Tuutori minun järkytykseksi uurasti minun työni kimpussa varmaan tie kuin pitkään, ja palautti korjattavaksi ja rupeen lukeen, niin se oli jostain tietsikan uumenista itekseen lähteny entinen tai, kuten todennäköisempää hän meni versioissa sekaisin.
Hän on korjannut hyvin huolella väärää versiota.
Nyt jyrisee mielessäni Herra Sebaot, ei sovi tuutoria tukehduttaa versioilla vaiks olisi miten innoissaan.
Minä mietin miten tuokin koetaan. Neuvoo neuvoo ja kaiks virheet pysyy. Eikö sana kuulu vai eikö se tehoo?
Oli pakko soittaa ja sanoa että minä korjasin jo... Ja ettei enää versioita... Otan tuosta katsoakseni että olen viitannut teologisesti. He viittaavat eri tavoin kuin minä olen oppinut ja meni hitaasti jakeluun tuo teologinen tapa. Hän sai minun rauhoittumaan, mutta olihan se varsin harmillinen tapaus.
