Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Hanna - 12.04.07 - klo:15:03
-
Onhan tasta nyt ollut taalla puhetta ennenkin, mut puhutaanpa taas...kirjojen ja elokuvien kiehtovasta maailmasta! Olin aina ennen sita mielta, etta elokuvan tulisi olla mieluiten mahdollisimman uskollinen alkuperaisteokselle. Nyt kuitenkin ajattelen toisin, syy: Maija Poppanen.
Mina pikku Hanna :lol: , olin ensin ihan hullaantunut kirjasta ja sitten elokuvasta, mutta eri syista. Kummassakin oli kuitenkin samaa yllatyksellisyytta ja taikaa.
Elokuva on aina yhden ihmisen nakemys kirjasta (ellei kirja sitten ole tehty elokuvan pohjalta) ja siis sikali tietylla tavalla puutteellisempi kuin kirja vai onko? Onko teilla tasta kirjan ja elokuvan vertailusta hyvia tai huonoja kokemuksia? Kiehtooko asia ketaan muuta? Mihin asti elokuva saa "leikkia" kirjan juonella? Vastatkaa vaikka naihin tai keksikaa itse kysymyksia ja vastailkaa niihin... Keskustelu alkakoon!
-
Olen nähnyt kaksi elokuvaa Alice in Wonderland -kirjan pohjalta. Walt Disneyn piirrosfilmi toisti Lewis Carrollin teoksen tapahtumia ja henkilöitä, mutta pinnallisen tilannekomiikan keinoin ja kadottaen älyllisen leikittelyn taian. Muistaakseni tsekkiläinen näytelmäelokuva taas sepitti ihan omia juttujaan symboliikan ja surrealismin keinoin. Pidin jälkimmäisestä enemmän, koska se löysi tyttölapsen ihmettelyn eikä vääntänyt vitsejä.
-
Ainoa tapaus, jossa pidän elokuvaa parempana kuin kirja, on Forrest Gump. Toisaalta en kyllä tiedä kumpi on tehty ensin.
Pottereissa kirjat ovat ehdottomasti elokuvia parempia - en kuitenkaan moiti leffoja, ne ovat yksi näkemys kirjoista ja niissä on hauskoja oivalluksia ja hienoja teknisiä toteutuksia. Se syvin "magic" niistä puuttuu, ja siihen pääsee vain lukukokemuksella ja omilla mielikuvilla.
Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten ole Sormusten herra -elokuvia vieläkään nähnyt siitä syystä, että halusin lukea kirjat ensin. No enpä ole vieläkään kirjoja lukenut, vaikka kirja on hyllyssäni ollut yli 10 vuotta. Saamattomuutta...
On kai noita elokuva-kirjayhdistelmiä lukuisia, joita olen nähnyt/lukenut, mutta nämä nyt ensimmäisinä tuli mieleen.
-
Tähän mennessä kirjat ovat aina olleet paljon parempia. Harry Pottereissa elokuvat ovat olleet jopa surkeita, jos vertaa kirjaan. Jos kirjaa ei ole lukenut, niin ehkä elokuva menettelee, mutta jos kirjat on lukenut, ja muistaa ne sanatarkasti elokuvat ovat tuskallista katsottavaa. Välillä tulee tosin ihan neutraalisti mietittyä, miten elokuvantekijät aikovat selviytyä joistakin kohtauksista, kun ovat muokanneet kirjaa niin paljon, esim. kotitontut jätetty pois ym.
Ainut tapaus jossa elokuva, eikä se edes ole elokuva vaan sarja, on parempi, on siskoni on noita- kirjat. Ne on tosin tehty sarjan pojalta eikä toisinpäin, mutta kuitenkin.
-
Miksi verrata kirjoja elokuviin?
Kaksi tyystin eri asiaa..Oma mielikuvitus vs jonkun toisen näkemys on hankala paikka.
-
Viimeisin Narnia-elokuva (Velho ja leijona) oli minusta aika onnistunut tässä suhteessa. Siinä oli pieniä muutoksia kirjaan nähden, mutta muutokset oli tehty hyvällä maulla. Muutenkin siinä oli sellainen jollakin tavalla tuore ote.
Sormusten Herran Hollywood-versio taas ei päässyt lähellekään kirjan loistokkuutta. Ulkoasu oli kyllä tyylikäs, mutta suurin osa juoneen tehdyistä muutoksista oli minusta vain yksinkertaisesti typeriä. Tästä aiheesta on kuitenkin taidettu täälläkin keskustella jo tarpeeksi, joten en jatka tämän pidemmälle.
Minun kokemukseni mukaan siis elokuvakäsikirjoitus voi poiketa kirjasta ja olla silti onnistunut, mutta aina muutokset eivät toimi.
-
Progressor, sen verran viela jatkan et ma oon kylla Velhon ja leijonan ja LOTR:in suhteen pikemmin toista mielta. Jackson otti tietysti hirveen haasteen, mut onnistui mun mielesta kohtuullisesti. Velho ja leijona taas oli ehka turhankin uskollinen kirjalle, eika ollut oikein loytanyt sita pilketta, mika on Lewisilla tekstissaan. Niin makuasioita ja sinansa kiehtovia!
Joonasv ja muut joiden mielesta tallainen touhu on turhaa, niin tata topicia ei ole mikaan pakko lukea. Aloitin taman aiheen nimenomaan siksi, etta minun mielestani on kiehtovaa verrata alkuperaisteosta ja ihmisten nakemyksia siita ja toivon, etta joku muukin tykkaa siita.
Niin ja yks klassikko on pakko mainita! Tuntematon sotilas. Myonnettava on et turnauskestavyys loppu Molbergin version suhteen, mut ei Laineen kohdalla todellakaan (kuulunee jossainmaarin itsenaisyyspaiva traditioon). Kaikkein lampimimmin suosittelen kuitenkin kirjaa, se on aivan loistava. Olis myos kiva kuulla jos joku on lukenut Tuntemattoman ja Sotaromaanin, onko jalkimmainen lukemisen arvoinen? Niin ja musta tuntuu, et elokuvaversioissa mielipiteeseeni vaikuttaa eniten roolitus, pidan Laineen version roolituksesta kovasti, mutta en millaan kykene kuvittelemaan P.P.Peteliusta Koskelana kuten on laita Molbergin versiossa.
-
Itse olen Sotaromaanin vain lukenut. Siinähän on kursiivilla nämä Tuntemattomasta puuttuvat kohdat, eli periaatteessa saa jonkunlaista kokemusta, millaista olisi jos näitä kohtia ei olisi lainkaan. Oli kyllä erittäin hyvä kirja, en olisi uskonut elokuvien katsomiskokemuksen perusteella, sillä niistä en ole koskaan oikein jaksanut innostua.
-
Kaksi tyystin eri asiaa..Oma mielikuvitus vs jonkun toisen näkemys on hankala paikka.
Elokuva on usein kuin valmiiksi pureksittu ja tienviitoitettu polku joka antaa tarkasti sen vision mitä ohjaaja minun haluaakin näkevän.
Kirjojen antama vapaus kuvittaa itse tarinat luo mielenkiinnon joka loistaa koko tarinan loppuun.
Elokuva on usein helppo ratkaisu tarinan kuuntelemiseen ja usein tarkoituksella turruttavia.
Tottakai harmittaa jos elokuva versio on huonompi kuin esikirjansa, mutta eipä tuota edes yleensä uskalla odottaa, että samaa laatua tulisi.
Tähän sopisi Le guinin sitaatti jonka Aura minulle sanoi. Harmi etten muista sitä.
-
Progressor, sen verran viela jatkan et ma oon kylla Velhon ja leijonan ja LOTR:in suhteen pikemmin toista mielta. Jackson otti tietysti hirveen haasteen, mut onnistui mun mielesta kohtuullisesti. Velho ja leijona taas oli ehka turhankin uskollinen kirjalle, eika ollut oikein loytanyt sita pilketta, mika on Lewisilla tekstissaan. Niin makuasioita ja sinansa kiehtovia!
Makuasioita todellakin. Minun ongelmani on ehkä siinä, että olen lukenut Sormusten Herran varmaan lähemmäs 20 kertaa ja oppinut pitämään tietyistä kohtauksista ja henkilöiden luonteenpiirteistä juuri sellaisina kuin Tolkien ne esittää. Jacksonin visiot eivät täysin vastaa omiani, ja siksi en pidä hänen elokuvastaan yhtä paljon kuin joku kirjaa lukematon. Velhoon ja leijonaan taas en suhtaudu läheskään yhtä voimakkaasti, ja ehkä siksi minun on helpompi pitää sen elokuvaversiosta.
-
Progressor, Voisko tasta vetaa sen johtopaatoksen et niiden kirjojen joista todella pitaa, elokuvaversioista harvoin pitaa(eivat oo tarpeeksi taydellisia :lol: ). Kun mulle nimittain Sormusten herrat on fantasiaa fantasian joukossa ja C.S. Lewisin tuotantoa taas kerailen innoissani!
-
Progressor, Voisko tasta vetaa sen johtopaatoksen et niiden kirjojen joista todella pitaa, elokuvaversioista harvoin pitaa(eivat oo tarpeeksi taydellisia :lol: ).
Näin se melko varmasti on. Asiaan voi kyllä vaikuttaa sekin, onko ensin lukenut kirjan vai nähnyt elokuvan. Ensin koettu asettaa tietyn perustan omille tulkinnoille, ja toisena tuleva on jonkinlainen haastaja, joka joutuu luonnostaan vertailun kohteeksi. Näin ensimmäinen on tavallaan etulyöntiasemassa toiseen nähden.
-
Onkin mielenkiintoista, jos näkee samasta kirjasta erilaisia filmatisointeja. Neuvostoliittolaisen piirretyn Viidakkokirjan vertailu Disneyn vastaavaan on ollut tässä mielessä hauskaa. Kiplingin kirjankin lukee tällaisen jälkeen taas kiinnostuneena uudelleen.
-
Itse olen yleensa koittanut ensin lukea kirjan, ettei elokuva vaikuta mielikuviin kirjasta hairitsevasti. Toisaalta usein hyvat elokuvat saavat kiinnostumaan alkuperaisteoksista ja ne monesti viela syventavat elokuvan aihetta.
-
Forrest Gump tosiaan on elokuvana paljon parempi kuin kirjana. Elokuvan olen katsonut nelivuotiaasta lähtien todella monta kertaa, enkä ole kyllästynyt. Kirjan jaksoin hädin tuskin lukea kertaakaan.
Toinen samanlainen tapaus on pieni suklaapuoti. Kirjassa ei ole samaa tunnelmaa, kuin elokuvassa. Kirja on ihan ok, muttei vain iske.
-
Tähän sopisi Le guinin sitaatti jonka Aura minulle sanoi. Harmi etten muista sitä.
Le Guinista tuli mieleen, että sain 15-vuotis lahjaksi Le Guinin Maameri trilogiaan (alkuperäiset kolme nesimmäistä maameri kirjaa) pohjautuvan elokuvan. tai sen piti pohjautua ilmeisestkikin Maameren velho, ja Atuanin Holvihaudat kirjoihin, mutta ei siitä oikein ottanut selkoa.
Tässä tapauksessa kirja oli suorastaan raiskattu. Elokuvassa oli romanntiset lällyfantasiaan sopivat musikkit, Henkilöhahmot olivat kuin nukkeja (muutenkin kuin ulkonäöllisesti), ja koko kirjan tunnelma, sen idea, Gedin nimi ja miljonnat muut yksityiskohdat oli jyrätty markkinoinnin vaaleanpunaisella pitsillä. Elokuvan tarina oli hrkkä ja koskettava, ei ollenkaan niin mielenkiintoinen ja kiehtova kuin kirjoissa.
Le Guinin kirjat ovat vakavia. Niisä on vakvaa huumoria, ei mitään romanttista höpinää, ei mitään "rakkaus aina kaiken voittaa" tyylistä humpuukia. Le Guinin älykäs kerronta ja filosofia oli heietty roskakoriin ja poltettu järjen ja uskottavuuden mukana samalla kun aivot heitettiin narikkaan elokuvan suunnittelu vaiheessa.
Juonikin oli hirveä sekamelska. Kirjojen juoni ei mennyt kyllä ollenkaan niin. :wink:
-
Maameren tarinoistahan on myös ghiblin tuotantoa oleva animaatio. En ole nähnyt joten mitään hajua sen tasosta ei ole.
-
^trailerin perusteella on kyllä vaikuttanut aika huonolta / ei kirjan tunnelmaan sopivalta, mutta traileri on aina traileri. Pitäisi se itse elokuvakin nähdä.
Kultaisen kompassin ensi-ilta on 5.12.
Olin vähän järkyttynyt kun ensimmäistä kertaa kuulin, että sarjasta tulee elokuvia. Sarja on nimittäin ollut sellainen, että olen ajatellut "jos mistään haluaisin ikinä ohjata/tehdä elokuvan, niin se oli juuri tästä".
Ja sitten joku on mennyt tekemään sen elokuvan! Mur.
Traileri vaikuttaa kuitenkin hyvältä, näyttelijävalinnat tuntuvat mainiolta, Nicole Kidman sopii luultavasti erinomaisesti rouva Coulterin rooliin.
Tässä on Wikipedia-linkki kirjatrilogiaan, kirjoittaja on Philip Pullman (http://en.wikipedia.org/wiki/Philip_Pullman): His Dark Materials (http://en.wikipedia.org/wiki/His_Dark_Materials)
Tässä linkki traileriin: http://www.apple.com/trailers/newline/thegoldencompass/
(Näyttää hienolta jopa iPodissa!)
Ja tässä vielä viralliset kotisivut: http://www.goldencompassmovie.com/
Ja kaikki sitten myös lukevat ne kirjat ennen elokuviin tuloa, minä vahdin ovella! Se ei ole Narnia, eikä Taru sormusten herrasta, eikä Harry Potter, vaikka Finnkino yrittää sellaista pajunköyttä syöttää.
Mitä olen ennakkoon lukenut elokuvasta, niin ilmeisesti uskonnollisia vivahteita on vähän häivytetty verrattuna kirjaan, jossa kirkko kuitenkin oli lähes kaiken pahan alku ja juuri.
Elokuvasta on kuitenkin joku katolilainen järjestö (Catholic League mikälie) jo hermostunut, ja kehottanut boikotoimaan elokuvaa.
Hohhoijaa. Kalikka kilahtaa ja silleen.
-
Trailerin perusteella uskoisin ettei ole pettymys, vaikka osa kirjan salaperäisyyttä ehkä onkin kadotettu tuohon pakolliseen kohkaukseen mitä joka elokuvassa on nykyään näköjään oltava. Odotan!
-
Mutta jotka olette lukeneet kirjan: miten Serafina Pekkalan (koiraspuolisen) daimonin nimi voi olla Kaisa?! Onko syynä huonosti tehty pohjatyö vai mikä? Muuten on tietty aina hauska löytää tuollaisia pohjoismaisia tunnelmia jostain ulkomaisesta kirjallisuudesta.
-
^ Philip Pullman teki virheen, ja luuli Kaisaa miehen nimeksi.
Tai sitten teki sen tahallaan. Olen kuullut, että kirjailija olisi selaillut suomalaista puhelinluetteloa, ja napannut sen sieltä, ja näin sanotaan wikipediassakin näköjään.
Lisää mielenkiintoista sälää, tämän bongasin wikipediasta nyt ekaa kertaa:
As Will Parry came from our world, his dæmon has no name initially. The witch Serafina Pekkala names her Kirjava (a Finnish word, meaning mottled or many-coloured).
-
Yksi lensi yli käen pesän. Elokuvan näin ensin ja lähdin vähän nihkeästi lukemaan Keseyn kirjaa, mikä on kirjoitettu ennen elokuvaa, mutta tässä tapauksessa, omasta mielestäni kirja täydensi elokuvaa ja toisin päin.
Vuorovetten prinssi oli minusta kirjana parempi. Kun taas joku Fitz ratkaisee (oli kyllä aika paljon Coltranen suorituksen varassa) oli
kirjana täysi floppi, oheistuote. Näin siis itse koin.