En tiedä onko syntiä vaiko ei, mutta omalla kohdalla on näin:
Kuusitoistavuotiaasta kävin tanssipaikoissa ja tanssin tanssimisen ilosta, en kosiomenona. On se kyllä sitäkin, olen sen monesti nähnyt ( kokenutkin ).
Kun synnillisten harrastusteni mitta alkoi olla täysi, aloin katsella tanssiviakin, ja se alkoi näyttää naurettavalta ja synnilliseltä.
Lopetin, ja pian oma mittani täyttyi ja sen jälkeen olen tanssinut vain pari kertaa Matin kanssa valssia. Nuoremman tyttären häissä tanssin puoli kierrosta tuoreen vävyni kanssa. Olin tapojen vanki.
Kun tanssi on liikuntaa, siedän katsoa sitä. Kaikki muut ovat vastenmielisiä. En tiedä miksi on näin, mutta näin se vaan on.
Musiikissakin, tanssimusiikissa nimenomaan, on raja jota en ylitä. Muutoin kyllä pidän kevyestäkin musiikista. Makuni on omanlaiseni. Kaikki ei käy.
