Kiitos Mirjamille linkistä. Lehtihän minulle tulee ja olen lukenutkin tämän kirjoituksen. Näin erilleen otettuna se puhuu jotakin enemmän. Se kosketti minua, pesänrakentajaa.
Olen pitänyt aina kotiani pesänä, turvapaikkana, ravintokeskeisenä ja kokoavana, poikasilleni. Tuon kirjoituksen luettuani huomasin että yhä useammin vetäydyn omaan rauhaani omaan pesähuoneeseeni. Sosiaalisena tarvitsen kyllä kontakteja, ja siihen ovat nämä nettikeskustelut oivasti
täyttäneet tarpeeni.
Kun vetäydyn iltaisin pesääni, kuoreeni, en tarvitse muuta kuin yhteyden Luojaani ja Vapahtajaani. Hiukan unimusiikkia korvan juureen ja siunauksen toivomukset ennen uni-kuolemaa.
...
Kun ihminen kuolee, jää vain kuori jäljelle. Henki jonka Jumala on antanut on mennyt muualle, lepoon. Näin koin äitini puoli tuntia hänen kuolemansa jälkeen.
