Teodikean tutkimista

[Leena]

Ajattelen näin. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Silloin meissä oleva kyky kärsiä on Häneltä. Hän puhalsi oman henkensäkin meihin, sen suuren rakkauden hengen. Jos osaa rakastaa, osaa myös kärsiä.

Tämä kuvaa Jumalaa, Jeesusta ja meitä ihmisiä. Syntiinlankeemus antaa mahdollisuuden myös olla kokematta näin.
Kun Jumala saa tulla ihmiseen, rakkaus antaa silmät sydämeen.

Voi sentään Riitta-mummi! Minä pidän tästä!  

[Leena]

   Hä!

Voisi luulla mutta koko sarja on ihan hyviä kirjoja paitsi että minusta theatres of the body oli lyhytversio theatres of the mindista.

[Leena]

Riitta-mummi tuolla edellä käänsi olevaisuussseikkaa ja toteentui uutta. Puhuu kyvystä kärsiä. Sitä sietää ajatella, minä kirjoitan sen ylös ja näytän Docensille, hän on  taas jostain  kirjahyllynsekoittamistuulellaan ja riitelee luullakseni Bultmannin kanssa.

Myös tuo jossa kärsimyksestä irtisanoudutaan oli ajatus! 

Ajattelen näin. Kärsimys ei jalosta ketään, yleensä se tekee ihmisistä entistä kenkumpia. Siksi pitää sitä vastaan tehdä vastarintaa ja kaikkensa poistamiseksi. Jossakin vaiheessa ollaan tilanteessa jossa on vastarinnasta luopumisen hetki, se koskee vain itseä ja vain itsessään tietää milloin. Aikaisemmin ei pidä. Tästä Eberhard ja Docens vaihtoivat viimeisiä kirjeitä ennen kuin Ebergard pidätettiin myös

  Tääl Docens!

Minä en tapellut Rudolfin kans. Eberhardin kohtasin. Paheksun vääriä syytöksiä...

[Leena]

  Tääl Docens!

Widerstand und Ergebung! Ne maailman kärsimykselle vastarintaa teimme henkemme kaupalla. Omalle myös kunnes tuli hetki luopua. Ergebung vain Jumalan edessä Jumalalle.

Se ei ainoastaan paha ollut. Minua odotetaan.Minä tulen takaisin kyllä.

[PekkaV]

 Voisi luulla mutta koko sarja on ihan hyviä kirjoja paitsi että minusta theatres of the body oli lyhytversio theatres of the mindista.

   Tä!

[Leena]

   Tä!

Sinä olet suloinen, Pekka V!

[Liina]

Tykkään lukea Jerry Cottonia.

Sekin on oikein oivaa lukemista. Minä tykkään lukea (melkein) kaikkea. Tunnustan kirjallisen syntini: yhtään Päätalon ja Volter Kilven teosta en ole saanut luetuksi loppuun, ja muutama nykyaikainen sarjakuvateos on jäänyt lukematta.  Kaipaan edelleen lapsuuteni Teräsmies- ja Terämiehen poika -sarjakuvalehtiä (äiti heitti muutossa hellästi vaalimani kokoelman roskiin, voihan kryptoniitti).

[juhani]

Sekin on oikein oivaa lukemista. Minä tykkään lukea (melkein) kaikkea. Tunnustan kirjallisen syntini: yhtään Päätalon ja Volter Kilven teosta en ole saanut luetuksi loppuun, ja muutama nykyaikainen sarjakuvateos on jäänyt lukematta.  Kaipaan edelleen lapsuuteni Teräsmies- ja Terämiehen poika -sarjakuvalehtiä (äiti heitti muutossa hellästi vaalimani kokoelman roskiin, voihan kryptoniitti).

 

[PekkaV]

   Väinö Riikkilän Salmikämpän pojat, Teodiikkeasta kirjoittaakseeni - hankkinut olen.
Olen urakoinut Alastalon, Päätalon, Proustin ja Joycen kolmen vuoden eläkekonseptini diskurssin agendalla ja sen puitteissa.

[Pena]

Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjat ovat klassikkoja. Asun heidän maisemissaan Karhulassa. Pitäisikö lukea kirjat uudestaan teodikean näkökulmasta?

[PekkaV]

   
   Sinäkin Pena olet siinä iässä, jolloin miehen pitää tehdä, mikä miehen pitää tehdä. Ellet ole jo ohittanut?

[Riitta-mummi]

Meillä on kiljunta vähentynyt, mutta toinen lapsi Mököttää, toinen Luruttaa, a´la  Jalmari Finne.

Arjen teodikeaa 

[Leena]

Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjat ovat klassikkoja. Asun heidän maisemissaan Karhulassa. Pitäisikö lukea kirjat uudestaan teodikean näkökulmasta?

Kaikki voidaan nyt käsitellä teodikeanäkökulmasta, kuten että nukuttaa ja väsyttää ja on vähäisesri kurkkukin kipeähkö, siis hyvin vähän.

[öppiäinen]

   Väinö Riikkilän Salmikämpän pojat

Minulla on Lennart Vapaavuoren Salmikämpän pojat. Siinä ei tosin käsitellä teodikeaa muuta kuin ehkä ihan pikkuisen yhden pojan yksinäisessä pohdistelussa. Kirjoittaja oli kyllä pappi.

[Leena]

Kaikki arvostelevia perusteoksia. Kersat eivät kursaile puhuttelee syvästi.