Laupeus on mielestäni sanoista ihanimpia.
Ja kun sitä saa elämässään kokea se saa kiitolliseksi mielen.
Laupeus lienee myös ymmärtämistä, kokonaan huomatuksi tulemista, sellaisenaan.
Laupeus taitaa olla armon sisar tai serkku.
Jumalan yksi ominaisuus on nimenomaan laupeus.
Kun antoi meille syntiemme sovittajaksi oman Poikansa, Vapahtajan.
Golgatan ristillä Jumalan laupeus on kirkkaimillaan vaikka ehkä silloin jotkut luulivat että se on Jeesuksen alennustila, häväistynä, pilkattuna, murjottuna, syljettynä, ruoskittuna siinä.
Mutta se olikin maailmankaikkeuden suurin ihme, laupeus Jumalalta ihmisille, siinä ristillä olikin kirkkaus vaikka näytti hetken ulkoisesti pimeältä.
Jumalan jumalalliset paradoksit, kuka kaiken ymmärtää saattaisi täällä ajassa ?
Että niin paljon Isä rakastaa syntisiä ihmisiä...että lähettää...
En voi ja osaa kuin ihmetellä tätä ihmettä, tätä laupeuden määrää.