Samoin tietenkin sellainen detalji että luterilainen pappi ei ole esimerkiksi ortodoksien opetuksen mukaan pappi lainkaan ja on suuret määritelmät siitä kuka sitä saa jakaa.. Ja sitten tulee koko konsekraatio-oppisotku.
Augustinuksen mielestä ehtoollinen on ihan yhtä pätevä, jakoi sen sitten vaikka itse saatana.
Ehtoollinen tulee hänen mukaansa Jumalalta, ei jakajalta. Sinällään erikoista, sillä ilmeisesti Augustinusta arvostetaan myös idässä. Ilmeisesti tämä kohta ei kuulu hänen valovoimaisimpiin ajatuksiin idän kirkon oppineiden mielestä?
Ja mitä siihen paikkaan tulee... Tuskin se kirkko siitä ateriasta sen pyhempää tekee. Tai se, syödäänkö sitä leipää sen verran, että nälkä siirtyy, vai yhden öylätin verran. Ainakin näin nuorelle maallikolle ehtoollisen asetussanat näyttäisivät antavan mahdollisuuden aika vapaamuotoiseenkin ateriaan ehtoollisena. Leipä ja viini, yhdessä, siunaten ja kiittäen, Kristuksen muistoksi?
Mutta tästähän ollaan tapeltu kirkkojen välillä enemmän kuin riittävästi. Miksi taas tarraudutaan eroaviin kohtiin ehtoolliskäsityksissä, eikä samankaltaisuuksiin? Luulisi sen olevan hedelmällisempää tavoitteen kannalta.
Pikkunäppärä oman kannan oikeaksi osoittaminen ei lisää yhteisymmärrystä.