Olisiko aika kerrata herännäisyyden historiaa?

[Pirska]

En pääse mihinkään siitä, että minua ärsyttävät vuosi vuodelta enemmän monet piirteet nykyherännäisyydessä, Herättäjäjuhlissa ja Hengellisessä Kuukauslehdessä. Liikkeeseen tulee koko ajan lisää piirteitä, jotka ovat todella kaukana siitä, mitä olen tottunut pitämään hyvänä juuri tässä liikkeessä. Huomaan vanhoissa heränneissä piirteitä, että he kyllä huomaavat näitä huonoja muutoksia, mutta eivät halua nähdä niitä. He haluavat kääntää kaiken hyväksi tai hyssyttelevät, että ei siitä kannata välittää. He eivät uskalla myöntää edes itselleen, että liike on pahasti harhateillä.

Monet liikkeeseen syntyneet sanovat, että eivät halua lähteä Herättäjäjuhlille, koska siellä on niin paljon semmoista, mitä eivät voi itse allekirjoittaa.

Maailma muuttuu, mutta Jumala ei muutu.

Ihan rehellisesti sanottuna menisin mielelläni Kansanlähetyspäiville, jos siellä musiikki vaihdettaisiin Siionin virsiin. Nykyiset Kansanlähetyksen puheet ovat paljon körttiläisempiä kuin Herättäjäjuhlien puheet.

Kannattaisiko välillä lukea vaikka Malmivaarojen puheita.

[karjalaisenkyösti]

Itse tutustuin herännäisyyteen aluksi lukemalla Paavo Ruotsalaisen elämänkertoja.
Kiinnostuin körttiläisyydestä tämän tähden ja tulinkin sitten mukaan.
Pikkuhiljaa havaitsin, että vaikka hengellisessä sanomassa oli sitä samaa, mitä oli Paavonkin aikoina, oli myös sanoma joiltain osin muuttunut, ehkäpä jopa päinvastaiseksi kuin menneinä aikoina.

Voihan olla, että osasyy siihen, että kävin körttiläisyydessä on myös Auri Hakomaan ansioista, joka on kirjoittanut varsin körttihenkisen kirjan "Hurskas Sika", joka on ikäänkuin typistetty ja vähän epäkohteliaampi versio kirjasta "KAllis Hunajanpisara".
KErran, kun oli Aurin kanssa herättäjäjuhlilla Ylivieskassa, Auri vain totesi minulle, että kaikesta näkee, että täällä on ihmisiä, jotka ovat ehkä viimeistä kertaa juhlilla, kun hän katseli joitain huonossa kunnossa olevia vanhempia ihmisiä. Sen jälkeen Auri harmitteli sitä, että miksi juhlilla ei julisteta heille evankeliumia (vai olikos se lakia ja evankeliumia) sellaisena, kuin se on.

Siionin virret ovat todella hyvä laulukirja. Oikein yllätyin.

Pirska, jos halua mennä joillekin kansanlähetyspäiville, mutta mieluummin kuuntelisit siionin virsiä, niin ota korvalappustereot mukaan ja aina, kun siellä lauletaan, niin kuuntele laulujen aikana siionin virsiä. Näin saisit vanhoja körttihenkisiä puheita yhdistettynä vanhoihin körttihenkisiin virsiin. Ei ne uude laulut monestikaan pärjää vanhoille siinoninvirsille sisältönsä puolesta.
Toinen vaihtoehto on mennä herättäjäjuhlille ja puheiden aikana kuunnella nauhalta luettuna joidenkin vanhojen polvien körttisaarnaajien puheita ja laulun aikana osallistua juhlakansan kanssa yhteiseen veisuuseen.

Kävin joskus Viisveisaajan kanssa esikoislestadiolaisten tilaisuuksissa. Siellä kuunneltiin vanhoja Lestadiuksen puheita. Todella hyvä idea. Olisi varmaan viisautta kuunnella uudelleen MAlmivaarojenkin puheita.
VAnhoillislestadiolaisten tilaisuuksissakin Viisveisaajan kanssa kävytiin, siellä taidettiin pitää omat puheet.

[Mauno]

Hei!

Moni herännyt on aikanaan tuntenut olevansa hakotiellä ja parannuksen tarpeessa.

Se on hyvä, että herännäisyyttä kansanliikkeenäkin arvioidaan ja pohditaan parannuksen tekemistä. Ympärillä oleva yhteiskunta muuttuu koko ajan. Kuinka paljon herännäisyyden muutoksessa on mukautumista, kuinka paljon uutta ymmärrystä, intoa ja uudenlaista muotoa arastelevan uskon todeksielämiseen.

Minua kiinnostaa piirteet. Mitä ne lisäpiirteet ovat, jotka Pirska kokee kaukaiseksi?

miettii Mauno

[Pirska]

Hei!

Moni herännyt on aikanaan tuntenut olevansa hakotiellä ja parannuksen tarpeessa.

Se on hyvä, että herännäisyyttä kansanliikkeenäkin arvioidaan ja pohditaan parannuksen tekemistä. Ympärillä oleva yhteiskunta muuttuu koko ajan. Kuinka paljon herännäisyyden muutoksessa on mukautumista, kuinka paljon uutta ymmärrystä, intoa ja uudenlaista muotoa arastelevan uskon todeksielämiseen.

Minua kiinnostaa piirteet. Mitä ne lisäpiirteet ovat, jotka Pirska kokee kaukaiseksi?

miettii Mauno

Kun liikettä arvostelee, niin silloinhan tietysti on hyvä ottaa esiin ase: olla itse parannuksen tarpeessa. Voisiko sitä asetta käyttää joskus heihinkin, jotka muokkaavat liikettä väärään suuntaan.

Kaukaiselta tuntuu kaikenlainen Raamatun sanoman murentaminen, monen ennen synniksi sanotun hyväksyminen. Ihmettelen, ellet sinäkin ole sitä huomannut. Herättäjäyhdistyksen palveluksessa olevat oikeamielisetkään eivät uskalla kritisoida liikkeen nykytilaa, koska "jonka leipää syöt sen lauluja laulat". Pidetään kyllä itse hyviä puheita, mutta ei uskalleta kritisoida mitään, jotta ei tule potkut. Jotain samaa kuin entisessä Neuvostoliitossa.

Tälläkin foorumilla huomaa, kuinka säännöissä puhutaan herännäishenkisestä keskustelusta, mutta jos näitä nykypiirteitä uskaltaa arvostella, niin hyvin nopeasti siitä ylläpito ärähtää. Toisaalta taas viisveisaajat saavat suoltaa melkein mitä tahansa, eikä ylläpito puutu eikä sekaannu. Herännäisyyshenkisyys siis tarkoittaa monen ennen liikkeessä tärkeänä pidetyn lyttäämistä.

[Pena]

Kaukaiselta tuntuu kaikenlainen Raamatun sanoman murentaminen, monen ennen synniksi sanotun hyväksyminen.

Kaikki ei ole Raamatun sanoman murentamista, mikä siltä näyttää. Kaikki ennen synniksi sanottu ei ole syntiä. Toisaalta kaikki ennen hyväksytty ja kristillisenä pidetty ei sellaista olekaan. Joskus huomataan korjata sellaista, mikä on Raamatun sanomasta päässyt murenemaan ja silloin voi joutua käsitystä synnistäkin muuttamaan.

[Pirska]

Kaikki ei ole Raamatun sanoman murentamista, mikä siltä näyttää. Kaikki ennen synniksi sanottu ei ole syntiä. Toisaalta kaikki ennen hyväksytty ja kristillisenä pidetty ei sellaista olekaan. Joskus huomataan korjata sellaista, mikä on Raamatun sanomasta päässyt murenemaan ja silloin voi joutua käsitystä synnistäkin muuttamaan.

Ei kaikki, mutta moni asia on.

[PekkaV]

   (Ehkä se oli kirjailija Veijo Meri, joka lausui ajatuksen, että ahdistavana aikana käännämme katseemme historiaan.)
Ammennamme kunniakkaasta menneisyydestä voimaa ja selitystä nykyiseen ahdinkoon.

[Mansipaani]

Täytyy sanoa että en ole mistään saanut sellaista lohtua ja viisautta hengellisissä asioissa kuin vanhoista kirjoituksista. En voi väittää että ihmiset tai aika olisi siihen aikaan olleet parempia tai erehtymättömiä, onhan esim. harhaoppeja ollut kautta aikain. Uskon että siihen on vaikuttaneet ne suuret herätykset joita silloin oli. Sama ihmeellinen viisaus ja lohdutuksen henki on sen ajan musiikissa. Onneksi niitä vielä on olemassa ravinnoksi herääville.

[1944]

Kyllähän se tekisi hyvää itse kullekin lukea vanhemmat herännäiskirjat. Herännäisyyden historia, Erämaan profeetta, Armoistuimen eteen, mitä niitä nyt onkaan. Seuraliike on muuttunut, mutta niin on maailmakin. Ei voida lähteä siitä, että oma mallini on oikea. Aina voi väistellä, olla hiljaa, jopa vetäytyä pois joksikin aikaa. Osani on ollut hyvä tässä joukossa.

[onesimus]

Täytyy sanoa että en ole mistään saanut sellaista lohtua ja viisautta hengellisissä asioissa kuin vanhoista kirjoituksista. En voi väittää että ihmiset tai aika olisi siihen aikaan olleet parempia tai erehtymättömiä, onhan esim. harhaoppeja ollut kautta aikain. Uskon että siihen on vaikuttaneet ne suuret herätykset joita silloin oli. Sama ihmeellinen viisaus ja lohdutuksen henki on sen ajan musiikissa. Onneksi niitä vielä on olemassa ravinnoksi herääville.

Puuttuminen nykyiseen hengelliseksi sanottuun musiikkiin on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Mutta silti pitäisi julkisestikin pohtia sitä, mitä on hengellinen musiikki. Ihmettelen tavattomasti sitä, että hengellisessä musiikissa tapahtui radikaali muutos 90-luvulla. Toki muutoksesta oli merkkejä aikaisemminkin.

Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti. Oma käsitykseni asiasta on se, että musiikki on hengellistä, jos uskosta osaton tunnistaa sen hengelliseksi ja se herättää hänessä kaipuuta puhtauteen ja hän kokee siinä pyhyyden.

[mt]

Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti.

Joskus ennenkin lienen kertonut suomea osaamattomasta ranskalaisesta, joka oli siioninvirsiseuroissa ja ihmetteli, miksi lauletaan maallisia lauluja. Sikäläiset protestantit 1500-luvulla tarvitsivat melodioita virsiinsä ja ottivat niitä kansanlauluista. Sieltä näitä virsimelodioita lienee kulkeutunut tänne meillekin suomalaisiksi kansanomaiseksi virsisävelmäksi. Meillä sellainen tunnistetaan virreksi, Ranskassa maalliseksi kansanlauluksi.

Musiikki on vahvasti kulttuurinen kysymys. Kuinkahan moni vanha herännyt olisi tunnistanut pelkän äänimateriaalin perusteella saman ajan afrikkalaisten tai aasialaisten kristittyjen musiikin hengelliseksi. Ja sama toisin päin... Voin myös kuvitella tilanteen, jossa "maallinen" musiikki tulkitaan "hengelliseksi" joidenkin musiikillisten tai esitystilanteeseen liittyvien seikkojen vuoksi.

Mt

[Mansipaani]

Nyt ei enää hengellistä musiikkia juurikaan erota ei-hengellisestä, jos sanoja ei kuule. Aiemmin erotti. Oma käsitykseni asiasta on se, että musiikki on hengellistä, jos uskosta osaton tunnistaa sen hengelliseksi ja se herättää hänessä kaipuuta puhtauteen ja hän kokee siinä pyhyyden.

Olen myös sitä mieltä että pyhää musiikkia on, kaikki musiikki ei mielestäni ole samalla viivalla. Sanat ovat tärkeät, mutta kyllä sävelellä, sovituksella ja esitystavallakin on merkitystä. Itse en yhtään pidä jazz-tyylillä esitetystä hengellisestä musiikista, se vaan "ei istu"- ja tekee esityksestä jotenkin ristiriitaisen.

[onesimus]

Olen myös sitä mieltä että pyhää musiikkia on, kaikki musiikki ei mielestäni ole samalla viivalla. Sanat ovat tärkeät, mutta kyllä sävelellä, sovituksella ja esitystavallakin on merkitystä. Itse en yhtään pidä jazz-tyylillä esitetystä hengellisestä musiikista, se vaan "ei istu"- ja tekee esityksestä jotenkin ristiriitaisen.

90-luvulla joihinkin seurakuntiin tuli opetus, että musiikki on neutraali juttu. Se merkitsi sitä, että mikä tyyli tahansa seurakuntamusiikiksi valittu sai aika laajan hyväksynnän. Siksi nykyisin ei lainkaan ole poikkeuksellista, että radion kristillisissä ohjelmissa käy sillä tavalla, että hyvän puheen jälkeen tulee musiikkiesitys, joka ei alkuunkaan sovi puheeseen ja ikäänkuin "vesittää" sanotun.

Itselläni on 40 vuoden kokemus seurakuntamusiikista ja siitä, millainen muutos jo sinä aikana tapahtui. Ns. maallinenkin musiikki oli aikoinaan kaunista ja siitä tuli usein varsin käyttökelpoista myös hengellisessä käytössä.

Eräs ystäväni vieraili afrikkalaisessa seurakunnassa ja kertoi, että musiikki oli rytmikästä ja reipasta, silti siinä oli aistittavissa pyhyys, jota meikäläisestä "mekkaloinnista" ei löydä hakemallakaan.

[onesimus]

Itselläni on 40 vuoden kokemus seurakuntamusiikista ja siitä, millainen muutos jo sinä aikana tapahtui. Ns. maallinenkin musiikki oli aikoinaan kaunista ja siitä tuli usein varsin käyttökelpoista myös hengellisessä käytössä.

Lisään tähän vielä sen, tuon 40 vuoden aikana minulla oli onni olla useammalla paikkakunnalla kuoroissa, joille ammatti-ihmiset antoivat laulun opetusta. Heiltä sai hyviä ohjeita laulamisen tekniikkaan, sanojen lausumiseen jne, ja siten saatiin aikaan kaunista musiikkia. Kun nykymusiikkia kuuntelee, niin miltei kaikki ne virheet, joita silloin opetettiin välttämään, ovat nyt suurta muotia.

[öppiäinen]

Kai tätä voisi testata: kerätään linkkejä oudommilla kielillä esitetystä tai sanattomasta niin hengellisestä kuin muusta musiikista, ja äänestetään mistä niistä aistii pyhyyden ja mistä ei. Mutta ehkä se olisi oman ketjunsa aihe. (Tänne voisi paremmin sopia vaikka keskustelu punaisten vaatteiden käytöstä.)