Körteille Raamattu on Jumalan Sana

[öppiäinen]

Ainakin Raamatussa kerrotaan, että harva pelastuu. Taisi itse Jeesus niin todeta. Luuloa paljon, uskoa vähän.

Toisaalta pelastettujen joukon kerrotaan olevan niin suuri, ettei kukaan kykene sitä laskemään.

Saa nähdä. Uskohan tulee Jumalalta, jos on tullakseen.

[Pena]

Luuloa paljon, uskoa vähän.

Armoa on ylenpalttisesti.

[öppiäinen]

^No niin, tuo oli napakasti sanottu.

Ehkä uskon ylenmääräinen korostaminen on jokin väärinkäsitys.

[Riitta-mummi]

Roomalaiskirje, 10. luku kertoo näin:  Jos sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat että Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut,  niin pelastut.

Tämän kun saa omakseen, yksilö  tai seurakunta, niin toivossa on hyvä elää.
Tunnustaminen ei tarkoita julistamista, messussa Uskontunnustus, sanottuna niin että tarkoittaa mitä sanoo, toimii puolestamme. Uskon näin.

[öppiäinen]

^Joo eli ei toivoa minulla On niin kova tuo sydämessä uskomisen vaatimus.  Sitä paitsi minähän mitä ilmeisimmin palvelen epäjumalia, mm. Mammonaa, joten Johanneksen ilmestyksen mukaan paikkani on tulisessa järvessä.   

[Leena]

Ken on hän, tämä  ?  Mielenkiintoinen ilmestys.

[Leena]

Roomalaiskirje, 10. luku kertoo näin:  Jos sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat että Jeesus on ristiinnaulittu ja ylösnoussut,  niin pelastut.

Tämän kun saa omakseen, yksilö  tai seurakunta, niin toivossa on hyvä elää.
Tunnustaminen ei tarkoita julistamista, messussa Uskontunnustus, sanottuna niin että tarkoittaa mitä sanoo, toimii puolestamme. Uskon näin.

Jaaaaa siksi se piti puol karjahdellen laususkella ainakin jos oli huumorintajua.    minä oitis tunnustamaan ettei ole sitäkään muttet varmasti mitään niin höperöä kuvitellukkan. Siis että nyt Leenalla saattaisi mitään parempaa ominaisuutta....  Siinä on kerrankin joku viisas niin ei hän pety, mikään ei tunnu inhottavammalta.

No noin vakavasti en tiedä nitä sillä tarkoitetaan lainkaan. Mutta se on mielen päällä se "joka häpeää minua..."  On useinkin. En siis oleta että kyseessä olisi Kristuksen häpeämisen jos antaa ihmisten olla kadulla rauhassa menemättä niitä kiusaamaan, se oli niin kertakaikkisen tympeää kun tultiin selittämään jotain jonka olin kuullut ennen kuin se nassikka oli syntynytkään, vaan että elämässä saattaa tulla eteen tilanne tai olla tulematta jona tietää itse hyvin että nyt en kehtaa kertoa. millaista seurapiiriä. minulla on vaikka ensin vongu vuosia että täytyy saada se jumalasuhde...   Kai sen sitte tietää kohastansa.

En minä osaa toisten puolesta sanoa mitään.

[PekkaV]

  Jumalasuhde on henkilökohtainen.
Jumalaa voidaan puhutella yhdessä. Jokaisen kuva Hänestä on kuitenkin omakohtainen.

   Kuvakseen Hän hänet loi.

[Riitta-mummi]

Koetan pysyä tässä uskomisessa:  Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen  o m a n  henkensä.
Jumala antoi  o m a n  poikansa veljeksemme, kaltaiseksemme. Ilman syntiä kuitenkin.
Jumala rakastaa meitä ihmisiä, omiaan, mutta ei syntiä.
Syntiemme sovitukseksi saimme Vapahtajan. Hän puolustaa ja pelastaa.
Jos häpeämme itseämme, hävetkäämme syntiä meissä. Jos häpeämme ihmistä, luonnetta meissä, se on kuin häpeäisimme Jumalan luomistyötä.

Kaikesta tästä on kirjoitettu Raamatussa. On vain tehtävä löytöjä. 

[Leena]

Koetan pysyä tässä uskomisessa:  Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja puhalsi häneen  o m a n  henkensä.
Jumala antoi  o m a n  poikansa veljeksemme, kaltaiseksemme. Ilman syntiä kuitenkin.
Jumala rakastaa meitä ihmisiä, omiaan, mutta ei syntiä.
Syntiemme sovitukseksi saimme Vapahtajan. Hän puolustaa ja pelastaa.
Jos häpeämme itseämme, hävetkäämme syntiä meissä. Jos häpeämme ihmistä, luonnetta meissä, se on kuin häpeäisimme Jumalan luomistyötä.

Kaikesta tästä on kirjoitettu Raamatussa. On vain tehtävä löytöjä.

Tässä pidän äärettömästi seikasta josta en tiedä kirjoittiko Riitta-mummi tietensä  vai  tuliko se asia tähän eteväksi kirjoittajaksi kirjoittamalla kehittyneeltä ihmiseltä kuin  mustepullosta käväisseeltä pääskysen siiveltä;  hän lukee Raamattua.  Ja ne löydöt mitä hän on tehnyt, ovat puhuneet hänelle itselleen, eli sitähän kyselin, voiko itse lukea. 
Vai kyselinkö? Tuotapa en tiedä. Kaikki jossa ihminen kysyy:  saanko itsekin, on myös tämä  kysymys mukana. Eikä se ole ihan samaa kuin altrarikutsuun vastaaminen, tai jollakin on. Eikä sitä että nostaa kättä, saanko minäkin uskoa.... Tai jolkekin on.

Toisinaan on niin:  ensin tulee vastaus, sen jälkeen osaa asettaa kysymyksetkin. Ja tuo oli minusta kiinnostava mitä Riitta-mummi  kirjoitti häpeästä. Jos ihmiset eivät ilkene minua ottaa joukkoonsa niin minun kai täytyisi nähdä asia toisin. Tässä arveluni on että Jumala luo kaikenlaista. Onhan selvä asia että se viidestoista yö jona valvoo siksi että on hiljaa epätoivoinen, kun riittävän moni sanoo tuollaisia ei saisi olla olemassakaan, hän ei loukkaa minua vaan Jumalan luomistyötä, ja tämä tulisi muistaa aina, aina! 

Ajattelen nyt muunlaisia erilaisia joita on enemmän ja joille sanotaan varmasti useammin nimittäin homoseksuaaleja. En ihmettele sitä että nuori poika hirttäytyi epätoivossansa, kun kristityt selittivät että hänen pitäisi olla muuta kuin mitä hän on. Vasta sitten Jumala voisi hyväksyä ja rakastaa. Hän oli kuitenkin syntynyt sellaisena, ei valinnut sitä eikä muutenkaan ollut mitään järin himokas. Ei siinä enää huvittanut mikään.

Meillä taitaa olla toisistamme tavaton vastuu.  Jonas Gardell, se kirjailija josta pidän, hän kertoi tästä, ellen muista aivan kelvottoman väärin.

Mutta sen hirttäytyjän mielen maisemia käsitän. Kyllä ihminen saa toisen uskomaan että maailma olisi parempi paikka ilman häntä. Ei ihan heti, mutta noin toistettuna.

[Leena]

Mutta muutama sana häpeästä:  Saattaa olla että joku alkaa hävetä itseään. Useimmat, niin kyllä luulen ja niin sanovat ne joita vaikka koulussa kiusataan, heitä pelottaa mennä toisten joukkoon. Etenkin jos lyövät, se sattuu.  Sanojakin saattaa alkaa vähitellen pelätä. Pelkää sitä että alkaa itkeä, ja toiset intoutuivat kahta pahemmiksi.

Itse olin hämmentynyt ja se oli raskasta. Itse nyt tietysti pelkäsin itseäni ja syntinä tunnustin kohtaukset. Sain ne sitten pitkän kaavan mukaan anteeksi. Ei se minua vahingoittanut, mutta ei se mitään selkiyttänytkään. Se kuitenkin oli lohdullisempaa kuin "tuollaisia ei pitäisi olla olemassa". Täytyy tunnustaa, ikinä ei kiusattu koulussa ei kotona ei seurakunnan nuorissa. Kyllä se alkoi aikuisiällä. Ja körtti on sille herkempi kun viidesläinen, koska viidesläinen ottaa paineita sen toišen sielusta. Körtti ei semmoisia koe.

En paheksu heitä, jotka vähitellen alkavat pelätä laumaa. Jos Jumala paheksuu, niin no, se on sitten vain voi voi. Lauman taipumuksia taantua niin, ettei enää muisteta miksi yhteen kokoonnuttiinkaan, niitä taidan vähän paheksua. Eräs on että keskitytään miettimään miksi kaikki on niin kurjaa, löydetään vastaus, kun tuo on täällä! Se pitää hyvin harvoin paikkaansa. Kaikki missä poiketaan totuudesta on vähän voi voi....   

Jos sanon, että tuntuu turvattomalta ajatus että ainoastaan siinä laumassa saan kuunnella Jumalan ääntä saa minut monesta syystä kysymään, miksi joku pitää siitä niin ehdottomasti kiinni. Joka ajattelee siten hän ajattelee, hänellä on täysi vapaus ajatella niin omasta kohdaltaan.  Mutta se on aika kauhea saarna ja julistus sellaiselle joka pelkää laumoja.
"....................

Sitten oli se mistä minä kirjoitin itse.

Saattaa tulla elämässä eteeni hetki,  jona alan  hävetä Kristusta ja peitellä sitä, kuinka tärkeästä henkilöstä on minulle kyse, ja siinä on kokonaan toisesta asiasta kysymys.

Mieluummin näkisin sanovani, arvaan mitä. Kuuntele tarkkaan nyt:   Kun  te ajoitte minut pois, hän ei ajanut, siksi hän on ainutlaatuinen. Kun sinä sanoit minulle että olen kai v*********n ihminen jota maa päällään kantaa, hän ei sanonut niin. Kun sinä sanoit:  Sä. oot kauheen hyvä ja kiva mut mene jonkin muualle, ja minä tiesin ettei maailmassa semmoista johkinia olekaan, hän sanoi:  ei olekaan mutta täällä on. Minä olen johkin  kaikille joiden käsketään häipyä johkin muualle. Sen takia, ymmärrätkö, hän on niin tärkeä. Hänessä on tämmöiset piirteet joita ihmisessä harvemmin on. Ihmisistä on pohjimmiltaan jännää katsella kun joku ajetaan pois. Oikeastaan semmoinen piristää päivää ja joskus alamme uskoa itsekin niin:   ties vaikka hyödyttäisikin meitä että häipyy. Jos näin ei olisi, me asettuisimme väliin:  Älä kiusaa mun kaveria.

[Riitta-mummi]

Kirjoitan taas itsestäni vaikka kuinka sivistymättömäksi ja huonokäytöksiseksi mainittaisiin. Osaan nimittäin olla välittämättä.

Olen saanut kasvaa rakastavassa, vilkkaassa karjalaisyhteisössä jossa ei paljonkaan naapurien vuoksi hävetty.
Minulla oli ensimmäisenä opettajana kulttuuri-karjalainen joka hyödynsi kykyjä joita hän minusta löysi. Äiti oli siinä hyvänä ' takatuupparina'.

Minua kierrätettiin monenlaisissa kulttuurikilpailuissa. Siksiköhän inhoan kilpailua omalla kohdallani. Häpeäntunnetta en silti tuntenut tästä enkä muustakaan olemisestani tai tekemisistäni ennen kuin aivan aikuisena kun jouduin vieraan, hyvin hitaan heimon pariin.

Nyt jo opin häpeämään itseäni. Kaikki oli väärin miten olin ja elin. Suoraan ei tuomittu, mutta arvosteltiin. Tunsin kaiken sielussani, sillä omaan herkän vaiston aistia ajatuksia.

Myös uskovien piireissä joihin ohjaannuin sain kokea että on olemassa tietyt mallit oikeinuskovalle. Ahdistusta kesti aina Lahden Herättäjäjuhliin saakka. Olin hyvin valmis ottamaan vastaan vapauden.

Olen vihdoin saanut olla niin kuin olen, Jumalan luomus. Tämä on körttiläisyyden salaisuus että ei vaadita vaan suvaitaan. Ihmisrakkauttakaan ei lopulta tarvitse saada, mutta jos saa, se on ystävällisyyttä. Ja se on Jumalasta.

Aikansa tuo häpeäminen minuakin rassasi, mutta ei enää. Häpeä typistää elämää. Katkeruus kaventaa loputkin. Vapaus avartaa näkymät. Rakkaus on k a i k k i .

[öppiäinen]

Jos sanon, että tuntuu turvattomalta ajatus että ainoastaan siinä laumassa saan kuunnella Jumalan ääntä saa minut monesta syystä kysymään, miksi joku pitää siitä niin ehdottomasti kiinni.

.

Mitä tarkoittaa "siinä laumassa"?

Tarkoittaako se, että pitää olla konkreettisesti läsnä vaikka jumalanpalveluksessa?

Vai tarkoittaako se sitä, että meille on pienestä pitäen kerrottu Raamatun tarinoita, useimmille koulussa opetettu uskontoa, olemme kaikkien viestinten kautta kristinuskon käsitysten kyllästämiä, vaikka emme itse kirkkoon kuuluisi saati siellä kävisi, Raamattua lukisi tms.

Ja tuota jälkimmäistä (tai jotain sinne päin) tarkoitin, kun sanoin, että Raamattua lukiessa nenällä on aina ne kirkon asettamat silmälasit. Eli tietää, mitä kirkko tässä pitää tärkeänä ja mitä ei. Ja jälkimmäiseen sisällytän senkin, mitä tutkimus sanoo Raamatun syntyhistoriasta.

Vähän vaikea kommentoida keskustelua, kun en tiedä, mitä itse kukin keskustelija laumassa olemisella tarkoittaa.

[Riitta-mummi]

Viisautta tuo viimeinen lause.  On syytä sanoa selkeästi mitä tarkoittaa.

Minä koen siis yhteyttä kirkossa, etenkin ehtoollisen vietossa. Myös Herättäjäjuhlilla koen samaa, toki maallisemmin.
Raamattua en mene enää opiskelemaan piireihin, enkä kuuntele raamattuluentoja.
Olen lukenut itse kauan, mutta en oppiakseni ulkoa, vaan kuullakseni Paimenen ääntä.

[Leena]

Ajateltaessa Suomen kirkkoa koko itsenäisyyden ajalta,  sen sisäinen yhtenäisyys on jättänyt paljon toivomisen varaa. Näin oli jo ennen valtion itsenäistymistä, siitä saakka, kun luterilainen ortodoksia alkoi rakoilla.   

Sen tähden kysyessään papilta, mitä kirkko opettaa tästä tai tuosta, ei useimpiin kysymyksiin ole vastausta olemassakaan. Tuo kysymys sopii akateemisiin keskusteluihin ja siellä ekumenian alueelle. Voisin ymmärtää jonkin pienen kirkkokunnan sirpaleen tutustumassa suomalaisiin ja siellä:  How does'nt your church teach about... Oh, interesting, really....  Mutta tiedän jo nyt sentään sen verran, ettei tuo arkipuheessa vain onnistu.

Siinä tulisi osata kysyä jotakin. aika kauas jäävää,   jonka oikean vastauksen pappi muistaisi. tunnustuskirjatentistä, luulen. Kun vielä nekään eivät ole sisäisesti aivan. yhtenäiset, kyseenalaistan kyllä,  voidaanko todella puhua "kirkon asettamista silmälaseista". 


Meillä  niitten silmälasien asettaja saapuu jonkin herätysliikkeen vaikutusalueelta.  Käytetty ilmaisu ja uskon harjoittamisen painopiste  saattaa olla niin omaperäinen  ettei sitä toisen herätysliikkeen alueelta saapuva edes käsitä.  Jumput ja Rutut ja Jesset ja montussaolemiset nyt ovat viidesläisyydessäkin nuorisoslangia ja toivoisin että jätettäisiinkin sellaiseksi. Mutten tiedä ymmärtäisikö herännäisseudulla kasvanut automaattisesti mitä merkitsee se että "tehdään uskonratkaisu"  tai.  "annetaan sydän Jeesukselle". Itse suoritin viitoslaisen rippikoulun mutta minä en valitettavasti ymmärrä kumpaakaan. vieläkään.  Samoin en ole aivan satavarmaa siitä että jokin "alatie" tarkoittaisi minulle sitä mitä kai pitäisi.

Olisi suurta jos näille löytyisi arkikieliset ilmaisut.  Bonhoeffer oli ensimmäinen kohtaamani kristitty teologi, joka käytti kristinuskosta puhuessaan  ainoastaan tavallista kieltä. Itselleni tuo  "uskova seuraa, seuraaja uskoo". oli. huikea parannus kaikkeen aikaisempaan hölynpölyyn.  Sanoit itse että uskova seuraa, seuraaja uskoo sehän on pelkkä mantra jota hoetaan.

Niinkin saattaa käydä-- kun tavallinen lause siirretään koskemaan jotakin uskonnollista, se menettää sisältönsä, ja silloin se todella on mantra, mantraahan käytetään tyhjentämään mieltä liian vilkkaasta ajatuksien liikenteestä.

. Jos opettaa koiraa ja sanoo sille "seuraa" niin tuskin se kovin henkevää on, ja jos opastaa eksynyttä ulkomaalaista, on itse menossa samaan suuntaan, ja sano,  please,  just follow me niin tuskin se on muuta kuin tavallista puhetta jolle ei tarvitsekaan löytää sen ylevämielisempää sisältöä.   Kun koetin selittää uusille työntekijöille mistä syystä tällä poliklinikalla on tiivis yhteys paikallisseurakuntaan, sanoin " me on tässä seurattu Riston toimintaa, hän varsinaisesti aloitti sen koska...".  Samoin on aika loogista ajatella, että sopii koettaa seurata, jos vaikka siten oppisi jotakin kristinuskosta.

Tällä kertaa keskustelu taisi koskea pääasiassa sitä, kannattaako Raamattua  lukea lainkaan, koska sen kirjallisuus ei ole sinulle eikä minulle eikä ainoallekaan meistä tarkoitettua. Meidät tarkoitettu kulkemaan laumassa, jolla sitten niinkun on  vain yksi paimen.  Suomalaiset herätysliikkeet jo muodostavat varsin monta laumaa,  jotka nyt lähinnä purevat toisiaan vammoille, enkä pidä siitä.

Se mikä minua kiinnosti alusta saakka, on suhtautuminen siihen, ettei kuuluisi ainoaankaan näistä ryhmistä. Silloin menettää tärkeäksi katsotun "hengen yhteyden" ja "uskon matkatoverit".   Siis Suomen kielellä ne  ihmiset, joiden seurassa voi luontevasti keskustella hengellisistä kysymyksistä. Ehkä itse pystyt samaan kenen seurassa tahansa, mutta minun oletetaan kyllä vain haluavan käännyttää jos yritän aloittaa keskustelua kristinuskosta ilman sitä lähtökohtaa, että olen tavannut ja vielä muutamaankin kertaan vaikka nyt naapurin tai työtoverin jossakin hengellisessä tilaisuudessa. Viimeksi niin tapahtui viisi-  kuusi vuotta sitten, kun satuimme samaan messuun ja kirkkokahveille sellaisen pariskunnan kanssa, joita en ollut kohdannut kolmeenkymmeneen vuoteen.  Näin asiat ovat kuitenkin aina olleet, uskonasioista puhuminen ei ole tuntunut kovinkaan helpolta, Riitta-mummikin toteaa nyt puhuvansa itsestään vaikka sitä huonotapaisena pidetäänkin--- kas kuinka nyt yhtäkkiä, itsestänsähän hän tähän astikin on ilman mitään ongelmaa puhunut eli jälkikasvustansa, istuttamistaan kukkasipuleista, laittamastaan ruoasta, seuraanastasn ohjelmasta, lukemistaan kirjoista jne pitämättä sitä ollenkaan huonona tapana. Ja vaikea tänne on muusta kirjoittaakaan:  " hiivin naapurin terassille ja kurkistin sisälle, vaimo  ompeli siellä satiinimekkoa ja mies purki matkalaukkua.  Kun siinä aikani seisoin niin arvatkaa mitä sitten..."  tuo  kai epäilyttävää olisi.


Itse nyt löysin täältä vihdoin viimein vastauksia. Vaikka olisi mielestään kuinka hukassa ja kauhuissaan, meillä on Paimen, ja hyvä vielä, juuri johdattamassa meitä. Jumalaa nimenomaan kiinnostaa yksittäinen ihminen, muutoin tuota lammasvertausta ei olisi ikinä esitetty. Minä erehdyin olettaessani ettei näin mitättömillä ole väliä. Tai että galaksien sommittelu ja sen sellainen olisi kiintoisampaa. Meitä varten kiintoisimnat uhraukset annettiin. Olen hyvin iloinen ja kiitollinen.

Lisäksi löysin enerituspiispa Huovisen kirjan " Kärsimys ja ilo" katumuspsalmeista. 

Eli joka tahtoo jatkaa tästä hän luonnollisesti jatkaa. Öppiäisen kanssa on jonkin kerran käynyt niin, että ilmeisesti jostakin ymmärtämisen vaikeudesta johtuen olen juurtunut merkilliseen juupasepästelyyn, olen ihan näännyksissä. sen tapaisestakin.

Kiitän ja kumarran. Tämä oli minulle ketju jossa löytyivät vastaukset kysymyksiin jotka kuutisentoista vuotta sitten esitin ensiksi itselleni. Sitten viisaammilleni. Minun on hyvä olla.