Itse tutustuin herännäisyyteen aluksi lukemalla Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja.
Kiinnostuin körttiläisyydestä tämän tähden ja tulinkin sitten mukaan.
Pikkuhiljaa havaitsin, että vaikka hengellisessä sanomassa oli sitä samaa, mitä oli Paavonkin aikoina, oli myös sanoma joiltain osin muuttunut, ehkäpä jopa päinvastaiseksi kuin menneinä aikoina.
Voihan olla, että osasyy siihen, että kävin körttiläisyydessä on myös Auri Hakomaan ansioista, joka on kirjoittanut varsin körttihenkisen kirjan "Hurskas Sika", joka on ikäänkuin typistetty ja vähän epäkohteliaampi versio kirjasta "KAllis Hunajanpisara".
KErran, kun oli Aurin kanssa herättäjäjuhlilla Ylivieskassa, Auri vain totesi minulle, että kaikesta näkee, että täällä on ihmisiä, jotka ovat ehkä viimeistä kertaa juhlilla, kun hän katseli joitain huonossa kunnossa olevia vanhempia ihmisiä. Sen jälkeen Auri harmitteli sitä, että miksi juhlilla ei julisteta heille evankeliumia (vai olikos se lakia ja evankeliumia) sellaisena, kuin se on.
Siionin virret ovat todella hyvä laulukirja. Oikein yllätyin.
Pirska, jos halua mennä joillekin kansanlähetyspäiville, mutta mieluummin kuuntelisit siionin virsiä, niin ota korvalappustereot mukaan ja aina, kun siellä lauletaan, niin kuuntele laulujen aikana siionin virsiä. Näin saisit vanhoja körttihenkisiä puheita yhdistettynä vanhoihin körttihenkisiin virsiin. Ei ne uude laulut monestikaan pärjää vanhoille siinoninvirsille sisältönsä puolesta.
Toinen vaihtoehto on mennä herättäjäjuhlille ja puheiden aikana kuunnella nauhalta luettuna joidenkin vanhojen polvien körttisaarnaajien puheita ja laulun aikana osallistua juhlakansan kanssa yhteiseen veisuuseen.
Kävin joskus Viisveisaajan kanssa esikoislestadiolaisten tilaisuuksissa. Siellä kuunneltiin vanhoja Lestadiuksen puheita. Todella hyvä idea. Olisi varmaan viisautta kuunnella uudelleen MAlmivaarojenkin puheita.
VAnhoillislestadiolaisten tilaisuuksissakin Viisveisaajan kanssa kävytiin, siellä taidettiin pitää omat puheet.