Myös lääkärillä on usein perhe, työ on hektistä, mutta menisittekö sellaiselle jonka osaaminen on peräisin siltä ajalta jona hän kävi klinikkakurssinsa, siis usein parikymmentä vuotta sitten? Se, mitä papilta odotetaan on toista kuin arvostelu vailla mieltä. Messun tulisi olla ensisijalla, se on seurakunnan yhteen kokoontuminen, siten tulisi voida odottaa muuta, kuin lestadiolasiselta lessuviuisauksia, femmalaisilta tuomiopäiväjulistusta... Ymmärrän hyvin, miten pappi saattaa köyhdyttää itsensä, kun puristetaan kuin sitruunaa koko ajan. Siitä syystä on älykkäitä kirkkoherroja, jotka jakavat alaisilleen tehtävät näiden kykyjen ja harrastuneisuuden mukaan, on diakoniatyön pappia, lapsityön pappia ja niin edelleen.
En ymmärrä kuinka Herättäjäyhdistyksen papit saarnaavat minusta niin maan mainiosti. Onko vika korvassani, vai ovatko he todella valmistaneet puheensa huolellisesti, vai mistä on kysymys? He tarttuvat rohkeasti hyvin usein siihen mistä kirkossa kärhämöidään, ja mielestäni asettavat asiat siten kontekstiinsa, että niihin ei takerru itsekään. Kuka selittäisi tuon??
Siksi toiseksi: Papilla on oikeus burnout-lomiin, sairauslomiin ja eläkkeeseenkin, jos hän tulee omaan työhönsä työkyvyttömäksi. Paljon riippuu esimiehestäkin. Muuan seurakunnassa kuulin kolmesta naispuolisesta papista, joista kakjsi sai hermoromahduksen ja kolmas lähti ajoissa pois; kirkkoherra kun ei pitänyt naispapeiusta. Yksi jäi eläkkeelle, toinen pitkän sairasloman jälkeen muualle.
Tunnen muutamia, jotka kerta kaikkiaan yrittivät yli voimiensa (siis en tarkoita nyt somaattisesti sairastuneita) . Paljon sielunhoitotyötä voi delegoida diakoniatyöntekijöille, useilla on psykoterapiakoulutuskin. Mutta nämä ovat löytäneet paikkansa ensimerkiksi tutkimustyöstä tai toiminnasta omassa yhdistyksessään.
