Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: dnasukil - 03.10.08 - klo:09:04
-
Jokelan ja Kauhajoen järkyttävien tapausten jälkeen Suomen kansa on ymmällä nuorten käyttäytymisen vuoksi. Syyn kielteisiin ilmiöihin nuorten keskuudessa, on nähty lötyvän paitsi yhteiskunnan laiminlyönneistä, mutta ennen muuta kotien piiristä. Varsinkin herännäiskodeissa lasten ja nuorten asiaa aina on pidetty hyvin tärkeänä. On pyritty asettamaan rajat toiminnalle ja vieläkin tärkeämpää; Jos mahdollista,kylvää lasten sieluun kristillisen uskon ja etiikan siemen.
Tänään ilmestyneestä Kainuun sanomista luin uutisen nuorten tapahtumasta, jossa Bändi SyysX08 rikkoo rajoja musiikin ja tanssin keinoin.
Nimiä mainitsematta erään nuoren perustelut kyseiselle toiminnalle oli selkeästi lausuttuna; "tärkeintä on anarkia ja asenne"
Jos lasten ja nuorten kasvatuksessa on menty jo niin pitkälle, että elämän tavoitteeksi on asetettu "anarkia", ymmärtääkseni se tarkoittaa toimintaa, jossa mielivalta hallitsee. Ihminen saa tehdä mitä mieleen tulee.Tältä taustalta ajateltuna ei tarvitse lainkaan ihmetellä Jokelan ja Kauhajoen kaltaisten tapahtumien jatkuvuutta. Toiminnalle ei ole asetettu minkäänlaisia rajoja.
Käyttäytymismalleja on toki kosolti tarjolla julkisuudessakin. Elämälle kielteiset pirteet näyttävt Mediaakin eniten kiinnostavan. Malleja on kyllin riittävästi saatavissa, jos ne hyväksytään yleisenä elämän muotona.
-
Kasvatuksesta puhuttaessa käytetään usein hyvää käsiteparia 'rakkaus ja rajat'. 'Anarkia ja asenne' nousevat ymmärrykseni mukaan maaperästä, josta puuttuu niin rakkaus kuin rajatkin.
-
Nuorten epäsosiaalisesta käyttäytymisestä on poliisin, sosiaaliviranomaisten ja nuorisotutkijoiden tekemiä tilastoja. Muistaakseni nuorten alkoholinkäyttö, nuorisorikollisuus yms. ei ole viimeisten kymmenen-viidentoista vuoden aikana lisääntynyt. Ja asennetutkimuksissa koululaisnuorten enemmistö osoittaa kuulemma aikaisempaa enemmän halua mukautua yhteiskunnan normeihin. (Olen nelikymppinen perheenisä, en siis "nuorisoa" joka tässä yrittäisi puolustautua.)
Toisaalta jotkut vanhemmat opettajat väittävät että nykyiset koululaiset ovat levottomampia ja huonommin keskittyviä kuin aikaisemmat koululaispolvet. Liikaa virikkeitä? (Mieleeni tuli sellainen myös sellainen tutkimustulos jonka mukaan nykynuoret - ja kyllä myös työikäiset - nukkuvat nykyään yli tunnin vähemmän kuin puoli vuosisataa sitten :shock: .)
Eräs yksityisesti kuulemani nuoremman polven asenteita koskeva väite on sellainen, että parikymppiset työnhakijat olisivat työhaastatteluissa selvästi vaativampia ja itsetietoisempia kuin yli kolmekymppiset.
Mitä "asenne" ja "anarkia" -sanoihin tulee, niin oikeaa "asennetta" kai nykyään tyypillisesti vaaditaan myös työelämässä. "Anarkia" -sanaakin on dnasukilin mainitsemassa tapauksessa ehkä käytetty melko viattomassa mielessä (en ole Kainuun Sanomien lukija). Anarkisteiksi itseään kutsuvilta nuorilta voisi ehkä odottaa töhrimistä, talonvaltauksia, huumausaineiden käyttörikoksia ja mahdollisesti jopa vahingontekoja turkistarhoilla, mutta kouluammuskelijat taitavat olla paremminkin natsien ihailijoita. Ainakin Jokelan kouluammuskelija Pekka Auvinen piti yksinhuoltajia ja homoja ala-arvoisina ihmisinä.
Erikoista kyllä on miksi näitä kouluammuskelutapauksia esiintyy nykyään eikä esim. 1920-30-luvuilla, jolloin oli sekä paljon aseita että kaltoinkohdeltuja nuoria. Olisivatko nuorten odotukset elämälle nykyään korkeampia kuin ennen?
-
Uudessa Suomen Kuvalehdessä (SK 40/2008, s. 26) on ammuskelija-asiaan liittyvä kirjoitus. Siinä haastatellaan hyvässä asemassa olevaa miestä, joka kertoo olleensa nuorena potentiaalinen joukkomurhaaja kokemansa koulukiusaamisen takia.
Suosittelen luettavaksi. Yhtäläisyysmerkkejä "Laurin" ja tekojen toteuttajien välille ei tietenkään voi suoraan laittaa, mutta uskon, että kirjoitus antaa silti merkittävää tietoa myös hirmutekoihin johtaneesta kehityksestä. Hän käyttää muun muassa käsitteitä "musta raivo" ja "valkoinen raivo". Musta raivo johtaa pikaistuksissa tehtävään puukotukseen, valkoinen raivo tarkaan harkittuun, tunteettomaan murhaan.
Mt
-
Keskustelun aloittamiseksi nuorten käyttäytymisestä, tarkoitukseni ei ollut syyllistää ketään, halusin ainoastaan esiin nostaa asian, joka hiertää tänäpäivänä mieliä. Ei tarvitse kenenkään puolustautua.
Mt:n viittaus Suomen Kuvalehdessä olevaan "Laurin" omaan kokemuseen, on kiintoisaa luoettavaa. Laurin kokemus on yksi mahdollinen syy, miksi näitä julmuuksia tapahtuu. Lehden edellisilä sivuilla on myös käsitelty aihetta mielenkintoisesti.
Siinä todetaan m.m. "Rikkonaiset perheet eivät selitä koulutragetioita. Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan koulusurmien tekijöiden perheissä ei ollut keskimäärin juuri enempää kuin uhrienkaan perheissä."
Voisiko ajatella löytyvän syyt vieläkin syvempää ? Aivan normaaleissa useampilapsisissa perheissä saattaa joku lapsista, joko heikomman henkisen kehityksen tai muuten poikkeavan luonteensa vuoksi, jäädä muita vähemmlle huomiolle.
Hänelle ei vanhemmilta jää huolehtimista tai muuten aikaa, tai jää ilman kun toiset saavat, vaikkapa uusia vaatteita tai muuta mieluista tavaraa. Tai sangtioita tulee pienemmistä rikkeistä kuin toisille. Lapsen tunne-elämä on herkkä vaistoamaan. Kokemuksesta tiedän näillä olevan merkitystä tulevaan kehitykseen.
Jos sama tilanne jatkuu koulumaailmassa kiusaamisena, tilanne voi ryöstäytyä, kuten "Lauri" kertoessaan
kokemuksistaan. (Suomen Kuvalehti)
-
Minusta tuntuu että nykymaailmassa vaan on niin moni asia muuttunut, toiset hyvään, toiset huonoon suuntaan. Huono suunta on se että nykyään lapset ja nuoret ei enää kunnioita vanhempia ihmisiä vaan jopa haistattelevat omille vanhemmilleen. Ei ole enää oikein auktoriteetteja eikä aikuiset enää ole nuorille mitään idoleita kuten joskus ennen esim. työelämässä. Nykyään nuoret pitävät itseään tasa-arvoisina ja kuvittelevat olevansa vanhempien kanssa samalla viivalla mitä tulee elämänkokemuksen kautta saatuun viisauteen. Tv on pullollaan typeriä sarjoja joissa vanhemmat keskustelevat nuoriensa kanssa omista "ongelmistaan" ja nuoret heitä neuvovat ja opettavat. Työelämään ennen kun tultiin keltanokkina, ymmärrettiin olla vähän siipiä myöten ja hiljaa, mutta nykyään nuoret tulee ensimmäiseen työpaikkaansa henkseleitä paukutellen ja "kaikentietävinä" eikä neuvot paljon kiinnosta.
Toine huono juttu on että kun nykymaailmassa ei nuorille/lapsille enää ole tekemistä kaupungistuneessa yhteiskunnassa vaan kaikki aika kuluu lorvimisessa ja "hengailussa", niin sitten tyhjäntoimittajat alkavat keksiä kaikenlaisia "ideologioita" mitäänsanomattoman elämänsä sisällöksi. Nuorien keskuudessa (ainakin kaupungeissa) kukkiin kaikenlainen tyhmä idealismi ja jokainen haluaa olla jotain erikoista. Niitähän nämä ihmisvihaajatkin on, pelkkää joutilaiden lorvehtijoiden ajankuluksi keksittyä idealismia tyhjän elämän täytteeksi. Ennen oli koko ajan työtä ja jotain järjellistä tekemistä ettei räkänokat ehtineet tuommoisia älyttömyyksiä miettiä tai jos joku miettikin, sitä pidettiin kylähulluna.
Tähän sitten tuo joka tuutista pursuava väkivaltaviihde;- ei taida olla yhtenäkään iltana tv-sarjaa/elokuvaa jossa ei joku olisi murhattu tai murhataan vielä lisää. Ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä päänkatkomis-peleissä. Ei ole mikään ihme että näillä eväillä enenevä osa nuorista kasvaa kieroon! Mutta rata on jo valittu ja sitä kai vääjäämättä mennään...paluuta entiseen ei enää ole jo pelkästään yhteiskunnan suurien muutoksienkin takia. Onneksi kuitenkin suurin osa nuorista on ihan fiksuja. Mitä suurempi city, sen pimeämpää touhua eikä siellä asuvat aikuisetkaan kelpaa enää läheskään aina roolimalliksi. Maaseudulla on vielä onneksi vähän paremmalla tolalla asiat noin yleensä ottaen.
-
Minusta tuntuu että nykymaailmassa vaan on niin moni asia muuttunut, toiset hyvään, toiset huonoon suuntaan. Huono suunta on se että nykyään lapset ja nuoret ei enää kunnioita vanhempia ihmisiä vaan jopa haistattelevat omille vanhemmilleen. Ei ole enää oikein auktoriteetteja eikä aikuiset enää ole nuorille mitään idoleita kuten joskus ennen esim. työelämässä. Nykyään nuoret pitävät itseään tasa-arvoisina ja kuvittelevat olevansa vanhempien kanssa samalla viivalla mitä tulee elämänkokemuksen kautta saatuun viisauteen.
Kyllä murrosikäiset ovat tainneet kapinoida vanhempiaan vastaan entisinäkin aikoina. Mutta oli miten oli, niin minusta tuossa kirjoituksessa on hieman yksipuolisesti nuoria syyllistävä sävy. Nuori käyttäytyy sen mukaan kuin hänet on kasvatettu. Jos kasvatus on ollut huonoa, niin onko se nuoren vika?
Toine huono juttu on että kun nykymaailmassa ei nuorille/lapsille enää ole tekemistä kaupungistuneessa yhteiskunnassa vaan kaikki aika kuluu lorvimisessa ja "hengailussa", niin sitten tyhjäntoimittajat alkavat keksiä kaikenlaisia "ideologioita" mitäänsanomattoman elämänsä sisällöksi. [...] Ennen oli koko ajan työtä ja jotain järjellistä tekemistä ettei räkänokat ehtineet tuommoisia älyttömyyksiä miettiä tai jos joku miettikin, sitä pidettiin kylähulluna.
Minusta tuo on aika rankkaa yleistystä ja kärjistystä. Enkä ole edes varma, pitääkö se paikkansa. Parempi selitys voisi olla se, että vanhemmat eivät keskustele tarpeeksi lastensa kanssa arvoista eivätkä valvo, millaisia vaikutteita lapset saavat kavereiltaan ja netistä.
Tähän sitten tuo joka tuutista pursuava väkivaltaviihde;- ei taida olla yhtenäkään iltana tv-sarjaa/elokuvaa jossa ei joku olisi murhattu tai murhataan vielä lisää. Ihmisiä tapetaan kuin kärpäsiä päänkatkomis-peleissä. Ei ole mikään ihme että näillä eväillä enenevä osa nuorista kasvaa kieroon!
Murhaviihde ei ole mikään uusi asia. Dekkareita on kirjoitettu jo ties kuinka kauan. Toisaalta on kyllä totta, että elokuvien väkivalta on muuttunut raaemmaksi.
-
Murhaviihde ei ole mikään uusi asia. Dekkareita on kirjoitettu jo ties kuinka kauan. Toisaalta on kyllä totta, että elokuvien väkivalta on muuttunut raaemmaksi.
Näin on. Visuaalinen viesti vaikuttaa kuitenkin eri tavoin kuin luettu. Vaikutusta vahvistaa, jos visuaaliseen viestiin liitetään vuorovaikutteinen toiminta ja tuhannet toistot. Tästä syystä mm. lentäjille ja metsäkoneenkuljettajille on kehitetty koulutussimulaattoreita.
Toiminnan simulaattoriharjoittelun, asenteiden ja tunne-elämän vuorovaikutuksesta minulla ei valitettavasti ole tutkittua tietoa. Toivottavasti sitä on kuitenkin olemassa.
Mt
-
Olen kuullut, että tietokonepeleillä on 'onnistuttu' poistamaan amerikkalaisilta sotilailta luontainen vastenmielisyys vahingoittaa toista ihmistä.
-
[
Parempi selitys voisi olla se, että vanhemmat eivät keskustele tarpeeksi lastensa kanssa arvoista eivätkä valvo, millaisia vaikutteita lapset saavat kavereiltaan ja netistä.
.
Nykyäänhän tuntuu kasvatsuasioissa olevan lähtökohta poikkeuksetta se että lapsella on "paha olla" ja että lasta pitää tukea ja hänen kanssaan keskustella. Tiedän tämän siitä kun vaimo on kasvatusalalla joten pääsen seuraamaan läheltä trendejä. Vähän väliä on kursseja tyyliin: "miten tuen levotonta lasta", "miten tuen agressiivista lasta" jne. Aina pitäisi vaan tukea ja keskustella.
Kyllähän sitä paljon tehdäänkin nykyään, -paljon enemmän kuin ennen! Ennen ei suurinpiirtein keskusteltu paljon mistään.
Minusta pitäisi ottaa huomioon että lapsi/nuori voi olla pässinpää joka tarvitsee vain kovempaa kuria ja tiukempia rajoja. Ei tässä sen kummempaa psykologiaa tarvitse. Kuten sanoin, nuoret esiintyvät nykyään tasa-arvoisina vanhempiensa rinnalla mikä ei ennen tullut kuuloonkaan, keskustelevat ja neuvovat vanhempiansa elämän suurissa kysymyksissä...
Mutta siinä ollaan samaa mieltä että vika lähtee vanhemmista ja kasvatuksesta. Nuorista tulee sellaisia miksikä heidät kasvatetaan. Vanhemmat tässä ensin kuria ja rajoja tarvitsisi! Jos ennen oli dekkarit, niin ollaanhan nyt aivan eri sfääreissä tuon väkivaltaviihteen kanssa; -ei sitä oikein käy rinnastaa!
-
Vanhempien viat ovat tietysti isovanhempien syytä. Heitä voikin sitten nimittää mieleltään sodassa vammautuneiksi. Mitä hyötyä tällaisesta syyllistämisestä on? Ei kai mitään. Jotakin tarvitsee tehdä tulevaa ajatellen.
-
Erottaisin kolme asiaa: poikkeukselliset rikokset, yleisen lainkuuliaisuuden ja hyvät tavat. Kehitys voi näissä asioissa olla eri suuntaista ja eri asioista johtuvaa.
Yleisen lainkuuliaisuuden suhteen tilastot näyttäisivät tosiaan sanovan että nuorisorikollisuus kokonaisuutena (ja muistaakseni myös nuorison alkoholinkäyttö) olisi tällä hetkellä paremminkin vähenemään päin.
Kouluammuskelut ja pomminräjäytykset ovat niin harvinaisia, että kolmen sellaisen tapauksen kasautumisen voi toistaiseksi yrittää kuitata sattumana tai jäljittelyn tuloksena. Selityksien etsiminen vaatisi joka tapauksessa aika pitkää keskustelua.
Olen valmis uskomaan että nykynuoret käyttäytyvät usein huonommin ja epäkunnioittavammin kuin aiempien vuosikymmenien nuoret. Usein kyse on varmaankin siitä että omaa käytöstä ei tajuta epäkunnioittavaksi. Nykyisten lasten ja nuorten vanhemmat - siis minun ikäiseni tai minua hiukan vanhemmät ihmiset - eivät välttämättä itse osoita kunnioitusta omia vanhempiaan tai itseään ylempiarvoisia ihmisiä kohtaan. Lasten vanhemmat voivat olla niin kiireisiä, laiskoja tai väsyneitä etteivät jaksa kaiken aikaa olla käskemässä, kieltämässä ja valvomassa käskyjen ja kieltojen toteuttamista silloinkaan kun tietävät että lapset pitäisi saada käyttäytymään paremmin.
Sitten on yhteiskunnan yleinen uutuuden, nuoruuden ja muutoksen ihailu, joka saattaa hyvinkin nousta nuorien hattuun. Mainokset ihailevat nuoruutta, monet keski-ikäiset jäljittelevät nuorten elämäntyyliä, työnantajat suosivat - tai ainakin ovat useiden vuosien ajan suosineet - nuoria työnhakijoita, valtiovaltakin antaa mallia uutuuden palvontaan yritysmaailmasta lainatuilla jatkuvilla, itsetarkoituksellisilla organisaatiomuutoksilla joiden kuvitellaan lisäävän "dynaamisuutta" jne.
Jokelan kouluampuja Auvisen suosikki Platon kuvaili muuten 2 400 vuotta sitten demokratian mukanaan tuomia huonoja tapoja ("Valtio", 563a - c):
"Tuollaisessa valtiossa opettaja pelkää ja mielistelee oppilaita, oppilaat halveksivat opettajiaan ja ohjaajiaan...vanhukset taas alentuvat nuorten tasolle, ovat kovasti leikkisiä ja hauskoja ja matkivat nuoria, jotta eivät vaikuttaisi äreiltä ja määräileviltä. [ ... ]
Ihmisten palveluksessa olevat eläimetkin ovat täällä niin paljon vapaampia kuin muualla, että sitä ei voi uskoa ellei ole omin silmin nähnyt. Täällä pitää paikkansa sananparsi ´millainen emäntä, sellainen koira´, ja myös hevoset ja aasit ovat tottuneet kulkemaan niin vapaina ja ylväinä, että törmäävät vastaantulijoihin, elleivät nämä anna tietä. Ja tällainen yletön vapaus vallitsee kaikilla muillakin alueilla."
Kelpaisi melkein sellaisenaan yleisönosastoon tänäkin päivänä. :twisted:
-
Vanhempien viat ovat tietysti isovanhempien syytä..
Ei minusta ole noin yksioikoista. Kyllä sukupolvien välillä on selvästi eroa edellä mainituissa suhteissa, esim. auktoriteettien ja vanhempien kunnioittaminen. Näkisin että suurin murros on tapahtunut 60- mutta etenkin 70-luvulla jonka jälkeen tuli vapaat kasvatukset sun muut hullutukset ja nuoria alettiin "ymmärtää". 60- ja 70 lukujen aikana on maailma ja kansakunta henkisesti muuttunut eniten varmaan moneen sataan vuoteen. Tottakai yhteiskunnan muutos, yleinen vaurastuminen, vapaa-ajan lisääntyminen, töiden helpottuminen yms. on ollut omiaan viemään tätä kehitystä eteenpäin. Kun olosuhteet muuttuvat, muuttuvat ihmisetkin! Juuri eilen tuli tv:stä 70-luvun sekahaku ja keihäsmatkoista jos joku vielä muistaa. Siinäkin todettiin että 70-luvulla "maailma meni paljon eteenpäin!" -tarkoittaen kaikkea edellä sanottua mm.
Sen takia näen että paluuta entiseen ei ole. Paha asia sanoa mutta samalla kun ihmisten vapaus valita ja mahdollisuudet tehdä ja toimia+ vapaa-ajan lisääntyminen aina vaan kasvavat, mutta samalla ei VASTUUntunto kasva, niin päin prinkkalaa ollaan menossa. Lutherko se oli kun kuvaili jossain kirjassaan että kun tavallinen yksinkertainen kansa saa vapauksia ja yltäkylläisyytä, niin niistä tulee roistoja ja laiskureita, ylpeitä ja uhittelevia. Hyvin oli Platonkin tästä näköjään todennut!
Ihmisillä kun ei tahdo järki ja vapaus kasvaa yhtä nopeasti, evoluutio ei ehdi mukaan...
-
Ei se minustakaan ole noin yksioikoista. En vain ole tottunut liimailemaan noita hymiöitä kirjoituksini eri tyylilajien tunnuksiksi.
-
Jampen pohdinta on mielestäni oikeaan osuvaa. Modernistien mukaan yhteiskunta ja elämäntapa olivat 60- ja 70-luvuilla jo niin vanhentuneita, että ne piti sysätä sivuun ja keksiä kaikki uudelleen. He esittivät, että uudet teknistyvän yhteiskunnan realiteetit olivat pysyviä ja että ihmisten pitäisi omaksua maailmankuva, jonka mukaan kaikki se mikä on uutta, on hyvää ja kaunista.
Tutkimustenkin mukaan arvostusten muuttuminen perustuu yhteiskunnan muuttumiseen. Yhteiskunnan jakaantuminen eri hyvinvointiluokkiin syvenee; väestö ikääntyy ja yhteiskunta muuttuu; epävarmuus ja paha olo lisääntyvät yhteiskunnassa. Yhteiskunnan lisäksi myös yksilöt muuttuvat. Aina on yhteiskunnassa ollut syrjäänvetäytyneitä, johon on vaikuttaneet monet seikat. Tänä päivänä he jäävät huomaamatta ja vaille apua.
”Yhteiskunnan ominaisuudet muuttuvat ratkaisevalla tavalla siirryttäessä teollisuusyhteiskunnasta kohti tietoyhteiskuntaa.” (SITRA) Yhteiskunnan ja tässä tapauksessa koulujen tulisi kohdata muutoksen tuomat haasteet realistisesti, avoimesti ja ennen kaikkea moraalisesti velvoittavina.
Kaikki on tietenkin suhteellista. On kuitenkin arvoja, joita ei voida suhteellistaa. Näitä ovat yhteiskunnan heikko-osaisten tukeminen ja itse elämän kunnioittaminen. Sivistysvaltion tulee puolustaa moraalisesti hyvää ja oikeaa, vaikkei siitä aina koituisikaan välitöntä hyötyä.
Niin kauan kuin aikuisten omat harrastukset kulkevat lastensa turvallisuuden edellä, kun yhteiskunnan tarpeet huutavat suurempia opetusryhmiä, pitempiä koulukyytejä ja laitosmaisempia kouluja, kun yläasteen ja lukion opetus on mennyt kurssimuotoiseksi ja nuori on menettänyt perinteisen luokan tuoman oman pienen yhteisön - yksilö häviää massaan. Tehokkuus voittaa yksilön tarpeet.
Keskustelin eilen erään koulun rehtorin ja opettajan kanssa. Huoli yhteiskunnan muuttumisesta oli heillä päällimmäisenä ja se, että vanhemmuus on hukassa lasten kodeissa. Heidän mukaansa se on tulosta vapaasta kasvatuksesta.
Lars Mikael
-
Tähän samaan muutokseen kuuluu nuoruuden ihailu ja sen seurauksena nuoruuden venyminen kummastakin päästä. Lapsuus lyhenee ja yhä nuoremmat liittyvät nuorisokulttuurin eri ryhmiin. Aikuistuminen taas siirtyy yhä myöhäisemmäksi. 1800-luvulla siirryttiin rippikoulun kautta lähes suoraan lapsuudesta aikuisuuteen.
-
Kyllä minunkin mielestäni vanhempien kunnioittaminen on yksi asia, josta ei pitäisi tinkiä. Vanhemmat tarjoavat lapselle kodin, rakkautta, esimerkin ja eväät elämään. Vastaavasti lapsen kuuluu olla siitä kiitollinen ja kunnioittaa vanhempiaan. Toki kyseenalaistaa saa, mutta turhat nupinat pitäisi kyllä jättää pois. Itse olen ollut siitä hyvässä asemassa, että minulla on ollut mahtava lapsuus. Ainahan niitä huonojakin päiviä toki joskus oli, mutta niin kuuluu ollakin. Vieläkin olen todella läheinen vanhempieni ja sisareni kanssa, vaikka asunkin jo muualla. Vanhempien kunnioittaminen oli meillä kyllä semmoinen asia, josta ei tingitty. Muistan, kun itseänikin on joskus ärsyttänyt ja olisi tehnyt mieli sanoa kovinkin pahasti. Joskus tuli sanottuakin, kun suututti joskus teini-iässä, mutta pahoja yhteenottoja ei ollut, kun yhteisistä pelisäännöistä oli sovittu aina etukäteen. Ja tärkeintä on se, että vaikka riitoja tulee (ja kuuluu tullakin) niin tärkeintä on sopia. Olen itse kauhistellut sitä, kun joissakin perheissä lapset haistattelevat vanhemmilleen jatkuvasti tms. Silloin on kyllä jossain mennyt pieleen. Itse olen sitä mieltä, että koti ja koulu sekä muu lähiympäristö ratkaisevat paljon siinä, millainen lapsuudesta muodostuu ja millaiset eväät lapsi saa elämälleen. Valitettavasti vain totuus on, että on ei-rakastavia, kurittomia ja vaikeita koteja, sekä kouluissa koulukiusaamista. On vain niin hankala keksiä, miten näihin voisi fiksusti ja tehokkaasti puuttua.
Huh, tulipa potiitikkomainen teksti...
-
Toisaalta: nykyisin on aina vaan vähemmän niitä vanhempia, jotka ansaitsevat kunnioituksensa. Aivan liian usein törmään töissä ns. curling-vanhempiin, jotka pyrkivät vain silottamaan lapsensa tietä, mitä tämä sitten ikinä haluaakin. ("Kyllä mä tiedän että mun 13-vuotias polttaa tupakkaa, mutta itse se on sen valinnan tehnyt ja meillä annetaan lapsille vastuu omasta elämästä. Niin että sille ei saa antaa siitä jälki-istuntoa.") Jotta lapsi oppii kunnioittamaan vanhempiaan, näissä täytyy olla jotakin mitä kunnioittaa: vastuuta, turvaa, ja niin kliseistä kuin se onkin: rakkautta ja rajoja. Ja vanhempien itsensä täytyy kunnioittaa esivaltaa ja näyttää mallia siinä miten taas muita ihmisiä kohdellaan.
-
Koulussa huomaa, että curling-vanhemmat asettuvat usein lapsensa puolelle koulua ja opettajaa vastaan. Minkähänlaisia kokemuksia poliiseilla on?
-
Rikolliskopla hyvinvointivaltion huipulla; Sosiaalipoliitiikka: Kelan vääryyskirjassa kuntapäättäjiä vaaditaan tilille perusturvan rikkeistä.
- Tietääkö kukaan, missä vaiheessa hyvinvointivaltio katosi?
- Kouluammuskelut nukkuvat rakenteissa.
- Yhteisöllisyydestä vain puhutaan.
Elokuvaohjaaja Kanerva Cederström kuvailee mm: Kamera ei ole enää ase, jota sotien aikana käytettiin uhrien etsimiseen. - Kamera on kynttilä tai taskulamppu. Se valaisee elämän onkaloihin, jossa se kohtaa elämän valon ja varjot vailla yhdenmukaistavaa koodistoa.
Koulukuraattori Hanna Gråsten-Salonen; Koulusurmien kaltaiset uudet ongelmat ovat "nukkuneet" koulujen perusrakenteissa jo pitkään. Pelkkä toimintamallien muuttaminen ei kuitenkaan auta, vaan kouluissa on huutava pula ajasta sekä osaavista ihmisistä, jotka kuuntelevat nuoria.
Keskisuomalainen/Uutiset/ 7.10.08
Edellä oleva Keskisuomalaisessa ollut uutinen otsikoineen ja mielipiteineen vahvistaa foorumilla kirjoittaneiden käsityksiä aiheesta.
-
Koulukuraattori Hanna Gråsten-Salonen; Koulusurmien kaltaiset uudet ongelmat ovat "nukkuneet" koulujen perusrakenteissa jo pitkään. Pelkkä toimintamallien muuttaminen ei kuitenkaan auta, vaan kouluissa on huutava pula ajasta sekä osaavista ihmisistä, jotka kuuntelevat nuoria.
En tiedä, milloin siirryttiin vaatimusyhteiskuntaan, jossa henkilökohtaisen vastuun ottamisen sijasta syytetään valtiota tai kuntia lasten huonosta kasvatuksesta. Tuntuu siltä, että kansalaiskeskustelussa etsitään ratkaisuja, jotka ovat kansalaisten henkilökohtaisen vastuun ulkopuolella: Milloin syyksi nostetaan se, ettei ole tarpeeksi rahaa tehdä sitä ja sitä? Tai milloin se, ettei kouluissa ole riittävästi oppilaiden paapojia? On erittäin helppoa syyttää muita kaikesta, muttei ottaa omaa vastuuta.
Olen itse käynyt oppikoulua 8 luokkaa (ensin keskikoulun 5 vuotta ja lukion 3 vuotta). Luokassamme oli 45 oppilasta. Tästä huolimatta kenellekään ei tullut mieleen ampua aseella muita oppilaita kuoliaaksi. Emme vihanneet ihmisiä emmekä ihmiskuntaa vaan halusimme elää. Tietysti tehtiin kaikenlaisia jippoja ja metkuja niinkuin nuorten poikien kuuluu tehdä, muttei kenellekään tullut mieleen ampua kavereita kuoliaaksi. Opimme koulussa varmasti yhtä paljon kuin nykyiset nuoret, ehkä enemmänkin.
Meillä oli kaikenlaisia harrastuksia. Jääkiekkoa pelattiin isoilla porukoilla talvella. Osallistuttiin hiihtokilpailuihin, laskettiin mäkeä, rakennettiin lumilinnoja, käytiin lomisotaa. Kesällä taas harrastettiin yleisurheilua. Ja melkein kaikki olivat partiossa. Retkeiltiin ja käytiin leireillä. Nyt täytyy olla urheiluseuran jäsen, että voi harrastaa liikuntaa. Tämän takia valtaosa nuorista on niin huonossa kunnossa, ettei heistä ole armeijaan. Eihän se ole ihmekään, kun äidit tuovat lapsensa autoilla kouluun ja odottavat pitkässä autojonossa viedäkseen lapset takaisin kotiin. Kun lapsi totutetaan pienestä alkaen liikkumattomuuteen, tulee hänestä terveydenhuollon hintava asiakas jo 40 vuoden iässä.
Kaiken tämän jorinan jälkeen peräänkuulutan vanhempien, nuoren ystävien ja opettajien vastuuta. Mutta ensisijassa vanhemmat vastaavat lastensa kasvatuksesta. Koulun tehtävänä on opettaa taitoja, tietoja, osaamista.
Meillä valitetaan sitä, ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen. Tuo ei pidä paikkaansa. Jokaisella vanhemmalla pitää olla aikaa lapsille. Sohvalla makaamisen ja television katselun sijaan olisi järkevämpää keskustella lasten kanssa elämästä ja arvoista.
Se aika,jonka aikana vanhemmilla on vastuu lapsistaan, ei ole pitkä. Sen ajan voisi käyttää lasten kasvattamiseen, koska se aika ei enää koskaan palaa. Myöhemmin on enää turha valittaa, että miksei tullut mitään tehdyksi.