa, että Jumala huolehtii lopusta. Uskoakaan et voi puristaa itsestäsi, vaan se annetaan lahjana. Älä kaivele sydäntäsi sieltä jotain kelvollista löytääksesi, se tulee olemaan pettävä loppuun asti. Katso Kristukseen, joka kantoi sinun syntisi ja tekemättä jättämisesi ristillä. Se usko riittää, älä jää odottamaan jotain ihme kokemusta tai merkkiä siitä, että nyt parannuksesi on oikeaa.
Kun Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin siihen katsomalla parantui käärmeen puremasta. Mutta missään ei ole sanottu, että millainen sen katseen olisi tullut olla.
-
Oliko se Murphyn laki, jossa sanotaan jotain sinnepäin, että jos jokin asia voi mennä pieleen, niin se menee pieleen. Tässäkin kävi niin. Tarkoituksena ei tosiaankaan ole lisätä ahdistusta, vaan päinvastoin.
Sanoin, että yksi rukous riittää. Tarkoitus oli osoittaa, että Jumala huolehtii lopusta. Uskoakaan et voi puristaa itsestäsi, vaan se annetaan lahjana.
Anteeksi ja kiitos.
Anteeksi että ymmärsin väärin. Kiitos siitä, että selvensit.
-
Anteeksi ja kiitos.
Anteeksi että ymmärsin väärin. Kiitos siitä, että selvensit.
Nuorena itsekin ajattelin niin, että tarvitsen jonkun "merkin" siitä, että olen oikeasti uskossa. Kohdalleni sattui kuitenkin asiansa taitava sielunhoitaja, joka sanoi, ettei semmoista merkkiä ole olemassa eikä anneta. Pitää luottaa vain Sanaan. Siihen oli tyytyminen ja hyvä niin.
-
Nuorena itsekin ajattelin niin, että tarvitsen jonkun "merkin" siitä, että olen oikeasti uskossa. Kohdalleni sattui kuitenkin asiansa taitava sielunhoitaja, joka sanoi, ettei semmoista merkkiä ole olemassa eikä anneta. Pitää luottaa vain Sanaan. Siihen oli tyytyminen ja hyvä niin.
En ole enää nuori vaan vanha. Merkkejä en ole odottanut enkä ikinä edes haaveillut siitä, että olisin "oikeasti uskossa". Ne oikeasti uskovat olivat ja ovat ihan muita. Sanaan voisin luottaa, jos olisi Sana eikä sanoja ja niiden tuhansia tulkintoja. Siihen on tyytyminen, koska vaihtoehtoja ei ole.
-
Jos jotakuta kiinnostaa tämän vanhan ja aina yhtä mielenkiintoisen synergismi/monergismi-kysymyksen teologinen erittely, alkuun opastaa kätevästi dokumentti "Vanhurskauttaminen kirkon elämässä. Ruotsin ja Suomen luterilais-katolisen dialogiryhmän raportti". Asiaa käsitellään ainakin kappaleessa 4.2.5 Armo ja yhteistyö.
Linkki pdf-muotoiseen asiakirjaan:
Vanhurskauttaminen kirkon elämässä (http://sakasti.evl.fi/julkaisut.nsf/58C20A8BFAFFB5D2C225770C0020F116/$FILE/Vanhurskauttaminen.pdf)
Mt
-
Sanaan voisin luottaa, jos olisi Sana eikä sanoja ja niiden tuhansia tulkintoja. Siihen on tyytyminen, koska vaihtoehtoja ei ole.
Olen myös vanha, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, antaisin mielelläni ystävän neuvon. Se on Jaak. 1:5. Kokemuksesta voin sanoa, että toimii. Ei kuitenkaan aina siinä aikataulussa, mitä itse olisin toivonut.
-
Kuka Teistä todellakin tietää, mikä pelastus on?
Odotan vastausta, mutta se joka vastaa. Ilmeisesti tietää hieman enemmänkin ja se vastaus epäilyttää kyllä minun,kaikella kunnioituksella.
Joidenkin mielestä Pelastusarmeija tietää ("Pelastusta markalla, pum pum pum").
Unohditko inhimillisistä syistä Pelastusarmeijan edestä sanan Körttifoorumi?
-
Unohditko inhimillisistä syistä Pelastusarmeijan edestä sanan Körttifoorumi?
Körttifoorumi ei peri maksuja eikä kolehdilla sujahda taivaaseen.
-
Körttifoorumi ei peri maksuja eikä kolehdilla sujahda taivaaseen.
Näinhän se on. Kolehdit ovat kuitenkin pieni juttu sen rinnalla, mitä oli entivanhaan anekauppa.
-
Kuka Teistä todellakin tietää, mikä pelastus on?
Odotan vastausta, mutta se joka vastaa. Ilmeisesti tietää hieman enemmänkin ja se vastaus epäilyttää kyllä minun,kaikella kunnioituksella.
Joidenkin mielestä Pelastusarmeija tietää ("Pelastusta markalla, pum pum pum").
Unohditko inhimillisistä syistä Pelastusarmeijan edestä sanan Körttifoorumi?
Körttifoorumi ei peri maksuja eikä kolehdilla sujahda taivaaseen.
Näinhän se on. Kolehdit ovat kuitenkin pieni juttu sen rinnalla, mitä oli entivanhaan anekauppa.
No nyt on tapahtunut minulla viestissäni erehdyttävä virhe, mistä otan täyden vastuun.
Eli en halunnut viestissä viitata mihinkään kolehtiin tai edes Pelastusarmeijaan, vaan otsikon kysymykseen ja sen alla oleviin viesteihin aiheesta, mikä on pelastus ja kuka on pelastettu?
Viestini olisi pitänyt olla tässä muodossa: Unohditko inhimillisistä syistä ”pelastusarmeijan” edestä sanan körttifoorumi?
Eli tarkoitin ketjussa käytyä keskustelua pelastuksesta. Huomioin, että viestiketjun sisällä on pieni
körttifoorumin ”pelastusarmeija” joka tietää kaiken pelastuksesta.
:icon_cool:
ps. minä en muuten tiedä pelastuksesta mitään, sillä hukkuvana ihmisenä huudan apua jatkuvasti ja pyydän Häneltä pelastusrengasta.
-
Huomioin, että viestiketjun sisällä on pieni
körttifoorumin ”pelastusarmeija” joka tietää kaiken pelastuksesta.
:icon_cool:
Ei kukaan voi tietää kaikkea.
ps. minä en muuten tiedä pelastuksesta mitään,
Kyllä tiedät.
-
No nyt on tapahtunut minulla viestissäni erehdyttävä virhe, mistä otan täyden vastuun.
Eli en halunnut viestissä viitata mihinkään kolehtiin tai edes Pelastusarmeijaan, vaan otsikon kysymykseen ja sen alla oleviin viesteihin aiheesta, mikä on pelastus ja kuka on pelastettu?
Viestini olisi pitänyt olla tässä muodossa: Unohditko inhimillisistä syistä ”pelastusarmeijan” edestä sanan körttifoorumi?
Eli tarkoitin ketjussa käytyä keskustelua pelastuksesta. Huomioin, että viestiketjun sisällä on pieni
körttifoorumin ”pelastusarmeija” joka tietää kaiken pelastuksesta.
:icon_cool:
ps. minä en muuten tiedä pelastuksesta mitään, sillä hukkuvana ihmisenä huudan apua jatkuvasti ja pyydän Häneltä pelastusrengasta.
Ei kukaan voi tietää kaikkea.
Kyllä tiedät.
Sinähän PekkaV tunnut tietävän, mitä minä en tiedä.