Päivän teksti

[seppos]

Lisäksi totean, että olen kuullut niin suuren määrän tämänkaltaisia juttuja, että olen tullut siihen tulokseen, että uskovaisetkin keksivät niitä ja tulkitsevat tahallaan "parhain päin". Jopa suoranaisia sepitettyjä valheita on liikkeellä etupäässä kiertävien saarnamiesten toimesta. Niiden, joita jumaloidaan ja palvotaan ja joita tullaan kuulemaan pitkienkin matkojen päästä.

Kanssasi samaa mieltä. Oletko koskaan kuullut sellaista termiä kuin evankelistalisä? Sitä nämä usein miten ovat.

[Pirska]

No niin, tulihan se sieltä. Kaikki ihmeet siis ovat uskontohöperöiden keksintöä. Ihmeitä ovat ainoastaan joka päivä tapahtuvat asiat, kuten auringon nousu ja lasku. Ai niin, ja jos naapuri sanoo päivää, niin sekin on ihme. Just joo!

En ole allergisoitunut ihmeille, koska olen ikäni ollut tässä körttiporukassa. Täytyisi vissiin määritellä uudestaan koko sana. Ihme, mitä se on?

Itse koin tilanteen, jossa näytti vääjämättömästi, että tuttavan perhe hajoaa. Tuntui, että vanhemmat olivat joutuneet niin umpikujaan, että siitä ei ole muuta ratkaisua kuin ero. Järkipuhe ei tuntunut auttavan yhtään mitään ja kolmas osapuoli oli jo valmiiksi katsottuna. Joukko ystäviä minä mukaan lukien (n. 30% körttiläisiä) rukoilimme tämän perheen puolesta, että sopu löytyisi. Rukoustaistelun jälkeen sopu löytyi. Kyllä minä uskon, että Jumala kuuli rukoukset ja pelasti perheen erolta. Minusta se oli suuri ihme ottaen huomioon, kuinka paljon perheitä hajoaa, kun mallia katsotaan kaiken maailman Salkkareista ja muista typeryyksistä. Uskon myös, että ihan persoonallinen Saatana tekee lujasti töitä, että perheet hajoaisivat ja lapset kärsisivät.

SANOKAA VIISASTELIJAT MITÄ HALUATTE, MUTTA OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ IHMEET KOSKEVAT MYÖS KÖRTTILÄISIÄ. EN OLE SEN VÄHEMPÄÄ KÖRTTILÄINEN KUIN TE TOISETKAAN.

Meinaa niin keittää, kun täällä alkaa aina se viisastelu: en ole kokenut mitään, en tunne mitään, juoksen vain kauheasti pakoon Jumalaa. Minusta semmoinen nöyristely on ylpeyttä, silkkaa ylpeyttä. Jos me veisaamme (huh, meinasi tulla moka että laulamme)" Sinuhun turvaan Jumala" niin eikö se tarkoita sitä, että me myös turvaamme Jumalaan ja rukoilemme häntä hädässämme?

[Jampe]

SANOKAA VIISASTELIJAT MITÄ HALUATTE, MUTTA OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ IHMEET KOSKEVAT MYÖS KÖRTTILÄISIÄ. EN OLE SEN VÄHEMPÄÄ KÖRTTILÄINEN KUIN TE TOISETKAAN.

No minä nyt en ole körttiläinen ollenkaan, enkä edes haluaisikaan  olla, joten saat olla ainakin minua körttiläisempi kaikin mokomin! 

Mutta eihän tuosta nyt kannata niin kauheasti tuohtua. Meinaan että mielipiteitähän nämä vaan...  Jos asia on noin, kuten todistat, ei meidän eriävät mielipiteet niitä miksikään muuta.  Kumminkin minä uskon että jutut ihmeparanemisista ovat hevonkukkua kun varsinkaan yhdestäkään ei ole olemassa puolueettomia, tieteellisen tarkastelun kriteerit täyttäviä todisteita. Sellaisiksi ei tietääkseni ainakaan vielä nykyaikana riitä että "joku lääkäri oli sitä mieltä".
Luulen, että on paljonkin liikkeellä etenkin noita Sepon mainitsemia "evankelistoja" jotka melkein työkseen sepittävät näitä juttuja. Yhteenkiin aikaan kerrottiin että jossain periferiassa tulee uskoon sillä ja sillä aikavälillä kok oajan satoja tuhansia ihmisiä. tein äkkipäältä laskelmat niin muutamassa vuodessa kok omaailman olisi pitänyt täyttä pelkistä kiihkouskovaisista, mutta juttuhan olikin tuulesta temmattu.

Voihan niitä olla jotakin aitojakin, mutta enpä ole koskaan kuullut tai nähnyt todistettavan. En kiellä niiden mahdollisuutta. Sanotaan kumminkin että kuulemistani sadoista tai ehkä jopa tuhansista tarinoista yksikään ei ole osoitettu todeksi. Tämä on oma näkökantani, toivottavasti osasin perustellakin?

[Riitta-mummi]

Näin n. 4 vuotta sitten Bruggen kaupungin tuomiokirkossa kymmeniä ellei satoja kainalosauvoja jätettynä kiitosten kanssa kirkon nurkkaukseen. Rammat olivat saaneet taas jalat alleen. Onko siellä lääkärintodistuksia on eri juttu. Paransiko itse Jumala vaiko
kuuliko neitsyt Maria rukoukset?
Lourdesin luolassa on kai vieläkin enemmän tätä todistusta.

Omassa pienessä persoonassani tapahtuu paljon pieniä ihmeitä. Yht´äkkiä valtaa ilo
alakuloisen mielen. Rakkauden vilahdus puolison suunnalta yllättää. Joku kauan kadoksissa ollut ihminen ottaa yhteyttä ja tarvitsee puolestaan minua. Minusta nämä ovat Jumalan puhetta arjen keskellä. Silloin se vasta hyvältä tuntuukin.

Uskossa on paljonkin mystisiä juttuja. Ainakin minulle.

[seppos]

Näin n. 4 vuotta sitten Bruggen kaupungin tuomiokirkossa kymmeniä ellei satoja kainalosauvoja jätettynä kiitosten kanssa kirkon nurkkaukseen. Rammat olivat saaneet taas jalat alleen. Onko siellä lääkärintodistuksia on eri juttu. Paransiko itse Jumala vaiko
kuuliko neitsyt Maria rukoukset?
Lourdesin luolassa on kai vieläkin enemmän tätä todistusta.

Omassa pienessä persoonassani tapahtuu paljon pieniä ihmeitä. Yht´äkkiä valtaa ilo
alakuloisen mielen. Rakkauden vilahdus puolison suunnalta yllättää. Joku kauan kadoksissa ollut ihminen ottaa yhteyttä ja tarvitsee puolestaan minua. Minusta nämä ovat Jumalan puhetta arjen keskellä. Silloin se vasta hyvältä tuntuukin.

Uskossa on paljonkin mystisiä juttuja. Ainakin minulle.

Olen käynyt Lourdesissa ja kaikki on pelkkää näytelmää. Neljän voidaan epäillä parantuneen, mutta niistäkin ollaan epävarmoja. Tunnuslause siellä on tehtävänämme on lisätä toivoa. Lourdes on loistava business ja iltanen rullatuolien kynttiläkulkue mahtavan näköinen. Valitan, mutta näin on. Hävettää katolisten puolesta.

[Pirska]

Sanokaapa sitten, mitä mieltä olette siitä, että ylipäätään rukoillaan yhdessä jonkun määrätyn asian puolesta. Nimenomaan näin, että ihmisillä on oikeasti hätä jonkun toisen /joidenkin toisten ihmisten asioista ja he toisistaan tietäen rukoilevat heidän asiansa puolesta: Esirukousta porukalla. Nyt en tarkoita jokasunnuntaista jumalanpalvelusta.

 Itse olen huomannut käytännössä, että esirukouksella on valtava voima ja kun mahdottomalta näyttävä tilanne laukeaa, niin minusta se on ihme.

[Jampe]

Sanokaapa sitten, mitä mieltä olette siitä, että ylipäätään rukoillaan yhdessä jonkun määrätyn asian puolesta. Nimenomaan näin, että ihmisillä on oikeasti hätä jonkun toisen /joidenkin toisten ihmisten asioista ja he toisistaan tietäen rukoilevat heidän asiansa puolesta: Esirukousta porukalla. Nyt en tarkoita jokasunnuntaista jumalanpalvelusta.

 Itse olen huomannut käytännössä, että esirukouksella on valtava voima ja kun mahdottomalta näyttävä tilanne laukeaa, niin minusta se on ihme.

No duodaduoda...  Tässä on nyt ainakin se, että kysymyksesi pisti asian käsittelyn aika yleiselle tasolle. Äskenhän (tai ainakin minä) puhuin näistä tällaisista luonnonlakien vastaisista "ihmeistä". Tuo kysymyksessä asettamasi tilanne taas voidaan tulkita aika jokapäiväistenkin asioiden järjestymiseksi joko rukouksen avulla tai ilman.  Eihän minulla ainakaan tietenkään ole mitään sitä perusajatusta vastaan, että rukoillaan jonkun puolesta mutta jos ruvetaan esittämään väitteitä esim. fysiikan lakien vastaisista tapahtumista, niin silloin minulla soi hälytyskellot eli pitäisi olla jotain hyvin tukevaa näyttöä väitteiden taustalle ja ne pitäisi kaiken lisäksi pystyä argumentoimaan hyvin ja esittämään kelvolliset lähteet jne. Sillä väittäähän voi kuka hyvänsä, mitä haluaa! Näitä väittewitä rasittaa se, että ne on järjestään todistettu huuhaaksi, kuten Seppokin toi esille. Joka ikinen kerta kun jotain tällaista asiaa esim. väitettyä kykyä ennustaa tai parantaa ihmevoimalla on tutkittu tieteellisesti, on ne väitteet kaatuneet todisteiden puuttuessa. Kun tietää mikä'lainen hengellinen riehakkuus vallitsee näiden asioiden ympärillä, ja kun onainakin suunnilleen oppinut tuntemaan näitä ympyröitä ja niissä liikkuvien tyyppien ajatusmaailmaa, voi vain huokaista ja sulkea korvansa kaikelta humpuukilta.

Yleisellä tasolla argumentoiminen tällaisista asioista ei oikein minusta hyödytä mitään. Väitteiden pitää olla konkreettisempia ja täsmällisiä että niiden "totuudenperäisyydestä" voi edes jollain tasolla keskustella. Kukaan ei kai kiellä etteikö rukoileminen olisi hyvä ja raamatussakin kehoitettu asia. Henk. koht. uskon että rukousvastaus tulee, jos pyydettävä asia on Jumalan tahdon mukainen. Sitä me emme valitettavasti voi tietää varmuudella. Ainakaan läheskään kaikista asioista.

[PekkaV]

Sanokaapa sitten, mitä mieltä olette siitä, että ylipäätään rukoillaan yhdessä jonkun määrätyn asian puolesta. Nimenomaan näin, että ihmisillä on oikeasti hätä jonkun toisen /joidenkin toisten ihmisten asioista ja he toisistaan tietäen rukoilevat heidän asiansa puolesta: Esirukousta porukalla. Nyt en tarkoita jokasunnuntaista jumalanpalvelusta.

 Itse olen huomannut käytännössä, että esirukouksella on valtava voima ja kun mahdottomalta näyttävä tilanne laukeaa, niin minusta se on ihme.

Sinä, Pirska, olet ns. Rukouksen nainen.

[seppos]

Sanokaapa sitten, mitä mieltä olette siitä, että ylipäätään rukoillaan yhdessä jonkun määrätyn asian puolesta. Nimenomaan näin, että ihmisillä on oikeasti hätä jonkun toisen /joidenkin toisten ihmisten asioista ja he toisistaan tietäen rukoilevat heidän asiansa puolesta: Esirukousta porukalla. Nyt en tarkoita joka sunnuntaista jumalanpalvelusta.

 Itse olen huomannut käytännössä, että esirukouksella on valtava voima ja kun mahdottomalta näyttävä tilanne laukeaa, niin minusta se on ihme.

Puhuin tästä aiheesta kerran seuroissa. Seurojen jälkeen lauma ihmisiä lähestyi minua ja ehdin miettiä mitä heillä lienee mielessä. Yllätyksekseni kaikki tulivat kiittämään, että vihdoinkin joku sanoi sen ääneen. Päätin tätä edeltäneen puheenvuoroni siihen, että rukouspiirit ovat hyödyllisiä, kun ne antavat ihmisille mahdollisuuden tulla yhteen hengellisissä asioissa, sillä ei puu yksin pala. Tekniikan ihmisenä olen tottunut käyttämään silottelematonta selkokieltä ja joudun aina pelkäämään, että loukkaan jotakuta puheillani ja aina silloin tällöin näin käykin eli pelkoni ei ole aiheeton. Pyrin olemaan rehellinen ja kuvia kumartamaton ja se aiheuttaa helposti konflikteja.

Jumala kuulee lupauksensa mukaan pienimmänkin huokauksen. Jumala on suuri ja ihmeellinen ja me useinmiten pyrimme tekemään hänestä ihmisen kaltaisen ymmärtääksemme häntä. Vaan Hän ei ole ihmisen kaltainen, Hän on JUMALA. Se logiikka, mitä sovellamme ihmisiin ei sovi Jumalaan, koska Jumala on niin paljon suurempi kuin pieni rajoitetulla käsityskyvyllä varustettu ihminen.

[Jampe]

Enpä osaa sanoa mitä mieltä Seppo tästä seuraavasta on, mutta minä ajattelen sillä tavalla että uskon yliluonnollisen mahdollisuuteen. Teen kuitenkin eron siinä, etten usko sepitettyyn tai kuviteltuun yliluonnolliseen. Yliluonnollinen jonka uskoisin, pitää pystyä näyttämään oikeasti toteen. Valitettavasti paljon väitetään, mutta yleensä mitään ei todisteta.
Sen taas luulen johtuvan yksinomaan siitä, että ihmisillä on niin kauhea hinku saada kokea jotain ihmeellistä. Oikeastaan koko uskonto ja usko on minun mielestä silloin käsitetty väärin, kun siitä pitää lähteä väkisellä jaepärehellisesti hakemaan kokemuksia.

Mikä sitten olis tasapainoinen ja terve suhtautuminen noihin asioihin?  Minusta sellainen, että ei odoteta eikä hinguta jotain luonnolakien vastaista pelkkien kokemuksien takia.  Jos on oikea hätä, niin sitten tietysti rukoillaan mutta se seuraava askel, eli kun ruvetaan väittämään että nyt on tapahtunut jotain kertakaikkiaan luonnon ja fysiikan lakien vastaista rukousvastauksena, -SE pitää ehdottomasti pystyä todistamaan. Ja KUN ei ei kerran pystytä, niin sitten suu tukkoon ja asiasta ei enää puhella. Oman tykönään voi ajatella mitä lystää mutta järkevä uskovainen ei ajattele semmoisia ilman todella painavia perusteluita.

Sellaista kutsutaan syystäkin hurmahenkisyydeksi. Piirit joissa nuo asiat on usein pinalla, sairastavat minun mielestä hurmahenkisyyttä. Ei Paavalikaan retostellut kokemisillaan, vaikka hänellä oli niitä ihan oikeasti, sanoipa sellaisen olevan hulluutta oikein!

Edelläolevassa tarkoitan termillä "yliluonnollinen" siis näitä väitettyjä ihmeparantumisia. Jumalan olemassaoloon voin uskoa ja raamatun kertomuksiin koska niissä on omat painavat perustelut. Sen sijaan, jos joku yksittäinen tavallinen ihminen on niin julkea että kehtaa väittää jotain vastaavaa, pitää sellaiselta  vaatia todisteita.

[seppos]

Enpä osaa sanoa mitä mieltä Seppo tästä seuraavasta on, mutta minä ajattelen sillä tavalla että uskon yliluonnollisen mahdollisuuteen. Teen kuitenkin eron siinä, etten usko sepitettyyn tai kuviteltuun yliluonnolliseen. Yliluonnollinen jonka uskoisin, pitää pystyä näyttämään oikeasti toteen. Valitettavasti paljon väitetään, mutta yleensä mitään ei todisteta.
Sen taas luulen johtuvan yksinomaan siitä, että ihmisillä on niin kauhea hinku saada kokea jotain ihmeellistä. Oikeastaan koko uskonto ja usko on minun mielestä silloin käsitetty väärin, kun siitä pitää lähteä väkisellä jaepärehellisesti hakemaan kokemuksia.

Mikä sitten olis tasapainoinen ja terve suhtautuminen noihin asioihin?  Minusta sellainen, että ei odoteta eikä hinguta jotain luonnolakien vastaista pelkkien kokemuksien takia.  Jos on oikea hätä, niin sitten tietysti rukoillaan mutta se seuraava askel, eli kun ruvetaan väittämään että nyt on tapahtunut jotain kertakaikkiaan luonnon ja fysiikan lakien vastaista rukousvastauksena, -SE pitää ehdottomasti pystyä todistamaan. Ja KUN ei ei kerran pystytä, niin sitten suu tukkoon ja asiasta ei enää puhella. Oman tykönään voi ajatella mitä lystää mutta järkevä uskovainen ei ajattele semmoisia ilman todella painavia perusteluita.

Sellaista kutsutaan syystäkin hurmahenkisyydeksi. Piirit joissa nuo asiat on usein pinnalla, sairastavat minun mielestä hurmahenkisyyttä. Ei Paavalikaan retostellut kokemisillaan, vaikka hänellä oli niitä ihan oikeasti, sanoipa sellaisen olevan hulluutta oikein!

Edellä olevassa tarkoitan termillä "yliluonnollinen" siis näitä väitettyjä ihmeparantumisia. Jumalan olemassaoloon voin uskoa ja raamatun kertomuksiin koska niissä on omat painavat perustelut. Sen sijaan, jos joku yksittäinen tavallinen ihminen on niin julkea että kehtaa väittää jotain vastaavaa, pitää sellaiselta  vaatia todisteita.

Valitettavasti olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Tästä puuttuu vielä yksi aspekti, nimittäin raha. Monesti tarinoita paisutellaan ja tehdään "ihme"paranemisia, kun niillä saa paremmat kolehdit. Tasapainoiset ja terveet suhtautumiset ovat uskonasioissa tärkeitä. Ei tavoitella kokemuksia eikä yritetä teoilla taivaaseen, kun kumpikaan niistä ei auta yhtään mitään. Ollaan nöyrinä ja armoa ikävöivinä Jumalan edessä ja annetaan hänen hoitaa asiat. Huokaillaan puutteet ja ongelmat hänelle ja luotetaan häneen.

Siis korostan vielä, että en ole teologi vaan tekniikasta leipäni ansainnut. Nämä mielipiteeni eivät vähennä uskoani Jumalaan tai hänen ihmetekoihinsa tippaakaan. Jumalalle kaikki on mahdollista, ihmiselle ei. Ihmiset pyrkivät omimaan Jumalan ominaisuuksia erinäisistä syistä, joita en tässä luettele, etten turhaan loukkaisi ketään.

[Jampe]

Tästä puuttuu vielä yksi aspekti, nimittäin raha. Monesti tarinoita paisutellaan ja tehdään "ihme"paranemisia, kun niillä saa paremmat kolehdit.

Niinpä!  Hyvä esimerkki, -vaikkakin ääripäästä; -on amerikkalainen Benny Hinn. Seuraavaa ei tietysti pitäisi nyt sanoa, kun en voi laittaa täsmällistä lähdettä kun en tullut sitä aikaan kirjanneeksi ylös, mutta muistan nähneeni joskus viime vuosien aikana dokumentin jossa kyseisen herran kokouksessa oli etukäteen sovittu jonkin henkilön kanssa, että esitetään näytelmä jossa rullatuoli jätetään lavalle. Tuo poika osasi jo ilmankin kävellä mutta kuten sanotaan; "there´s no bisnes like showbisnes"!

Suomessakin liikkuu nykyään jo aika paljon näitä vastaavaa ääripäätä edustavia esimerkkejä joita en viitsi laittaa nimeltä kun ei pistää faktoja pöytään, mutta sanotaan näin että ilmiselvää rahankeruutahan se on.

Huolestauttavaa on myös, että tällaiset ihmiset ja piirit käyttävät toisten ihmisten hätää oman agendansa ajamiseen. Esim. aina jonkin katastrofin jälkeen ilmestyy valtava määrä "uskovaisia" rukouspiireineen ja "mitäs me sanoimme"- puheineen, yrittäen ajaa omaa uskonnäkemystään toisten hädän kustannuksella. Näin kävi mm. viimeisimmässä surullisessa tragediassa eli Kauhajoen koulusurmassa jonka raakutta emme voi vieläkään käsittää.

Minusta on äärimmäisen vastenmielistä ja julkeaa, että kun toisella on hätä tai suru, niin tilannetta käytetään hyväksi hengelliseen tuputtamiseen. Tämä näkyy monesti esim. hautajaisissa kun ns. "uskovaiset" pitävät niissä mielellään käännytyspuheitaan.

Kun tilanteen oikeastaan pitäisi olla juri toisinpäin, eli uskovaiselta ihmiseltä saattaisi odottaa että hän edes on se, joka pystyy tai haluaa olla toisen tukena surussa. uskovaisuus näyttää usemmiten valitettavasti tekevän ihmisitä kovasydämisempiä kuin mitä olisivat ilman uskoaan. Inhimillisyys katoaa jonnekin, samoin tilannetaju.

[karjalaisenkyösti]

Sellaista kutsutaan syystäkin hurmahenkisyydeksi. Piirit joissa nuo asiat on usein pinalla, sairastavat minun mielestä hurmahenkisyyttä.

Yleensä en pidä tätä omaa kokemustani juurikaan eillä, koska en vain jaksa sitä pitää. En tiedä, pitäisikö enemmän sitä esillä pitää. Ehkä, ehkä ei.
Mutta täällää käsinkosketeltavan suvaitsevaisessa ilmapiirissä intoudun pakottamaan itseni asin kertomiseen (olen sen enenkin täällä kertonut).
Useita vuosia sitten HELLUNTAISEURAKUNNASSA toisen jalkani puolesta rukoiltiin.
Tämä jalka oli toista jalkaa lyhyempi ja kävellessä tai varsinkin seisoessani sen luhyyden huomasi.
Ennen, kuin jalkani puolesta ryhdyttiin ruokilemaan, istuuduttiin penkille.
Laitoin ulkojalkineiden kantapäät yhteen.
Kun puolestani rukoiltiin, huomasin, että lyhyemmän jalan kantapää liikkui nykähdyksittäin minusta poispäin (helppo huomata, koska pidin kengän kantoja toisiaan vasten). Samaan aikaan rukoilijakin huomasi sen sanoessaan, että yleensä nämä jalat kasvavat tällä tavalla nykähdyksittäin.
Kun sitten lähdin kävelemään, silloin huomasin, kuinka askel tuntui pidemmältä, kuin ennen.
Kävellessä muutos oli helppo huomata.

Minulla on monenlaisia kummallisia nautintojani elämässäni.
Eräs nautinto on se, että voin kertoa tämän kokemuskeni ilman minkäänlaisia paineita, että minun pitäisi yrittää todistaa sitä kellekään.

Mitä muita yliluonnollisisa ja VÄKEVIÄ kokemuskia muut ovat kokeneet?

[karjalaisenkyösti]

Tasapainoiset ja terveet suhtautumiset ovat uskonasioissa tärkeitä. Ei tavoitella kokemuksia eikä yritetä teoilla taivaaseen, kun kumpikaan niistä ei auta yhtään mitään.

Inhimillisyyden kieltäminen ei ole tervettä.
Taivaaseen ei pääse teoilla taikka tekemättä jättämisillä, se on toki uskonpuhdistuksen ydinsanoma, josta ei saa tinkiä.
Ihmisen sielunmaailma tarvitsee kokemuksia. Niin kauan, kuin kokemuksia ei panna Kristuksen paikalle, kokemukset ovat tärkeitä.
Eihän karkin syämisestäkään ole mitään hyötyä, taikka elokuvissa käymiseestä taikka taidenäyttelyssä käymisestä.
Mikään näistä ed. mainitsemistani asioista ei auta ihmistä taivaaseen.

Ihmisellä on kuitenkin myös tämä maanpäällinen elämä, jonka hanskaamiseen pelkkä usko ei ikävä kyllä auta.
Tarvitaan kokemuksia. Kokemuksia ihminen haalii itselleen hyvin monelta eri alueelta.

Toki sitten, jos uskonnollinen taikka ei-uskonnollinen kokemus menee ikäänkuin Kristuksen paikalle, tällöin kokemuksen vaikutus on tuomittava ja epäterve.
Tai, jos kokemus (uskonnollinen taikka ei-uskonnollinen) vie ihmistä kauemma suruttomuuteen, on kokemuksen vaikutus todella huono.

[karjalaisenkyösti]

Tämä näkyy monesti esim. hautajaisissa kun ns. "uskovaiset" pitävät niissä mielellään käännytyspuheitaan.

Tulikin mieleeni, että olin eräässä HELLUNTAISEURAKUNNASSA taannoin hautajaisissa.
Saarnaaja, joka piti ruumiinsiunausseremonian ja puheen ennen seremoniaa oli hyvin ilosen oloinen.
Hän sanoi, että emme sano tällä vainajalle "hyvästi", vaan vain "näkemiin" taikka "heippa".
Puhe oli hyvin rento ja iloisen oloisesti puhuttu.
Käännytyssaarnakin sisältyi puheeseen, tottahan toki, oltiinhan HELLUNTAISEURAKUNNASSA.
Tokihan jokaisen pitää ymmärtää kääntyä, koska joskus jokaiselle tulee omat hautajaiset.

Todella hyvä tunnelma jäi minulle tästä hautajaistilaisuudesta.
Juttelin tuon saarnaajan kanssa ja hän oli samaa mieltä kanssani.
Todella hieno ja vaikuttava tilaisuus.