Kirjoittaja Aihe: PAAVI  (Luettu 44133 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: PAAVI
« Vastaus #15 : 08.03.13 - klo:20:47 »
Tämä on nyt tällaista epätieteellistä mutujutun ja kyökkispsykologian sekoitusa. Olen miettinyt, että jos homo tai pedofiilisia ajatuksia päässään pyörittävä nuori katolilainen uskonnollinen mies miettii tulevaisuuden ammattia. Eikö hän voi ajatella, että pappina selibaatissa eläen hän voi selvitä ongelmastaan. Nuoret usein ajattelevat, että jokin pappislupaus tai vastaava suojaa heitä elämässä.
Onhan luostariinkin menty pakoon elämää. Se on ollut väärä ratkaisu. Ongelmia ei voi paeta luostariin. Siellä askeettisissa oloissa ongelmat kärjistyy.
Pyryharakka

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16861
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: PAAVI
« Vastaus #16 : 08.03.13 - klo:22:40 »
Ikävä kyllä juuri noin käy-
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: PAAVI
« Vastaus #17 : 09.03.13 - klo:08:50 »
Kaikista paras olisi jos munkki, nunna-luostareihin pääsisi vain 3 maksimissaan neljäksi vuodeksi.
Silloin ne voisi saada sen lepoaikansa ja syventymisaikansa mitä ilmeisesti sieltä haetaan?
Luulisin että luostareihin hakeudutaan ei pakoon maailmaa, vaan ihan hengellisen syventymisen ja Jumalan etsimisen takia. Ainakin itse tekisin niin.
Luulisi 3-4 vuotta siellä selvittävän kysymykset ja muun hengellisen asian niin että voisi tulla takaisin pahan maailman keskelle.

Lintulan nunnaluostarissa kun kävin, niin pikkaisen sääliksi kävi nuorta nunnaa jota siellä tenttasin. Kysyin suoraan, että eikö Raamatussa kehoiteta ja luulisin Jumalankin haluavan, että ihmiset perustaisivat perheen ja eläisivät yhdessä.
No kaikkeen löytyy Raamatusta vastaus, kun sitä voi tulkita miten tahtoo, niin hän sieltä jotenkin perustellen itsellensä ja minulle asiaa selitti.
Hän kertoi yliopisto ja muun koulutuksen olleen myös sellaista, että hän ei kokenut oikeaksi elämän tavaksi jatkaa sillä tiellä.
No, minusta hän oli myös enempi naisiinpäin kiinnostunut, että tiedä sitten kuinka paljon se vaikutti hänen päätökseensä.
Toinen nunna kertoi hänellä olevan kaikki perhe ympärillään mitä hän tarvitsi luostarissaan.
No, päätäni pyörittellen sitten jätin nunnat luostariinsa ja menin lähellä olevaan Valamon luostariin , mutta se oli pettymys, se tuntui ihan turisti rysältä, jossa tärkein asia oli saada vierailijoiltta rahat pois ja mitään luostarin toiminnasta ja sen hyveellisyydestä tai muusta uskonnollisuudesta ei ollut hajuakaan nähtävissä aistittavissa.
Heidän viininsäkään ei ollut kovin hyvää ja olin jo mennessä innostunut, että munkit, ne tietää miten viini ja olut thedään, kohta pääsee kallistamaan tuoppia iloisten munkkien kanssa.

Johtuu mistä johtuu luostari elämä ja katolisten pappien selibaatti elämä, niin hyviä puoliahan siinä on paljonkin, mutta missään nimessä se ei saisi olla elin ikäinen, sillä se varmasti vieraannuttaa moraalista ja muusta meidän tavisten elämästä.
Hyviä puoliahan siellä on niin paljon, että voisin harkita sellasta 3 vuotta siellä ihmettelemistä.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: PAAVI
« Vastaus #18 : 09.03.13 - klo:09:21 »
Niinpä.  Sitä on tullut mietiskeltyä usein että miksi uskonnolliset ihmiset (aika usein) ovat varsin vakavamielisiä ja yksitoikkoisia?  Sen ymmärrän, että ollaan vakavamielisiä sen TIETYN asian suhteen, mutta miksi koko elämää ja olemusta leimaa niin usein ilottomuus ja ikävä kapeanaamaisuus?

Onko uskonnossa itsessään jotain sellaista että se väistämättä johtaa enemmän tai vähemmän tähän?  Vai onko vika ihmisissä että he käsittävät uskonnon väärin?

Minäkään en halua että kristinuskosta tehdään hihhuli-markkinat, kuten sanoin itse ASIAN suhteen tuleekin olla tiettyä vakavamielisyyttä, mutta pitääkö sen leimata koko muutakin elämää.  Nimittäin aika usein uskovaiset ihmiset (ikävä kyllä) ovat varsin ikäviä ja yksitoikkoisia. Ei heillä nauru iloisesti helähdä ...
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: PAAVI
« Vastaus #19 : 09.03.13 - klo:10:15 »
Erilaisiahan me olemme ja sen vuoksi suhtaudumme hengellisyyteen erilailla. Olen ollut Israelin matkoillani monen "köörin" mukana syystä, että ennen sinne oli vaikea tehdä omatoimimatkoja. Niillä matkoillani koin itseni joskus todella muukalaiseksi, vaikka suomalaisia olemme. En nyt halua vikoilla, mutta pari kertaa piti tehdä oma seura. En pitänyt pitkitetyistä iltarukoustilaisuuksista, ei tarvitse olla monisanainen. Yhdenkin kerran Jad Hasmonassa ei kahvit olleet vielä pöydissä, niin opas sanoi, että pidetään rukoushetki. Vieressäni mies pani silmänsä kiinni ja nosti kätensä ylös. En sellaisesta mitään tiennyt. Ratkaisin osaltani hetken siten, että tein sotilaallisen rukoilkaamme-asennon. Kauan piti taas Raamattua lukea, että sieltä löytyi opetus " nostakaa kätenne, vai oliko se pyhät kätenne". Tuli hyvä mieli, olin ollut Raamattua lukevan vieressä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: PAAVI
« Vastaus #20 : 09.03.13 - klo:10:51 »
Jeps, näinhän se on...valitettavasti.
Jos ja kun minä olen vaikeasti lähestyttävä, kapea-alainen, raadollinen, iloton ym. ym.
niin se johtuu kyllä täysin omasta huonoudestani, heikkoudestani, syntisyydestäni....
Jeesus on vapauttanut meidät iloon ja vapauteen.
Meitä on kehotettu olemaan Kristuksen kirjeinä maailmassa, ilosanoman viejiä!!
Kunpa tämä minussakin voisi toteutua...kaipaus siihen on...
Filippiläiskirjeessä kerrotaan paljon iloitsemisesta.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: PAAVI
« Vastaus #21 : 09.03.13 - klo:14:25 »
Vielä jatkan pohdiskeluani Jampen tuomien ajatusten pohjalta. Kyllähän ne kohti käyvät ja mietityttävät.
Uskonnon vaikutuksesta ihmisluonteeseen ja olemukseen en osaa ottaa kantaa.
Mutta siitä olen täysin varma että henkilökohtainen usko, uudestisyntyminen (kuten minä sitä sanon),
sillä on ihmiseen vain positiivista, lohduttavaa, rohkaisevaa, auttavaa, iloa tuottavaa, vapauttavaa...
vaikutusta.
Jos on jotain muuta vaikutusta, se ei johdu uskosta eikä Vapahtajastamme...
vaan SYNNISTÄ mikä edelleen kaikesta huolimatta riippuu minussa kiinni.
Sydämessäni, omassatunnossani, sielussani...käydään kovaa taistelua.
Näin minä tämän ymmärrän kovasti yksinkertaistettuna, oikaiskaa jos olen metsässä.
Kyllä elämässäni on silloin tällöin taivas- ja keidashetkiä, tunne ja mieliala sellainen että pystyn katsomaan
toista ihmistä kasvoihin ja hymyilemään.
Kyllä usko aiheuttaa meissä sellaista että se ajoittain näkyy, kuuluu ja tuntuu ulospäinkin.
Välillä on ns. sisäistä hiljaista rauhaa ja lepoa, mikä ei selvästi näy.
Välillä usko horjuu ja on paha olla, sekin näkyy, ulospäin...ei välttämättä kuulu...on hiljaista.
Ihmisen luonteeseen kuuluva elämän ja ilon näkyminen on persoonallista, vaihtelevaa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: PAAVI
« Vastaus #22 : 09.03.13 - klo:14:48 »
Jeps, näinhän se on...valitettavasti.
Jos ja kun minä olen vaikeasti lähestyttävä, kapea-alainen, raadollinen, iloton ym. ym.
niin se johtuu kyllä täysin omasta huonoudestani, heikkoudestani, syntisyydestäni....


En oikeastaan tarkoittanut tuota viestiäni niin, että se on uusia syytöksiä entisten päälle vaan ihan yleisluontoisesti pohdittavaksi. Itse olen huomannut kuvaamani ilmiön joskus itsessäni ja useissa muissa, että ihminen joka ennen oli kovin iloinen ja nauravainen, muuttuu uskoon/uskonnolliseksi tultuaan vakavaksi ja synkäksi. Silloin tuskin on kyse sen enempää luonteenpiirteistä kuin syntisyydestäkään. Minä jotenkin uskon että joko uskossa, tai sitten siinä tavassa miten miellämme uskon, on jotain joka synkistää ihmistä.

Luultavasti vika on siinä tavassa tai jonkinlaisessa stereotypiassa että uskovaisen ihmisen pitää olla koko ajan naama peruslukemilla ja sormea heristämässä, ensin itselle, sitten muille.

Jos kyse on stereotypiasta, niin aika vahva ja maailmanlaajuinen se on. Olen joskus lukenut että pietismissä nauraminenkin on ollut syntiä, puhumattakaan punaisista ikkunaverhoista tms. Eiköhän mainitussa kahdessa ääri-ilmiössä kuitenkin enempi ole kyse tekopyhyydestä...
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21729
Vs: PAAVI
« Vastaus #23 : 09.03.13 - klo:16:16 »
Joo, no nyt ymmärsin selkeämmin mitä Jampe tarkoitit, minä ajattelin vähän eri tavalla.
Onhan se kyllä vähän kummallista jos "tavallinen ja normaali" ihminen uskon myötä muuttuu "kummalliseksi ja
epänormaaliksi". Varmaankin tällaista tapahtuu tietoisesti tai tiedostamatta.
Mielestäni tällöin on jokin mennyt vikaan. Kristus on vapauttanut meidät, ei työntänyt ahdinkoon, lakiin,
synkkyyteen.
Jaa niin, sellainenkin tuli mieleen: Varmaankin on niin että kun Jeesus saa meidät pelastaa, silloin myös
paholainen tulee aktiivisemmaksi...eli kuten jo sanoin aiemmin, meissä käydään taistelua.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: PAAVI
« Vastaus #24 : 09.03.13 - klo:19:14 »
En oikeastaan tarkoittanut tuota viestiäni niin, että se on uusia syytöksiä entisten päälle vaan ihan yleisluontoisesti pohdittavaksi. Itse olen huomannut kuvaamani ilmiön joskus itsessäni ja useissa muissa, että ihminen joka ennen oli kovin iloinen ja nauravainen, muuttuu uskoon/uskonnolliseksi tultuaan vakavaksi ja synkäksi. Silloin tuskin on kyse sen enempää luonteenpiirteistä kuin syntisyydestäkään. Minä jotenkin uskon että joko uskossa, tai sitten siinä tavassa miten miellämme uskon, on jotain joka synkistää ihmistä.

Luultavasti vika on siinä tavassa tai jonkinlaisessa stereotypiassa että uskovaisen ihmisen pitää olla koko ajan naama peruslukemilla ja sormea heristämässä, ensin itselle, sitten muille.

Jos kyse on stereotypiasta, niin aika vahva ja maailmanlaajuinen se on. Olen joskus lukenut että pietismissä nauraminenkin on ollut syntiä, puhumattakaan punaisista ikkunaverhoista tms. Eiköhän mainitussa kahdessa ääri-ilmiössä kuitenkin enempi ole kyse tekopyhyydestä...

No en kyllä körteissä ole moista huomannut ja lestadiolaiset ystäväni ainakin nuoremmasta päästä ovat tosi hauskoja.

Onhan täälläkin huumoria ihan yllin ja kyllin.
Tietysti on vakaviakin, joku taisi aikoinaan hermostua, kun täällä oli liian hilpeää jossain vaiheessa.
Hän on sitten jo jossain. Eiköhän ole löytänyt vakamielisemmän foorumin jostain.

Huumori on vaikea laji ja onhan maailmassa niin paljon synkkää, että suruttomuus on kyllä melkein syntiä.
____________________________

Kohtahan se paavin konklaavi valitsee uuden paavin.
Jännityksellä odotan millaiset arvot omaava sieltä tulee.
Toivottavasti ainakin sellainen joka on paljon esillä ja antaa moraalisia ja muita ohjeita, kuten kait paavin kuuluukin.
Vaikka en katolilainen olekkaan, niin tykkään kyllä kuunnella paavienkin puheita ja katolinen kirkko on aika kiehtova laitos tutustua, vaikkakaan ei se herännäisyyttä voita.
Kaikki valta tekoälylle!

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Vs: PAAVI
« Vastaus #25 : 10.03.13 - klo:09:36 »


Vaikka en katolilainen olekkaan, niin tykkään kyllä kuunnella paavienkin puheita ja katolinen kirkko on aika kiehtova laitos tutustua, vaikkakaan ei se herännäisyyttä voita.






 :icon_wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Töölöläinen

  • Vieras
Vs: PAAVI
« Vastaus #26 : 10.03.13 - klo:10:28 »
Minusta jokaisessa kirkkokunnassa on paaveja ja kun nämä paavit ovat ihmisiä.
Niin minusta ei ole epäselvää jos kirkkokunnissa on pahuutta ja rahvasta käytetään hyväksi.
Joten jos Vatikaanissa on sitä ja tätä, niin sitä on myös muissa kirkkokunnissa Saksanmaalta Suomi-neidon helmoihin asti.

Ihmisen vallan himo ja oman edun tavoittelu on vain niin käsittämättömän, ettei sillä ole rajoja.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18466
Vs: PAAVI
« Vastaus #27 : 10.03.13 - klo:15:28 »
Roomalaiskatolisuudessa anekauppa oli outoa, sitten pitkäkestoinen noitavaino opin puhtaana pitämiseksi oli sairasta, samoin kuin paljastunut pedofilia. Mutta hyvää on ollut se, ettei ole örvelletty viinan ja huumeiden kanssa.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: PAAVI
« Vastaus #28 : 10.03.13 - klo:15:38 »
Minusta jokaisessa kirkkokunnassa on paaveja ja kun nämä paavit ovat ihmisiä.
Niin minusta ei ole epäselvää jos kirkkokunnissa on pahuutta ja rahvasta käytetään hyväksi.
Joten jos Vatikaanissa on sitä ja tätä, niin sitä on myös muissa kirkkokunnissa Saksanmaalta Suomi-neidon helmoihin asti.

Ihmisen vallan himo ja oman edun tavoittelu on vain niin käsittämättömän, ettei sillä ole rajoja.

Tismalleen!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8382
Vs: PAAVI
« Vastaus #29 : 11.03.13 - klo:11:05 »
Siinä ne herrat nyt sitten on.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013031016767036_ul.shtml

On se vaan metkaa tää nykyaika, kun internetistä voi aina reaaliaikaisesti nähdä ja kuulla mitä maailmalla tapahtuu.

Kaikki valta tekoälylle!