Päivän teksti vol 9

[Pirska]

Perjantai, 9.9.2011

Sana tänään:

Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.

Ps. 51:12
                       

PS: Kiitokset kaikista kannustuksista ja kukkasista!

[Pena]

Tuosta tulee jostakin syystä mieleen 1959 kuollut isäni. Olikohan se hänen lempijakeitaan? Miten minä, silloin kahdeksan vanha, sen tietäisin?

[Pirska]

Tuosta tulee jostakin syystä mieleen 1959 kuollut isäni. Olikohan se hänen lempijakeitaan? Miten minä, silloin kahdeksan vanha, sen tietäisin?

Aivan ensiksi minullakin tuli  tuosta mieleen juuri oma isäni. Sitten laitoin toiseen ketjuun, että onko tuo luettu jumalanpalveluksessa. Kieltämättä isä oli kirkossa aina kun minäkin, joten eivätpä ne kovin kauas heitä toisistaan.

[Pirska]

Lauantai, 10.9.2011

Sana tänään:

Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden -
ilmoita siis minulle viisautesi!

Ps. 51:7-8
                

[malla]

   


Päivän sana

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matt. 11:27–29

lupaus-kantaaTulkaa kaikki, aivan kaikki. Kaikenlaisten vaivojen kiusaamat, kaikenlaisten kysymysten kanssa kipuilevat, kaikkien halveksimat. Tulkaa heikot, sairaat, hengessä köyhät. Tulkaa uskontoon pettyneet, ihmisten jättämät, yksinäisyyttään itkevät. Tulkaa kaikki ja löytäkää Jumalalta lepo ja syliinsä sulkeva armo. Jeesus on lempeä sydämeltään ja nöyrä mieleltään. Yksikään häntä lähestyvä ei tule lyödyksi tai hylätyksi. Yhtäkään ei lähetetä tyhjänä pois. Yhdellekään kaipaavalle ei sanota: en voi tai tahdo sinua auttaa. Hänen luotaan jokainen löytää elämän ja syntiensä sovittajan. Jeesuksen ies on hyvä kantaa ja kuorma sopivan kevyt. Hän on sen meille varta vasten mitannut. Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lupaus kantaa.
© Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy

[Pirska]

    13. sunnuntai helluntaista

Jeesus, parantajamme

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

1. lukukappale

Sananl. 18: 4-8, 21

Syvä kuin meri on harkittu puhe,
virraksi paisuu viisauden lähde.
Ei ole oikein pitää syyllisen puolta
ja sortaa syytöntä oikeudessa.
Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu,
hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
Oma suu on tyhmän tuho,
omat sanat punovat hänelle ansan.
Makealta maistuvat panettelijan puheet,
ne painuvat syvälle sisimpään.
Kielen varassa on elämä ja kuolema -
niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.

2. lukukappale

Jaak. 3: 2-12

Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa. Jos panemme suitset hevosen suuhun, me saamme sen tottelemaan itseämme ja voimme ohjata koko hevosta. Entä laivat: vaikka ne ovat isoja ja rajut tuulet heittelevät niitä, pienen pieni peräsin ohjaa laivan minne peränpitäjä haluaa. Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän! Ja kielikin on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma. Se saastuttaa koko ruumiin ja sytyttää tuleen elämän pyörän, itse liekehtien helvetin tulta.
    Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, nelijalkaiset, linnut, matelijat ja meren eläimet, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.

Evankeliumi

Matt. 12: 33-37

Jeesus sanoi:
    »Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.»
                

[Pirska]

Maanantai, 12.9.2011

Sana tänään:

Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot,
kuka voi häntä kyllin ylistää?

Ps. 106:2
         

[Pirska]

Tiistai, 13.9.2011

Sana tänään:

Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista,
hän antaa sokeille näön
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.

Ps. 146:7-8
         

[malla]

Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.

Ef. 4:28 (KR33/38)

[Pirska]

Keskiviikko, 14.9.2011

Sana tänään:

Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.

Jaak. 3:2
                     

[PekkaV]

Piti lukea sunnuntaina jumiksessa Jaakobin kirjeestä, menin pulpettiin: kas! missä Evankeliumikirja!? Toimittava pappi haki kirjan sakastista. Aloitin: "Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin..."

[Riitta-mummi]

Sama tapahtui minulle n. puoli vuotta sitten.  Teksin alkua en muista.

[seppos]

En lue tekstiä suoraan evankeliumikirjasta vaan otan sen netistä ja suurennan sen. Se on paljon helpompi lukea, kun näkee kunnolla mitä lukee. Samoin silloin on selkeämpi ääni kun on kurkku suorana. Meillä oli aikoinaan pieni timpuri ja hän teki lukupulpetin omien mittojensa mukaan aivan liian matalaksi.

[Leena]

Piti lukea sunnuntaina jumiksessa Jaakobin kirjeestä, menin pulpettiin: kas! missä Evankeliumikirja!? Toimittava pappi haki kirjan sakastista. Aloitin: "Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin..."

Voi eieiei... minä olisin kerta kaikkiaan revenny tuolla kohdin nauramaan.  Minä tiedän sen.  Minä en toisinaan mahda mitään naurunhalulleni.  Kirkonpenkissä olisin tyrskiny  tosissani mutta omaan hihaani.  Vähän kuin täällä om mainittu, kun toisinaan teksti päätty johonkin julmaan uhkaukseen ja noin, ja sitten lauletaan Halleluja.  Kun en tapaan oikein tottunu muualla, se jää yhä tekemättä. 

[Pena]

Kerran kirjoitin epistolatekstin paperille jakaen sen eri riveille lauseittain. Niin on mielestäni helpompi saada ajatus selkeästi esille. Paperin taitoin neljään osaan taskuuni, josta otin sen lukupulpetin takana esiin. Vaimoni moitti, että en toiminut tarpeeksi arvokkaasti. Minusta kirje saa näyttääkin kirjeeltä.