Helluntalainen näkemys on, että jos mitätöidään Kristuksen ristinkuolema ja/tai ylösnousemus ja/tai jumaluus, niin kyseiset väitteet eivät ole missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa Jumalasta ja niitä näkemyksiä ei pidä hyssytellä, vaan ne näkemykset pitää tuomita varsinkin silloin, jos niitä pyritään ujuttamaan kirkkoon.
Tuomitsetkä tämän helluntalaisen näkemykseni tässä asiassa vai hyväksytkö sen ja jätät sen tuomitsemata?
Ai täällä on sota menossa?
Körtithän ei mittaile toisten uskoa mitä olen huomannut ja jostain lukenut.
Siksi nämä kiistat oppiasioista tuntuvat oudoilta täällä.
Ikävää kun käytetään sitten voimmakkaita ilmaisuja kuten tuomitsetko ja tuomitsevat.
En usko helluntailaisten tuomitsevan, mutta varmaan he keskustelisivat ylösnousemisesta ja siihen uskomisista, mutta en usko että he tuomitsisivat jos joku asian näkisi toisin.
Itse en tuomitse ketään vaikka uskois Harry Potterin tekevän autuaaksi. Voisin kyllä sanoa ja perustella, että minulla on erilainen näkemys asioista.
Ikävää tälläiset uskonsodat. Keskustelu on ihan ok näkemyseroista, mutta tuomitsemiset ja uskon mittaamiset on pikkasen raivostuttavia. Kuten jo aiemmin kirjoitin ihmiset saavat ihan hassun kuvan Jumalasta ja kristillisyydestä, kun keskenään väitellään jostain opinkappaleista.
Jumalahan antaa meille synnit ja erheemme anteeksi. Eikö annakkin?
Miksi me emme sitten voi sietää, jos joku näkee asiat erilailla ja antaa Jumalan vaikuttaa muutosta.
Enempi ehkä olisi hyvä puhu enempi Jumalalle lähimmäisestä, kuin lähimmäiselle Jumalasta.
Jos Jumalsta ja uskosta ja Jeesuksesta puhuttaisiin, niinkuin uskoisin, että Jumala on hyvä ja rakastava ja on tullut pelastukseksi ihmisille joita kohtaan hänellä on hyvä tahto ja joku jopa vaikuttaa ihmisten parhaaksi, jotka hänen puoleensa kääntyvät, niin uskoisin sellaisen puhumisen kohtaavan ihmisen paremmin, kuin tulisi sitten uskoa näin ja näin ylösnousemuksesta ja kolminaisuudesta, vaikka toinen ei tajuaisi koko asioista mitään.
