Luin kerran erään elämänkerran, oli ehkä Antonios suuren elämänkerta.
Voi olla, että ostin sen Tampereen ortodoksikirkosta tai sitten jostain muualta.
Mielenkiintoinen elämänkerta.
Siinä kilvoittelija meni erämäaahan, muistaakeni johonkin kuoppaan tai luolaan, jossa häntä vastaan hyökkäsi kaikenlaisia kiljuvia hirviöitä/eläimiä.
Muistan joskus Erik Edvalsin puhuneen jostain pylväspyhimyksestä.
Luin tässä heinäkuussa hänen kirjansa, jossa hän mainitsi Johannes pylväspyhimyksen, jolla ymmärtääkseni oli samanlaisia kokemuksia, kuin tuolla Antoniuksella.
Erik Edvalsin mielestä nuo ed. mainitut eläinilmestykset täyttävät hallusinaation tunnusmerkistön.
Hän oli ymmärtääkseni sitä mieltä, että ne olivat puhtaasti psyykenmaailman tuotteita.
Minä taasen en tiedä, mitä nuo kokemukset ovat.
Oli miten oli, niin kokemukset ovat kuitenkin kaiketikin olleet aitoja.
Ja vaikka olisi niin, että kiljuvat eläimet ovat puhtaasti rikkinäisen psyyken tuotteita, ei se vähennä (joskaan tuskin lisääkään) kilvoittelijan uskovaisuutta.
Kenellä sitten on mitäkin ongelmia tai sairauksia ja juuri nämä ongelmat/sairaudet ovat omiaan ajamaan monia ihmistä Kristusta etsimään.
Luostari/erämaa on eräs paikka, jossa Jumalaa voi muiden häiritsemättä rukoilla.