Käytkö kirkossa osa 11.

[Pena]

Mitähän tuo nukkuva kaveri tuossa ilmentää?

"Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet (Matt.28:4)."

[Pirska]

Kävin kirkossa. Onneksi vielä ei ollut mitään rippikouluryhmiä.

[vn]

Aamulla selvisin kävellen kotiseurakunnan kirkkoon messuun.
Aivan ihana sää jo aamusta alkaen, syreenin kukat tuoksuivat pienen kirkkotien varrella,
on muuten mahtava reitti, Mierolan vanhan sillan yli, on vaan rankka mäki ihan kirkolle asti.
hienot perinnemaisemat, kelpaa niissä maisemissa soudellakin, ehkä lähipäivinä pääsen.

[juhani]

Aamulla selvisin kävellen kotiseurakunnan kirkkoon messuun.
Aivan ihana sää jo aamusta alkaen, syreenin kukat tuoksuivat pienen kirkkotien varrella,
on muuten mahtava reitti, Mierolan vanhan sillan yli, on vaan rankka mäki ihan kirkolle asti.
hienot perinnemaisemat, kelpaa niissä maisemissa soudellakin, ehkä lähipäivinä pääsen.

"Vaikka polku näin nousee vastamaata enpä levähtäin..." SV 167

[Pappako]

Viime pyhänä sain olla LOHTAJALLA kirkossa ja pidin todella paljon paikasta. Saarnaajana toimi Kenttärovasti Timo Waris. Aihe oli puhutteleva ja vahvaa sanaa suoraan raamatusta Rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta joka makasi sairaana ja hyljättynä rikkaan miehen ovenvieressä kerjäämässä. Kun saarnaa kuunteli niin tuntokin pehmeni ja sain kokea sanan voiman. Menisin Lohtajalle toistekkin kun Kirkkokin on niin KOMIA! Seurakunnan paimen ja kirkkokansa olivat ystävällisiä oudolle kulkijalle ja matkamiehelle. Näin Jumala meitä kuljettaa paikasta paikkaan jos vain tahdot uskoa johdatukseen. Tavataan joskus jossain KIRKOSSA! Tänään me ei olla yksin, joten ota kaverisikin mukaan jos mahdolista mutta mee ainaskin ite.Kesäterveisin kaikille T: pappako 

[vn]

Lohtajan puukirkko mäellä keskellä kylää on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Olen siellä joskus
ammoisina aikoina käynyt. Hienot on merenrantahietikotkin.
Mulle tutumpi paikkakunta on vieressä oleva Kälviä, isäni kotipaikka.

[seppos]

Lohtajan puukirkko mäellä keskellä kylää on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Olen siellä joskus
ammoisina aikoina käynyt. Hienot on merenrantahietikotkin.
Mulle tutumpi paikkakunta on vieressä oleva Kälviä, isäni kotipaikka.

Siinä Kälviän sisällä oli Ullavan pitäjä ja sen kaunis kirkko, jonka alttaritaululun maalaasi anopin serkku ollessaan 17v vanha.

[Riitta-mummi]

Pitkään sairastettuani pääsen tänään vihdoin kirkkoon. Luen myös tekstit ja Matti on väärtinä. Me emme jatka enää lokakuun jälkeen, olemmehan vanhin väärtipari ja huonojalkaisia ja sairastelevia kumpikin, varsinkin minä.
Kirkoassa ja seuroissa käymme aina kun olemme kaupungissa ja voimme lähteä. Usein tärkeämpi palvelupaikkamme onkin kotona jälkikasvun tarpeissa auttaminen.
Oma kotikirkko on aina ollut se mieluisin , ei sitä TV-messu tai radiojumalanpalvelus korvaa. Hyviä ovat kuitenkin keinutuolissa kuunnellen.
Nyt mennään, kipeytyneestä nilkasta huolimatta !

[Mansipaani]

Kävin radiokirkossa, pidin. Selkeää, maanläheistä. Virsistä myös.

[Riitta-mummi]

Olimme. Voi kuinka tuntui hyvältä. Luin teksitit vaikka ääni ei ollut vieläkään aivan kunnossa. Pappi on hyvä puhumaan, niimpä kyselin että jos tulisi joskus taas seuroihinkin. Hän on ollut kerran. Maunon olisi hyvä pyytää J.P:tä.

Hän osaa olla myös hauska. Kun hän aloitti aivan aluksi , niin hän toivotti tervetulleeksi Ristinkirkkoon. Kanttori korjasi hiljaa nopeasti, Mukkulan kirkkoon. J.P. Sanoi, tietysi Mukkulan. Kirkkokansa hyrähteli. Sitten hän jatkoi: On näitä minulle sattunut ennenkin. Kun olin eräässä tilaisuudessa esittelin itseni kanttori J.P:ksi. Sitten hän tietysti huomasi korjata että on pastori. Sikäli kuulema sopi tilanteeseen hyvin, sillä oltiin Dementia-potilaiden tilaisuudessa.  Kansa nauroi iloisesti. Sitä en ole aiemminkuullut messun alkajaisiksi.

Minulle on käynyt muinoin vastaavaa. Pankinjohtajamme vastasi yleensä aina puhelimeen, monituisia kertoja päivässä: Mukkulan konttori Irja K puhelimessa. Kerran minä jouduin kassakiireideni kesken vastaamaan ja latelin: Mukkulan konttori, Irja K puhelimessa.

[vn]

Tulin vajaa tunti sitten kirkosta "tauolle".
Messun jälkeen alkoi virsimaraton, oli todella hienoa olla taas sellaisessa mukana, iloitsen siitä.
Äänenikin kulki aika hyvin, tosin tunnin jälkeen aloin vähän "harventaa", jätin säkeistöjä väliin.
Olin muutaman muun kanssa urkuparvella, jonkin aikaa meni että vuoroteltiin kanttorin kanssa.
Sainpahan positiivista palautetta, tauolle lähtiessäni kävin mehulla, kuorokaverini sanoi:
"Ville älä sitten karkaa mihinkään".
Tunnin päästä lähden kävelemään takaisin, kestää johonkin 17.30 asti.
Olen minä vaan aika innoissani näistä lauluhommeleista. 

[vn]

Iloitsin myös virsimaratonin loppuosasta 15.30-17.30 välillä, ääni alkoi hiipumaan, mutta muuten
meni ihan hyvin oma osuutenikin.
Laulajia ei kovin paljoa kuitenkaan ollut, ehkä 20 vaiheilla.

[vasara]

 Kirkon ja hautausmaan välissä.... Katselimme talven patinoitunutta kuparikattoa ja kukkoa tornin harjalla. Milloinkahan tuo sisäilm aongelma saadaan korjatuksi ja päästään sateensuojaan kirkon kattojen alle.?

[Mirjami]

Tuli taas eilen käytyä kirkossa jumalanpalveluksessa. Ja itseasiassa olen käynyt myös nyt ensimmäisen kerran körttiseuroissa. En oikein osannut veisata, niin matalalta se meni. Mutta muuten kyllä tykkäsin tunnelmasta ja ilmapiiristä. Ystävällinen vastaanotto oli kaikenkaikkiaan. Harkitsen tässä nyt sitten, josko sitä uskaltautuisi herättäjäjuhlille Haapajärvelle.

[Riitta-mummi]

Hei Mirjami !

Ensikosketuksesi seuroihin oli suurinpiirtein sama kuin minulla kohta kuusi vuotta sitten. Ainoa ero on se että minä veisaan mieluummin matalammalta kuin muut.
Ystävällisyys ja omaan rauhaan jättäminen oli aloittajalle se paras. Myöhemmin kun on tultu tutuiksi poristaakin vilkkasti kahvikupin ääressä ja jälkiseuroissa.

Ikävää kun näillä näkymin jää Haapajärven juhlat väliin. Monia sattumuksia on taas sille viikonlopulle. Onneksi pääsin Talviveisuihin Lappeenrantaan ja tapasin monta tuttavaksi ja ystäväksi tullutta foorumilaista siellä.

Ole vain aivan luja ja rohkea (Raamatusta) ja mene Juhlille ja foorumitapaamiseen. Siitä alkaa Körttifoorumikin aivan erilailla elää. Ilmoittelua tapaamispaikasta ja ajasta on aina ollut täällä.

Ja lämpöisesti tervetuloa kirjoittelemaan minunkin puolesta. Nimimerkkisi on minulle rakas. Se on yksi parhaista rooleistani. Walentin Corellin Matkamiehestä.

Riitta