Kirjoittaja Aihe: Harras joulukertomus 1800-luvun alkuvuosilta Nilsiässä.  (Luettu 10937 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Harras joulukertomus 1800-luvun alkuvuosilta Nilsiässä.
« Vastaus #30 : 21.12.12 - klo:07:55 »
Näin on kuvattu Paavon seurapuheen olemusta:

Paavo tuntui aluksi kävelevän kuin rinnassa jokin ahdistaisi ja painaisi, mutta pirtin ovella hän ikäänkuin sisäisesti ryhdistäytyi vakuutettuaan itselleen olevansa oikealla asialla. Pihalla oli huomattu tämä mielialojen vaihtelu. Hän astui rauhallisesti pirtin etuosaan, itseoikeutetulle paikalleen. Istuttuaan penkile hän vaipui mietteisiinsä nojaten jykevän leukansa käsien varaan. Akat aloittivat uuden virren, jonka kolmetoista säettä veisattiin hartaasti alusta loppuun. Ukko ei pukahtanut mitään. Kiusallisen hiljaisuuden aloitti särisevä naisääni:
- Sun tykös turvaan Jumalan´.
Pirtti oli virren päätyttyä vaipunut hämärään. Ukko tuntui kuin heräävän unesta. Hän ojentautui, avasi silmänsä ja tutki yleisöään. Penkillä ukon molemmin puolin oli tyhjää tilaa, johon hän laski kämmenensä. Hän näytti tuossa hyökkäävässä asennossa pelottavalta ja voimakkaalta, valmiilta repimään ja hajoittamaan jo muutenkin sekavia mieliä. Hiljaisuus tuntui jatkuvan pitkään, kunne Ukko nosti kätensä syliinsä, tuntui rentoutuvan ja nojautuvan taaksepäin ikään kuin aikoisi panna piipun palamaan. Puhe alkoi soljua rauhallisesti ja yllättävän hiljaisella äänellä, ikään kuin Ukko olisi jutustellut omiaan lähellä oleville ystäville.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33644
Vs: Harras joulukertomus 1800-luvun alkuvuosilta Nilsiässä.
« Vastaus #31 : 22.12.12 - klo:11:28 »
Kaiken reisuamisen jälkeen Paavon oli hyvä tulla kotiin Aholansaareen. Sen tummuvaan iltaan, savusaunaan. Emännät olivat ruokkineet ja hoitaneet karjan, panneet parhainta pöytään niin elikoille kuin koko väelle.
Puhtaat vaatteet päälle. Hartaana käydään pöytään, veisataan ja siunataan saatu ruoka.

 Passi oli kunnossa, vaikka väliin alakulo ja ahdistukset vaivasivatkin. Paavo oli työnsä tehnyt.
Nyt oli joulu. Sen merkitys  ja vietto oli ikiaikainen perinne kristityille, niin myös Aholansaaren väelle, kuin kaikillekian Nilsiässä ja koko Suuren Venäjänmaan Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Sinuhun turvaan Jumalan´.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)