Keskustelu > Seuratupa
Aamuhartaus 20
Pena:
Voi, kun minun mielestäni oli sekin sairas 20 vuodessa edistynyt äärettömän paljon ja paljon oppinut, korkeaa koulua käynyt, vaikka itsensä tietämättä, itselleen salatulla tavalla! Jos hän ei olisi niitä 20 vuotta kilvoitellut, niin ei hän olisi sitä oppinut, että hän on vielä samalla paikalla kuin alussakin. Ja jos meille näyttää asia Herran edessä siltä, että ettemme ole askeltakaan eteenpäin päässeet, niin missä tämä on opittu? Se ei ole ulkoa opittu läksy, siitä ei voi toinen toisellensa panna takausta, sitä ei opi kirjasta, vaan sen oppii yksin Pyhän Hengen koulussa. Ja kuinka monessa murheessa ja kiusauksessa Jumalan täytyykään meitä käyttää, ennenkuin Hän saa sen meille opetetuksi, kuinka monta kertaa täytyykään Hänen antaa meidän mennä kuoppaan ja sieltä taas nostaa, kuinka paljon nöyryyttää, kuinka paljon haavoittaa, kuinka monella tavalla höylätä ja tahkota meistä korkeita luulojamme, ristiinnaulita omaa minäämme, kuinka katkeraa itsensäkieltämistä opettaa, kuinka säälimättömällä tavalla riisua meitä alastomiksi syntisiksi, ottaa meiltä pois sen, minkä olemme ennen Jumalalta saaneet, pois herätysarmon, pois murhemielen, pois synnin painon, pois uskon, pois luottamuksen Herraan, pois rukouksen hengen, pois sananharjoituksen ja hartauden, pala palalta riisua pois sen, minkä me pitäisimme tarpeellisena ja aina vain painaa ja pitää meitä semmoisella nälällä kuin ensi askeleellakin, jolloin ihmsellä ei ole muuta hätää kuin tämä: "Voi, jos Herra suuresta laupeudestaan ottaisi minutkin parannuksen tielle!"
Vilhelmi Malmivaara
Pena:
Jos ihmisellä on matkansa lopulla tämä sama huokaus Herran puoleen: "Olen näin kauan Herran edessä haparoinut parannuksen tielle, mutta olen aina vain tien ohessa; voi, jos ottaisit, Herra, minunkin raukan elämän tielle", niin tiedättekö, millä kohdalla hän on? Hän on ryövärin kanssa sanomassa Herralle: Herra, muista minua, muista minua! Ja vaikka hänen täytyykin laskea kaikki kokemuksensa, kilvoituksensa, sotansa, vaivannäkönsä ja pitkän taipaleentekonsa kelvottomana Herran jalkain juureen, niin mitäpä hän muuta tarvitsee kuin kääntää silmänsä siitä seisovilta askeleiltaan Auttajaa kohden.
Vilhelmi Malmivaara
Pena:
No, jos tekin olette tämän oppineet ja tähän aina ja aina ahdistutte, voi, kuinka teillä silloin on korkea oppi Hänestä! Eihän silloin olla kaukana Kristuksesta, kun ollaan huutamassa Hänelle: "Muista minuakin!"
Väinö Malmivaara
Pena:
Monta kertaa joutuu kilvoitteleva ihminen vastaamaan viholliselle tilastansa, kun ei siitä saa ollenkaan selvää, koetti mitä koetti, vaan se aina vain sotkeutuu yhä pimeämmäksi. Jos siitä saakin joskus jonkunverran selvää, on se sittenkin sellaista, mikä ei suinkaan ole omiansa mieltä virkistämään, vaan pikemminkin painaa epätoivoon, ettei tästä mitään tule. Siinä on saatana aina ääressä kakistamassa: "Sinä olet väärin lähtenyt, et ole oikeasta päästä lähtenyt, et ahtaasta portista, olet ollut liika väljällä koko elämäsi, et ole ikään oikeata herätystä saanut, isäsi ja äitisi ovat sinut vain vetäneet siihen harjoitukseen eikä Jumalan Henki, ja väkisellä ovat nekin sinua saaneet vetää. Sittenkuin olet tullut vähän vanhemmaksi, et ole ihmisten tähden kehdannut siteitä katkaista, mutta jumalanpelko ja rakkaus eivät olisi sinua siitä estäneet. Olet sitten venkaillut toinen jalka maailmassa, toinen Jumalassa, ollut ulkonaisesti jumalinen ja sisällisesti jumalaton, ulkonaisesti pyhä ja sisällisesti perkele, jostakusta synnistä vapaa, mutta salaa suosinut sydämessäsi moskaa ja törkyä. Maallista mieltä olet salannut jumalisuuden alla."
Vilhelmi Malmivaara
Pena:
Ja vihollinen on tiukka tekemään kysymyksiä: "Milloin olet todella kääntynyt, milloin olet sydämestä Kristusta seurannut, milloin ristiinnaulinnut lihasi, milloin todella rukoillut, milloin jokapäiväisessä elämässäsi Kristusta seurannut ja ristiä kantaen itsesi kieltänyt, milloin vilpittömällä mielellä Herralle antautunut?" Tätä eksaminaa* piisaa sitten vaikka kuinka pitkältä. Siihen ei kilvoittelevalla ihmisellä ole mitään muuta vastattavaa kuin että väärin on kaikki mennyt, väärin kaikki tehty, väärää on ollut kulkuni, väärää lähtö, väärää jatko, väärää lukemiseni, veisuuni, rukoukseni, väärää kilvoitus, väärää koko homma, en ole askeltakaan eteenpäin päässyt, vaan ulkokultaisella mielellä olen Kaikkivaltiasta puhutellut ja lähestynyt.
Vilhelmi Malmivaara
*examen - tutkinto
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
Siirry pois tekstitilasta