Köyhyyden luonteen muutos

[harhailija]

Olin vastaamassa toiseen keskusteluun, ja siitä tuli mieleen tällainen.

Olen vasta nuori, mutta käsitykseni mukaan ennen vanhaan köyhyys oli puutetta perusasioistakin. Joillakin saattoi tehdä tiukkaa esim. syödä täysipainoista ruokaa - eikös siksi nykyisellään ihmisten pituuskasvukin ole lisääntynyt?

Nykyään rahat ruokaan, vaatteisiin, hygieniaan ja matkustamiseen saa ihan minimitoimeentulollakin riittämään (pienehköä kikkailua se tosin vaatii - kokemuksesta tiedän). Silti usea kokee olevansa kuitenkin köyhä.

Tämä herätti pohtimaan asialle kahtakin vaihtoehtoa:

1. Olisiko niin, että niin kauan, kun kaikki eivät tienaa saman verran, on köyhiä ja rikkaita? Eli köyhä ei olekaan se, joka tienaa vähän, vaan se, joka tienaa vähemmän (kuin joku toinen).

2. Onko yksilöllistyvä/-nyt yhteiskuntamme, jossa ihmisen tulee pärjätä omillaan (tai puolisonsa kanssa) ilman turvaverkkoa yhteydessä köyhyyden kokemiseen? Eli onko aineellinen köyhyys väistynyt henkisen köyhyyden tieltä? Voisiko olla niin, että köyhyys nyky-Suomessa olisi pikemminkin yksinäisyyttä kuin taloudellista pulaa?

[Optaatus]

 Eli köyhä ei olekaan se, joka tienaa vähän, vaan se, joka tienaa vähemmän (kuin joku toinen).

Näin on esim. EU-tilastoissa, joissa köyhäksi määritellään henkilö. joka kuuluu kotitalouteen, jonka käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60% kaikkien kotitalouksien mediaanista. Siis suhteellista köyhyyttä. (Periaatteessa pienituloisuus ja köyhyys ovat kaksi eri asiaa, mutta yleensä ne yhdistyvät.)

Onko tällainen köyhyys siis vain kateutta ja tyytymättömyyttä? Ei välttämättä. Keskitasoa pienemmät tulot aiheuttavat usein muutakin haittaa kuin vain kateuden pistoksia. Pienituloisilla tilanne on usein sellainen että rahat riittävät niin kauan kuin ei satu mitään odottamatonta, mutta sairastumista, kodinkoneen rikkoutumista tms. ei pystytäkään hoitamaan.  

Köyhä joutuu myös usein maksamaan enemmän tietyn tarpeen tyydyttämisestä kuin rikas. Jos joku ei ansaitse kylliksi saadakseen asuntolainaa, hän joutuu asumaan vuokralla, mikä pitemmän päälle tulee kalliimmaksi kuin omistusasuminen. Jos ei ole varaa kuukausilippuun, joutuu ostamaan kalliimmaksi tulevia kertalippuja jne.

Köyhyysraja voi nousta myös oikeasti eikä vain laskennallisesti. Esimerkiksi henkilö jolla ei ole varaa autoon ei ole köyhä jos auto on vain harvojen käytössä olevaa ylellisyyttä. Mutta jos ilman autoa ei pääse töihin, kauppaan tai lääkäriin, niin auton puute varmaan on köyhyyttä.

Köyhyyttä lievittävät taidot valmistaa ja korjata itse asioita, kyky hoitaa terveyttään, mahdollisuudet harjoittaa luontaiselinkeinoja, maksuttomien julkisten palvelujen tarjonta, taito ja kärsivällisyys asioida viranomaisten kanssa ja täyttää avustustenhakukaavakkeita, sukulaisten ja naapurien halu auttaa hätätilassa jne. Ainakin nykysuomalaiset köyhät ovat usein köyhiä myös tällaiselta sosiaaliselta- taito-  ja kultuuripääomaltaan. Yksinäisyys ja henkinen köyhyys siis myös aiheuttaa aineellista köyhyyttä.

[eikka]

Liekkö tuo köyhyys muuttunut?
En ole kaupoissa nähnyt kuin yhdenlaisia hintalappuja. Paitsi alennusmyyntien yhteydessä, jolloin lappuja näyttää olevan samassa tuotteessa montakin.
Niinpä tosiäveriäät, äveriäät ja vähän varallisuutta omaavat joutuvat maksamaan ruuastaan saman hinnan.
Meillähän on tarkkoja laskelmia, mitä kasvava lapsi tarvitsee syödäkseen. Todennäköisesti vähän varallisuutta omaavat eivät pysty aina tarjoamaan lapsilleen kaikkea tarpeellista. Lienemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että jokaisella lapsella olisi oikeus riittävään ja monipuoliseen ravintoon. -Eriskummallisinta elämässämme on se, että tosiäveriäät ja äveriäät eivät aina itse maksa ruokaansa. Heille, joilla olisi eniten varaa maksaa, heille useimmin tarjotaan ilmaista ruokaa.

Henkiseen köyhyyteen törmään kohdatessani ihmisiä, jotka kadehtivat tai pitävät sosiaaliturvaamme liian hyvänä. -No, heidän rukouksiinsa on vastattu ja olemme palanneet takaisin huutolaisaikaan. Ihanteena on selviytyä sosiaaliturvasta mahdollisimman vähällä rahalla. Ihan niinkuin silloin ennen.

Miten lie hengellisen köyhyyden?

[seppos]

Liekkö tuo köyhyys muuttunut?
En ole kaupoissa nähnyt kuin yhdenlaisia hintalappuja. Paitsi alennusmyyntien yhteydessä, jolloin lappuja näyttää olevan samassa tuotteessa montakin.
Niinpä tosiäveriäät, äveriäät ja vähän varallisuutta omaavat joutuvat maksamaan ruuastaan saman hinnan.
Meillähän on tarkkoja laskelmia, mitä kasvava lapsi tarvitsee syödäkseen. Todennäköisesti vähän varallisuutta omaavat eivät pysty aina tarjoamaan lapsilleen kaikkea tarpeellista. Lienemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että jokaisella lapsella olisi oikeus riittävään ja monipuoliseen ravintoon. -Eriskummallisinta elämässämme on se, että tosiäveriäät ja äveriäät eivät aina itse maksa ruokaansa. Heille, joilla olisi eniten varaa maksaa, heille useimmin tarjotaan ilmaista ruokaa.

Henkiseen köyhyyteen törmään kohdatessani ihmisiä, jotka kadehtivat tai pitävät sosiaaliturvaamme liian hyvänä. -No, heidän rukouksiinsa on vastattu ja olemme palanneet takaisin huutolaisaikaan. Ihanteena on selviytyä sosiaaliturvasta mahdollisimman vähällä rahalla. Ihan niinkuin silloin ennen.

Miten lie hengellisen köyhyyden?

En ihan saata yhtyä edelliseen kirjoittajaan, vaikka siinä moni asia kohdallaan olikin. Ilmaisia lounaita ei ole on vanha sanonta, joka on edelleen totta. Jos asioita tarkastellaan kateuden lähtökohdasta saattaa ajatella noinkin, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Tasajakoa ei ole eikä tule. Meillä ei nälänhätää ole. Sosiaalihuollon asiakas pyytää, että saisi sen rahana, kun kaapit ovat täynnä avustusruokaa, jota ei osata hyödyntää. Leipäjonossa moni on korottamassa elintasoaan, kun sieltä saa ilmaiseksi. Niin riittää enemmän rahaaa muuhun.

Hengenllinen köyhyys on taas eri asia, jolle sossu ei mahda mitään eikä paljon muutkaan. Se on osamme.

[Salis]

Lienemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että jokaisella lapsella olisi oikeus riittävään ja monipuoliseen ravintoon. Eriskummallisinta elämässämme on se, että tosiäveriäät ja äveriäät eivät aina itse maksa ruokaansa. Heille, joilla olisi eniten varaa maksaa, heille useimmin tarjotaan ilmaista ruokaa.

Mieleeni ei tule tapausta, ettei suomalainen lapsi olisi saanut riittävästi ruokaa. Valtaosa suomalaisista vanhemmista lähtee siitä, että ainakin lapsella täytyy olla ruokaa.

Täytyy muistaa myös toinen asia. Suomalainen köyhyys on suhteellista.  Sitten täytyy muistaa, että osa köyhidstä on syrjäytynyt kaikesta tekemiensa valintojen seurauksena. Alemmassa keskiluokassa on myös köyhiä ihmisiä, mutta he ei ole vaatimassa mitään yhteiskunnalta vaan katsovat, että heidän on tultava toimeen omillaan.

Voidaanko köyhyys poistaa jakamalla rahaa? Todennäköisesti ei voida. Työ on ainoa todellinen väylä pois köyhyydestä. Monet valitsevat mieluummin toimeentulotuen tai työvoimatuen, kun tekevät matalapalkkatöitä. Kun työ ei kelpaa, voidaan kysyä, mihin tarvitaan sitten tukea.

No, heidän rukouksiinsa on vastattu ja olemme palanneet takaisin huutolaisaikaan. Ihanteena on selviytyä sosiaaliturvasta mahdollisimman vähällä rahalla. Ihan niinkuin silloin ennen.

Nyt olisi hyvä tietää, mihin perustat väitteesi? Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat ovat valtion  budjetissa lähes 15 mrd. euroa. Se on 33,3 prosenttia budjetin kaikista määrärahoista.  Kunnat sijoittavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon 15,3 mrd. euroa, se on vähän alle 50 prosenttia kuntien kaikista toimintamenoista. Tämä antaa jonkinlaista kuvaa siitä, kuinka paljon erilaiseen sosiaaliturvaan ja terveyteen sijoitetaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä puuttuvat Kansaneläkelaitoksen menot, joista sairausvakuutukseen menee 3,4 mrd. euroa, työttömyysturvaetuuteen 880 milj.euroa, perheiden tukemiseen 1,82 mrd. euroa. Tämän lisäksi tietysti opintoetuudet 710 miljoonaa euroa sekä erilaiset eläkkeet 2,9 mrd. euro.

[seppos]

Lienemme kuitenkin yksimielisiä siitä, että jokaisella lapsella olisi oikeus riittävään ja monipuoliseen ravintoon. Eriskummallisinta elämässämme on se, että tosiäveriäät ja äveriäät eivät aina itse maksa ruokaansa. Heille, joilla olisi eniten varaa maksaa, heille useimmin tarjotaan ilmaista ruokaa.

Mieleeni ei tule tapausta, ettei suomalainen lapsi olisi saanut riittävästi ruokaa. Valtaosa suomalaisista vanhemmista lähtee siitä, että ainakin lapsella täytyy olla ruokaa.

Täytyy muistaa myös toinen asia. Suomalainen köyhyys on suhteellista.  Sitten täytyy muistaa, että osa köyhidstä on syrjäytynyt kaikesta tekemiensa valintojen seurauksena. Alemmassa keskiluokassa on myös köyhiä ihmisiä, mutta he ei ole vaatimassa mitään yhteiskunnalta vaan katsovat, että heidän on tultava toimeen omillaan.

Voidaanko köyhyys poistaa jakamalla rahaa? Todennäköisesti ei voida. Työ on ainoa todellinen väylä pois köyhyydestä. Monet valitsevat mieluummin toimeentulotuen tai työvoimatuen, kun tekevät matalapalkkatöitä. Kun työ ei kelpaa, voidaan kysyä, mihin tarvitaan sitten tukea.

No, heidän rukouksiinsa on vastattu ja olemme palanneet takaisin huutolaisaikaan. Ihanteena on selviytyä sosiaaliturvasta mahdollisimman vähällä rahalla. Ihan niinkuin silloin ennen.

Nyt olisi hyvä tietää, mihin perustat väitteesi? Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarat ovat valtion  budjetissa lähes 15 mrd. euroa. Se on 33,3 prosenttia budjetin kaikista määrärahoista.  Kunnat sijoittavat sosiaali- ja terveydenhuoltoon 15,3 mrd. euroa, se on vähän alle 50 prosenttia kuntien kaikista toimintamenoista. Tämä antaa jonkinlaista kuvaa siitä, kuinka paljon erilaiseen sosiaaliturvaan ja terveyteen sijoitetaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä puuttuvat Kansaneläkelaitoksen menot, joista sairausvakuutukseen menee 3,4 mrd. euroa, työttömyysturvaetuuteen 880 milj.euroa, perheiden tukemiseen 1,82 mrd. euroa. Tämän lisäksi tietysti opintoetuudet 710 miljoonaa euroa sekä erilaiset eläkkeet 2,9 mrd. euro.

Lisäisin tuohon vielä progressiivisen verotuksen

[eikka]

Lienee laskettu montako tosiäveriästä tai äveriästä tälläkin hetkellä lounastaa muiden kuin omaan piikkiinsä. -No tietenkin siinä samalla suunnitellaan tulevia tai arvioidaan menneitä. Työstähän se käy. Eikähän se ihan ilmaista ole, joutuuhan siinä laulamaan sen lauluja, jonka leipää (maksamaa) syö, myymään itsemääräämisoikeuttaan.
Rehellisyyden nimissä on nyt mainittava, että todennäköisesti tällä hetkellä myös joku vähäväkinenkin syö soppaa tai grillimakkaraa ilmaiseksi. Ovathan vaalit lähellä.

Mitä huutolaisaikaan tulee. Niin sen huomaa kuuntelemalla ja katselemalla elämää siellä, missä vielä elämä tuoksuu hielle. Toisaalta kuuntelemalla valtaapitäviä.
Silloinkin edellisen huutolaisajan yhteydessä valtaapitävien mielestä asiat olivat hyvin. -Se vähä minkä sen ajan huutolaisten omista kokemuksista on säilynyt tietoja, niin ne kertovat ihan muuta.

Valtaapitäviinmieltynyt, valtaapitäviä mielistelevä tai muuten vain kielenmitan päässä valtaapitävistä elävä ei aina muista, että esivalta voi olla väärässä muulloinkin kuin Ruuttusen tamman asiassa.
Meidän vallattomien mielestä ja kokemuksen mukaan se on hyvin usein.

[jUHOMA4]

Valtaapitäviähän ovat he, jotka me vaaleissa valitsemme   :!:

[Salis]

Lienee laskettu montako tosiäveriästä tai äveriästä tälläkin hetkellä lounastaa muiden kuin omaan piikkiinsä.

Minä olen työni puolesta tarjonnut lounaita sidosryhmien edustajille. Yleensä kysymys on siitä, että kokoonnutaan yhteen pohtimaan kummankin työn kannalta tärkeitä asioita. Kysymys on tietysti myös suhdetoiminnasta: Halutaan pitää  hyvät välit sidosryhmiin. Mutta lounaiden tarjoilu ei ollut mitää raharikkaiden tai äveriäiden toimintaa vaan työhön oleellisesti liittyvää. Joskus neuvottelut olivat äärimmäisen vaikeita ja syöminen jäi kovin vähiin.

Valtaapitäviinmieltynyt, valtaapitäviä mielistelevä tai muuten vain kielenmitan päässä valtaapitävistä elävä ei aina muista, että esivalta voi olla väärässä muulloinkin kuin Ruuttusen tamman asiassa.
Meidän vallattomien mielestä ja kokemuksen mukaan se on hyvin usein.

Täytyy muista, että valtaapitävät ovat myös ihmisiä ja he tekevät virheitä niinkuin muutkin ihmiset. Suomessa on valitettavana tapana nykyään panna kaikki valtaapitävien syyksi vaikka pitäisi katsoa enemmän sitä, mitä itse on tullut tehneeksi. Meidän vallanpitäjämme on määrävuosin vaihdettavissa, kunhan vain tarjoaa hyvä vaihtoehdon vastineeksi.

[Pena]

Miten lie vaaleissa valittujen kansanedustajien todellisen vallan kanssa? Yritys- ja rahamaailman taloudellinen valta tuntuu usein olevan vahvempi. Asiantuntijavaltakin näyttää joskus päihittävän edustuksellisen kansanvallan.

[Salis]

Miten lie vaaleissa valittujen kansanedustajien todellisen vallan kanssa? Yritys- ja rahamaailman taloudellinen valta tuntuu usein olevan vahvempi. Asiantuntijavaltakin näyttää joskus päihittävän edustuksellisen kansanvallan.

Lainsäädäntö on kansanedustajien toimialaa. Ja siinä kansanedustajat käyttävät todellista valtaa, mutta suurin ongelma tässä vallankäytössä ovat Euroopan Parlamentin hyväksymät Suomeen soveltumattomat direktiivit.  :wink: