Körttiseurat ilman körttipuhujia

[Pirska]

Piru on rationaalinen kaveri ja operoi suurissa joukoissa. Ei se körttiseuroihin paukkujaan tuhlaa..

Taisi joku, olikohan Aku Räty, mainita, että kun Jumala on pirtissä niin piru on porstuassa.

[juhani]

Taisi joku, olikohan Aku Räty, mainita, että kun Jumala on pirtissä niin piru on porstuassa.

näinhän se on...

[Leena]

Ymmärrän tuon todistamisen, siinä mielessä mitä se tässä ketjussa esille otettuna tarkoittaa...
Tarkoittavan sitä että ihminen todistaa eli puhuu / kertoo uskostaan.
Se on sitten asia erikseen osaako ihminen sitä koskaan tehdä siten ettei tule väärin ymmärretyksi,
haukutuksi, nolatuksi, nöyryytetyksi.
Usko on ihmiselle kuitenkin niin suuri elämän muutos ja lahja...että olisihan se hieno asia että
sellaisen asian esille tulolle olisi kanavia ja tapoja olemassa...
Käytetään yleisesti sellaista termiä...että joku todistaa elämällään...
Meidän tulisi olla maailmassa Kristuksen kirjeinä...
Sanotaan että me uskovat ihmiset olemme "viides evankeliumi"
Sanotaan että "uskosta osattomat" lukevat meitä jotka olemme uskon tiellä.
Sanotaan että kynttilää ei pitäisi laittaa vakan alle...
Sanotaan että olkaa nöyriä ja hiljaisia, sen kaltaisten on Jumalan valtakunta
Silti....

Juuri tuo aikanaan sai minut luopumaan koko "uskovaisuudesta" mitä lieneekin.  Ei kukaan minua "lukiessaan" ainakaan "tule uskoon" mitä lieneekin.  Ymmärsin - tai mitä seurasin todistuksia - olivat elämäkerrallisia pätkiä  elämän muuttumisesta siis ihan huipuksi, minun ei rehellisesti puhuen muuttunut eikä minusta tullut mitään hyvistä. Kun vielä "uskoontulo" oli pelastuksen =taivaaseen pääsyn ehto, lähimmäisiä ajatellen - en kerta kaikkiaan voinut ottaa vastuulleni.

Tietysti minulla oli vielä niitä kohtauksia, joista tuolla muualla tulee noottia impulsiivisuudesta, jos sitten perumisiakin, eli nyt, kun tiedetään, mikä on, niin totta ihmeessä olin kauhuissani omaisten ja ystävien kohtalosta.

Kotona koetettiin puhua järkeä, mutta kuka teini nyt äitiä uskoo.

Siis se on kertomus menestystarinasta. Kuinka Jeesus kutsui ja kuinka minä sitten.  Hyvin kokemuspohjainen. Jos kenellä on kynttilä, pitäköön kaikin mokomin palamassa.  Oli huojennus, jos ei tarvinnutkaan.  

Kristuksen seuraaminen on minulle muuta.  
 

[Leena]

Meillä saarnasi pappi kerran uskoontulosta.
Vitkuttelin, ja kysyin, olisiko minuutti aikaa.  Oli hänellä.

Kysyin, mitä sen jälkeen.

Mietti, punehtui, sai vedet silmiin.  E-ei- eikai - Ei mitään!  
Mutta kun elämä jatkuu.  Samoin kyselisin yhä.  

[Leena]

Ja mitä kunnon körttiläinen uskostaan kertoo? "Kovin vähän sitä on", "lieneekö sellaista olemassakaan..."

En ole kuullut körttiseuroissa ihmisten puhuvan itsestään. Tai onko mennyt ohi korvien tai käykö Öppiäinen useammin.  Täällä tahtovat rajoittua kirkkopyhiin ja paremmin niihin kesäjuhliin.  

[Pena]

Lähteehän seurapuhe usein jostakin puhujaa koskettaneesta. Sikäli puhutaan itsestä. Siitä jatketaan sitten kohti Jumalaa vaikka ei aina kovin pitkälle päästäisikään. Suunta on kuitenkin tämä.

[öppiäinen]

En ole kuullut körttiseuroissa ihmisten puhuvan itsestään. Tai onko mennyt ohi korvien tai käykö Öppiäinen useammin.  Täällä tahtovat rajoittua kirkkopyhiin ja paremmin niihin kesäjuhliin.  

En varmasti ole useammin käynyt. Mutta se vähä, mitä olen käynyt, on ollut enempi pienen porukan kai kotiseuramaista meininkiä, ilman etukäteen tehtävään kutsuttuja ja ilmoitettuja puhujia. Se ehkä vaikuttaa sisältöön.

[Leena]

En varmasti ole useammin käynyt. Mutta se vähä, mitä olen käynyt, on ollut enempi pienen porukan kai kotiseuramaista meininkiä, ilman etukäteen tehtävään kutsuttuja ja ilmoitettuja puhujia. Se ehkä vaikuttaa sisältöön.

No, en tiedä, kuka ne laskee ne käyntikerrat. Kesäjuhlilta tietty tulee monta.

 Mutta nekö puhuvat siis noin?  Itsestään?  Kyllä tuo on jäänyt joko vieraaksi, tai on mennyt ohi korvieni. Ainut itsestään ja uskostaan kertonut joka nyt vahvasti hakien tulee mieleen, on unkarilainen pappi viime kesän juhlilta.  Hän kertoi Pascalista ja ritarista, joka kysyi Pascalilta todennäköisyyttä Jumalan olemassaololle.  Totesi että hänhän sai ateistisen kasvatuksen, ja mietti joskus tätä kysymystä.  Hän oli sitten päättänyt ajatella että Jumala kenties onkin olemassa, tai jotain.  Pascal kun oli todennut, matemaattisesti 50%/ 50%, mutta ken uskoo hän näkee.    Tai jotain.

Kaikenlainen kursailu ja kruusaus ja emmää - ei mul vaan - emmää ainakan esmääsenä kaffet mää ottamaan - on aika tamperelaista.  Et suinkaan asu sillä seudulla?  Äitini, nääs, pelasti sieltä yhden hyvän pojan, nääs, väljemmille vesille, nääs.     Mutta suku jäi.

[öppiäinen]

Mutta nekö puhuvat siis noin?  Itsestään?  Kyllä tuo on jäänyt joko vieraaksi, tai on mennyt ohi korvieni. Ainut itsestään ja uskostaan kertonut joka nyt vahvasti hakien tulee mieleen, on unkarilainen pappi viime kesän juhlilta.  

Kaikenlainen kursailu ja kruusaus ja emmää - ei mul vaan - emmää ainakan esmääsenä kaffet mää ottamaan - on aika tamperelaista.  Et suinkaan asu sillä seudulla?

Täällä asun, mutta eipä se seuraväki ainakaan kaikki täältä kotoisin varmaan ole ollut, kuten en minäkään.

Voihan sitä itsestään puhua muutenkin kuin puhumalla uskostaan. Pitäisin mahdollisena, että käytämme sanoja "puhua itsestään" vähän eri merkityksissä. Tässähän minäkin puhun itsestäni.

Perinteinen viidesläinen/helluntailainen todistaminen taas, onko se itsestä puhumista, jos menee kovasti jonkin kaavan mukaan?

[vn]

Joka kerskaa sen kerskauksena olkoon Herra.
Näin taidetaan raamatussa sanoa.
Koen että minun on paljon helpompi ja parempi puhua siitä mitä kolmiyhteinen Jumala
on saanut minussa muutosta ja uutta elämää aikaiseksi.
Jumala on ensin rakastanut minua.
Tämä saa minussa aikaan tahtomisen ja tekemisen...myös ajattelemisen ja puhumisen.
Mieluummin puhun Jumalan teoista itsessäni kuin siitä mitä itsessäni olen ja mitä saan aikaiseksi.
Liian usein valitettavasti hölpötän omista laulujutuista ja numeroiden pyörittämisestä...
Mutta toisaalta hyvä sekin...sydämen kyllyydestä suu puhuu...
Muista ihmisistä en mielelläni puhuisi...ainakaan juoruamalla ja pahaa...ystävyyden ja rakkauden hengessä
haluan puhua.
Jos seuroissa ei puhuta itsestä...eikä siitä mitä Jumala on meissä vaikuttanut...
Ja jos ei lähdetä uskosta osattomia haukkumaan...niin säästäkö siellä puhutaan