Tämän otsikon jälkeen taitaa sopia kuin selitykseksi ja miksi ei anteekdipyynnöksikin tuo hitaasti hiipinyt körttien vierastus, lähes pelko. Minun oli kertaalleen saatava kertoa hieman enemmän ensikosketuksesta herännäisyyteen. Loukkasi tai ei. Ja nyt aivan rehellisesti täällä olen monesti kirjoittanut körttiläisyyden ohittavan kristinuskon.
Ehkä ei minusta ole sitoutumaan mihinkään normistoon.
Vaikein oli tietenkin tuo täyslaidallinen siitä, kuinka Jumala ei johdata, ei ole kiinnostunut yksilöstä. Ei muutoin, mutta se osui hyvin huonoon hetkeen.
Jollakin tavoin minulle on mahdotonta yliarvostaa myöskään herätysliikkeen suuria miehiä vaikka Pasvo Ruotsalaisen ilmeistä lahjakkuutta voin ihmisenä arvostaa ja ihailla. Sama koskee Laestadiusta tai Johannes Bäckiä, vaikka ajattelisinkin haluavani kuolla samoin kuin hän.
Jokaisessa liikkeessä on paljon minäitten ihailua ja oman kasvun arviointia juuri sen ryhmän normiston mukaan. Ja toisinaan ei jaksa ---- tai alkaa liiaksi ihmetellä, mitä Jumala mahtaa tuumia meidän kiihkeästä surullisuudestamme ja synnintuntoräpistelystämme, jos hän antaa suuren ja hyvän lahjan, jonka pohjalla lopulta toisinaan mietin, Hän tahtoisi ihmisen, joka tästä kuulee, olevan onnellinen!
Enkä takuulla pärjäisi evankelisten seurassa, koska ei minusta olisi pakottamaan itseäni siihenkään. Ei mihinkään.
Tietysti tuo uupumus saattaa vaikuttaa mutta ihmettelen. Joskus saattaa väsyttää niin, että on mahdotonta rakentaa enää tästäkin tehtävää, kuinka olla Jumalan kanssa jos Hän kerran ei minun kanssani ole, kun ammattina on synninsurija.
Hyvä jos jaksaa edes joskus auttaa jotenkin noita pakolaisia, ja sielläkin täytyy todeta ettei tajua nitä tuo kivaa kivaa hihkuminen tarkoittaa ja kenellä on kivaa, kun se kohtelu toisinaan on niin tätimäistä, ja on ainut koko ryhmästä joka sanoo ettei niillä ainakaan ollut kivaa joita me opetettiin kun ne osasi jo ne talo koulu auto bussi joita jankattiin.
Mitä sitten, kun ei jaksa synninsurra? Tiedän litanian joka päättyy että .... Täytyy vain sairastaa. Mutta sepä ei toimi tässä. Tavoitteenaan on jälleen ponnistaa kohti sitä synninsurijahommaa.
Miksi?
Jos surettaa niin surettaa, ja kovasti hyvä olisi jos korjaisi rikkomansa, siis että surettaisi ja harmittaisi tarpeeksi. mutta siksi! itseisarvoa sillä ei ole enempää kuin jakauksen paikalla.
