Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: myyrä - 21.07.12 - klo:16:16
-
...Kirkkomatkat olivat hyvin pitkiä. Jonkereen kylältä ja Savijärven perukoilta oli lähdettävä jo pari kolme päivää aiemmin. Oli soita pitkospuineen ja kapulasiltoineen ja järvien ylityksineen. Talven umpikelit olivat esteitä. Tutuissa taloissa matkan varrella yövyttiin. Ilman eväitä ei voinut matkaan lähteä...
(Tuomas Kortelainen: Ukko-Paavon jäljillä Pielisen Karjalassa s.68)
-
...Jos monilla pitäjän syrjäkulmilta saapuneilla kirkkovierailla olivat matkat pitkiä, niin oli myös papistolla ja lukkarilla. Kyanderista on kerrottu, että kastettava voi omilla jaloillaan saapua hänen luokseen. Kerran eräs poika oli virkkanut rovastille tämän ryhtyessä valelemaan vettä pojan päähän: "Mitä sinä siinä vehkeilet"?...
(Tuomas Kortelainen: Ukko-Paavon jäljillä Pielisen Karjalassa s.70)
-
Tänään menemme kotikirkkoon. Messu on nyt ajallaan, klo. 10. Pappien kesälomien ja srk. säästöjen takia meillä on kokeiltu muutaman kerran klo. 16 messua. Tutulta naiselta kysyn viimekerran osallistujien määrää. Neljätoista heitä oli ollut. Tavallisesti kesäaikana on 40-70 kuulijaa. Talvella enemmänkin.
Ehdimme hyvin klo.10:ksi vaikka on taas tämä ulkoilitettava koira. Kirkkoon on matkaa 2 km ja se menee autolla parissa minuutissa.
Hyvää Leenan päivää kaikille ! :052:
-
Iltakuuelta lähimpään :109:
-
Oltiin. Kuulijoita ja ehtoollisella kävijöitä oli taas n. 60. Tämä osoittaa perinteisen aamukirkon suosion meillä. Itsekin olen käynyt vain yhden ainoan kerran Tuomasmessussa. Minulle se ei sovi ajan, eikä muunkaan takia. Monille se taas on se paras. Alkaa täällä klo. 18.
Jos asuisin aivan keskustassa kävisin todennäköisesti keskiviikkoisin ruokatuntikirkossa Ristinkirkossa. Se alkaa muistaakseni 11.15 ja on lyhyehkö. Kerran olen vain siinäkin ollut mukana. Kesken torireissun.
-
Kuuntelimme autossa. Saarna oli lyhyt ja sitä pikkuisen jatkettiin Nikealaisella uskontunnustuksella.
-
Tänään klo 15 alkaa tv2:lla...hiljaiseksi vetää ja kyyneleet silmiin.
-
En ollut tällä kertaa pyhän Mikaelin kirkossamma, mutta menin Laesaaren kappelin messuun, jonka jälkeen oli hyvä opetusvartti Schmalkaldenin kappaleiden kohdasta alttarin sakramentti.
-
Tietokilpailukysymys: Kävin Savossa Helsingin Tuomiokirkon tyylisessä kirkossa. Eli missä?
Kaunis ja valoisa kirkko on.
-
Kerimäen kirkko ?
-
Ei ole.
-
Omassa kirkossa oli taas konfirmaatiomessu, joten kävimme naapuriseurakunnan kirkossa. Siellä oli väkeä niin vähän, että me olimme neljäsosa koko kirkkokansasta. Messut olivat eri sävelmäsarjasta kuin meillä. En alkanut solfaamaan niitä vaan ajattelin, että ollaanpa sitten hiljaa. Jännää, että vaikka sanat ovat samat, niin eri sävelen kohdalla alkaa tuntua, että onko tämä esilaulajan vai seurakunnan osuus.
Pappi oli pitkäpiimäinen, saarnasi "Raamatun kannesta kanteen" ja kanttori oli äkkinäinen (nuori, varmaankin vielä opiskelija) ja soitti kiitosvirren kaikki pellit auki niin, että kenenkään veisuusta ei taatusti kuulunut mitään. Silti se oli parempi kokemus kuin että olisi jäänyt kotiin kuuntelemaan radiosta.
-
Kerimäen kirkko ?
Käymäni kirkko on muistaakseni ulkovärin suhteen kaveri Kerimäen kirkon kanssa, mutta Kerimäki lie puusta, käymäni kivestä tehty :icon_eek:
-
Tänään en käynyt.
-
Tietokilpailukysymys: Kävin Savossa Helsingin Tuomiokirkon tyylisessä kirkossa. Eli missä?
Kaunis ja valoisa kirkko on.
Vaikea kysymys, mutta veikkauksia: Outokumpu, Pieksämäki, Varkaus
-
Entä Hämeenlinna?
-
Jeps, heti uusi veikkaus: Valamon luostari
olettaen että Heinävesi on Savoa eikä Pohjois-Karjalaa (muisti vähän takkuaa tässä kohdin)
..............niin......eikä värikään taida muistuttaa Kerimäen kirkkoa... :icon_sad:
-
No mutta Seppos!!! Onko Hämeenlinna Savossa? Tarkkuutta kysymysten lukemiseen :018:
-
Entä Leppävirran kirkko?. Sisältä melkoisesti Hgin tuomiokirkon näköinen, mutta ulkopuolelta ei niinkään sillä suurta keskuskupolia ei ole.
-
Minulla tulee ihan lonkalta mieleen vain Rantasalmen kirkko. Lieneekö siinä mitään yhteistä Helsingin tuomiokirkon kanssa, mutta komea kirkko se on.
-
Uusi arvaus eli Joroinen
-
Joroisissakin on näköjään puukirkko. Sadettan kirkko on siis kivikirkko, mutta ei harmaakivi. Olen googlannut Savon ja myös Pohjois-Karjalan kirkkoja. Kaikista ei ole kuvia. Mutta tämä on kivaa.
-
Kävin nyt läpi Suomen kivikirkot. Muu maa kuin Savo on rajattu pois. Punatiilikirkot, harmaakivikirkot samoin. Jäljelle jäi Valamon luostarin talvikirkko. Jokohan osui?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valamon_luostarin_talvikirkko_%28Hein%C3%A4vesi%29
-
No Leppävirran kirkko :eusa_angel:
-
Engelin suunnittelemaa Leppävirran kirkkoa minäkin veikkaan.
-
Jatkan arvauksiani, homma vaikeutuu aikatavalla jos puhutaan siitä että vain sisältäpäin muistuttaa
Hgin tuomiokirkkoa. Lisäveikkaukseni (toki entiset ovat voimassa, nimittäin mielestäni Valamo on kyllä
vahvoilla, muistelen että Kerimäen kirkko on viimeksi maalattu vaaleaksi)
No nyt vihdoin lisäveikkaukseni: Sulkava ja Kangasniemi.
Kohta Savo kahlattu läpi.
-
Leppävirran kirkko on vastaus. Luulin Kerimäkeä keltaiseksi, kävin siellä muinoin. Ja Leppävirran kirkon toinen suunnittelija on Engel. Nimenomaan sisältä Hgin Tuomiokirkon kaltainen on kysymäni.
-
Kirjoitin puppua edellä osin. Nimittäin Leppävirran kirkon suunittelija on Engel, joka on toinen muistaakseni Oulun Tuomiokirkon suunnittelijoista.
Kirkot ovat kiinnostavia, käyn niissä reissuillani, kun kohdalle osuvat.
-
Herättäjäjuhlilta palatessa poikkesimme Orisbergin kappelissa ja sekin muistutti Helsingin tuomiokirkkoa ja oli Engelin suunnittelema mutta oli puusta tehty ja keltainen ulkoa päin. Samanlainen kattoikkunatornikin oli. Omituista oli saarnatuolin sijainti alttarin yläpuolella.
-
Kirkot ovat kiinnostavia. Minä myös käyn aina kun avoimelle kirkolle osun.
Eriskummallisimpia kirkkoja joita olen nähnyt ovat: Rörosin kirkko Norjassa, Askaisten kirkko, hiukan pelottavan oloinen , Hiittisten kirkko, pienikokoisille ihmisille ja Temppeliaukion kirkko Töölössä, sen arkkitehtooninen ratkaisu on maailmankuulu.
Lapin reissuilla on niitä hirsikirkkoja, Sodankylän tai Ivalon liepeillä on sellainen hyvin vaatimaton. Petäjäveden kirkko henkii menneiden aikojen kirkonrakentajien työtä ja taitoja.
Rovaniemen Pahtajan kelokappeli tuoksui voimakkaasti tervalle.
-
Kirkot ovat kiinnostavia. Minä myös käyn aina kun avoimelle kirkolle osun.
Oletko osunut Päiväkummun Riihikirkkoon? Se on Lähetysseuran kurssikeskuksessa Längelmäellä.
-
Längelmäen kirkko on valokuvattu ulkopuolelta. Bassokin oli mukana, mutta Riihikirkkoa en tiedä. Liittyykö se Pekka Simojoen sävellyksiin ?
Kävin googlen kautta Riihikirkossa. Niitä on useitakin maassamme. Tässä Päiväkummun kirkon interiööri:
http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.mission.fi/%40Bin/110292/Riihikirkko.jpg&imgrefurl=http://www.mission.fi/ajankohtaista/uutiset/?x7382%3D110289&h=913&w=1417&sz=1044&tbnid=1_SzFw8LeakTQM:&tbnh=86&tbnw=133&zoom=1&usg=__DIOFj4XcxOxIkNtfjdzFB_17dGU=&docid=f1Q4S14Q34THiM&hl=fi&sa=X&ei=WTMOUL2sFI2N4gTI8IGQDg&ved=0CFkQ9QEwBw&dur=543
-
Liittyykö se Pekka Simojoen sävellyksiin ?
Liittyypä hyvinkin. Pekka Simojoen Riihikirkkohymni: Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon ristiinnaulitun on syntynyt Päiväkummussa, jonka toiminnanjohtajanakin Pekka Simojoki oli.
-
Pari-kolme kertaa olen käynyt pikipäin Päiväkummun Riihikirkossa, liikuttavia hetkiä nekin, hiljaa, pitäen
ystävää kädestä, varsinainen messuosallistuminen siellä kokematta.
Itselläni muita tärkeitä eksoottisia kirkkoja ovat: Pielpajärven erämaakirkko Inarissa, Kairosmajan Revontulikappeli
ja tuossa kilometrin päässä oleva Hattulan Pyhän Ristin kirkko.
-
Kävin koulu-aikoina Hattulan Pyhän Ristin kirkossa. Olimme siellä historian opettajan kanssa. Opas kertoi tällaisen hauskan jutun: On todettu että Hattulan kirkko ja Hämeen linna on rakennettu samoista tiilistä. Molemmista löytyy koiran tassun jälkiä. Ilmeisesti tiilentekopaikalla on koira juossut polttamattomien aihioiden päällä.
Kävimme siellä Matin kanssa myös Hämeenlinnan aikoinamme. Silloin kirkossa ei ollut lainkaan istuimia, ei penkkejä, ei tuoleja. Vain komean saarnastuolin muistan ja ne punamaalilla tehdyt seinämaalaukset.
Se mainitaan Hämeen vanhimmaksi kirkoksi.
Minulle on merkityksellisin kirkko Lahden Joutjärven kirkko. Ja erityisesti sen kappeli. Siellä meidät on vihitty, tyttäret kastettu. Siellä olen rukoillut
sielunhoitajana eri tilaisuuksissa. Ja siellä on itseäni hoidettu.
-
Pari-kolme kertaa olen käynyt pikipäin Päiväkummun Riihikirkossa, liikuttavia hetkiä nekin, hiljaa, pitäen
ystävää kädestä, varsinainen messuosallistuminen siellä kokematta.
Olen päässyt ripille ja myöhemmin vihille Riihikirkossa. Kuitenkin siitä tulee päällimmäisenä mieleen rippileirien iltarukoukset hyttysenininöineen ja hämmentyneine hiljaisuuksineen.
-
Tänään aion mennä kirkkoon.
-
Nilsiän kirkko ois tuossa muutaman kilsan piässä. Suap nähä. Männöö tae voip olla mänemättä.
-
Tänään aion taas kuunnella/katsella radio/virtuaalilähetystä, kirkossa en ole päässyt käymään vuorotyön ansiosta tosi pitkään aikaan. Onneksi on netti, sillä syksyllä tulee muutto "keskelle ei mitään", lähimpään kirkkoon 20km. Mutta viikonloput ehkä vapautuu. :)
-
Kävin kirkossa ja kannatti käydä. Mennessä satoi ja palatessa paistoi.
-
Sanajumalanpalveluksessa tuli käytyä, hyvä kirkko olikin.
-
Pitkästä aikaa pääsin omaan kirkkoon. :) Sitä ennen seurailin virtuaalikirkkoa Turusta, saarna oli ihan hyvä. Hyvä Turku.
-
Kävin kirkossa ja minusta on liikuttavaa, kuinka näin siellä kirkkovieraan, jonka muistan aivan lapsuudestani lähtien osallistuneen joka pyhä jumalanpalvelukseen. Hän on vähän kehitysvammainen ja kuulin, että hän on aikanaan käynyt rippikoulun. Pappi on nuhdellut häntä, että hän ei osaa läksyjään. Hän on vastannut: "Mutta Jeesuspa rakastaa minua." Pappi oli kertonut, että siinäpä oli hänelle itselleen todella hyvä saarna.
-
Kävin kirkossa. Saarna oli todella hyvä. Kirkkokahveilla istuin yhden srk-aktiivin kanssa ja kun pappikin tuli siihen istumaan, tämä srk-aktiivi alkoi tentata pappia, missä tämä itse harjoittaa uskoaan, kun ei asu srk:n alueella. Emmä tiedä, jotenkin ikävä maku jäi siitä tenttauksesta. Olisihan se kiva, kun työntekijät asuisivat oman srk:n alueella ja kävisivät vapaa-aikanaankin srk:n tilaisuuksissa tavallisina pulliaisina, mutta ei siihen voi velvoittaa.
-
Kävin kirkossa. Saarna oli todella hyvä. Kirkkokahveilla istuin yhden srk-aktiivin kanssa ja kun pappikin tuli siihen istumaan, tämä srk-aktiivi alkoi tentata pappia, missä tämä itse harjoittaa uskoaan, kun ei asu srk:n alueella. Emmä tiedä, jotenkin ikävä maku jäi siitä tenttauksesta. Olisihan se kiva, kun työntekijät asuisivat oman srk:n alueella ja kävisivät vapaa-aikanaankin srk:n tilaisuuksissa tavallisina pulliaisina, mutta ei siihen voi velvoittaa.
Tuo tenttaaminen ei ole asiallista. Meillä 11 papista asuu seurakunnan alueella kokonaista kaksi (2) kappaletta. Sen sijaa meillä asuu Oulunkylän ja Tikkurilan kirkkoherrat ja äskettäin eläkkeelle jäänyt Korson kirkkoherra.
-
Kyllä kävin ja ihmeen paljon porukkaa oli saapunut paikalle ja suurin osa heistä hyviä veisaajia.
-
Meillä oli nimikkolähettien, jotka ovat myös Herättäjän nimikkolähettejä tulojuhla. Jumalanpalveluksen jälkeen oli lounas ja itse tilaisuus.
-
Nyt alkoi olla jo pakko johkin päästä, taas oli konfirmaatio ja kuhinaa kadulle asti, mainio asia sinänsä... mutta..., siinä niin kokee tungeksivansa toisten perhejuhlassa. Saattaisi olla eri, jos kirkko olisi hyvin suuri tai paikkakunta pieni, ja tuntisi edes yhden, edes etäisesti... . Nyt vie vain istuimen joltain joka on roudannut ittensä tänne toiselta puolen Suomea.
Siis: kirkko eteistä myöten täysi juhlapukuista kansaa, mutta kas! Pakilassa on messu aina vasta yheltätoista, heillä aina konf messut erikseen koska se nähty perhejuhlaksi jo, ja vain nelisen kilsaa täältä. Takasin patikoittin ja vain kahesti eksyin pahemmasti. Sinne huomasin voivan talvella myös hiihtää tuosta Tuomarinkartanon kautta, siitä kulkee latumukset, kun vain ymmärtäisi sataa lunta - ja sen kuin tältä puolen Malmia pääsee tuolle puolen. Hitaasti mennen ja vaihtokengät reppuun. Näin toimitaan. Latukarttaa esille ja hiihtäen aina missä on seurapyhä, kyllä minä taidan vapauttaa omatuntoni tuosta et mennä omaan kirkkoon, vaikka se olisi kuin pahasti. :074:
-
Tiistaina on meitä(työkavereita puolisoineen) kutsuttu tutustmaan tähän yksityiseen kirkkoon, Rauhan temppeliin.
Kirkon rakentaja on myös kirjailija. Täälläkin foorumilla on muistaakseni puhuttu hänen sotaorpoja käsittelevästä krjastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhan_Temppeli
-
Omassa kirkossa, koska uhkaavat sateella.
Ja sielläpä saatan jatkossa useammastikin käydä. Tänään siellä veisattiin virsiä jotka löytyvät siikkareista, ja alkuvirtenä oli Silmäisi eteen, Jeesus. Saarnan valmistanut nuori pappi oli jaksanut puurtaa, eikä tasan hutaissut ohi - siinä kuului jotakin sanonko, että seuratuvan pöydän alle pikku tyttönä nukahtaneen kaukaa kantautuvaa kypsyyttä.
Olenko minä jotenkin vähän rajoittunut? Ehkä sitten. Kirkko kumminkin oli nyt tavanmukaista täydempi, ja joskaan en ole itseeni >:( erityisen tyytyväinen, vaan jäin miettimään kuinka muutamalta ihmiseltä pyytää anteeksi, niin tunnistinpa nyt jotakin jota kohti kuljin kun :026: Dosentti ensin minua ravisteli, ja ravistelee yhä. Olisiko niin, että kuulen Paimeneni äänen?
:kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: Olisin tahtonu kyl kirkkokahvei...
-
Omassa kirkossa, koska uhkaavat sateella.
Ja sielläpä saatan jatkossa useammastikin käydä. Tänään siellä veisattiin virsiä jotka löytyvät siikkareista, ja alkuvirtenä oli Silmäisi eteen, Jeesus. Saarnan valmistanut nuori pappi oli jaksanut puurtaa, eikä tasan hutaissut ohi - siinä kuului jotakin sanonko, että seuratuvan pöydän alle pikku tyttönä nukahtaneen kaukaa kantautuvaa kypsyyttä.
Olenko minä jotenkin vähän rajoittunut? Ehkä sitten. Kirkko kumminkin oli nyt tavanmukaista täydempi, ja joskaan en ole itseeni >:( erityisen tyytyväinen, vaan jäin miettimään kuinka muutamalta ihmiseltä pyytää anteeksi, niin tunnistinpa nyt jotakin jota kohti kuljin kun :026: Dosentti ensin minua ravisteli, ja ravistelee yhä. Olisiko niin, että kuulen Paimeneni äänen?
:kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: Olisin tahtonu kyl kirkkokahvei...
Vasta ensi kuun alusta meillä alkaa jokapyhäiset kirkkokahvit. Nyt täytyy hoitaa se itse. Suositus virsissä oli varmaan paljon Siionin virsiä kun niitä meilläkin veisattiin. Uusi kappalainen teki ensiesiintymisensä.
-
Tiistaina on meitä(työkavereita puolisoineen) kutsuttu tutustmaan tähän yksityiseen kirkkoon, Rauhan temppeliin.
Kirkon rakentaja on myös kirjailija. Täälläkin foorumilla on muistaakseni puhuttu hänen sotaorpoja käsittelevästä krjastaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rauhan_Temppeli
Aika tosikiva! Tällaisen saakin vaari tuunata seuraavaksi, sillä hän tarvii jotakin näperreltävää, ja seinäkuvat saa kuvata lapsi numero 2, kun hän nyt kuvataideartesaaniksi valmistuu. Minä lähetän kopion hänelle. Tekee vaiks pienemmän. Haminasta löytyy joku pappi takuulla joskus siel käymään, se voisi ollakin suuri juttu, perheelle myös omakirkko tulevia toimituksia varten.
Viime viikolla Pakilassa annettiin kahvia, mutta tämä saarna herätti kyllä
-
Tulipa käytyä kirkossa. Jännä juttu, kun tarkistin lähtiessä, ketä siellä on palvelusvuorossa. Kaikki olivat eri tyyppejä mitä oli ilmoitettu, mutta ei se mitään.
-
Olin lukemassa tekstitkin. Jesaja täräytti raskaalla tykistöllä ja Johannes korjasi vauriot.
-
Olen menossa Tuomasmessuun kl. 19. :109:
-
Meilläkään ei ollut kirkkokahveja, vaan kirkkomehu.
Luin 1. lukukappaleen. En viitsinyt kysyä, miksi minulle annettiin luettavaksi Genesis, kun sitä ei ole ainakaan Kotimaa-lehden lahjakalenterissa tälle pyhälle. Ajattelin, että kylläpähän pappi tietää. Ilmeisesti seurakunnan ei tarvitse noudattaa kirkkokäsikirjan tekstejä. Lukeminen kesti viisi minuuttia.
-
Meilläkään ei ollut kirkkokahveja, vaan kirkkomehu.
Luin 1. lukukappaleen. En viitsinyt kysyä, miksi minulle annettiin luettavaksi Genesis, kun sitä ei ole ainakaan Kotimaa-lehden lahjakalenterissa tälle pyhälle. Ajattelin, että kylläpähän pappi tietää. Ilmeisesti seurakunnan ei tarvitse noudattaa kirkkokäsikirjan tekstejä. Lukeminen kesti viisi minuuttia.
Genesis oli viime viikolla. Oliko pastori vielä lomalla?
-
En tullut kysyneeksi.
En keksi muuta syytä kuin, että srk halusi kuulla ääntäni oikein viimeisen päälle, viisi minuuttia, minkä Raamatun ensimmäisen sivun ja vähän toista lukeminen kesti. Nimittäin lukuvuorostani oli päätetty jo keväällä; helpompi oli siirtää sunnuntai.
Voishan tuota kysäistä, jos lie sen arvoinen, että ihan numero tehtäis. Ehken kehtoo, ellei tule tilannetta, että se liittyis johonkin.
-
Ensi sunnuntaina on tekstinlukuvuoroni. En ole vielä katsonut niitä lukukappaleita kirkkokalenterista. Vahinko että samaan aikaan on Salpausselän kirkossa Herättäjän kirkkopyhä ja seurat.
Riihiseuroihinkaan en päässyt kun olimme iltapäivällä tulleet Lotan kanssa mökiltä. Silloin on aina levon vuoro. Piispasen Matin seuroihin Hämeenkoskelle olisi hyvä päästä. Ja omiin lahtelaisiin Ilmari Heinosen Muistoseuroihin myös jos ei tule voittamatonta estettä.
Tästä alkaa syksyn vilkas seuroissa- ja kirkossakäynti.
Kesäkausi on sellaista sattumanvaraista ollutkin. Suku ja mökki ensin.
-
Ensi sunnuntaina on tekstinlukuvuoroni. En ole vielä katsonut niitä lukukappaleita kirkkokalenterista. Vahinko että samaan aikaan on Salpausselän kirkossa Herättäjän kirkkopyhä ja seurat.
Riihiseuroihinkaan en päässyt kun olimme iltapäivällä tulleet Lotan kanssa mökiltä. Silloin on aina levon vuoro. Piispasen Matin seuroihin Hämeenkoskelle olisi hyvä päästä. Ja omiin lahtelaisiin Ilmari Heinosen Muistoseuroihin myös jos ei tule voittamatonta estettä.
Tästä alkaa syksyn vilkas seuroissa- ja kirkossakäynti.
Kesäkausi on sellaista sattumanvaraista ollutkin. Suku ja mökki ensin.
Su 26.8.2012
1. lukukappale: 2. Kun. 5:1-15
2. lukukappale: Ap. t. 3:1-10
Evankeliumi: Joh. 9:1-7, 39-41
-
Kiitän !
Luenkin ne netti-Raamatusta. Saan tekstinkin näkymään paremmin. :023:
-
Tultiin juuri kotiin kirkosta. Messun jälkeen oli kirkkokahvitus kuurojen messiaanisten lasten koulukirjojen hyväksi.
Väkeä messussa oli suorastaan runsaasti mukkulalaisittain. . 70 oli käytettyjä ehtoollispikareita.
Oli ihana nähdä erästä vanhaa kiuruvetissyntyistä ystävää meidän kirkossa. Samaten kesän jälkeen näimme kahvitusporukkani Kaarinan kanssa.
Juotiin kahvit yhdessä ja suunniteltiin alustavasti syksyn hommia seuroissa ja muussa toiminnassa.
Saarna oli täyttä asiaa. Hyvin harkittu pohdinta sairauden syistä ja muusta tärkeästä Jumalasuhteessa.
Tektit olivat todella pitkät ja 2.Kun.kirja lukeminen koetteli jo äänijänteitä, mutta välisoiton ajan levättyäni sain taas äänen toimimaan ja Apostolien tekojen Kauniin portin halvautuneen miehen parannus sujui hyvin.
Virret olivat "uusmuotisia" Anna-Maija Raittilan, Anna-Mari Kaskisen, Jaakko Löytyn ja D. Bonhoefferin tekstejä. Ehtoollisvirsi 224 oli vanhin.
Oli hyvä olla, kuunnella ja tehdä osuutensa tänään.
-
Kävinpä pitkästä aikaa omassa kirkossani täällä Viikissä. Ja kyllä oli kannattava reissu! Nautin täysin siemauksin koko messusta, kauniita musiikkiesityksiä ja hyvä saarna. Olen kyllä mieltynyt kovasti tuohon meijän pappiin, hirmu mukava ja puhelias ja hänen saarnansa ovat taattua tavaraa! Silti eniten lämmitti seurustelun sakramentti itse kirkonmenojen jälkeen. Nimittäin kirkkokahveilla länttäsin itseni nuoren pariskunnan viereen, jotka viikon päästä muuttavat naapuriini, noihin ihaniin upouusiin puisiin kerrostaloihin! Nyt on yhteystiedot vaihdettu ja olen varma että tulemme jatkossa näkemään muuallakin kuin kirkossa. Ja kirkkoonkin on mukava lähteä, kun matka on yhteinen. :023:
-
Hei Tiiti!
Meillä oli siis mukavat kirkkokokemukset.
Sitten näin sellaisen ihanan kohtauksen kun nuori isä tuli puoli kymmenen aikaan kirkkoon pienen 2,5-vuotiaan poikansa kanssa. Istuivat penkin päähän kirkkoa katselemaan. Isä selitti hiljalleen mitä kirkossa oli. Poikakin huomasi valot ja mainitsi niistä.
Sitten he lähtivät pois, pieni kiharapää pyöräkypäröineen ja viisas isä.
Tässä idea vapaasti käytettäväksi. Lapsen voi tuoda ensin kirkkoa katsomaan. Osallistuminen sujuu sitten tutummin kun sen aika tulee.
-
Hyvä reissu, kyl minä arvelen käyväni lähimmässä useamminkin. Saarna oli hyvin kuulemisen arvoinen, tuo pappi ajattelee hyvin paljon olen huomannut ennenkin.
Mutta kahvia eivät antaneet.
Seurakunta jäi istua jököttämään penkkeihin kunnes pappi sen pois hätisti, eli MESSU ON PÄÄTTYNYT! LÄHTEKÄÄ SIIS! ja palvelkaa Herraa iloiten.
Antaisiko ne keittää siellä itse? >:(
Siis Lähtekää siis, ja keittäkää kahvia, kilopullaa kai joku muisti tuoda?
-
Hyvä reissu, kyl minä arvelen käyväni lähimmässä useamminkin. Saarna oli hyvin kuulemisen arvoinen, tuo pappi ajattelee hyvin paljon olen huomannut ennenkin.
Mutta kahvia eivät antaneet.
Seurakunta jäi istua jököttämään penkkeihin kunnes pappi sen pois hätisti, eli MESSU ON PÄÄTTYNYT! LÄHTEKÄÄ SIIS! ja palvelkaa Herraa iloiten.
Antaisiko ne keittää siellä itse? >:(
Siis Lähtekää siis, ja keittäkää kahvia, kilopullaa kai joku muisti tuoda?
Ensi pyhästä alkaen on meillä joka pyhä kirkossa jumalanpalveluksen jälkeen kahvit. Vapaaehtoiset kärräävät pumpputermokset paikalle ja liruttavat kahvit pahvimukeihin ja sille kaveriksi ja kuivikkeeksi siivun känttyä. Siis hyvin primitiivistä.Tärkeintä on se sosiaalinen hetki, jonka tämä mahdollistaa. Saa nähdä mikä on vastaanotto. Siis kahvit ovat kirkossa eikä tarvitse lähteä mihinkään. Kirkkomme on vuodelta 1734 ja silloin ei rakennettu seurakuntasaleja kirkon yhteyteen, tärkeämpiä olivat asehuoneet. Tänään tultiin kirkosta kuivin suin.
-
:109: Tästälähin minä alan jyrätä kahvien puolesta... :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi:
-
Virolaiselle ystävyysseurakunnalle kerättiin kolehti, ja kahviraha. 23 pappeineen ja suntioineen oli kirkossa, seurakuntasaliin vaivautui kait 12. Kun kolehti raha oli jo mennyt, eikä ollut muuta mukana. Taas on 50 pullaa pakkasessa, onneksi vielä mahtuivat. :icon_sad:
-
Olen niin kiitollinen virtuaalikirkosta. Nyt kuuntelen Oulun kirkkoa, alussa 15 minuuttia kestänyt virsi-intro. Yleensä en välitä turhista krumeluureista messun aikana, mutta tämä ei tuntunut sellaiselta. Siinä oli vaan miksattu yhteen monta hyvää virsisävelmää.
Jospa ensi sunnuntaina menen uuden kotikaupunkini kirkkoon, (tai lähimpään sellaiseen) jännittävää. :)
-
Meillä on tänään kappalaisen virkaan asettaminen ja sen jälkeen kahvit kirkossa siis kirkkosalissa. Menoksi
-
Olen niinniinniin iloinen :109: mein nykysaarnoista, tahtosin ne itelle, nyt käy kuin usein toivon että jokin asia jää mieleen, ja se että sain liikuteltua eilen tyngiksi kulutetut raajani kohti kirkkoa, olinpa tosissan onnellinen, ja juupelin tyytyväinen kaikesta tapahtuneesta olin, niin.
Kahvia eivät anna, mutta aloitteella on mekastaminen kirkkokahveista talkooliikkeenä. :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: kun taas piti väki hätistää pois.
-
Olen niinniinniin iloinen :109: mein nykysaarnoista, tahtosin ne itelle, nyt käy kuin usein toivon että jokin asia jää mieleen, ja se että sain liikuteltua eilen tyngiksi kulutetut raajani kohti kirkkoa, olinpa tosissan onnellinen, ja juupelin tyytyväinen kaikesta tapahtuneesta olin, niin.
Kahvia eivät anna, mutta aloitteella on mekastaminen kirkkokahveista talkooliikkeenä. :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: kun taas piti väki hätistää pois.
Kyllä perjantain iltahartaus Markku Yli-Mäyryn pitämänä hakkasi koko kuukauden saarnat kerralla
-
Tuomasmessussa tänään illalla, niin kuin viime viikollakin. :kahvi:
-
Tänään sama ystäväseurakunta aktiiviporukka keitti kahvit toisessa seurakunnan kirkossa. Väkeä oli melkoisestiv enempi, kuin viimev viikolla. Nyt rahat menevät Äänisenrannan toiseksi suurimpaan kaupunkiin ja sen seurakunnan tarpeisiin.... Kirkkoherra luetteli palvelijoiden lisäksi kahvin keittäjät,,,, enpä ole ennen kuullut moista. :icon_lol: :icon_lol: Kolehdin kerääjiä on joskus mainittu, mutta hehän ovat läsnä kirkossa, seurakuntasalin puolella palvelijat on unohdettu...
Ikänsä virkapukua kantanut kh, tuntuu ottaneen seurakunnan hallintaansa, kuin ennen alokasjoukkueen tai rauhanturvaajakomppanian... isällisen jämäkästi... :icon_wink:
-
Kävin kirkossa, mutta huomasin monta kertaa saarnan aikana, että ajatukseni harhailivat jossain aivan muualla. Sen verran välillä aina kuulin saarnaa, jotta tuli selväksi, että pappi puhui asiaa eikä saarna ollut edes liian pitkä. Vika oli siis kuulijassa.
-
Tuosta kahvien haikailusta. Kirjoitin siis kahden peräkkäisen sunnuntain kokemuksista. Helppo on kahvit juoda, vaan ei se keittäminen aivan vaivaton homma ole. Yhdeksäksi saatoin yhden kolmesta srksalille kattamaan ja keittämään kahvit, kakut oli seurakunta tilannut pitopalvelusta... Kello oli melkein 12, ennenkuin liperiherra ehti tervetuliaisiaan juomaan.... ja 13.30 aikoihin pääsimme kotiin ruuanlaittoon...Kolme Marttaa siellä oli töissä. Lähetystuvan kahvitus 10-13 pari kertaa kuussa ja alku ja loetus ominen leipomisineen päälle... Lähetystyö ja ystäväseurakuntatyö loppuisi kyllä alta puolen vuoden, jos vapaa-ehtoisia ei olisi. :039:
Onneksi useimmissa seurakunnissa vapaa-ehtoiset voivat astua keittiön kynnyksen yli.... :kahvi:
-
Olin itse kaatamassa kahvia kirkossa kappalaisen virkaanasettajaisissa, joten tuttu homma
-
Tuosta kahvien haikailusta. Kirjoitin siis kahden peräkkäisen sunnuntain kokemuksista. Helppo on kahvit juoda, vaan ei se keittäminen aivan vaivaton homma ole. Yhdeksäksi saatoin yhden kolmesta srksalille kattamaan ja keittämään kahvit, kakut oli seurakunta tilannut pitopalvelusta... Kello oli melkein 12, ennenkuin liperiherra ehti tervetuliaisiaan juomaan.... ja 13.30 aikoihin pääsimme kotiin ruuanlaittoon...Kolme Marttaa siellä oli töissä. Lähetystuvan kahvitus 10-13 pari kertaa kuussa ja alku ja loetus ominen leipomisineen päälle... Lähetystyö ja ystäväseurakuntatyö loppuisi kyllä alta puolen vuoden, jos vapaa-ehtoisia ei olisi. :039:
Onneksi useimmissa seurakunnissa vapaa-ehtoiset voivat astua keittiön kynnyksen yli.... :kahvi:
Tätä vapaaehtoistyön muotoa ei ole tunnettu vakuutan, olisin jo tekemässä, mutta se tehdään uutena nyt tutuksi. Täsmälleen tämä projekti on työn alla, kiitos Sepposin käytännön neuvojen! :icon_biggrin: Itse asiassa sinne ei mitään kakkuja tarvita. Eikä omia baakelseja. Valmiiksi viipaloitu kilopitko riittää. Vapaaehtoisten homma Malmilla vielä on enemmän kuin yksinkertainen, sillä seurakuntasalin erottaa kirkkosalista vain sellainen laskostettava seinä, joten kahvia voi valutella pahasti mattimyöhäinen vaikka kesken messun, ja kaiken kuulee silti. Oven raosta - tai seinän - voi livistää Ehtoolliselle jos nyt kerta kaikkiaan pahoin myöhästyy. Siitä on näppärä livahdella.
Kertakäyttökuppeja, teevettä yhteen ja kahvit toiseen pumpputermokseen ja lapsille mehutiivistettä varastoon. Ja sitä pullaa pakastimeen. Varastoon voi ostaa myös vaikka jotain gluteenitonta keksiä kun joukossa on aina joku gluteeniton. Eli joku joutilas kuten vaikka minä voi ostaa kahveja keksejä ja kilopitkoa alkuun, ja tämän voi ottaa puheeksi jälleen kun syksyllä alkaa messuavustajien keruu, että tämmöinen vapaaehtoisrinki myös, ja kansan käsi on karttuisa mitä kahviin tulee :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi: :kahvi:
Oikeatkin kupit voi halukas levitellä pitkin valmiiiksi esillä olevaa tarjoilupöytää, ja koneen ne pestyä nostella kaappiin.
Suntiolle on vielä selitettävä että hänelle ei ihan totta tule lisätyötä.
Ihmisille riittää kyllä vähän vaatimattomammat puitteet, mutta selvästi he tahtovat jäädä juttelemaan messun jälkeen. Joka tahtoo kakkua voi itse tuoda sinne kakkua.
Sillä, on harras toiveeni, päästään myös siitä tolkuttomasta pulinasta kirkkosalissa ennen messun alkua. Aikuisista lähtee taatusti pahempi ääni kuin nuorisojengistä ikinä. Minulla olisi sellainen harras toive, että kun sinne tullaan niin hyvis ajoin, ja aulassa on penkkiä sohvaa ja tuolia, juteltaisiin siinä ja astuttaessa kirkkosaliin alkais hiljaisuus. On ihmisiä jotka haluavat olla pari minuuttia ennen messun alkua ihan vaiti ja ajatuksissaan.
-
Olin itse kaatamassa kahvia kirkossa kappalaisen virkaanasettajaisissa, joten tuttu homma
Olit siis Marttana siellä.
-
Olin varmastikin parhaassa Jumalanpalveluksessa missä olen ikinä ollut, tai ainakin minkä muistan. Se oli vanhassa kirkossa pidetty perinneJumalanpalvelus ja ajattelin että vanha kieli tuskin uppoaa, kaavamaista, korulauseita, vaikea seurata. Kattia kanssa. Virret upposi yllättäen, säestystä ei ollut lainkaan ja kaikki oli jotenkin korutonta, kaunista, puhdasta ja ennenkaikkea Asiassa Pysyvää ja Asiaa. Saarnakin meni kuin tykinkuula suoraan evankeliumitekstiin ilman turhia laverteluja, kaikki tuli niin rehellisen lempeästi- mietin vaan että entisajan heränneet ehkä tajuaisivat parhaiten tuota tekstiä, toivottavasti myös nykyajan tavallinen kirkkokansalainen. Teksti oli ilmeisen suoraan luettu jostain vanhasta tekstistä. Tuollaisia lisää! Minulle riittäisi saarnat jotka olisi vaikka pelkästään vain suoraa luettua tekstiä vanhoilta taitajilta. Saarnamiehelle tuli pieni moka kun saarnan jälkeen kehotti kansaa uskontunnustukseen, mutta lisäsi luontevasti perään: "mutta senhän me jo teimmekin, sen sijaan laulamme kolehtivirren". Kaikki vanhanaikaisin sanakääntein ja arvokkuudella. Olin kokoajan jotenkin kummallisen liikutettu.
Virret oli 1701 vk:n helmiä, vuorovirtenä "Kiittäkäät Herraa", ja lopuksi "Herraa hyvää kiittäkäät".
Sulkavan kesäkäytössä toimiva vanha kirkko oli hyvin suuren oloinen ja valoisa sisältä, tekstinlukijalle oli oma "saarnapönttö" -mikä oli erikoista, ja saarnamiehelle toisella puolella omansa, korkeammalla kuin tekstin lukijan vastaava. Kotiin ajelin kiitollisin mielin.
-
Jäin kotiin ja kuuntelin ylen ykköseltä Sibelius-Akatemian nauhoitetun avajaisjumalanpalveluksen. Paljon siellä oli musiikkia, mutta vähän ihmettelin kuoroa ja sen sopraanoja siinä yhdessä kappaleessa. :017:
-
Jäin kotiin ja kuuntelin ylen ykköseltä Sibelius-Akatemian nauhoitetun avajaisjumalanpalveluksen. Paljon siellä oli musiikkia, mutta vähän ihmettelin kuoroa ja sen sopraanoja siinä yhdessä kappaleessa. :017:
Siinä kun alkoi tulemaan ruotsin kieltä niin painuin salamana kirkkokahvien keittoon ennen aikojaan :003:
-
Kotikirkossa ei ollut messua, vaan mukkulalaiset vietiin bussilla tai omin kyydein Ristinkirkkoon Pekka Särkiön lähtösaarnaa kuulemaan. Kirkko oli täpötäynnä. Osa kirkkovieraista oli tullut ympäri Suomea Kaatuneitten omaisten valtakunnallisia hengellisiä päiviä viettämään. Sitten oli vielä monikymmenpäinen unkarilaisen ystävyyskaupungin Pecsin nuorisokuoro ja orkesteri musikiiaa esittämässä.
Sotaorvot mustissaan, unkarilaiset kirkkaissa punaisisa, keltaisissa ja vihreissä paidoissaan laulamassa gospelia voimakkaiden rytmisoittimien säestyksellä, me tavikset tavallisissa pyhäkamppeissa ja Pekka kultainen piispanristi auringossa kimaltaen loi erikoisen tunnelman. Ehkä se muistutti ensimmäistä helluntaita jossa kaikki eri kansallisuudet ymmärsivät toisiaan.
En ole varma kuinka paljon mahtuu istujia Ristinkirkkoon, mutta lähes viimeistä sijaa myöten se oli täynnä.
Ehtoollista jaettiin neljällä parilla. Kaksi alttarilla ja kaksi kirkon taka-osassa, jossa jonotettiin monissa eri suuntiin kiemustelevissa jonoissa.
Se hiljainen tunnelma josta pidän ei ollut läsnä, mutta uskon että Jumala sanansa mukaan oli. Siellä missä kaksi tai kolme....
Meitä oli nyt kai tuhat.
Kymmenkunta tilauslinja-autoa odotti pääportaiden edessä. Kaatuneiden omaisten juhla jatkuu klo 14. Siellä puhuu emerituspiispa Jukka Paarma, ent. mukkulalainen.
-
Kävin tänäänkin kirkossa. Torstai-aamuna sain vierailla naapurimaassa Keila n kaupungin kirkossa. Ikää ei tiedä kukaan, joskus 1280 on ensimmäiset kirjalliset dokumentit. Ruotsin-ajalla 1632 sitten laajennettu nykyiseen kokoonsa. Pituutta lähes saman verran kuin Turun tuomiokirkossa, viimeisin suurremontti tehty 1939...siteen vain paikkailtu kiireimpiä kohtia. Penkit eivät kutsuneet istumaan, oli paha asento suoranoja osa. 400 maksavaa jäsentä.
Monenlaista ajatusta heräsi, mihin kirkon rahat tarvitaan, muinaismuistoihin vai evankeliumin julistamiseen?
Samat ajatukset varmaan kanssani siellä olleilla erään Tampereen seurakunnan työntekijöillä. Kirkkoherrasta- keittäjään.... :icon_rolleyes: :icon_rolleyes:
-
Tänään sain käytyä pitkästä aikaa kotikirkon messussa. Hyvältä tuntui.
Pappi kertoi kiitollisuusaiheesta, totesi mm. että nykyään pidetään monia asioita
ns. itsestäänselvyyksinä, kiitollisuus hukkuu jonnekin, valituksiin pienistäkin asioista.
Kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vaan silmämme, korvamme ja sydämemme avautuvat.
-
Pappi kertoi kiitollisuusaiheesta, totesi mm. että nykyään pidetään monia asioita
ns. itsestäänselvyyksinä, kiitollisuus hukkuu jonnekin, valituksiin pienistäkin asioista.
Kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vaan silmämme, korvamme ja sydämemme avautuvat.
www.youtube.com/watch?v=MOiWk-FxTt8
-
Olin eilen kaksi kertaa kirkossa. Aamulla vapaasrk:ssa, jossa meidän yhteiskristillinen kirjoittajapiirimme sai vapaat kädet ja hoiti koko jumalanpalveluksen: luettiin omia runoja ja proosaa, saarnattiin, laulettiin jne. Vastaanotto oli hyvä, vaikka oli varmasti tosi erilainen tilaisuus kuin normaalisti. Illalla sitten popmessuun, jossa Töölön srk:n nuoret olivat antaneet Mikko Saarelle saarnaan ideoita siitä, mitä se lepo tarkoittaa, jonka Jeesus meille lupaa. Esim. aikaa pysähtyä miettimään asioita. Aika kirkollinen päivä siis.
-
Olisit käynyt täällä New Yerseyläisen 4, 47 tuntia parantamiskokouksessa. Hänhän paransi. Ainakin ajatukset ja monta muutakin asiaa... :icon_wink:
-
Onneksi useimmissa seurakunnissa vapaa-ehtoiset voivat astua keittiön kynnyksen yli.... :kahvi:
Onneksi, jossakin suntio täytyy ensin saada vakuuttuneeksi siitä että ne jäljet kans korjataan ja siistitään ja se saattaa olla vähemmän yksinkertaista. Eli sinne ei voi vapaaehtoinen entusiasti niin vain hyökätäkkän. :-\
Tämän voi ottaa kolmosten uutisten loppukevennyksenäkin, toisaalta, koko kahvikysymyksen :003:
-
Lähdössä ollaan. Tunnelmapala lapsuuden pyhäaamuista. Hannikaisen Pyhäaamun rauha. Tapiolan kuoro.
http://www.youtube.com/watch?v=XGkeMg--e-E
-
Kävin, ja juoksin kyllä ulos kirkkosalista. Menin takaisin, kun alkuvirttä veisattiin. Silloin pääsivät muuhun ääneen, ja jaksoivat vaieta.
Minulla olisi toinenkin näpsakkä konsti, kuin tuo, että vapaaehtoiset kanvipuuhiin.
Aika moni toivoisi - tai ehkä minä vain kuvittelen - mutta Tikkurilassa se toteutuu - kirkkosaliin hiljaisuutta ennen messun alkamista. Jos joknkilaista hiljaisuuden miniretriittiä kaupitaan - siinä olisi ihan ilmainen ja sellaisena helppo järjestää. "Tule retriittiin! Hiljaisuuden kappeli Malmin kirkossa joka sunnuntai puoli tuntia messun alkua". Takatietä sisälle.
Mutta niin kauan kuin siellä vallitsee meno ja meteli kuin peruskoulun ala-asteen oppitunnin alussa, niin, että alkusoiton aikaan vielä pulina on ihan jees, ja aulatilaa piisaisi useammankin pikkuryhmän jutella kuulumisiaan, toivoisin, ettei ovia itse kirkkosaliin avattaisi jotain puoli kymmenen. Sakki on osittain ns katumuskymmenillään eläjiä, joten ymmärränhän minä, ymmärrän, että pitää puhua lujaa jotta sanottavat kuuluu, ja jos niitä tuttujakaan ei tavata niin usein, niin onhan sitä sydämen päällä jos mitä tarinaniskennän tarvetta. Minun ikäiseni istuvat hiljaa, samoin kaikki nuoret ja siltä väliltä. Joku vauva joskus ilmaisee itsensä, mutta saakin, se kun on eri asia.
Jos kansa pääsisi avarasta, valoisasta ja mukavasta aulasta kirkkosaliin siinä kymmentä- viittä vaille, niin, että ovia vain ei avattaisi, tuo ongelma olisi kerrasta naps poikki, eikä sinne itekkän suotta pitäisi niin kiirettä... jonkin sivukammarin voisi avata niille jotka kerta kaikkians tahtoo rauhoittua ja istua hetken hiljaa ennen kuin aloitetaan yhteinen messu, jotka on siten rajottuneita että sen tarvitsevat päähänsä takoakseen että olen nyt Isäni huoneessa ja odotan rauhassa, olisiko tuolla asiata.
...................................................................
Täällä on jo mainostettu, jotta vapaaehtoisia sinne kyökkiin vain.
Nytkin voisi sanoa että mitäs nitiset, vapaaehtoisena vain huolehtimaan homma reeraan.
Ei se kuulkaas niin vain käykään. >:( Ei tuohon jumalanpalvelusjärjestelyyn järin mitään vapaaehtoisvoimia meilläpäin kukaan näytä ikävöivän.
No olen nyt ainakin yrittänyt "harrastaa sen kaupunginosan parasta mihin Herra, minun Jumalani, asetti minut asumaan" kuten sanoo jokin Jeremian jae Raamatussa. Alkaa riittää. Menen jonnekin jossa ollaan hiljaa.
...............................................................
Kun menen körttien messuun niin siellä ollaan hiljaa. Oikein aion tarkastaa ensi kerralla jotta en omiani puhu.
-
Ehdin vähän seurata toisella silmällä (toinen seurasi hanhia taivaalla) tv:n ortodoksista liturgiaa ja ihmettelin, saako siellä nykyään naisilla olla pitkät housut? :icon_eek: Jollain keski-ikäisellä oli. Eikös sen pidä olla aika pitkä hame?
Radiossa olisi kyllä ollut hetkeä myöhemmin Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo :109:
-
Olimme ja paljon oli muitakin. Messun toimitti Namibiasta ja Angolasta lähetystyöstä palannut Janne Hatakka. Pidimme kovasti.
Meitä körttejä olikin aika monta paikalla.
-
Olin messussa Aholansaaressa. Kalle Hiltunen saarnasi nuoresta miehestä, joka halusi saavuttaa täydellisen vapauden. Hän luopui vanhempiensa henkisestä perinnöstä ja uskonnosta, koska ei halunnut minkään kahlitsevan ja rajaavan päätöksentekoaan. Hän totesi, että myös köyhyys rajoittaa valinnanvapautta ja näin ollen hän opiskeli haastaviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, joista saa hyvin palkkaa. Varmaan arvaattekin lopun tämän juurettoman ja uskonnottoman, vapaan henkilön elämästä.
-
Kävin kotikirkossani Hattulassa. Väkeä aika paljon kun oli rippikouluun ilmoittautuminen.
Kahvitarjoilukin vaihteeksi. Virren veisuu kävi vähän heikosti, yritän saada joskus itsestäni irti
että menisin urkuparvelle kanttorin avuksi.
-
Olin messussa Aholansaaressa. Kalle Hiltunen saarnasi nuoresta miehestä, joka halusi saavuttaa täydellisen vapauden. Hän luopui vanhempiensa henkisestä perinnöstä ja uskonnosta, koska ei halunnut minkään kahlitsevan ja rajaavan päätöksentekoaan. Hän totesi, että myös köyhyys rajoittaa valinnanvapautta ja näin ollen hän opiskeli haastaviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, joista saa hyvin palkkaa. Varmaan arvaattekin lopun tämän juurettoman ja uskonnottoman, vapaan henkilön elämästä.
Minua hiukan pelottaa kun arvelen että hänen kävi todella huonosti. Omat voimat eivät sittenkään riittäneet.
Mutta jospa sittenkin Tasauspäivän merkeissä Kalle Hiltunen olisi saarnannut Tuhlaajapojasta. Rakastan näitä esimerkkejä kai siksi että olen itsekin sellainen.
Kun oma pohja vajoaa, niin armo yhä kannattaa.
-
arvelen että hänen kävi todella huonosti.
Ainakaan hän ei ollut vapaa, vaan sen haasteellisen ja hyväpalkkaisen työnsä tiukasti kahlitsema.
-
Huomenna pitäisi lukea tekstit ja avustaa ehtoollisen jaossa. Meillä on Herättäjän kirkkopyhä.
-
>:( Kyllä se nyt jäi. Aamulla kipeänä olo on aina kurjin, ja saattaa olla viisasta ettei ihminen tai körtti tai mikä hän on, juoksente ulkona, ennen kuin on ihan tervehtynyt. Uni paras lääke ja lämmin kuppi :kahvi: näin!
Vielä jos eräs etäisempi kyläläinen jonka luo minun piti poiketa, saa sanan, että poikkea sinä tänne, ei tämä ehken nyt tartu, itämisaika ohi ja pärsky ei, on kaikki aika hyvin. :kahvi: :kahvi:
-
Ajattelin, että ehdin kirkkoon vielä retken jälkeen mutta enpä ehtinytkään. En olisi ehtinyt vaikka olisin mennyt sinne suoraan retkivaatteissa. No, kuuntelin sitten ajoittain Taize hommaa autoradiosta. Alussa joku nainen puhui jotain kaunista hiljentymisen merkityksestä ja muusta hyvästä joita juuri koin syksyisen lammen rannalla. Jäin miettimään, että joillekin se yhteys toisiin on hyvin merkityksellistä, ilmeisesti erityisen tärkeää naisille?
Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä.
Olen kai vähän outo, mutta kuuntelen mieluusti sellaisia pappeja kuin esim. tämä Helsingin yhteiskunnallisen työn (tai vastaavan) Kai Sadinmaa tai vaikka Varkauden nykyinen kirkkoherra, jonka saarnoista olen kuullut mutta en itse ollut kuuntelemassa. Ne ei erityisemmin valtaapitäviä miellytä.
Tässä Varkauden kirkkoherra:
www.pikkukaupunkilainen.net/?uu=195&b=1
-
Mikä on mennessä kun meillä matkaa ei ole kuin nippa yli kilometri ja autolla mennään koska Matin jalalla ei kävellä sitäkään matkaa.
Kansaa oli paljon. Ehtoollispikareita, käytettyjä , laskeskelin liki sadan verran.
Meillä messun toimitti uusi vt. kirkkoherramme Miika Hämäläinen. Vanha tuttuhan hän on, mutta nyt uudessa virassa.
Miika kuten isänsäkin Seppo Hämäläinen kuuluvat Kansanlähetykseen ja siltä suunnalta oli useita paikalla, jotka eivät tavallisesti käy Mukkulassa.
Hyvä oli saarna ja virretkin menettelivät. Kuoron laulut eivät olleet minun makuuni vaikka hyvin kuoro lauloikin vain kymmenjäsenisenä.
Lapset ja enkelit ovat päivän teema. Miika pienten lasten isänä oli hyvin asian sisällä.
Jumala keskellämme on pieni lapsi. Vaikka sekin osaa olla jo itsekäs ja kiukkuinen. Joka lapseen koskee loukaten , tekee suuren synnin.
-
Jäin miettimään, että joillekin se yhteys toisiin on hyvin merkityksellistä, ilmeisesti erityisen tärkeää naisille?
Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä.
Minulle parasta yhteyttä on olla toisten kanssa yhdessä hiljaa. Joskus se voi toteutua, kun tehdään yhdessä jotakin, mutta myös niin että ollaan vain. Mikäs munkkikunta se tätä alituista puheenpälpätystä rajoittikaan?
Tuolla lähimmässäni kirkossa järjestetään toisinaan Taize-messuja, ja käyn niissä mm. juuri siksi, että saarnan sijaan ollaan yhdessä hiljaa. (Pitäisiköhän joskus kokeilla kveekarien kokoontumista, niissä kai oltaisiin myös?) Mikä sitten itse kutakin viihdyttää; minä en koe Taize-lauluja sen kummemmiksi kuin virsikirjan virret, en hyvässä enkä pahassa, mutta tavallista liturgiaa teksteineen ja sävelmineen olen jäänyt kaipaamaan.
-
Huomenna pitäisi lukea tekstit ja avustaa ehtoollisen jaossa. Meillä on Herättäjän kirkkopyhä.
Homma hoidettu. Kirkonmenojen jälkeen oli kahvit kirkkosalissa, kuten meillä on nykyisin joka pyhä. Kahvien jälkeen oli lyhyet seurat, kun ruotsinkielinen jumalanpalvelus painoi päälle. Kun ei tarvinnut siirtyä mihinkään seuroissa oli paljon uusia kasvoja ja enemmän väkeä kuin normaalisti.
-
---
Minulta tuo Taize touhu menee jotenkin yli. Onhan se kaunista meditaatiota, mutta silti. Hieman viihdetilaisuuden tuntua, jota minusta jumalanpalveluksen ei pitäisi olla. Saarna kyllä oli kohtalaisen hyvä. ---
Ei ole Taize -touhu minunkaan makuuni. En jaksanut odottaa saarnaan asti, vaan vaihdoin kanavaa ja kuuntelin kirkkonmenot. Harmitti vain, että jäivät vanhan ja uuden testamentin tekstit kuulematta ja menin sitten suoraan evankeliumitekstiin.
-
Vietin pari vuotta Lärkkullan folkhögskolanissa (kun en vuodessa saanut teoriatenttejä läpi) ja minua miellyttivät Taizé-aamuhartaudet.
Ensin laulettiin 1 laulu, ensin 1- ja sitten neliäänisenä, kun siellä oli laulajia. Mielestäni ne eivät siihenastiseen laulamukseen olleet parempia, mutta eivät huonompiakaan. Tietty pidin siitä äänissä laulamisesta.
Sitten joku luki jonkin sen viikon teksteistä (tulevan pyhän, kolme riitti kun ma oli vararehtorin vuoro ja ke oli viikkomessu) jonka jälkeen oli lyhyt mietiskelyhiljaisuus, se päätettiin Isä Meidän - rukoukseen, jota seurasi toinen laulu vast. tavalla.
Pidin niistä suuresti. Oleellista itselleni oli, että aloin miettiä, mistäs yhteydestä tämä pätkä olikaan, etsin kirjastosta Bibelnin, joka sai minut ensin katsomaan mistä - sitten lukemaan koko Roomalaiskirjeen vuosien jälkeen, sitten johdonmukaisuuden nimissä UT:n alusta. Ja hyvin syvästi suremaan kun ajattelin etteihän tämä minulle kuulu nyt enää - heitin lapsen pesuveden mukana, kun ns menin uskosta - kun eihän sitä pestyä sikaa voi uudestaan kuurata. Niin muistin entisistä opetuksistani (minähän en ollut "pysynyt uskossa"). Ja, voi itku, nyt se kristinusko olikin muuta, kuin uskoontulo, todistaminen, traktaattinippu, viimeisten aikojen tunnusmerkit ja uskovien ylöstempaaminen. Lopulta olin niin pahalla mielellä, että tilasin audienssin rehtorille, hän oli tämä svanskatalande pappi joka opetti minulle - sanoisin - rippikoulun uudestaan.
Vararehtori joka ei näistä pitänyt, selitti aina sitä tekstiä jotta hengästyi. Ainut mitä niistä muistan oli, että piti mennä pyytämään, saataisiinko lyhyempi sananselitys, kun siitä on ponkaistava säveltapailutunnille. Opettaja suuttuu, kun kesken tuleminen häiritsee sellaista tuntia pahasti kyllä. Minä ja Niall Chorell oltiin aina myöhässä.
Toinen arvokas oli oppia, kuinka tuollainen teksti elää mielessä, enkä nyt tarkoita tunteikasta kuvittelua. Jokin aihe jää ja saattaa näennäisesti unohtuakin, kunnes palaa mieleen, ja saa ihmisen toteamaan kaikkia seikkoja, vaikka, minä toimin näemmä tätä neuvoa vastaan aina! Ja kun siinä pysyttelee vaiti, se toisinaan on parempaa, kuin ihmisten joskus kömpelö selittäminen. Dosentti :026: Tunnustuskirkon pappisseminaarissa Finkenwaldessa piti sitä aamuohjalmaan kuuluvana; heti kun oli vuode sijattu ja hampaat harjattu puoli tuntia tällaista, ja selitti, että tuleville papeille on hyväksi siten aloittaa valmistautuminen saarnan valmisteluun.
Siten olen muuten todennut, että Pirskan tänne toimittamien Kirkkokalenterin tekstien lukeminen - muutkin kyllä - on aina arvokasta mutta ehdottomasti pyhän aattona, silloin jokainen teksti on messussa tuttu, se jää mieleen! Ennen tapahtui aina näin: Minun ei jääneet tekstit kertalukemisella mieleeni, vaikka olisi ollut miten väkevä saarna.
Siitä pitäen olen mietiskellyt ymmärtämisen ja selittämisen välistä eroa paljon.
Se ei riittäisi minulle, itse tarvitsen ymmärrystä muttei sitä ihan selityksittä ja opetuksitta nyhjäistä. Mutta autiosaarelle ottaisin Raamatun itsensä, en selitysteossarjaa.
Messu eli Väckomässa keskiviikkoaamuisin oli kyllä ihan tavallinen, samanlaisia vietetään arki-illan ehtoollisina / arki-illan messuina aiuka useasssa seurakunnassa.
-
Mie olin viimeksi torstaina arki-illan messussa. Se oli Taize. 80 -luvulla, kun Ala-Kapee oli Vantaan pomo, Tikkurilan kirkossa oli Taize-aamuhartaus. Siellä tutustuin niihin sävelmiin. Nyt torstaina Samuli-pappi (ei Korkalainen) edessäni seurakuntalaisena veti toista ääntä välillä. En ole koskaan oppinut kuorolaulua. Äänen ja sosiaalistumisen kannalta olisi hyvä oppia, mutta en enää kehtoo. Olen vetänyt aina kun olen jaksanut yksillä nuoteilla.
Taizet on ihan ok, ja ovathan ne nuorten ja nykyisin myös ikinuorten. Kirjoitti. Nääs. Tampereella olin toissayön seutuna, nääs. Mustaamakkaraa.
-
Ehkä tuo Taize ilmiö kuvastaa katolilaisuuden muotisuuntausta joka on nyt meneillään; olen ollut messuissa joissa on liturgisoitu melkein kaikki. Sitten on rukoushelmiä, suitsukkeita, ikoneita ja sellaista messuhengellisyyttä. Taizelaisuus tuntuu lisääntyneen hartausohjelmissa rutkasti, myös tänä aamuna. En oikein myöskään saa mitään irti sentyyppisestä hengellisyydestä, kaipaan hieman enemmän sisältöpuolta. Nättejähän ne laulut on ja hyvin paljon muistuttaa sisällöltään vapaiden suuntien ylistysmusiikkia; ei kerrota mitään pitkiä tarinoita (niinkuin rukoilevaisten hengellisissä lauluissa) vaan otetaan esille yksi asia jota toistetaan.
-
Eiköhän tuo luterilainen liturgia-laulukin pohjaudu katolisen ajan sävelmiin. Ainakin on osilla latinalaiset nimet.
Yksi tykkää ärsyttämättömästä hiljaisesta rukouslaulusta, toinen siionin virsistä ja kolmas rytmistä ja tahdin naputuksesta ja liikehdinnästä....
Kaikenkuuloista ja näköistä seurakuntamusiikkia olen kuullut. Rokki, räppi ja räminä karkottavat, muita siedän.
-
Soitan kohta seurakuntasihteerille ja kysyn, käynkö. Eli onko torstaina ehtoollishartaus kuten tavallisesti, vaikkei sitä seurakuntien tapahtumasivulla ole ilmoitettu. Sihteerillä ei näköjään ole sähköpostia edes :icon_eek:.
-
Tänään emme mene kirkkoon. Seuroihin menen, muutoin pidämme perheulkoilupäivän.
-
:109: Olipa suurenmoinen messu käydäkseni. Saarnakaan ei niin piinannut, sillä löysin hurmaavan herrahenkilön jonka´kanssa konttasimme pitkin käytävää. Tällä oli matkassa julma isä joka ei päästänyt nuorukaista testaamaan urkuja eikä ehtoollismaljojen kimppuun, joten tyydyimme sitten erilaisiin vauhtikisoihin. Totesin, että kirkossa on hyvin harrasta, kun lapsia on paljon. Sain paljon anteeksi ja ehkä sen vähitellen uskonkin, ja oli mukavaa kun se oli messu eikä sanajumalanpalvelus. Se päättyi meidän Lapsi n:o !:n mielivirteen noin 15v sitten, nykyistä en ole tullut tiedustelleeksi.
-
Meillä oli sanajumalanpalvelus tänään, Marttojen kirkkopyhä ja vanhusten viikon aloitus. Kirkkokahveillekin tuli niin paljon väkeä, että hyvä kun paikkoja riitti kaikille.
-
Tulipa minullakin käytyä kirkossa tänään. Kyllä kannatti.
-
Kirkossa en ollut, mutta seuroissa oli kolme loistavaa puhujaa ja heidän puhumansa olivat ei-saarnamaisuudessaan koskettavia ja opettavia.
Hyvin valitut Siionin virret päälle nostivat ja ylensivät mielen, hengen ja toivon tulevaisuuteen .
"Herra suothan minulle sen kunnian ettet kulje ohi." Tästä Genesiksen 18 luvun 1.jakeesta Pauli Annala piti upen puheen, luennon.
Myös kirkkoherrojen Maarala ja Keisanen anti oli ajatuksia innoittavaa kuultavaa.
Väkeä oli salin täysi.
-
Olin samoissa seuroissa Riitta-mummin kanssa ja kokemukset samansuuntaiset. Loppuvirttä oli aluksi vaikea veisata kun itketti.
-
Myös minä löysin itseni samoihin seuroihin pitkästä, pitkästä aikaa; Kiitos puhujille!
-
Nyt näyttää menevän niin, että perjantait ovat vapaat. Muina päivinä on menoa joissain seurakunnallisissa tilaisuuksissa. Nyt kone kiinni ja kohti vanhusten viikon olopäivää srk.saliin kolmanneksi lähimmälle kirkolle. :039:
-
Kirkossa en ollut, mutta seuroissa oli kolme loistavaa puhujaa ja heidän puhumansa olivat ei-saarnamaisuudessaan koskettavia ja opettavia.
Hyvin valitut Siionin virret päälle nostivat ja ylensivät mielen, hengen ja toivon tulevaisuuteen .
"Herra suothan minulle sen kunnian ettet kulje ohi." Tästä Genesiksen 18 luvun 1.jakeesta Pauli Annala piti upen puheen, luennon.
Myös kirkkoherrojen Maarala ja Keisanen anti oli ajatuksia innoittavaa kuultavaa.
Väkeä oli salin täysi.
Voi sentään voi sentään... Kun sais tuonkin äänitteenä tai lukeakseen. Että hatuttaa kun Lahti ei ole Helsingissä. Miksi ei Lahti voi olla Helsingissä, minä kysyn vaan, minä, minäminäminä... >:( mieluiten Malmilla kun ei ole nyt akuuttia bussilippurahaa, kun krhm!
Leena on merkkipäivänään matkoilla.
Silloin te ryökäleet kokoonnutte juuri ja kun olen kotoutumassa - ellen jää sinne kuten saattaa tapahtua... Minä melkein jäin Italiaankin... ja viisausmies Karttunen tulee pitämään takuulla huippupuheen kun planet landas... Nauhoittakaa olkaakilttejä 28.10.
-
Tänään pääsin aamulla ajoissa jalkeille ja olin kotikirkon messussa muutaman viikon tauon jälkeen.
Hyvä oli olla mukana.
-
Kävin kirkossa, ex-kirkkoherra ja ruustinna tulivat samaan penkkiin ja veisasivat komiasti.....olivat olleet puolivuotta tavoittamattomissa, naapurikaupungissa mökillään. :039:
-
En lakkaa ihmettelemästä sitä vahvaa veisuuta mitä kirkossakin kuulee kun körttiväki on paikalla. Näin oli eilen Salpausselän kirkossa.
Kaikki körtit veisaa !
-
Lankesin taas Herättäjän kirkkopyhäilemään mutta oltiin sentään perussamaa seurakuntaa, eli sain paljon veisata, ja Samuli saarnasi hyvin ja seuroissa puhe oli niin aito. Yritän sitä parannusta vaikka kiville se meni jo maanantaina. :'(
-
Ehkä huomenna saatan mennä kirkkoon. :eusa_angel:
-
Kuuntelimme Sotkamon jumalanpalveluksen, ja siellä oli onnistuneet virsivalinnat. Meillä on kyläkirkko joka kuun kolmas sunnuntai ja menemme sinne klo 13. Sen jälkeen jatkamme Helsingin seuratuvalle seuroihin klo 16 joiden teemana on tänään mikä muu kuin tämä körttifoorumi. Sattui vain hauskasti meidän sadan tuhannen kirjoituksen juhlahetkeen. Tämä teema oli sovittu muutama kuukausi sitten eikä silloin kukaan ajatellut tasalukua.
-
Illalla Hattulan kirkkoon Tuomasmessuun, toivottavasti tulee runsaasti väkeä paikalle.
Meillä on siellä hieno messubändi ja lauluryhmä.
-
Kuuntelimme Sotkamon jumalanpalveluksen, ja siellä oli onnistuneet virsivalinnat. ---
Näin on ja tykkäsin muutenkin.
-
Terveisiä kirkosta!
Kanttorimme oli vielä Botsvanan tunnelmissa, josta hän toi terveisiä. Urut soivat "afrikkalaista" svengiä.
-
Kävin. Kivasti oli kirkkokansaa, saarnassa käsiteltiin riittävästi päivän tekstiä ja esirukous oli erilainen kuin yleensä. Se ei ollut mikään lapusta luettu litania vaan astetta aidompi ja herätyskristillisempi; otettiin rukouksessa huomioon myös hengellinen puoli fyysisen lisäksi. Täälläpäin taitaa vaikuttaa herätysliikkeistä eniten Krs -jos olen oikein ymmärtänyt. Se näkyy ehkä hienoisena karismaattisena virityksenä puheissa ja tapahtumien luonteissa. (hyväksyn toki herätyskristillisyyden mutta vierastan tietynlaista karismaattisuutta)
-
Messussa kävin, oli maatalousväen kirkkopyhä ja ensi viikolla onki Herättäjän kirkkopyhä ja Siioninvirsiseurat (olen siellä eräs seurapuhuja).
-
Ekana aamulla Oulunkylän kirkossa ja äsken illalla Maunulan kirkossa, jossa herättäjä kirkkopyhis.
Löytty saarnasi ja lopuksi saarnansa jälkeen veisasi autuumuksella.
Oli kyllä hyvä tilaisuus kaikinpuolin.
Maunulankirkko vaan on tosi vaikea löytää, jos ei oo navigointilaitetta.
-
Käytiinpä ukkokullan kanssa Tampereen tuomiokirkossa messussa. Siellä saarnasi Reijo Ylimys, ja hyvin saarnasikin. Messun jälkeen oli kirkkokahvit kryptassa. Sieltä löytyi mukava pariskunta, jonka kanssa haasteltiin ummet ja lammet ja pala Suomen historiaa. :kahvi: :001:
-
Paikallisessa sovelluksessa Majatalo-illoista...Seurakunta on laidasta laitaan koolla. Alle yksivuotias istui isän selässä kitaransoiton ajan viime talvena, tänään toinen laulusolistin rintapussissa...Kiireinen väli-aika suolaista, makeaa ja hedelmiä tarjolla, yleensä myös vahvaa opetusta.
Hillel T kokeili flyygelin sointia myös kengän kannoilla... :icon_wink:
Kolmessa kirkossa vuorollaan päiväjumalanpalvelus on korvattu omanlaisellaan ilta-ohjelmalla... Yhdessä Tuomas-messu sovellus.... :039:
-
Kotiseurakunnan Tuomasmessussa, vaihteeksi palveluvastuussa lauluryhmässä. Oli hieno kokemus näinkin,
vaikka olin tilaisuuden jälkeen ihan puhki, vaati niin paljon keskittymistä kuitenkin. Väkeä olisi kirkkoon
mahtunut enemmänkin, sattui naapurikaupungissa Tuomasmessu samaan aikaan joten sieltä ei juuri tultu.
Ennen alkua kaikki palveluvastuulliset kokoontuivat sakastiin rukoushetkeen, papit siunasivat jokaisen
erikseen, hoitava hetki.
-
Eilen sunnuntaina, 21. lokakuuta Helsingin tuomiokirkossa - Jeesuksesta nuori naispappi puhui! Jumalanpalveluksen ( jota he nykyään sanovat messuksi ) jälkeen kirkkokahvit :kahvi: pullan kera. Sitten saarnanjälkeiskeskustelu. Kaksi viimeksi mainittua tapahtumaa kirkon kryptassa. :kahvi:
-
Minulle ei eilen avautunut kirkon ovi. Messu oli nimittäin taas vasta klo. 16 ja silloin olin jo Seuratuvalla.
-
Kirkossa oli aika paljon väkeä, koska oli lähetyspyhä ja Hongkongin lähetti saarnaamassa. Lisäksi oli Candomino-kuoro laulamassa. Ehtoollisvirret loppuivat väenpaljouden vuoksi kesken, ja kanttori kuulutti, että veisataan 231 Maan sato elon aikaan... Sehän on körttivirsi, joten hän jätti säestyksenkin pois. Veisasin keuhkojen pohjasta. :023: On se jännä, miten muutamassa vuodessa Siionin virret ovat tulleet ns. sydämen kieleksi ja säveleksi.
-
Messussa kävin, oli maatalousväen kirkkopyhä ja ensi viikolla onki Herättäjän kirkkopyhä ja Siioninvirsiseurat (olen siellä eräs seurapuhuja).
Onko tämä tapahtuma Jäkessä eli Järvenpäässä, vai missä?
Laita vaan rohkeasti missä on, laitan tänne vain positiivista palautetta sitten, jos pääsen kuulemaan.
-
Jumalanpalveluksen ( jota he nykyään sanovat messuksi ) jälkeen kirkkokahvit
Minusta siinä on merkitysero: messussa on ehtoollinen, mutta jumalanpalvelus voi olla ilmankin. Vain osa jumalanpalveluksista on messuja. (Sen kerran, kun messuksi nimetyssä tilaisuudessa ei ollutkaan ehtoollista, olin aika tuohtunut.)
-
Messu viittaa oikeastaan lopun toivotukseen: Lähtekää rauhassa ja palvelkaa toisianne iloiten!
-
Mulle sanasta messu tulee mieleen liirumia ja laarumia, eli oopiumia kansalle.
Siis sellaista messuamista.
Taas ne mesoo siellä sanotaan, kun juopot baarissa pitävät keskustelua, vähän joku samanlainen mielleyhtymä tulee messu sanasta. :kahvi:
-
Messu on sääntö, jumalanpalvelus poikkeus seurakunnassamme. Jos ei ole messua, on "sanajumalanpalvelus". Ymmärtääkseni messun ja jumalanpalveluksen ero on, että vain edellisessä on ehtoollinen.
Aikoinaan, joitakin vuosikymmeniä sitten oli vain jumalanpalvelus. En muista, kuinka usein oli ehtoollinen. Ehtoolliselle mentiin silloin arastellen, kyseltiin itseltä ja Jumalalta, onko kelvollinen. Ehtoolliselle menoa edellytti anteeksipyytäminen niiltä, joita vastaan oli rikkonut. Sääntö oli enemmän tai vähemmän kirjoittamaton.
Nykyään tiedostetaan, että jumalanpalvelus- ja messukaavaan sisältyy synnintunnustus ja synninpäästö, josta seuraa kelvollisuus Pyhälle aterialle.
Minusta nykykäytäntö on sopiva, ts. että ehtoollinen on syntisille ja pyhille.
-
Jumalanpalvelus on parempi ilmoitus.
Jättä auki myös kumpi tekee palveluksen ja kummalla tai kammalle.
-
Kyllä sitä näköjään vielä vanhanakin jotain uutta oppii, vaikka tyhmä onkin....
Olenkin joskus ihmetellyt miksi nykyään aina puhutaan messusta eikä jumalanpalveluksesta.
Eli siis tuo ehtoollisen säännöllinen mukanaolo tekee messun.
Tuntuu ihan hyvältä tämä nykyinen systeemi, muutoinkin on jotenkin seurakuntalaisten osuutta
aktivoitu...nyt paukahti mieleen takavuosikymmeniltä termi "jumalanpalveluksen uudistus",
nykymessu tietysti juontaa tästä alkunsa.
Muistan ajat kun ehtoollisia oli vain jokunen kerta vuodessa, suurten juhlapyhien yhteydessä.
Taisi olla myös siten että ehtoollinen kerran kuukaudessa.
Nyt tosiaan joka sunnuntai ja joissain muissakin tilaisuuksissa.
-
Taisi olla myös siten että ehtoollinen kerran kuukaudessa.
Kerran kuussa tai vähän harvemmin on se, minkä minä muistan. Ja ne kerrat piti äkätä kirkollisten ilmoitusten koodisanasta HPE. Ja silloinkin osa kirkkokansaa livisti ulos kun ehtoollisliturgia alkoi, tai sitkeästi istui penkissä paikoilaan (mikä toki heille sallittakoon).
Minulle sopii nykykäytäntö, kun (vastauksena otsikon kysymykseen) en oikein muuten välitä käydä kuin tuon HPE:n takia, mutta olen kyllä kuullut joittenkin itseäni vanhempien haikailevan aikoja, jolloin ei tarvinnut aina käydä ehtoollisella. Vähän mietin, että se ehtoollinenko ihmisiä kirkosta pois pelottaa?
Mutta kertokaapa tietävämmät, miten yleensä pääsi aikoinaan muodostumaan käytäntö, että "normaali" jumalanpalvelus oli ilman ehtoollista?
-
Öppiäisen kysymykseen sanajumalanpalveluksista... Liekö käytäntö tullut yksipappisista seurakunnista, kun avustajia ei vielä saanut käyttää.... Ehtoollisen jako yksin pöydittäin täydelle kirkolle vei aikaa...Eipä taida olla 40 vuottakaan, kun lehtorit saivat avustaa piispan luvalla, sitten seurakuntaneuvoston jäsenet piispan luvalla ja nyt kirkkoherran luvalla kuka tahansa seurakuntalainen....
Naapurikirkoissa rajojen takana diakonit(papistoa) voivat pitää sanajumalanpalveluksen, mutta eivät messua..mikä suuresti rajoittaa jumalanpalveluselämää.
Missa armulauaga on hyvä nimitys, jonka ehkä suomalainenkin ymmärtää.
Venäjällä olen saanut osallistua jopa kolmesti samana päivänä, kun kuljimme eri seurakunnissa, runsaan sadan kilometrin päässä aamupalveluksen pitopaikasta... Tuntea kuuluvansa samaan Kristusruumiiseen kulloisenkin paikkakunnan uskovien kanssa, toi siunauksen. :icon_lol:
-
Nyt on käyty kirkossa kiitettävän ahkerasti ja siirrymme osaan 10