Körttifoorumi
Keskustelu => Testialue => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 03.12.12 - klo:13:40
-
Paavo oli löytänyt rauhan sydämeensä. Hän oli löytänyt myös puolison, Riitan joka oli toimekas emäntä. Vähään oli nuorenparin tyytyminen ....
-
Lampaanrasvakynttilän ja päreen valossa Paavo luki Raamattuaan ja Riitta toimitteli askareita minkä...
(Jatka kertomusta. Historialliset yksityiskohdat eivät ole sitä kaikkein tärkeintä joulukertomuksessa.)
-
muilta töiltään kerkesi. Ruokaa oli vähän ja kaupat olivat kaukana. Kulkeminen oli vaikeaa, hidasta ja vaivalloista.
Pukeutuminen vaihteli, vaatteet tehtiin suurelta osin itse. Osa huonekaluista, sekä monet käyttöesineet ja työkalutkin valmistettiin itse. Talot lämmitettiin puulla, koska ei ollut sähköjä.
1800-luvulla ruokailu oli paljon alkeellisempaa kuin nykyään.
Ylimystö ja rikkaat söivät hienosti palvelijoiden ja huippukokkien laittamaa "gourmetruokaa".
Talonpoika tai torppari joutui usein tyytymään pelkkään leipään sekä velliin tai vihennesliemeen.
Köyhillä joilla oli viellä lapsia hoidettavinaan ei aina ollut edes lihaa.
Ruoka tehtiin työväen ja talonpoikien/torpparien keskuudessa yleensä aina itse ja se oli aika yksinkertaista. Usein päivän pääruoka oli vaikka kasviskeitto tai puuro. Viikonloppuisin syötiin lihaa jos sitä löytyi tai oli ostettu.
Ruoka syötiin samasta padasta omilla "nimikkolusikoilla" jollei ollut lautasia kokoajan käytettäväksi.
Linkki vihje!
Historian lehti: Asuminen 1800-luvulla
http://www.peda.net/verkkolehti/jamsa/kuorevesi/kuoreveshistoria?m=content&a_id=194
-
Paavokin joutui perheen kasvaessa hoitamaan osuutensa ruoanhankinnassa. Pellot tuottivat vähän ja katovuosina ei sitäkään, niimpä...
-
veden ja metsän anti oli hyvänä apuna Ruotsalaisten joulupöytään. Kaiken arkisen työn keskellä Paavo piti huolen ....
-
... siitä, että säännöllisesti hiljennyttiin myös kotihartauteen. Veisattiin ja rukoiltiin milloin pirtissä, milloin pellon pientareella tai metsän reunassa.
-
Kirkonmenoissa käytiin, etenkin talvikelillä. Hevonen oli miehen arvokas ystävä niin...
-
metsätöissä, kyntötöissä kuin kirkko-ja seuramatkoilla. Veipä se Paavon aina Kuopioon asti kun hän...
-
...lähti markkinamatkalle yhen tyypin kanssa (jonka nimi ei tule mieleen). Matkalle otettiin mukaan vähän "evästä" :icon_wink: ...
-
Sen evään Paavo jakoi markkinoilla sitä tarvitseville. Hän osasi sanoa sattuvat sanat niin lempeänä kuin äiti lapselleen. Tahi napauttaa sanan säilällä "akat hiljaisiksi".
Kotiin viemisiksi hän...
-
osti Riitalle esiliina- ja pääkankaat. Lapsille apteekkarilta piparmintun makuisia makeisia. Apteekkari pani ystävälleen Paavolle sianlääkettä pulloon
joulunpyhien varaksi. Sokuritopan Paavo haki Kuopion kauppiaalta ja rippusen kahvipööniä sekä jästiä.
Joulun valmistelut olivat näin hyvällä alulla. Paljon oli vielä tehtävä. ....
-
...että perhe pysyisi kiinni leivän syrjässä. Ei ollut enää monta leipää vartaassa ja jauhosäkissäkin alkoi pohja paistaa.
-
Hyvinä vuosina oli naapurista ehkä saatu lainaa, mutta nyt ei ollut naapurinkaan laarissa kuin kevään kyvöjen vara. Ei auttanut muu kuin...
-
... suoriutua mieron tielle.
-
Lähtö Puolaan oli edessä, mutta...
-
kuinka raaskisi jättää kotikonnut, uskonveljet ja sisaret. Kohti Wiipuria kuitenkin suunnistettiin ja siellä....
-
kohdattiin toisia Puolan mustan mullan maille aikovia. Päästiin Pietariin jossa odotettiin passeja, mutta...
-
Niitä ei saatu ja katkera paluu karuun maahan oli edessä. Siellä kateellinen naapuri hautoi vihaa kuin Herodes ikään...
-
ja tekikin saman vuosien kuluessa. Nyt isällä oli vielä poika joka oli suureen tarpeeseen kotona kun Paavo-isä hyvillä talvikeleillä kulki hevosellaan
seuroja pitämässä ympäri Savoa ja kauempanakin.
Avun hakijoita mitä erilaisine vaivoineen ja kysymyksineen riitti koti-Nilsiäänkin. Kaikkia Paavo pyrki auttamaan, paitsi...
-
tekohurskaita ulkokullattuja akkoja, joiden sielunhoitajaksi hän ei alkanut. Todellista hätääntynyttä lammasta hän sensijaan "pikotteli " hellästi.
Erimielisyyttä oman pitäjän pappien kanssa syntyi. Koska on kukaan on ollut profeetta omalla maallaan?. Niin myös vaimo-Riitan kanssa eläminen
kotipirtissä oli...
-
tahtojen taistoa. Paavon kutsumus oli hänen elämäntehtävänsä. Sen hän koetti hoitaa tunnollisesti. Halukaskin hän oli seurapuheita pitämään ja ystäväpappien kanssa kamarikeskusteluja käymään. Se taas kaikki oli kodin ja talonpidon kannalta vaikeaa, sillä kuorma ja vastuu siirtyi emänälle ja nuorelle pojalle.
Joulun läheneminen tiesi kiirettä lieden äärellä. Polku aittojen ja tuvan välillä pysyi avoinna lumisinakin vuosina. Samoin navetan asukkaat tarvitsivat
vettä ja heinää päivittäin, olkia ja hakattuja kuusenhavuja alusiksi.
Leivät leivottiin ajoissa, vietiin aitan viljalaariin. Kynttilät valettiin lampaantalista ja pärehöylää käytettiin sydäntalven tarpeiksi.
Riitta ja tyttäret kutoivat sukkia ja kintaita talon tarpeisiin. Kaikki vapaa-aika....
-
vietettiin askareissa. Sellaista päivää ei kotiväellä ollut, ettei olisi ollut karjasta ja hevosesta huolehtimiset, puiden kantoa, veden hakemista, ruuan laitto avotulella oli sekin aikaa vievää.
Pavo piti huolen että työnteon katkaisivat Raamatunluku- ja hiljentymishetket, veisattiinkin. Heränneitä koteja oli...
-
yhä enemmän Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla herätys voitti sydämiä ja sieluja sen jälkeen kun Paavo oli käynyt sovittavan keskustelun Niilo Kustaa Malmbergin kanssa.
Niin pappiloissa, taloissa kuin torpissa voitti armon evankeliumi omien tekojen uskon. Siitä tuli...
-
elämäntapa jonka perinne jatkuu edelleen.
Ymmärryksemme ei riitä siihen elämän vaatimattomuuteen, työntäyteisyyteen ja tyytymiseen olemassa olevaan mitä silloin kaksisataa vuotta sitten elettiin.
Perintönä olemme saaneet nöyrtymisen sydämissämme Jumalan johdatukseen, alatien ja Armon evankeliumiin.
Yksinkertaisen talonpojan havahtuminen Kristuksen sisälliseen tuntemiseen kantaa....
-
vielä monia miespolvia myöhemmin körttiläisiä Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla, mutta myös etelän suurissa kaupungeissa ja asutuskeskuksissa.
Parhaat neuvot elämän tielle etsitään raamatusta ja hyvistä opetuksista.
Paavon sanoin: " Rohvaise itses kaikella voimalla, äläkkä sammuta Pyhää Henkeä, josta apostoli varoittaa. Ja jos olet heikko, niin pakene Christuksen tykö, senkaltaisena kuin olet..."
Näillä ajatuksilla Paavo itsekin...
-
itseään koetteli lohduttaa sitten kun elämä oli alkanut kovin koettelemaan. Enkelinsä Karlits....
-
suojeli Paavoa väkevällä voimallaan.
Paavo ei juuri Karlitsista puhunut. Vain lähimmät saivat kuulla miten Karlis suojeli häntä pitkillä ja vaarallisillakin matkoillaan.
Paljon hän matkusi. Sääminkiin, Valkealaan, enin Kuopion seuduilla.
Paavon puheet...
-
sisälsivät aina Armon evankeliumia, vaikkakin olivat toisaalta värikästä kuultavaa. Monet sutkaukset ovat jääneet elämään.
..
Nyt on Syväri jäässä Sääskiniemestä Aholansaareen. Hevospelillä pääsi taas kulkemaan, Joulua odotettiin.
Vaimo-Riitta, Paavon äiti ja Juhani-poika ovat kaikki kuolleet.
Paavon suuri suru on vähitellen
hellittänyt, mutta ruumiin vaivat ovat moninaiset. Oma hevonen oli potkaissut valjastettaessa niin että siitä jäi lopuksi elämäksi vaivoja.
Uusi nuori vaimo Anna Loviisa otti nyt talon tyttärien kanssa ohjat käsiinsä ja Paavo sai terveinä aikoinaan reisuta Pohjanmaalla, Etelä-Savossa ja Helsingissäkin asti.
-
Ryhtyminen kansanherätyksen esitaistelijaksi vaati paljon kotoa poissaolemista. Elämä Aholansaaressa kulki silti vakaata kulkuaan. Ennen seuraavia nälkävuosia saatiin hyviäkin satoja, kalaa,marjoja ja joskus pantiin pöytään jänispaistia tai lintua .
Ristiriidat omissa heränneissä joukoissa vaativat Paavolta riitojen selvittelyjä. Myös oppinut papisto jakaantui kahtia heränäisyyden suhteen.
Oli sellaistakin että ensin oltiin myötä mutta sitten käännyttiin vastaan.
Filosofiset pohdinnat olivat Paavosta vain asioita sotkevia.
-
Hengellisen kirjallisuuden, senaikaisen suomenkielisen, lukeminen oli Paavon jokapäiväinen harrastus. Rakkaan Raamatun ja Kalliiden Hunajanpisaroiden lisäksi oli monia muita hyviä oppaita hänen pienessä kirjahyllyssään.
Joihinkin oli tullut päreen kipunoista pieniä palaneita reikiä. Kesäaikaan kelpasi lukea ulkona auringonvalossa, mutta pirtissä oli aina hämärää, vain ikkunan vieressä lukeminen sujui. Kynttilöitä käytettiin säästäen, vain juhla-aikoina.
-
Näin on kuvattu Paavon seurapuheen olemusta:
Paavo tuntui aluksi kävelevän kuin rinnassa jokin ahdistaisi ja painaisi, mutta pirtin ovella hän ikäänkuin sisäisesti ryhdistäytyi vakuutettuaan itselleen olevansa oikealla asialla. Pihalla oli huomattu tämä mielialojen vaihtelu. Hän astui rauhallisesti pirtin etuosaan, itseoikeutetulle paikalleen. Istuttuaan penkile hän vaipui mietteisiinsä nojaten jykevän leukansa käsien varaan. Akat aloittivat uuden virren, jonka kolmetoista säettä veisattiin hartaasti alusta loppuun. Ukko ei pukahtanut mitään. Kiusallisen hiljaisuuden aloitti särisevä naisääni:
- Sun tykös turvaan Jumalan´.
Pirtti oli virren päätyttyä vaipunut hämärään. Ukko tuntui kuin heräävän unesta. Hän ojentautui, avasi silmänsä ja tutki yleisöään. Penkillä ukon molemmin puolin oli tyhjää tilaa, johon hän laski kämmenensä. Hän näytti tuossa hyökkäävässä asennossa pelottavalta ja voimakkaalta, valmiilta repimään ja hajoittamaan jo muutenkin sekavia mieliä. Hiljaisuus tuntui jatkuvan pitkään, kunne Ukko nosti kätensä syliinsä, tuntui rentoutuvan ja nojautuvan taaksepäin ikään kuin aikoisi panna piipun palamaan. Puhe alkoi soljua rauhallisesti ja yllättävän hiljaisella äänellä, ikään kuin Ukko olisi jutustellut omiaan lähellä oleville ystäville.
-
Kaiken reisuamisen jälkeen Paavon oli hyvä tulla kotiin Aholansaareen. Sen tummuvaan iltaan, savusaunaan. Emännät olivat ruokkineet ja hoitaneet karjan, panneet parhainta pöytään niin elikoille kuin koko väelle.
Puhtaat vaatteet päälle. Hartaana käydään pöytään, veisataan ja siunataan saatu ruoka.
Passi oli kunnossa, vaikka väliin alakulo ja ahdistukset vaivasivatkin. Paavo oli työnsä tehnyt.
Nyt oli joulu. Sen merkitys ja vietto oli ikiaikainen perinne kristityille, niin myös Aholansaaren väelle, kuin kaikillekian Nilsiässä ja koko Suuren Venäjänmaan Suomen suuriruhtinaskunnassa.
Sinuhun turvaan Jumalan´.