Anteeksi, Seppo, kun tämä menee off-topiciksi!
lähimmäisenrakkaus on vedetty niiden raamatunkohtien yli, joissa luetellaan paimenuuden vaatimukset.
"Seurakunnan kaitsijan tulee olla ... yhden vaimon mies ..." (Tim 3:2). Tämä kohta tarkoittaa sitä, että pastorilla ei saa olla enempää kuin yhtä puolisoa.
Uusi testamentti edellyttää seurakuntia järjestämään sananjulistamisen sekä yhteiset kokoukset ja niihin sisältyvän ehtoollisen vieton jollain tavalla. Esikuvia näiden järjestämiseksi löytyy monenlaisiakin erilaisia. Yhteistä näille on ihmisten toimiminen Jeesuksen (ehtoollisen asettaminen, synninpäästön julistaminen) tai Pyhän Hengen (kastaminen, profetoiminen jne.) "sijaisina". Ihmiset siis tekevät käytännössä sen, minkä Jeesus ja/tai P. Henki antaa tehtäväksi joko raamatullisen esikuvan tai suoran vaikuttamisen kautta. Ihminen ei siis tee omaa hommaansa vaan Jumalan, ja sen takia tätä seurakunnan velvoitteiden hoitamista on alettu kutsua
kirkon viran hoitamiseksi.
Seurakunta ei siis UT:n käskyjen ja esikuvien takia voi valita, järjestääkö sen kirkon viran hoitamisen jollain tavalla vai ei. Se voi kuitenkin valita, mitenkä se sen järjestää. Luterilaisten kirkkojen tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa todetaan asiasta hyvin lyhyesti seuraavaa: "Jotta saisimme tämän [vanhurskauttavan] uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka." (§ V) "Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntamme opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista." (§ XIV) Muut asiat missä Augsburgin tunnustus viittaa pappeihin ja piispoihin ovat senaikaisen katolisen kirkon näkemyksiä ja käytäntöjä vastustavia asioita. Niistä puhuminen ei edellytä, että seurakunnissa pitäisi olla jonkun ihmisen persoonaan sidottu virkapappeus.
Seurakunnan ei siis ole välttämätöntä vihkiä tiettyjä henkilöitä mihinkään virkaan, jotta sanaa voitaisiin julistaa ja sakramentit toimittaa. Kasteen perusteella jokainen kristitty on yhtä kelpaava näihin toimiin,
jos kyseisen seurakunnan järjestys suo siihen mahdollisuuden.
En pyri sanomaan, että meikäläinen persoonallinen pappeus ja piispuus olisivat UT:n vastaisia, eivät suinkaan! Niille on selvä esikuva UT:ssa, mutta ei sellaista opetusta, joka olisi käsitettävä seurakuntia velvoittavaksi. Jeesus ei käskenyt vihkimään pappeja. Paavali puhuu löyhästi seurakunnan johtohenkilöistä. Pastoraalikirjeiden kirjoittaja vetoaa jo olemassaolevaan tietyn seurakunnan järjestykseen, eikä käske muodostaa kolmisäikeistä virkaa.
Toistan, että en näe UT:n valossa mitenkään vääränä piispojen, pappien ja diakonien persoonaan sidottua virkaa, mutta muistutan, että ensimmäisten kristillisten yhteisöjen käytännöt vaihtelivat suurestikin. Lisäksi uskonpuhdistuksen aikana ja jälkeen syntyi monia yhteisöjä, joissa ei ollut pappeutta. Piispuus säilyi luterilaisuudessa pitkälti sattumalta, ja diakonin virka katosi tyystin, tullen uudestaan täysin erilaisena vasta käytännön tarpeen myötä.
Siis: kirkossa on lupa järjestää sanan ja sakramenttien hoito niinkuin parhaaksi katsotaan. Se on
järjestyksen eikä
opin asia. Siksi 1. Tim. 3:2:een vetoaminen siinä kysymyksessä, mitä sukupuolta
luterilaisen kirkon pastorin pitää olla, ei hyödytä.
Ainoa tutkimisen arvoinen raamattuargumentti naispappeuskysymyksessä onkin UT:n antama esikuva. Joidenkin tulkintojen mukaan sieltä löytyy myös naispuolisia profetoijia tai seurakunnan vanhimmiston jäseniä, mutta tämä on epävarmaa.
...miesten olevan tässä virassa yhteiskunnallisista syistä.
Antiikin tilanteessa naisjohtajat olisivat tosiaan olleet jonkinlainen ongelma, ja se voi selittää epäämättömien todisteiden puuttumisen naisista kaitsijoina.
Olen toivottoman harhaoppinen niiden naispappeuden vastustajien näkökulmasta, joille tämä asia on opin kysymys. Olen myös harhaoppinen niiden "korkeakirkollisten" mielestä, joille virka on apostolien "virkaan" perustuva jumalallinen säätämys. Mutta itse en pysty näkemään tätä muutoin kuin kirkkojärjestyksen kannalta, ja minulle käy mikä hyvänsä toimiva järjestys, jonka käytännölliset seuraukset eivät ole Raamatun vastaisia.
Mutta tästä johtuu, etten myöskään voisi vaatia ketään mukautumaan ihmisten säätämään järjestykseen. Enhän itsekään mukaudu esim. nykyisen kirkkovirsikirjan tai Haavion Siionin käyttämiseen. Se voi tehdä minusta ongelmallisen monen ihmisen kannalta, muttei harhaoppista!