Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: marimii - 09.10.08 - klo:09:38
-
Hei !
Tulin tänne ihan mielenkiinnosta.
Minulle körttiläisyys on melko vieras asia.
Kuulun luterilaiseen kirkkoon mutta äitini puolelta olen tutustunut paljon vapaisiin suuntiin.
Kirkkomme herätyslikkeet kuten körttiläisyys on minulle lähes tuntematonta.
Sekoitan varmaan toisiinsa körttiläisyyden ja herännäisyyden ja yleensä eri lestadiolaisuuden muodot.
Miksi olet körtti ja mitä se sinulle tarkoittaa ?
Miten se näkyy uskossasi tai elämässäsi yleensä ?
Olisi ihan kiva jos joku vastaisi niin voisin kysyä vaikka lisääkin.
Olen vain ihan kiinnostunut. ei mitään erityisempää syytä.
-
Miksi olet körtti ja mitä se sinulle tarkoittaa ?
Lapsena sain vaikutteet. Nuoruuden etsimisen jälkeen palasin kotiin. Nyt hoidan juuriani, jotta kasvuakin voisi tapahtua.
Miten se näkyy uskossasi tai elämässäsi yleensä ?
Yritän täyttää velvollisuuteni yhteiskunnan jäsenenä.
-
Joo, niin minä oletankin että suurin osa körteistä on lapsuudesta kasvanut siihen sisälle.
Lähinnä kiinnostaisi että miten körttiys siis eroaa tavallisesta luterilaisuudesta ?
Vai onko se vain lähinnä nimi nykyään.
Minä liitän körttiyteen lähinnä jotkut isot kesäjuhlat ja sitten kai veisaamisen :)
-
Joo, niin minä oletankin että suurin osa körteistä on lapsuudesta kasvanut siihen sisälle.
Lähinnä kiinnostaisi että miten körttiys siis eroaa tavallisesta luterilaisuudesta ?
Vai onko se vain lähinnä nimi nykyään.
Minä liitän körttiyteen lähinnä jotkut isot kesäjuhlat ja sitten kai veisaamisen :)
Liität yhteen ihan oikeita asioita. Körttiläisyys ja herännäisyys ovat sama asia. Herännäisyys on sitoutunut luterilaisen kirkon oppiin ja korostaa ihmisen pienuutta suuren Jumalan rinnalla todella lyhyesti sanottuna.
Herättäjä-Yhdistyksen sivuilla www.h-y.fi asiat on määritelty perusteellisemmin, siksi en kertaa niitä tässä. Kaikki me olemme yksilöitä ja yritämme sietää toisiamme ja muita, vaikka olisivat eri mieltä tai muuten poikkeavia. Se on haasteellista, mutta vapauttavaa. Saat olla oma itsesi. Raamatulla koreilua vierastamme ja pidämme kaikkia tasa-arvoisina jättäen päätökset Jumalalle.
Siinä lyhyesti.
-
Miksi olet körtti ja mitä se sinulle tarkoittaa ?
Uskon yksinkertaisuuden takia olen körtti. Lähtökohtana on se, että me kaikki olemme uskomme määrästä riippumatta rajallisia, heikkoja ja syntisiä ihmisiä ja pelastumme vain Jumalan armosta.
Uskostaan ei tarvitse huutaa isoon ääneen turulla ja toreilla, koska olemme uskossamme heikkoja. Uskoa ei näyttää isoilla juhlamenoilla. Pieni rukous ja Siionin virret riittävät. Körtti elää Jumalan armon varassa. Kaikki muu on turhaa pröystäilyä.
-
No.niin. Kiitos vain tuosta linkistä herännäisten sivuille. Nyt siis tiedän jo että körttiys on siis juuri herännäisyyttä. Olen kai pitänyt niitä kahtena eri asiana.
Eli körttiläisyys eroaa tavallisesta luterilaisuudesta vain lähinnä käytännöissä.
Körteissä veisataan enemmän ja ymmärsinkö oikein että maallikkous on körteissä jotenkin vahvemmilla.
Sivuilla sanottiin että puheita voi pitää kuka vain ja sitten taas veisataan.
Ja se on vielä epäselvää että onko lestadiolaisuus aivan eri asia vai onko herännäisyys lestadiolaisuuden alalaji tai toisinpäin ?
Täällä on muuten tosi kivoja hymiöitä.....tässä hiippailen foorumilla katselemassa mitä ihmettä ihmiset täällä kirjoittaa
:hiipii:
-
Tervetuloa joukkoomme Marimii ! Kun kirjoittelet täällä muutaman kuukauden tunnet jo hyvin mitä körttiläisyys ja herännäisyys on. Terveisin Juhoma.
-
Tervetuloa joukkoomme Marimii ! Kun kirjoittelet täällä muutaman kuukauden tunnet jo hyvin mitä körttiläisyys ja herännäisyys on. Terveisin Juhoma.
joo, huomasin tuolla jo ketjun äärikörttiydestä ja uuskörttiydestä.
Olivat aika pitkiä mutta täytyy varmaan vähän yrittää vilkuilla niitä.
:)
-
No.niin. Kiitos vain tuosta linkistä herännäisten sivuille. Nyt siis tiedän jo että körttiys on siis juuri herännäisyyttä. Olen kai pitänyt niitä kahtena eri asiana.
Eli körttiläisyys eroaa tavallisesta luterilaisuudesta vain lähinnä käytännöissä.
Körteissä veisataan enemmän ja ymmärsinkö oikein että maallikkous on körteissä jotenkin vahvemmilla.
Sivuilla sanottiin että puheita voi pitää kuka vain ja sitten taas veisataan.
Ja se on vielä epäselvää että onko lestadiolaisuus aivan eri asia vai onko herännäisyys lestadiolaisuuden alalaji tai toisinpäin ?
Täällä on muuten tosi kivoja hymiöitä.....tässä hiippailen foorumilla katselemassa mitä ihmettä ihmiset täällä kirjoittaa
:hiipii:
Lestadiolaisuus on ihan eri asia ja on vaikea löytää yhteistä.
-
Tervetuloa marimii munki puolesta!
Ja se on vielä epäselvää että onko lestadiolaisuus aivan eri asia vai onko herännäisyys lestadiolaisuuden alalaji tai toisinpäin ?
Lestadiolaisuudella ja herännäisyydellä on sen verran yhteistä että ne ovat molemmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeitä. Muut kirkkomme sisäiset herätysliikkeet ovat rukoilevaisuus, evankelisuus ja tuoreimpana viidesläisyys.
Eli jos ajatellaan kun kerran koneella ollaan, että kristinusko on tietokoneen C-kansio ja luterilaisuus on Omat tiedostot, körttiläisyys voisi olla esimerkiksi Omat musiikkitiedostot ja lestadiolaisuus Omat kuvatiedostot.
Ei niillä muuta yhteistä ole kuin että ovat syntyneet samoihin aikoihin ja ovat herätysliikkeitä molemmat.
Toivottavasti selvensi :D
-
Juttelin muutama päivä sitten arvostetun körttiteologin kanssa, joka on tutkinut (pro gradu -tutkielma) lestadiolaisuutta sekä herännäisyyden ja lestadiolaisuuden välisiä eroja. Hän sanoo lestadiolaisuuden muuttuneen Lars Levi Laestadiuksen jälkeen, kun herätysliikettä johti Laestadiuksen jälkeen maallikkosaarnaaja Juhani Raattamaa (Johan). Laestadius valitsi Raattamaan katekeetakseen v 1930. Laestadiuksella oli korvenraivaajan osa, kun sen sijaan Raattamaa oli enemmän evankelista, opettaja ja sielunhoitaja. Hän rakensi nimenomaan Laestadiuksen raivaamalle maaperälle. Oppi kuitenkin muuttui körttiteologin mukaan Raattamaan muokkaamana, niin ettei sitä enää kaikilta osin tuntenut samaksi, kuin miksi Laestadius oli sen määritellyt.
Kysyessäni, mitä herännäisyys on hänen - vanhan körttiteologin mielestä, veisasi hän minulle heikolla mutta sointuvalla äänellä Siionin virren 175 (vanh.painos);
Jeesuksen silmäin eteen
Mä käyn näin vaivaisna kuin lien.
Mun velkan´, köyhyyteni vien
Jeesuksen silmäin eteen.
Jeesuksen silmäin eteen
Mä synnin painamana jään.
Hätäisnä katson yhtenään
Jeesuksen silmiin helliin.
Jeesuksen silmäin eessä
Mä rikoin käskyt Jumalan.
Nyt tuomiotan odotan
Jeesuksen simäin eessä.
Jeesuksen silmiin helliin
Mä katson, jos hän hylkää, niin
Viel´ katson vaipuissanikin
Jeesuksen silmiin helliin.
"Siinä se on": sanoi hän veisuunsa lopetettuaan.
Lars Mikael
-
Niinkin voisi liikkeiden eroja selittää, että lestadiolaisten mielestä vain heidän joukossaan pelastuu (saamalla toiselta lestadiolaiselta synninpäästön), körtit taas antavat Kristukselle vallan pelastaa kenet parhaaksi näkee ja jäävät odottamaan, osuisiko se armo omallekin kohdalle.
-
Kiitos vain kaikille asiallisista vastauksista.
Mulla on tosiaan ollut aukko yleissivistyksessä sillä nämä kirkon omat herätysliikkeet on jääneet vieraiksi. Nyt tosiaan sitten tiedän jo jotain enemmän.
Vaikka minussa itsessäni on iloinen sekamelska luterilaisuutta ja erinäisiä vapaiden suuntien vaikutuksia niin minä olen alkanut huomata että ehkä jollakin sielun syvällä tavalla minusta löytyykin jonkinlainen pieni körtti myös.
Tuo itsen pienuus ja Jumalan suuruus on varmaan sitä.
Mielenkiintoista sinänsä tuo historia. Eli körttiläisyys on syntynyt siis tavallaan lestadiolaisuuden pohjalle mutta kuitenkin sitten muodostunut jollakin tavalla vastakohdaksi ainakin vahvimmille lestadiolaisuussuuntauksille, jos nyt oikein ymmärän.
Eli siis tarkoitan sitä että ajattelisin lestadiolaisuuden painottavan tekoja mutta körttiläisyyden armoa.
Jos nyt oikein ymmärrän.
-
Mielenkiintoista sinänsä tuo historia. Eli körttiläisyys on syntynyt siis tavallaan lestadiolaisuuden pohjalle .
Ei vaan lestadiolaisuus on näistä kahdesta nuorempi liike. Mutta sekään ei ole syntynyt herännäisyyden "pohjalta", koska herännäisyys ei ollut koskaan juurtunut Ruotsin Lappiin missä Laestadios toimi. Myöhemmin kai joillain alueilla Pohjanmaalla, esim. Siikajokilaaksossa (ainakin Ilkka Huhdan kirjan mukaan) tapahtui siirtymistä herännäisyydestä lestadiolaisuuteen. Mutta yleensä kai Suomen kirkon 1700-1800-luvun herätysliikkeet, toinen toisensa jälkeen syntyessään, juurtuivat vahvimmin sellaisille alueille, jotka olivat jääneet edellisten herätysten ulkopuolelle.
(Tämä on tosin vain sivustolla vierailevan ulkopuolisen mielikuva, oikaiskoot körtit jos haluavat.)
-
Olet täysin oikeassa! Herännäisyyden vahvimpia alueita ovat käsittääkseni Savo-Kainuu sekä Pohjanmaa. Pohjanmaan pohjois-osissa tosin on lestadiolaisuus ymmärtääkseni vallalla. Se kun on vähän niin, että Pohjanmaakin on vähän vaikea alue määritellä.
-
Ahaa, eli homma kääntyikin toisinpäin.
Sehän kuulostaisikin loogisemmalta, jos lestadiolaisuus on kehittynyt herännäisyyden jälkeen.
Eli herännäisyydestä irtautui siis lestadiolaisuusliike, joka alkoi painottaa enemmän tekoja ? Ja väärien asioiden tekemättömyyttä :)
Mistä muuten tulee nimitys körtit ?
-
Olet täysin oikeassa! Herännäisyyden vahvimpia alueita ovat käsittääkseni Savo-Kainuu sekä Pohjanmaa.
Johannes, nykyisin vahvoihin alueisiin luetaan myös pääkaupunkiseutu. Me stadilaiset, espoolaiset, vantaalaiset ym. olemme sen jo pitkään tienneet, mutta nyt se kuulemma uskotaan jo Lapuallakin...
Mt
-
Tjaa... Tuhat körttiä on vähän Stadissa, vaikka sata olisikin paljon Nilsiässä.
-
Text removed due to BBcode timeout problems
-
Mt:n viesti, jonka pitäisi olla tuossa yllä, (mutta sen verran meni bitti poikittain, että se ei siinä enää antanut tämän sivun aueta) - taisi kuulua suunnilleen näin:
(Korjaa mt, jos pielessä.)
Lestadiolaisuus ja herännäisyys ovat kumpikin syntyneet toisistaan riippumatta. Maantieteellinen etäisyyskin on pitkä, olihan Laestadius ruotsalainen. Nykyisin liikkeet toimivat myös samoilla paikkakunnilla, mutta yhteistoimintaa ei juuri ole, koska monet käsitykset ovat kovin erilaiset.
Suomalaisissa herätysliikkeissä on kuitenkin joitakin, joilla on liittymäkohtia herännäisyyteen. Evankelinen herätysliike (jota nykyisin edustaa mm. SLEY, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys) erkaantui 1800-luvun alkupuolella herännäisyydestä, kun heränneen papin Fredrik Gabriel Hedbergin uskonkäsitys kehittyi eroon herännäisyyden johtohahmon Paavo Ruotsalaisen käsityksistä. Liikkeiden välirikko oli voimakas ja sen seuraukset tuntuivat pitkään.
Myös Länsi-Suomen rukoilevaisuudella on yhtymäkohtia herännäisyyteen. Näissä kahdessa liikkeessä veisataan mm. lukuisia samoja virsiä, ja yhdellä rukoilevaisuushaaralla on omat sivut Herättäjä-yhdistyksen lehdessä.
Jos tämä selitys tuntuu sinusta sekavalta, niin olet oivaltanut asian ytimen... Tietoa eri herätysliikkeistä ja niihin liittyvistä henkilöistä ja yhdistyksistä saa mm. Wikipediasta, http://fi.wikipedia.org/wiki/Herätysliike. Hieman "virallisempaa" tietoa on uskonnontutkijoiden laatimassa verkkohakuteoksessa Uskonnot.fi, http://www.uskonnot.fi/uskonnot/, jossa on koko kirjo uuspakanuudesta taolaisuuteen.
Herännäisyyteen tutustuu parhaiten käymällä seuroissa ja osallistumalla veisuuseen - Siionin virret -kirjoja on yleensä paikan päällä. Ja onhan siellä puheitakin.
Pääkaupunkiseudun seuroista on tiedot Uudenmaan körttien
seurakalenterissa, http://uusimaa.h-y.fi/seurakalenteri.html
Tervetuloa tutustumaan seuroihin - ilman paineita
Mt
-
Liisan viestissä on minun tekstini ihan oikeassa muodossa. Wikipedian linkki ei tosin ääkkösongelman takia toimi linkkinä, mutta kun sen kopioi tuosta selaimeen, niin pitäisi toimia.
Kiitos, Liisa, uskomattoman ripeästä toiminnasta!
Mt
-
mt sanoi että jos tuntuu sekavalta niin olen oivaltanut asian ytimen :D
No ilmeisesti olen ymmärtänyt asian ytimen.
Ei kun oikeasti ihan mielenkiintoisia juttuja.
Sitähän tämä koko kristikunnan historia on. Minusta se on ihan mielenkiintoista miten mikäkin kirkkokunta ja kristillinen suuntaus on muodostunut ja erkaantunut ja taas muotoutunut.
Ja kuitenkin kaikilla on se joku yhdistävä tekijä.
Olen vasta viime vuosina alkanut ymmärtää sitä miten tärkeä ja suuri rooli Suomemme kristillisyyden historiassa on ollut juuri näillä kirkon herätysliikkeillä.
Ja vaikka olen jotenkin ajatellut ehkä tälläistä körtti ja lestadiolaissuuntausta jotenkin synkkänä ja vähän ahdistavanakin, niin olen alkanut ymmärtää että siinä on kuitenkin jotakin hyvin vahvaa mille tämän kansakunnan uskoa ja Jumalatietoisuutta on rakennettu.
Siksi tämä lähinnä kiinnostaa.
-
Minä oon käyny VL-foorumin sivuulla tutkimas heirän sialunelämää. Kauhian tiukat on heillä keskustelun säännöt, mutta hyvin siäläkin juttu luistaa. http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1449
-
Huokaus. Kävin lukemassa vähän tuota vl-foorumia, ja mulle riitti jo. Miten kukaan voi pysyä selväjärkisenä yrittäessään noudattaa kaikkea sitä, mitä "ainoalta oikealta uskolta" vaaditaan?
Mä en oikeasti ollut aiemmin tajunnut, miten avoimesti vanhoillislestadiolaiset halveksivat muita kristittyjä. Voiko heidän liikettään enää pitää kristillisenä, jos pelastuminen ei tapahdu Jumalan armosta ja Kristuksen sovitustyön kautta, vaan ainoastaan vanhoillislestadiolaisten avulla?
Tämä pieni pää ei ihan ymmärrä. Ei olisi minusta vanhoillislestadiolaiseksi, täytyy vain toivoa että körtiksi kelpaan.
-
Tuossa ketjun alkupäässä Marimii puhtaaksi piirsi ja täydensi elämänsä kokemuskarttaa etsimällä körttiläisten paikkaa.
Minäkin teen samaa. Olenko ymmärtänyt oikein?
Publikaanithan olivat körttiläisiä, mutta onko yhtään fariseusta körttiläisenä?
-
Tuossa ketjun alkupäässä Marimii puhtaaksi piirsi ja täydensi elämänsä kokemuskarttaa etsimällä körttiläisten paikkaa.
Minäkin teen samaa. Olenko ymmärtänyt oikein?
Publikaanithan olivat körttiläisiä, mutta onko yhtään fariseusta körttiläisenä?
Körteillä ei oo tapana uskolla pröystäillä. Mutta voihan sitä olla salaa vähän ylpeä uskostansa. :wink:
-
Sarai: "Mä en oikeasti ollut aijemmin tajunnut, miten vanhoillislestadiolaiset halveksivat muita kristittyjä. Voiko heidän liikettään pitää kristillisenä, jos pelastuminen ei tapahdu Jumalan Armosta ja Kristuksen sovitustyön kautta, vaan ainoastaan vanhaoillislestadiolaisten avulla."?
Tästäpä tuli mieleeni jälleen edesmenneen hyvän ystäväni Aku Rädyn mainio oivallus.Nimittäin Aku kerran joutui keskusteluun mainitun herätysliikkeen saarnamiehen kanssa, josta sai saman käsityksen kuin nyt Sarai;pelastutaan ainoastaan heidän kauttaan.
Tovin kuunneltuaan saarnamiestä, Aku totesi; "Vai on siellä taivvaassa käynnissä remontti. Sielläkö on ruvettu ovia siirtelemmään. Kun minnoon luullu, että siellä Kristus on ovena, ja nytkö siellä oottekin työ."
-
Sun Armoasi Anomaan
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
-
Sun Armoasi Anomaan
https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
"Hmm, minusta joku on saanut ajatuksensa kuuluviin, narsisti kun on."
https://www.h-y.fi/siionit/tietoa/siionin-virsien-historiaa/malmivaara-in-english.html
-
Kuka liekään kaivanut tämän ketjun esille, olen hänelle kiitollinen. Seppos selittää herännnäisyyden selväsanaisesti ja hyvin.
Ehkä itse mietin vielä enemmän maantiedettä niinkin myöhään, kuin aikaan ennen nettiä, joskaan en itse sinkaan päätynyt perehtymään lestadiolaisuuteen kuin niin simppelostä syystä. etten saanut Helsingistä asuntoa ja opiskelut olivat alkamassa aivan heti justiinsa. Uusin nuorisopastorimme oli itse asunut oiskeluvusinaan
lestadiolaisessa yo-kodissa ja sain sieltä peruutuspaikan, joku ei tullutkaan jajonokin taisi purkautua. Sielläpidettiin kerran kuussa seurat ja iltaisin iltahartaus, joten heidän laulukirjansa kyllä tuli tutuksi. Siitä huolimatta ei tulisi pieneen mieleeni sanoa olevani lestadiolainen.
--------------------------
Minun on tunnustettava, ilman että voisin osoittaa ketään sormella ja ilman että se johtuisi mistään kummemmasta kuin omastsa kelpaamattomuuden tuntemuksesta ettei sitä kukaan saa päättää, vaan jotkin kriteerit tulee täyttää, ainakin pitäisi voida osoittaa että kuuluu herännäissukuun.
Kun aikanaan viidesläisessä Kymenlaaksossa alkoi liikkua seurakunnan toiminnassa niin menihän sinne kuin kotiinsa, ja siksi kai jos määritellä pitäisi, kai sanoisin yhtä luontevasti olevani viidesläinen kuin kerron vanhempieni nimet siitä ainoasta syystä, että tiesin saavani siellä olla.
Tietty heilläkin oli kriteerinsä, olivat ne ääneen lausuttuja tai ei --- vapaantahdonratkaisu, ja sikäli kuin käsitin, ja matkan päästä käsitän, oletettiin, että tuli todistaa uskosta. Äkkiäkös tuon teki, etenkin myörtämieliselle kuulijakunnalle, etenkin jos ei ollut aivan mahdottoman ujo. Laittoi Jeesus-napin takinkaulukseen, se oli siinä, ja niitä taas oli niin moinella silloin, ettei kai kukaan viitsinyt edes kiinnitää huomiota koko juttuun.
En tiedä, ajatteleeko kukaan meistä enää aivan kuten silloin. Keräsin tietoa yhtä uskontotieteen kesätehtävää varten, ja aivan omasta halustani, ja siltä näytti. Siltä pikemmin vaikuttaa, että nuolruuden viidesläiset ovat elämän opettamina muuttuneet järkiään körttiläisiksi --- mutta samoin, kuin meleeni ei olisi tulliüt sanoa olevani lestaiolainen, enkä olisi uskaltanut sanoa kenellekään "Jumalan terve" enpä taida iskaltaa sanoa olevani körttiläinen.
Ehkä joku on niin rohkea että toteaa vain, tuo vaikuttaa mielekkäältä, oikealta, minua puhuttalevala, ja toteaa sitten, olen körtti yai mikä nyt onkaan. Minulle se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse asiassa, taitaa olla niin, että tunnen ainoastaan sellaisian jotka ovat päättäneet, olen ortodoksi, evakelisuus ei sovi minulle, olen ennemmin lestadiolainen (Eteläpohjalaisia liikkeitä molemmat) tai, olen körttilinen.
Sanon jo valmiiksi, että olen täällä aivan riittävästi saanut harmaita hiuksia, kun kuka lieneekään on selittänyt sitä ja tätä Jumalan riisumiseksi (jopa a u t o s t a ) ja jostain syystä saanut käsityksen että olen h i e n o sukua myöen, joten jospa ei vedettäisi Jumalaa tähän keskustelun ja selitettäisi että kyseessä on Jumalan työtä ja jokin riisumisoperaatio -- kuinka sellaisesta riisuu jota ei ole pukenutkaan. Vaatihan lääkärin opinnot ainakin minulta mahdottomasti työtä, mutta muuten ammattiaan on saanut lähinnä häetä, sillä missä hyvänsä se oli pakko mainita, sai takkiinsa jonkin toisen lääkärin hirmutöistä. Että hankin lisää ihan eri alojen koulutuksia johtui vain siitä, että jotainhan ihminen tekee ellei ole läpeensä laiska. Sainhn sanottua, hei kuule, en ole lääkäri.
-----------------------------------------
Ainut mitä olen hieman ihmetellyt on, että Raamatusta puhumista lainaamista missään tarkoituksessa ainakin täällä tunnutaan kavahtavan. Aikanaan Pirska kirjoitti tänne uskollisesti lainaukset Raamatusta, ja luin niitä mielelläni. Tottahan kaikkea voi käyttää väärin, kuinka sitten ei Raamattua, mutta käytetäänpä Jumalaakin. Jumala sitä ja Jumala tätä. Kuinka niin? TRaitaa mennä nyt kuin VALVIRAlla ja lääkkeillä --- mitään ei uskalleta käyttää, ettei sitten syytetä väärinkäytöstä.-
Taisi tulla jälleen pieni yösoitto, jonka olisi voinut jättää väliinkin, tietysti.
-
Uskon yksinkertaisuuden takia olen körtti. Lähtökohtana on se, että me kaikki olemme uskomme määrästä riippumatta rajallisia, heikkoja ja syntisiä ihmisiä ja pelastumme vain Jumalan armosta.
Uskostaan ei tarvitse huutaa isoon ääneen turulla ja toreilla, koska olemme uskossamme heikkoja. Uskoa ei näyttää isoilla juhlamenoilla. Pieni rukous ja Siionin virret riittävät. Körtti elää Jumalan armon varassa. Kaikki muu on turhaa pröystäilyä.
Aamen! Minkä muun varassa körtti eläisi kuin Jumalan armon varassa? Pieni rukous ja Siionin virret riittävät. Muuta ei tarvita ettei mene pröystäilyksi. :eusa_pray:
-
Toisaalla jo totesin että Raamattuakin tarvitaan.
-
Minulle körttiläisyys on myöskin yhteisöllisyyttä. Juhlat, seurat, toisten tapaaminen jopa tämä foorumi kuuluu tähän seuraliikkeeseen.
Voihan sitä tietysti yksinkin uskoa, lukea Raamattua ja koettaa tehdä parannusta, mutta minusta heränneet välittävät toinentoisistaan ja tapaavat muita mielellään.
Nuorilla se alkaa Aholansaaren leireiltä ja opiskelijoilta körttikodeilta ja seuroista.
Itse olen enää 'neljänseinänsisäinen' körtti, mutta kaipaan niitä vuosia kun oli mahdollista käydä tilaisuuksissa ja kohdata ystäviä.
Kaikkiaan körttiys taitaa olla tiettyä sisäisyyttä, samankaltaisuutta ulkonaisesti erilaisissa ihmisissä.
-
Voihan sitä tietysti yksinkin uskoa, lukea Raamattua ja koettaa tehdä parannusta, mutta minusta heränneet välittävät toinentoisistaan ja tapaavat muita mielellään.
Kristillisyys on minusta olennaisesti kuulumista seurakuntaan. Raamatussa on useita tätä kuvaavia kielikuvia. Seurakunta on viinipuu, jonka runkona on Kristus. Seurakunta on Kristukselle kaunisteltu morsian. Seurakunta on Hengen temppeli, jonka kulmakivenä on Kristus. Yksin ei voi tätä olla.
-
Vertausta Yksin ei puu pala on käytetty monissa yhteyksissä. Yksin palava puu kituu.
-
Jopa kirkkohistorian erakot olivat yhteydessä seurakuntaan. Heidän luokseen erämaahan vaellettiin kysymään neuvoa ja saamaan sielunhoidollista apua.
-
Siikkarit ovat kuihtuneet niin, ajatuksenani on levittää niitä tänne omaan seurakuntaani. Joitakin vuosia sitten ne olivat käytössä. Nyt uuden painoksen aikana eivät johtuen aktiivien suuntautumisesta uudempiin herätysliikkeisiin.
Vielä kuitenkin koittaa päivä, jolloin iloinen srk veisaa.
Laulut ovat jääneet. Silloin hengen tuli leimuaa Siionin Virsien hartaan pauhun myötä.
-
Vai ovat "aktiivit suuntautuneet" kuinka se meni, m no, hyvä, jos joku on aktiivi ja peräti suuntautuu.
Körttiläisyys on sitä vähemmän, mitä suuremmat luulot siitä kasvatetaan.
Uudet siikkarit tosin jäivät oppimatta ja näillä näkymin jäävät hamaan iankaikkisuutehen, se kun lienöö Taivahan Valatakuntaki pareemmin sen pareemmin körtin paikkaseutu sitte siin melkehen yhtä erinomaases seurakuntaelämäs kuin on tää meirän körttisten täs elämäs.
-
Vai ovat "aktiivit suuntautuneet" kuinka se meni, m no, hyvä, jos joku on aktiivi ja peräti suuntautuu.
Körttiläisyys on sitä vähemmän, mitä suuremmat luulot siitä kasvatetaan.
Uudet siikkarit tosin jäivät oppimatta ja näillä näkymin jäävät hamaan iankaikkisuutehen, se kun lienöö Taivahan Valatakuntaki pareemmin sen pareemmin körtin paikkaseutu sitte siin melkehen yhtä erinomaases seurakuntaelämäs kuin on tää meirän körttisten täs elämäs.
Notta, kiitti että huomasit, neiti Tohtori, ja ymmärrän hyvin miksi vastasitkin. Nimittäin olenhan kolmannen polven körtti, siksi vakaata savolaista herännäisyyttä. Meikä on sopiva toteemi tölviä tai siis arvostella älykkään purevastikin. Sillä onhan tää luutunutta paskaa koko tää meikäläisen elo, nöyristelevää vähättelyä.
Mutta notta totuuren nimessä pohojalaasuuskin on pirettävä ramil. Onhan se ... en paremmin sano kun ei nyt leikkaa. Ja hyväkin ettei leikkaa, ettei tule tuhnua enempääkään - tai siis turhaa höpinää, sano - nimittäin.
Niin ku sillai.
Mainitsemistasi "suurista luuloista": kyllä ne on pienet. Kotiin, lapsuuteen täs ollaan menos.
-
Körttiläisyys ei ole akateemista tutkistelua , eikä sen mukaista hienostunutta depattia.
Mielestäni se on sydämen yksinkertaisuutta ja antautumista Jumalan johdatuksiin.
Ystävyyttä yli heimorajojenkin se on. Ja perinneliikettä parhaimmillaan pukuineen ja tapoineen.
Rukouksessa elämistä myöskin, ja tietysti siioninvirsien veisaamista.
-
Ystävyyttä yli heimorajojenkin se on.
Yli kultturirajojenkin. Opin lapsena veisaamaan Siionin virsiä ensin pohjoisnamibialaisella ndongan kielellä. Niitä on sikäläisessä virsikirjassa laskujeni mukaan 90. Kääntäjänä on toiminut soinilainen Heikki Saari, joka toimi Ambomaalla lähetystyössä vuosina 1903-1947.
-
Minulla taas oli soinilaissyntyinen opettaja joka opetti minut laulamaan. Kuisma Pesola oli Kuisman musiikkisukua. Rouva Pesola oli veljeni opettaja ja äitini ystänä, Arna nimeltään.
Kuisma Pesola, ja toinenkin Renkomäen koulun opettaja Bertta Vähä olivat Lahden Musiikkiluokkien primus-motoreita.
Nyt löysinkin googöaoööessa artikkelin jota en ole Pesolasta lukenut. Täytty lukaista:
https://www.ess.fi/paikalliset/389933
Yhteys Pesoloihin katkesi kun muutimme Kärkölään vuonna 1955. Kuisman muista erityisesti hauskasta jutusta: Hän pyysi tuomaan siilejä ( Leena ! ) itselleen lähettääkseen ne Soiniin käärmeitä tappamaan.
Muita soinilaisia on Arsi Harju, kuulantyönnön olympiavoittaja
ja muita:
*Tunnettuja soinilaisia
Velin Vinke,ravikuningatar 2007
Noora Hautakangas , Miss Suomi 2007
Jorma Huuhtanen, kansanedustaja, Kelan pääjohtaja
Merja Korpela, moukarinheittäjä
Pekka Pesola, kansanedustaja
Jorma Rasinmäki, Seinäjoen kaupunginjohtaja
Teemu Saarenketo, Taikureiden SM-kultaa
-
Korjaus: Kuisma Pesola oli Pesolan tunnettua musiikkisukua. Ja Betta Vähälä on oikea nimi, ei Vähä.
-
Notta, kiitti että huomasit, neiti Tohtori, ja ymmärrän hyvin miksi vastasitkin. Nimittäin olenhan kolmannen polven körtti, siksi vakaata savolaista herännäisyyttä. Meikä on sopiva toteemi tölviä tai siis arvostella älykkään purevastikin. Sillä onhan tää luutunutta paskaa koko tää meikäläisen elo, nöyristelevää vähättelyä.
Mutta notta totuuren nimessä pohojalaasuuskin on pirettävä ramil. Onhan se ... en paremmin sano kun ei nyt leikkaa. Ja hyväkin ettei leikkaa, ettei tule tuhnua enempääkään - tai siis turhaa höpinää, sano - nimittäin.
Niin ku sillai.
Mainitsemistasi "suurista luuloista": kyllä ne on pienet. Kotiin, lapsuuteen täs ollaan menos.
Älä pirä ihtiäs sentähen tärkeämpänä kuis olet, en vastannu tekstihis vaan otsakkeesehen, kuinkas näen notta körttilääsyys on olemas ja täältä kai sitä osittaaseen sopii olettaa, minkä sille teheerä voit kun näikseen on, ja seuroos en kuluuje, pirän paaston, kaipa ne paree kuuluuvat niille kun jumalanvierimmääsenä ihtens näkeevät, paree se keheenomman on, notta pysyttelöö omas kammarissaan.
Neiti en liion ole ja olkohon notta väitöskirian saanu valamihiks siitä paree, kun kiittelöö, kuka sen ohojas. Keskentekoosena se taitaas nossaki komeeros virua iliman, notta kiitos sekä kunnia paree sinne, Lönnqvistin nimel kulukoo. Eikä lie körtti takiliepehist päättäen. Eikä kuluje lapikkaas.
Ja samal viisiä sekaava kun murtehet on käsitys körttilääsist, se ku paremmin muotootuu tämän foorumin kirioottajien mieleliikkehist.
-
Mutta jos vastaan ihan itsenäni niin seuraliikke, kuulin kun joihinkin seuroihin erehdyin joskus toistakummentä vuotta sitten. Se tässä on ehtinyt tulla harvinaisen nselväksi, että joikseenkin suljettu piiri, eihän sieltä ulos ajeta, mutta ei ajettu löestadiolaistenkaan seuroista eikä etenkään oman seurakuntani nuorisotyöstä.
Olen tässä kaivannut liikettä, jossa ei kukaan kyselisi, mistä ja kenen ja mistä liikkeestä ja kuinkas vanhemmat ja löytyykö kärttisiä. Ja on aivan turha esittää ettei sellaista esiinny, saattaa olla ettei, jos menee juhlille omalla pikku autollaan ja majoittuu omaan siistiin hotelliinsa. Armias, jos ja kun matkustaa bussilla ja majailee niitten paremmin körttien seurassa, niin on monesti hyvät neuvot olleet kalliita.
En sentään rysäyttänyt että manselaisen rutiköyhän kommunistin tytär ja tyttärentytär ja veljentyär ja niin pitkälle, kunnes kapinassa ammuitte, kun vielä muilutitte lapualaasten körttisten kanssa ja säikytellehet piloolle. Kyllä siinä rupesin kaivelemaan sen säällisemmän sukuhaaran kirkkoherraa, josta Riitta-mummi kertaalleen jo väitti minun leiponeen jotain "suurta kirkollista" tekijää. juu, pappi oli.
Mutta sen sanoin ettei löydy, valitan, melkein tilasin siitä taksin ja ajelin rauh´tatieasemalle selvittämään milloin pääsis kotiinsa, sillä ei siitä oääse, että nöihin kyselyihin minä kylläännyin perin pohjin,
Minun ei tarvitse olla "kunniakortti" ja puvun olisin jo hävittänyt, mutta tekijä kuuluu "niihin" ja kangas on hyvää ja tekotapa, joten se on edelleen etsimässä hyvää kotia.
Koska se on tehty minun mitoilleni, tarvis löytää joku jonka pituus paino yhdistelmä olisi sopiva. Onneksi se on pitkä, joten varmasti joku löytyy. Tämäkin käy, eli yv tulemaan, puku lähtee kun saan osoitteen. Koko L, ja pituus saisi olla alle 170 cm, silloin se ei tosin ole pitkä. Mutta se kuuluu perinnäiskörtin ylle, ei tämmöisen joka aiva n todella tietää ettei kelpaa.
-
Körttiläisyys ei ole akateemista tutkistelua , eikä sen mukaista hienostunutta depattia.
Mielestäni se on sydämen yksinkertaisuutta ja antautumista Jumalan johdatuksiin.
Ystävyyttä yli heimorajojenkin se on. Ja perinneliikettä parhaimmillaan pukuineen ja tapoineen.
Rukouksessa elämistä myöskin, ja tietysti siioninvirsien veisaamista.
Jdestapoo, tä-män sinä olet muistaniut kertoa vuodesta 08 niin monesti että on kaivertunut jo kaiketi hautakiveenikin, akateemisuuus o0mn s y n t i ja epäilemättä k u o l m a n s y n t i .
Toisinaan minua on kiusannút semmoinen synnillinen epäily, kuulepas, että kauppiaan kalatiski on ihan ylitäynnä. Mikäs tunne se taas veikään kalat vedestä? Mutta hyvähän se on, kun löytyi suurenmoinen meriitti siitä ettet sitten ihan itse viitsinyt suorittaa lukiota sen kesklkoulusi perään. Kotia tässä on turha syytellä, menin ihan itse, olen raskaasti rikkonut ja sen saanut tuta.
Että akateemisuus, ylipäänsä koko yliopistoon harhautuminen a u t o m a a t t i s e s t i ylpistää nöyrän on niin niin mukava ajatus, kun toisinaan kaivertaa kuvitelma, että se joku mukava sentään olis löytynuyt sieltä. Ja sopinut omsaa nkin päähän, ja tekis mieli... mutta isketään se lyttyyn, jolla jokin on, isketään niin että itkee taas pulolen yötä. Sinä kun oloet niitä synnistä jo vapautiuneita, HBerran avulla ´tietty, muttei se auta Jumalakaan yliopistossa harhannutta, se se on ihan lopullinen tuho.
Voit ihan rauhboittua, ja saisit jossain elämäsi vaiheessa riisuutua ja lopettaa ylioppilaslakin puuttumisesta ylpeilysi, että katsahtaisit laupeutesi silmin niihin niin niin kurjiin surkimuksiin, jotka sitten kuitenkin löysivät siitä tunkiosta jotakin hyvää. Osasit kumminkin soittaa puoliyöstä ja kysyä kun hätäännyit terveydestäsi, silloin kas, kelpasi se jota muuten olet vihannut siitä kun tuntemaan olet oppinut.
Ja huomaa, en ole tieteni tarkoittaen täällä kerskaillut. Se on tosin totta, että luterilaisen selittäessä herännäisyyden lahkoksi kerroin, että sitä se viimeiseksi on, ja selitin, mistä sen tiedän, kun en ikinä en yhden yhtä kertaa ole körteille todella kelvannut, kun en ole niitä enkä näitä enkä mitään enkä edes tyhmyyttäni ymmärrä että piti.
Edelleen, en usko Jumalan viskelevän kadotukseen yhden ensimmäistä vain siksi, että sattui erehtymään semmoisessa suuresti että huomasi Jumalan luo kulkevan monia teitä --- joista sitä " akateemista debattia" taitaa sitäkin jotakuta kuljetettabvan.
Mutta mehän jo tiedämme, ettei johooraatetfa, läåhimmääsenrakkaus olkohon meii´rän ainoo johooraatjksemme.
Ken vaan ompi se lähimmäisemme?
Sen taitaa kukin ihan igtse valita.ö En tykkää sinusta kun sinä olet sitä ja sitäö ja kun min sain ssen selville ja nyt jurnuttaa. Ei olla lähimmäisiä, tiskinm edes kauimmaisia.
Minä ole körtti. Mitäs kaikkea muuta., melkein siitäå jo saisi mallikifjan tyhmemmille, ovi kiinni, älkä päästä se oli l i o pi i s t o s s a .-
-
Toivoin joskus, ihan vain joskus, en toki enää --- se on ohi jo --- että körttiläisyyteen sopisi. Että sielllä olisi tilaa ja annettaisiin ammatti anteeksi, annettaisiin anteeksi jos joskus olen kirjaa lukenut, kun täällä saadaan kaikitenkin välistä ihmetellä körttien jättimäistä lukeneisuutta, kultturellius vielä mukaan lukien.
Kyllä se on jo ohi, ja tämä saa olla ja haudassa olla. Tekisi mieleni sinne jo itsenikin. Ja kai se Jumala käsittää kun selitän, etten enää jaksanut.
-
Älä pirä ihtiäs sentähen tärkeämpänä kuis olet,
En ole tärkeä, siksi pidän tärkeänä.
-
Toistan jälleen kerran etten tunne vähääkään kateutta akateemisesti onnistuneita ihmisiä kohtaan.
Kirjoitan siinä hengessä kuin Paavo Ruotsalainenkin, että philosoohvit sotkevat selvän asia, pottuhalmeen viisasteluillaan.
Körttiläisyys oli ja on yhäkin mielestäni uskon yksinkertaisuutta, myös vähemmän oppineille kuuluvaa.
Edes herännäishenkinen papisto ei ole ollut virkaintoista ja itseään tyrkyttävää vaan on tyytynyt paimenen tehtäväänsä.
Ja Leena, Kysymys ei ollut seitsemänkymmentä vuotta sitten siitä että en viitsinyt lukioon mennä.
Oli niin, että kotiolojen vuoksi katsoin että menen töihin jotta äidillä olisi helpompaa.
Tämä tiittäköön taas tästä.
-
Körttiläisyys oli ja on yhäkin mielestäni uskon yksinkertaisuutta, myös vähemmän oppineille kuuluvaa.
Körttiläisyys on maallikkoliike. Seuroissa papitkin saavat olla tavallisia ihmisiä. Oppinut saa olla, jos niikseen tulee, mutta samoilla yhteisillä penkeillä sitä veisataan.
-
Hyvä tarkennus. Tuo on totta jota ei tule ajatelleksikaan. Papit joihin olen seuroissa tutustunut eivät esiinny 'papillisesti' vaan ystävällisesti.
Todellakin, ihmisinä ilman opillista statusta. Meidän vakituiseen pöytäkuntaan kuului yksi emeritus-kirkkoherra. En koskaan keskustellut hänen kanssa muusta kuin kirjallisuudesta.
-
Korjasin virheen. Joillekin papeille seurojen 'tavallisuus' on tervetullutta vapautta, joku on kokenut olonsa kiusalliseksi. Kertoo varmaan suhtautumisesta omaan virkaansa.
-
Körttiläisyys on maallikkoliike. Seuroissa papitkin saavat olla tavallisia ihmisiä. Oppinut saa olla, jos niikseen tulee, mutta samoilla yhteisillä penkeillä sitä veisataan.
Ehkä näin voidaan sanoa, joskin herännäisyyteen on kelpuutettu myös teologeja. Sekin sukuun kuuluva johon hätäpäissäni sitten turvaduin kun kyselivät, oli pappi, mutta se on aivan varmasti totta, että heille oli huojentavaa saada jossakin olla -- kristittyjä.
Niin, , en ole "kansannainen" . Ei ole tosin Riittakaan, joskin esitti olevansa. Meistä kumpikin on käynyt koulua ja työskennellyt valkokalusammatissa. Kansamieheksi saatettiin nimittää isoisääni, joka sai tuskin kansakoulun suorittaa.
Tuo letkautus akateemisesta debatoinnista vain merkullisesti putkahtaa tänne tilanteissa kuten oli taannoin, kun väsyin nimimerkki luterilaisen väitteeseen, että herännäisyys olisi luterilasuudesta irrottautunut lahko. Sen sijaan että olisin tukeutunut siihen että minusta tuntuu ja minä koen perustelin, ettei ole, ja selitin, millä perusteella e i o l e . Kai olisi pitänyt lähettää yv.
Heikosti se oli akateemista, kaukana "akateemisesta debatista", lähinnä siihen oli referoitu alkeismateriaalia teologisen tiedekunnan opinnoista -- jotka ovat kaikilkle vapaat , ja tuskin se körttisyys siitä edes vaarantuisi. Mutta olihnan se y l i o p i s t o s t a peräisin. Olen siitä jo pyytänyt anteeksi, enkä enää viitsi ryhtyä mokomaan urakkaam, väitettäköön tätä vaikka marsilaisten salaliitoksi.
Akateeminen oli kyllä syytöskin, sillä mututuntumalla hän ei väitettä esittänyt --- luterilainen tietää körttiläisyydestä varsin paljon.
Körttiläiseksi olen havainnut muutamien rohkeasti ryhtyvän, mutta asettavan omalaatuisia arvoasteiukkoja liikkeen sisällä --- olen körtti mutta liian h u o n o kantamaan körttipukua -- vaikka enpä voi sitä arvostella. Tässä on itselleni käynyt niin, että olen l i i a n h u o n o k a i k k e e n m e n o o n , ja kaikkiaan v ä ä r ä n l a i n e n osallistumaan minkäänlaiseen H.-Y:n toimintaan. Liian huono seuroinhin, liian paha kirkkopyhään, juhlille täysin kelpaamaton. Neiti t o h t o r i ..
Ei tämä ollut ainoa paikka. Vietin Karjaalla Lärkkullan kansanopistossa välivuotta, ja pyysin rehtorilta, saiainko skolmötessä (koulun ajankohtaiset asiat) selittää epilepsian oireitani luyhyesti ettei kukaan pahastu/pelästy-. Ei, en saanut "Du måste förstå att du är ingen läkare h ä r , du är et e l e v. Pastori, rehtori Forsenille sai pitkään selittää että tämä elev sattuu olemaan en patient, eikä yhtään tipaa lääkäri ---- kun en sitä halunnut lainkaan tietoon!
Olisi kai se lääkärikin onnellinen saadessaan olla ihan vain Leena, eikä mikään helvetin " neiti tohtori". Johan minä ihmettelin mistä se väikkärikin on revitty tietoon, mutta taisi sekottaa ammattiin.
----
Kun ensimmäisen kerran sain tänne lopullisen bannauksen, olisi ollut viisasta jäädä suosiolla pois, olkoon syy mikä hyvänsä, minun kokemukseni elämästä
on, että olen pollut joka paikkaan väärä. Yleensä ihmiset reagoivat oireisiini, ja sen ymmärrän, myös sen etteivät pysty sitä käsittämään. Tietty on niitäm joille ammatti on liikaa, ja armias, jos niitä on useampi --- kun koko elämäni olen kantanut vain s y y l l i s y y t t ä siitöä etten t e e t y ö t ä .
Tänne pitäisi saada kelvata vaikka olisikin sen synnin tietämättään ja tahtomattaan tehnyt että opiskeli, kun kiinnosti. Että keksi lisää tekemisiä kun työkyky meni, että yritti. En jaksa enää.
.-.........................
Puvusta olen ajatellut, kuinka hyvä olisi ollut, jos silloin kun sen kaavoja sai tilata ja sen käyttöön rohkaistiin, olisi selvitetty, kenelle setä suositellaan. Ei ilman herännäistaustaa.
Ymmärrän vaikeudet, jotka tuollaisesta ilmoituksesta seuraisivat, mutta kaikitenkin, se olisi ollut selvempää kuin jättää yksin pukuineen kuulemaan, mitäs toleen sanot, eikös ollut körttipuku päälläs tai muuta -- sitä muuta on riittänyt.
En taida olla ainoa, joka tyhmyyttään kuvitteli voivansa "olla körtti" ainoastaan siin, että täällä puhutaan totta, tähän minä uskon , nämä opastavat siinä kuin Bonhoeffer, jonka aihan vahingossa löysin ja joka ei ollenkaan olly niin a k a t e e m i n e n d e b a t o i j a kuin voisi kuvitella, hänen tekstejään lukemalla aloin ymmärtää krstinuskosta jotain, mutta enhän ole syntnyt herännäissukuun. Yritin tarjota ties mitä isoenoa ja Laguksen koiven hoitanutta k a n s a n partantajaa kysyjille, mutta eihän se ole rehellistä peliä. Suvut ovat etelämpää ja monet kaukana talonpokaisen vakavarallisuuden alapuolella.
.....................................
Minä en varmasti ole kölrtti, mtta kristitty olen, siihen minut on kastettu ja se puku, Kristuksen vanhurskaus, se on minulle liian hieno ja pyhä, mutta vain a peittää kurjuteni, ei körttipuku, joka ei liioin ole pyhäksi ajateltu. Tuo toinen, jos se minulle annetaan, se saa pökerryksiin, sillä
silloin ensimmäistä keftaa m inua vouisu katsoa hyväksyvästi. Sen tähden en venkoile Jumalan edessä, että ei kelpaa ja olis tää oma ja eiks ennen omaa rääsyä. Se minusta ylpeyttä on.
Ja alkuaan, puvun tarkoitus oli vapauttaa maallisen pimtamuodin perään haikailusta --- mikä olisi kenties juuri tässä ajassa yhtä suositeltavaa.
.....................................
Heinimäki kirjoitti ylpeyden synnista kiinnostavasti (Seitsemän kuolemansyntiä). Sitä ei ikinä voi selättää, sillä todetessaan olevansa nöyeä, ylpistyy välittömsti siitä nöyryydestään.
-
Olihan outo tiedonjyvänen, että Leena on joskus bannattu. Miten meikäläinen on voinut kulkea vapaana tällä foorumilla?
-
Minä en tiedä mitä körttiläisyys on... mutta körttiläiset ovat ottanut minut porukkaansa. Mutta eivät muut.
-
Minä en tiedä mitä körttiläisyys on... mutta körttiläiset ovat ottanut minut porukkaansa. Mutta eivät muut.
Aika samat sanat, vaikka muuallekkin on otettu ja olisi, niin armollisin porukka tämä.
Teologioista ja opeista en niin sitten tiedä, enkä oikein haluakkaan aikaani niiden miettimiseen kuluttaa.
-
Minut hyväksyivät oikeastaan kaikki, paitsi körttiläiset. Ihmeekseni jopa ortodoksit.
Olin miettinyt ortodoksista kirkkoa vuosia, minua kiusaa yhä luterilainen äärimmäinen matalakirkollisuus --- kuka hyvänsä saa tulla opettamaan mitä hyvänsä sen nimissä ,eikä kyseessä enää ole "astian maku" kuten kauniisti sanOtaan, vaan koko opetus riippuu siitä, minne sattuu syntymään ja missä käy rippikoulunsa, ettei eri maakunnassa edes ymmärretä mitä oikein kysyy, mitä sanoo. Pitää täysin paikkaansa, että etsin Suomen luterilaisen kirkon sisältä jonkinlaista yhtenäisyyttä, sillä "moniäänisyys" ei enää edusta kuin pahaa älämölöä ja epäselvää meteliä. Tämähän se sai täällä erään nimimerkin kyselemään, mkski esiinnyin siinä tapauksessa körttipuku ylläni edellisillä Herättäjäjuhlilla. Kaiketi ekumeenisuus siinä tapauksessa olisi vielä hirvittävämpää.
Tämän jälkeen minun oli kovin vaikea jakaa kauniita näkyjä yhtenäisyydestä ja kristittyjen yhteydestä , kuinka "puukaan ei pala yksin". Kyllä kai ihmisillä on oltava lupa etsiä -- ja tämmöisenä loputtimana harhailijana on vain elämänsä elettävä, ellei koko ajatusta voida täällä sietää.
Ymmärrän kuulumisen tarpeen, mutten voi sentää olla epärehellinen, olkoon sitten ettei voi kuulua mihinkään.
Ajattelin ortodoksista kirkkoa erityisesti sen jälkeen, kun kurssitoverini Elina menehtyi rintasyöpään vain kolme vuotta v almistumisensa jälkeen. Hyvä ystäväni Markus patisti lukemaan Siltalan toimittaman "Elinan kirjan", Elinan muistiinpanoja, hänen lääkärinsä kokemuksia, ystävien ja isä Arsenin tekstejä. Elinalle ortodoksinen kirkko oli tarjonnut turvaa ja tukea. Luin sen vasta, kun Elinan kuolemasta oli joi kymmenen vuotta, ja sen valoisuus todella rohkaisi ja auttoi.
Että en jäänyt ortodoksisen kirkon jäseneksi johtui vain siitä, etten voinut uskoa heidän pelastusoppiinsa, miuut asiat olisin varmaan voinut sivuuttaa, kuten, että sairaus on rangaistus kehnosta kilvoittelusta. Ajatus jonka mukaan ihmisen on itsensä lunastettava sielunsa, oli liikaa, sillä ikinä en siihen kykenisi. Ihmettelin, kuinka he voivat olla niin levollisia. Sanotttiinhan minulle että joudun kadotukseen, kun vaihdoin kirkkokuntaa takaisin luterilaiseeen, ja kyllä se aika hyytävä kokemus oli.
Elina kohtasi oikestaan vain sielunhoitajansa, lauloi kyllä kuorossa, ja asui kokonaan eri paikkakunnalla. Opetus heillä saattaa vaihdella -- vaikka soitin kyllä kaikki ne "isät läpi jotka ikinä tavoitin sillä oletin käsittäneeni itse väärin.
..................
On tietysti väärin leimata k a i k k i körtttiläiset tai heränneet, kuinka vain, foorumin perusteella, mutta auttamatta tämä saa araksi lähtemään yhtään minnekään.
Enkä ole voinut antaa itselleni anteeksi eräitä seuroja, josíssa joku mies, kuka lieneek, puhui jotenkin väärin -- en ymmärrä miten, ja kuulijat alkoivat laulaa häntä lopettmaan. Näin paikaltani, että hänen kasvojensa väri vaihtui aika ikävän sinertävänpunaiseksi, hgän hapuili kädellään kaulaansa ja alkoi horjahdella. Saatoin olla ainoa joka näki ja ymmärsi, että siinä olisi tarvittu nopeita toimia, ainakin auttaa makuulle, avata paidan nappia ja pyytää paikalle ensihoitoyksikköä. Enkä tehnyt mitään, pelkäsin niitä laulajia.
Seuraaana päivänä soitin kyllä kirkkoherralle, jonka seurakunnan tiloissa tämä tapahtui. Kysyin, miten puhuja voi, mutta kirkkoherra sanoi, ettei voi siitä puhua, vaikka ymmärtääkin huoleni. Juteltiin aikamme, hän kyseli kuka alkoi sen laulun, sanoin että tiedän ulkonäöltä mutta en taitaisi tietää nimeä. Tätä en ole voinut antaa itselleni anteeksi --- ja tunnustan pelkääväni ja pelänneeni kaiken aikaa näitä, joitka opin sitten tuntemaan. Ehkä he menettelivät oikein ja kuten kunnon herännyt, kun ilmeisesti puhuttiin jotakin väärää, ehkä loukkaavaa. Minä en sitä ymmärtänyt -- sillä kertaa koko se puhe vaikutti hieman sekavalta.
Olisin mieluummin antanut puhujan puhua asiansa, ja hänen lopetettuaan käytettävän puheenvuoron, jossa olisi oikaistu joa jotakin loukkasi -- sen voi varmasti tehdä niin, että asia tulee ymmärretyksi ja silti ketään ei loukata.
------------------
Kukaan ei tiennyt, m i s t ä s y y t ä kyselin täällä, johdattaako Jumala ihmistä. Ehkä vataus olisi ollat vähemmän kärkevä ja itsevarma, jos olisin kertonut kaiken, mutta en omista syistäni halunnut. Oikeastaan minun olisi pitänyt osata kääntää yhdeltä kaanaan kieleltä toiselle mitä tarkoitan: Jos Jumala välittää yskittäisen ihm isen kohtaloista, jos Hän antaa meille hyvän ja pahan, vaarallisen ja turvallisen, kaiken voi ottaa, sillä ne otetaan Jumalan kädestä --- muistaakseni Lutj´hetr on puhunut Jumalan "oikean ja vasemmen käden " työstä.
Vähitellen olen alkanut ajatella koko tuommoista uskoa todella tolkuttomaksi, lapselliseksi ja typeräksi. Mistä syystä Jumala piittaisi minusta, jolla muutenkin on kaikki hyvin? Ei mistään, ja nyt olen sen verran saanut kaikiktenkin vaikutteita herännäisyydestä, etten enää edes ajattele Jumalan piittaavan minusta pätkääkään. Lähimmääsenrakkaus olkohon meirän ainoo johooraatus. Kaikki hyvin.
.............................
En aivan tyhjänä palannut ortodoksisesta kirkosta. Tutustuin siellä isä Leoon, joka esitteli minulle Joensuun pappisseminaarin kirkon, jota ei edes hoksaa ellei tiedä mennä seminaarin sisäpihalle. Hänen kanssaan keskustelin eniten sairaudestani ja sen aiheuttamista ongelmista --- suurin osa kuitenkin loukkaantuu, ja mitä sellaisella anteeksipyynnöllä on virkaa, joka ei voi lainkaan sisältää lupausta että yritän"parantaa tapani" kun ei se ole hallinnassani.
Hieman toisin kuin Pena kirjoitti erakoista, on myös täydelliseen yksinäisyyteen vetäytyviä,nämä henkilöt seurasivat liturgioita esimerkiksi luostarissa sjuljetusta tilasta, hieman kuin katselisivat ikkunan läpi -.- en muista miten se oli järjestetty, Hän ehdotti sitä, ja sanoi suoraan, etten voisi millään muulla tavalla koskaan liikkua kristittyjen keskuudessa. He eivät tulisi minua sietämään, ,mutta saisin itseni turvatuksi, eikä Jumala jättäisi minua yksin. Hän itse asiassa ehdotti minulle luterilaiseen kirkkoon palaamista sillä juuret olivat liian syvällä enkä koskaan voisi ollam onnellinen oirtodoksisessa kirkossa, Elinan laita oli hieman toinen, sillä hän oli alkujaan ollutkin ortodoksisen kirkon jäsen.
.............................
Olen viime aikoina miettinyt enenmmän kui n ennen, millainen mahtaisin olla ilman aivovammaani. En tiedä. Hyvä ystäväni menetti isänsä viisivuotiaana, eikä äiti koskaan etsinyt uutta kumppania. Tämä mies kertoi kerran hapuilevansa tyhjää silloin, kun yrittää kuvitella isää itselleen -- se on jotain olematonta ja tavoittamatonta.
.............................
Olen jättämässä hyvästejä, edelleen ajatellen että herännäisyys. olkoon nyt mikä liike tahansa, on löytänyt krinstinuskosta ytimen -- melko lailla samalla tavoin, kuin Luther, ja siten se missään nimessä ei ole ainakaan luterilaisuudesta irtautunut eikä missään nimessä lahko.
Pahoittelen että epäilemättä olen loukannut. kaikkea en itsenmuista mutta näen mitä olen kirjoittanut, en enää pyytele anteeksi vaikka tiedän, että ihmisten enemmistö tahtoisi -- en enää anna kenellekään sitä väärää käsitystä, että mahtaisin oireilleni mitään.
Jäi paljon asioita joita en ymmärrä enkä edes voi hyväksyä, kuten ilmeisen sairaan miehen puheen keskeyttäminen veisuulla. Se oli väärin, ja toimin väärin, sillä veusasin myös, enkä mennyt miehen luo, pyytänyt hiljaisuutta ja ensihoitoyksikköä paikalle --- me emme milloinkaan tiedä toisen toimien johtavaa motiivia -- tahtoiko hän sohaista körttejä vai puhuiko terveyden pettäessä mitä sattuu -- sen verran sain kirkkoherralta sentään irti. Se oli julmaa, kaukana "lähimmääsenrakkuresta".
Jos maallikkoliikkeessä ei kerta kaikkiaan siedetä yliopistossa luetettavia kirjoja, ei minulla voi olla sinne mitään asiaa --- sillä ne eivät todellakaan ole kirjaa kummempia, ne ovat vain ja ainoastaan kirjoja --- eivät siis venäläisiä klassikoita tai nobelisteja tai finlandiaehdokkaita yhtään kummempia. Joku ihminen on niihin k,irjoittanut oman etsintänsä ja tutkimuksensa tuloksia, ei mitään mikä uhkaisi "maallikkoliikettä".
Kansannaiseksi tai kansanmieheksi ei voi vain heittäytyä, ruveta omalla päätöksellään, elleli sellainen ole. Silloin ei enää olla rehellisiä.
Körttiläisyyden historia tuntee melkomoisia debatteja, osin ihan "akafeemisia", vaikka olisikin mukavaa ajatella tätä pikkutaivaaksi jossa ollaan syntymänöyriä ja liian huonoja --- mutta ah, sentään noita toisia parempia. Jos ne ryömivät maton alle niin minäpäs ryöminkin korkkimaton alle. Sinä olet lukenut, minä olen kansannainen, onhan tuo aikamoinen painu matkoisisi, sinä et tänne kuulu.
.....................
Vakuutan, ettei minkäänlainen lukeneisuus tee Jumalan kaipausta tyhjäksi, eikä siksi luetakaan. Jos kirjasta tipahtaa nisunjyvä, sitä kai joku kutsuisi armonvilaukseksi.
viimeiseksi toivomukseksi taitaa jäädä, että Jumala löytäisi minut.
-
Minä en näe enkä koe körttiläisyyttä yksinomaan omien kokemisieni perusteella.
Kun ensikohtaaminen tähän minulle rakkaaseen herätysliikkeessen tapahtui vuonna 2007 otin heti selvää mihin liikkeeseen minut näin voitettiin . Luin kirjallisuutta ja lisäksi vietimme viikonlopun Aholansaaressa tehden tuttavuutta ihmisten ja konsertin parissa. Meillä oli koiramme Basso mukana eikä meitä siitä paheksuttu.
Jaakko Löyttyyn sain heti kontaktin ja hänhän oli Lahdenkin alueen toiminnanjohtaja vielä pitkään.
Seinäjoella tutustui Jaakko Heinimäkeen, sekä muutamin vieläkin foorumilla vaikuttaviin ihmisiin.
Vuosi vuodelta tuttavani lisääntyivät ja iloni yhteisöstä kasvoi.
Foorumi on luku sinänsä. Täällä olen saanut ihan sydänystäviä joiden kanssa yhä tavataan.
Olemme olleet Matin kanssa mökkivierailuilla ja meilläkin on käyty.
Olen kuuluttanut rakkauttani tähän liikkeeseen ja sen luomiin ystäviin. Sen olen kokenut olla Herran elopellolla työssä, omalla tavallani. Kodikkaan rupattelun ja tarinoinnin koen laasukseni.
Olen ollut aidosti oma itseni, ja toiminut sen, ja Herran antamien ohjeiden mukaan.
Nyt olen jo vanha ja aktiivisuuteni laantuu niin kuin luonnollista onkin.
Körttiläisyys on ollut elämäni voima, lähes pelastus. Vapahtani pelastanee loputkin.
...
Leena, rukoilen , ja olen vuosikymmenen rukoillut sinulle Jumalan rakkauden löytymistä.
Kaikki olemme erilaisia, ja silti Jumalalle rakkaita, Kristuksessa.
-
Sinun se on aina otettava viimeinen sana, olin melkoisen varma että nytkin, ja vastaat minulle, no kuinkas olikaan. Melkein jo huvittaa.
Muistatko Hellaakosken runoa?
Tietäköön löytäjä suurin
etsi en. Tähän jään.
Kaipaajat, perinjuurin
köyhät, löydetään.
'
Siinä on minun turvani, ja on ollut aina. Voisit välillä rukoilla vaikka Ukrainan puolesta --- äläkä nyt vastaa, että tottahan sinä. Kyllähän ne jokainen sen tiedämme. Ajattelin vain, että hyvää tekisi ottaa neiti tohtorista ja akateemisesta debatoijasta nyt kertakaikkinen loma. Ilman körttitustaa.
Kaikkea hyvää Sinulle
Leena, ei mitään muuta. Lopultakin.